Delhi osa 1

Ihan eka autoriksamatka Delhissä metroasemalta hotellille.

Olen koko elämäni pitänyt Intiaa hieman pelottavana ja olen aina tuntenut olevani aivan liian nuori lähtemään sinne. Mutta koskapa pomoni vietti Delhissä viikon loppuvuodesta ja hehkutti kaupungin maasta taivaaseen ja kehui nopeaa suoraa lentoa, huomasin pian käyttämättä jääneellä kesälomaviikollani olevan käyttöä. Vietin siis Delhissä kahdeksan yötä. Finnairin mukava suora noin 7 tunnin lento leffoja katsellen, sen jälkeen 20 minuutin tooodella rauhallinen ja aamu-uninen metromatka lähemmäs hotellia ja sitten se vaan alkaa, huomaat olevasi keskellä sitä kaikkea. Ja huhheijaa.

Kerron nyt Delhistä ja ehkä jaan samalla pari vinkkiäkin, jotka ainakin itselleni olisi tullut tarpeeseen. Koska te kaikki tottakai olette sinne lähdössä heti huomenna! Itse en rakastunut Delhiin, enkä edelleenkään tiedä pidinkö siitä lainkaan.

Hotelli. Minulta meni valehtelematta kaksi kuukautta siihen, kun yritin löytää sopivaa hotellia Delhistä. Tässä ajassa ehdin kääntää netin pariin kertaan ympäri. Ja tuskastua miljoona kertaa. En halunnut nimittäin mihinkään hienoon Hiltoniin jonnekin kaupungin laidalle, vaan halusin hotellissa olevan ”Intian tunnelmaa” mitä se sitten ikinä onkaan. Olen nimittäin niitä tyyppejä, jotka eivät halua maksaa hotellista ihan hirveästi enempää kuin satasen yöltä, koska tarkoitus ei ole viettää lomaa hotellihuoneessa. Ja keskeinen sijainti on ehdoton. Niinpä lopulta varasin hotels.comin kautta huoneen Connaught Placelta, eli aika pitkälti Delhin ytimestä (eli tietenkin sieltä missä kaupat sijaitsevat). Huikeat kaksi tähteä komeilivat Hotel Brightin kuvauksessa, mutta eipä tämä lannistanut, arvostelut olivat ihan hyviä ja tiesin mihin varautua, sillä hotellin eteinen oikeastikin näytti tältä:

No mutta hei, Intian tunnelmaa! Tämä tila kuului jollekin miehelle, jonka yöllisiä lauluja saimme kuunnella toistuvasti. Tästä eteenpäin hotelli oli kuitenkin ihan siisti ja hyvä. Kaikki toimi oikein mukavasti ja aamiaistakin saatiin, se piti tilata listalta edellisenä iltana ja aamulla se tuotiin sovittuna ajankohtana eli sovitusta ajankohdasta aina puoli tuntia etuajassa.

Kovin kummoinen ei aamiainen ollut, mutta mulla ei ollut ruokahalua oikeastaan lähes lainkaan koko viikon ajan kuumuudesta ym. johtuen, joten…

Hotel Brightia voin kyllä suositella niille, jotka eivät mistään suuremmista luksuksista majoituksessaan piittaa. Ikkunaa ei huoneessamme ollut, mutta ilmastointi pelasi ja suihkustakin tuli kaikenlämpöistä vettä. Huonekalut ja petivaatteet olivat vähän, noh, tunkkaisia ja kylppärissä oli pienenpieniä kärpäsiä mutta ei kuitenkaan mitään sitä isompaa elukkaa löytynyt! Sänky narisi yöllä ihan ÄLYTTÖMÄSTI, ja seinät olivat todella ohuet, eli yöt tuli nukuttua kyllä aika levottomasti. Mutta muuten…Ihan jees.

Tämän olisin halunnut kuitenkin etukäteen tietää: ei ole oikeastaan lainkaan väliä, mistäpäin Delhiä hotellin ottaa. Siirtyminen paikasta toiseen Delhissä on helppoa ja halpaa, siitä pitävät huolen autoriksat (niistä lisää myöhemmin). Panikoin siis hotellin sijainnin suhteen aivan turhaan, vaikka sijainti lopulta hyvä olikin.

Ihmiset. Kun poistut hotellihuoneesta, et ole yksin hetkeäkään. Ihmisiä on paljon, siis ihan älyttömästi. Sinua tuijotetaan, sinuun kosketaan, ja yleensä sinulta myös halutaan jotain. Huomiota, rahaa, myöntyväisyyttä johonkin asiaan. Ensimmäinen päivä on pahin. Olet alueellasi uusi turisti, joten kaikki yrittävät niin maan perkuleesti. Äitiä tulee helposti todella kova ikävä. Mutta se helpottuu vähän. Ja siihen tottuu ja ei totu. Itse en tottunut.

Intialaiset eivät ihan hirveästi hymyile, vaan lähinnä tuijottavat. Voi tuijottaa takaisin, se on ihan OK. Jos et halua alkaa juttusille kenenkään kanssa, älä sano mitään, älä edes katso päin. Muuten et todellakaan pääse helpolla eroon. No, joskus et pääse eroon vaikka mitään et sanoisikaan. Kannattaa tietenkin olla ystävällinen, mutta ei ehkä liian.

Koin valokuvaamisen Delhissä todella haastavaksi. Kun otin kameran esille, oli samantien monta ihmistä ympärillä sitä ihailemassa. Lisäksi koin kuvaamisen tungettelevaksi. Kyllä, intialaiset kuvasivat minua jatkuvasti ja yhtään vihaista katsetta en saanut itse kuvatessani, mutta kaikkea ei vaan voi valokuvata. Tämä ärsytti ensin suunnattomasti, mutta lopulta vaan hyväksyin sen.

Todella huonokuntoisia kerjäläisiä ei ollut niin paljon kuin etukäteen pelkäsin ja muutenkin meininki niiden osalta oli aika kesyä. Mutta ne poikkeukset olivatkin sitten todella pahoja. Ihan oikeasti, jos keskellä kävelykatua makaa todella pahasti palanut ja vammautunut mies ja ihmiset vaan hyppivät yli, niin APUA?!

Pidin kovasti Vanhasta Delhistä (kaksi edellistä kuvaa), mutta vain pienen ajan kerrallaan. Liikaa ihmisiä, liikaa ihan kaikkea. Siellä ei oikeastaan kukaan tule lähelle, kun kaikki ovat jo valmiiksi niin lähellä. Vanha Delhi ahdistaa helposti, etenkin jos on todella kuuma, kuten nyt oli (päivittäin lähes 40 astetta). Silti, siellä on fiilistä.

Vihaan sanaa kulttuurishokki. Voin silti täydestä sydämestäni myöntää, että Delhi totisesti oli mulle just tasan sellainen. Se ei välity mistään kuvista, vaan pitää itse mennä ja kokea.

Ruoka. Pidän kovasti intialaisesta ruuasta, ja sitähän siellä nyt tietenkin tuli syötyäkin. Huomasin myös, miten helposti siihen kyllästyy.

On siis täysin OK syödä välillä myös esim. pizzaa. Söimme kolme kertaa päivässä aamiainen mukaan luettuna ja näistä annoksista sain syötyä noin vajaa puolet jokaisesta, jos sitäkään. Intia kadotti ruokahaluni. No, suosittelen kuitenkin syömään, hyvissä paikoissa. Katukojuruuasta aina varoitellaan Intiaan matkaavia, mutta kysynpähän vaan: kuka sitä edes oikeasti haluaisi syödä? Yök. Ei kyllä siis ehkä kannatakaan. Hyviä ja halpoja ruokapaikkoja Delhistä kyllä löytyy. Tai niihin viedään vaikka väkisin.

Jäätelöstä varoitellaan myös, mutta tapani mukaan en paljon välittänyt. Ja hyvää oli! Niin kojusta kuin kahvilastakin!

Jatkuu!

25 Comment

  1. Nina says: Vastaa

    Intia on mulle sellainen hmmmm-kohde. En ensimmäisenä sinne lähtisi, mutta en kyllä kieltäytyisi jos joku matkan maksaisi 😀

    Saattaisin kyllä kokea vielä pahemman shokin kuin sinä, saisin varmaan hepulin jos minua ihan tarkoituksella kosketeltaisiin o_O Joo kuulostaa neitimäiseltä mutta my space is my space 😀 Ruuhkat ja ihmispaljous on sitten asia erikseen.

    PS. Sinulle on postia 🙂

    1. Joo olihan se vähän ylläri vaikka toki oli varoteltukin. Ihmisiä oli vaan niin hirveesti.

      P.S. Vastasin!

  2. Anonymous says: Vastaa

    ootko ottanu tatuoinnin? ;D

    – pupsu

    1. No JOO! Intia totisesti sekoitti pääni.

  3. Anonymous says: Vastaa

    Mä oon myös jo vuosia halunnut lähtee Intiaan, koska haluan kokea sen kultturishokin, joka siellä eittämättä tulee vastaan. Intiassa matkustelleet kaverit ovat juuri samaa mieltä kuin sinä, ja siksi mäkin haluaisin mennä toteamaan sen paikan päälle: ihmislaumat, lian ja tungoksen.
    Ongelmana onkin aina ollut matkakaverin löytyminen, sillä useimmat ystäväni haluavat hienompaan ja siistimpään matkakohteeseen. Ja itse en halua mennä pelkästään Goan rannikoille makoilemaan, vaan tahdon kaupunkeihinkin. Noh, ehkä mä vielä joku päivä löydän sopivan reissukaverin!

    1. Tuli itse asiassa tuolla Delhissä mieleen et ois pitäny ottaa pidempi loma ja olla vielä lisäks vaik viikko Goalla. Ei muakaan pelkkä rantaloma kiinnosta niin paljon mut joku tollanen yhdistelmä ois ollu jees.

      Oli mulla rakkaushetkenikin Delhiä kohtaan, mutta eivät ne ihan päällimmäisiksi jääneet. 🙂

  4. Niina says: Vastaa

    Vau, kuulostaa (ja näyttää) niin mielenkiintoiselta ja haluaisin kyllä kokea Intian ihan itse. Luultavasti kuitenkin ahdistuisin monestakin asiasta: jotenkin ulkomailla koen sellaisen ylimalkaisen tuijottamisen ja koskettelun kauhean vaivaannuttavana. Mutta kyllä tuon haluaisin kokea kaikesta huolimatta. 🙂 Olen jo henkisesti varautunut, että vaihtovuoden aikana ukon kanssa tulee matkusteltua muuallakin kuin aurinkorannoilla, joten eiköhän jonkinlaista kulttuurishokkia ole meikäläiselläkin tiedossa. 😀

    1. Kyllä ehdottomasti kannattaakin mennä 🙂 On totisesti omanlaisensa paikka.

  5. Puf says: Vastaa

    En tiiä ketään joka ois tykänny Delhistä, se on yleensä siinä vaan väkisin edessä ku haluaa minne tahansa Intiaa. En ees tykänny nähtävyyksistä, etittiin tunti sitä lootustemppeliä ja jokainen paikallinen heitti meidät eri suuntaan ja sitte ku löydettiin se ei edes päästy aidan oikealle puolelle ja vihasin koko temppeliä siinä kohtaa niin paljon että otin vaan aidan takaa kuvan ja murisin kotimatkan. Ei se ees ollu nii hieno? Tykkäsin paljon enemmän kaikista Aladdin-palatseista joita on tosissaan ikäväki.

    Niin, mitä oikeen maksoitte tosta majoituksesta jos kipuraja oli satanen yöltä?? Oltiin Connaugh Placella yöt parilla eurolla, tosin meillä oli hostellia pyörittämässä joku omaa bisnestä tekevä huijari joka pakotti meät ja myöhempien selvittelyiden mukaan kaikki yöpyjät kaverinsa matkatoimistoon ja huoneesta löytyi paluumatkalla pari torakkaa mutta ei se ollu siltikään kovin nuhjuinen. Saatiin muuten molemmat viimeiseksi päiväksi mahatauti, meillä se johtu ehkä kohtalokkaasta illasta roof top-restaurantissa Connaughilla, jolloin matkalla ravintolaan meitä vastaan portaissa kieri torakka 😀

    Sain aikaan kunnon vihaviestin Intiaa kohtaan, on mulla ollu sinne kova ikäväki mutta aina välillä virkistyn miettimällä sitä hermojen kireyttä niiden kaikkien huijareiden keskellä 😀

    1. Joo no toki sais parilla eurolla hotlan paikan päältä mutta päätin kuitenkin varata sen kalliiseen hintaan Suomesta käsin, ettei sit siellä tarvi ettii mahdollisimman torakkavapaata mestaa. Toi oli siis noin satkun per yö. Kyllä nekin siellä keskellä viikkoa yritti väittää että ei olla muka maksettu mut äkkiä sit kuitenki löyty tiedot et oltiinpas… huoh. 😛 Kusetusta joo, joka paikassa.

      Jotain ”nähtävyyksiä” käytiin joo, katotaan laitanko niitä tuleviin postauksiin…en ite oo hirveen innostunu noista kivikasoista. 😀

  6. Myy says: Vastaa

    Mä en vaan pystyisi lähtemään Intiaan. Se on jotenkin niin.. saastainen. En kestäisi 😀

    1. 😀 No onhan se 😀

  7. ami says: Vastaa

    Mielenkiintosta lukea tälläsiäkin matkakokemuksia, kiitos! Kyllä tuo kuvien välitykselläkin aika shokkaavalta näyttää mutta en silti ihan voi kuvitella minkälaista se on siellä paikanpäällä. Bongasin jonkun elmukelmukäden tuolta pizzan takaa, onko sun?!

    1. Joo, se pitää kyl vaan itse nähdä ja etenkin haistaa 😀 Sääli ettei (vielä) hajuja saa tänne…

      Elmukelmukäsi on joo mun :/

  8. Nova says: Vastaa

    Intia olis epäilemättä mulle melkoinen koettelemus, minä kun oon semmonen hygieenikko ja en siedä liikaa tungettelua, yih! No, voishan sitä ajatella positiivisestikin, se maa jäisi varmasti mieleen loppuiäksi jos siellä kävisi =)

    1. Välillä se positiivisesti ajatteleminen oli kyllä kovilla. 😀

  9. Itse en ole Intiaa kokenut kuin 3 tuntia lentokentällä..eipä oo Tylyä koskaan niin tarkasti kollattu ku siellä.
    Mutta tätini käy vähintäin kerran vuoteen siellä,käynyt vimoset kymmenen vuotta.Hän sanoin kerjäläislasten särkevän sydämen.Ja ottanut tavakseen kotimaasta pakata laukun täyteen erilaisia piirustusvälineitä,askartelutarvikkeita yms joita vie paikallisiin orpokoteihin/lastenkoteihin (joita piisaa).
    On maassa työskentelevän ystävänsä kautta saanut kontaktit oikeisiin paikkoihin.Toimii näin koska vaikka kuinka haluaisi auttaa katulapsia,tietää että mahdolliset rahat tms menevät muiden taskuun.Ja jotain konkreettista ,edes pientä apua haluaa antaa.
    Sillä olipa lapsi sitten suomessa tai intiassa niin leikkiminen ja piirustelu on mieluisaa ja antaa edes pienen palan iloa.

    1. Lentokentällä oli kyl ihme meno. Sun täti on siis hurahtanu Intiaan, oon kuullu sitä tapahtuvan.

      Mä kuulin kans noista kynistä mut en sit ottanu mukaan ja hyvä niin, sillä siellä katulapset myy ite niitä kyniä eikä niitä varmaan vois vähempää kiinnostaa jos joku tökkää niille oman kynän käteen. 😀

  10. Ensin mä olin että aaah, Intia, sinne haluan! Mutta sitten kaikki tuo kuvailemasi ihmismäärä ja se koskettelu – en taidakaan mennä. Mä tartten mun personal spacein. Mutta kivoja kuvia, ja kiva postaus. Ei ihan sellainen tyypillinen reissu-postaus. Just sun tyylii. jee jee!

    1. Onhan se melkoista. Personal space on hyvä juttu, tuolla sellasta käsitettä ei ookaan.

      Reissupostaukset on kyllä vaikea laji.

  11. Intia ei ole ihan ensimmäisenä matkahaavelistallani, mutta muiden matkoista sinne on kiva lukea! Kulttuurishokki varmaan kuvaa olotilaa hyvin, kliseistä tai ei 🙂

    1. Niinpä.

  12. nea says: Vastaa

    Hienoja kuvia. En tiedä ahistaako mua muuten vaan, mutta hyvin pääsin fiiliksiin tätä lukiessa ja katsellessa.

    1. Lisää tulossa!

  13. Hah, juuri tällaiseksi Intian kuvittelin mitä nyt paha-isäpuoli on kertonut 😀 Melua, pölyä ja ihmisiä. Täytyy hattua nostaa että tuollaiseen hotelliin uskalsit mennä asumaan, jonka aula näytti… tuolta. Itse olen kai sen verran kermaperse etten ihan jokaiseen suostuisi mennä 😀

Vastaa käyttäjälle Kissaämmä! Peruuta vastaus