Hassunhauska

Kissat on kyllä sellaisia eläimiä, jotka oppii kunnolla tuntemaan vain omistaja. Yleensä vieraiden ihmisten läsnäollessa kissat käyttäytyvät hyvinkin eri tavalla. Multa usein kysytään, onko Reiska aina niin viileä ihmisiä kohtaan ja tuleeko syliin ollenkaan ja se jopa välillä vähän ärsyttääkin, koska Reiska on niiiin erilainen kun vieraita ei ole paikalla!

Ja kissat on kyllä niin persoonia. Arskaa kuvailisin sanalla hassunhauska. Se on ihan höpsö kun se hipsuttelee lattialla pitkä häntä kummallisessa asennossa ja hiippailee pelästyttelemään Reiskaa. Ja yrittää olla samaan aikaan joka paikassa. Ja onnistuu joka yö sotkemaan kenkähyllyn. Ja naukuu ja hyppii jos on edes pieni toive siitä, että kohta tulee ruokaa kuppiin.

Arska on myös aina valmis päiväunille! Ei tarvitse kauaa odotella makuuasennossa niin jo on pieni sininen karvapallo kyljen vieressä tyytyväisenä kehräämässä. Jos Arska nukkuu yksin, se nukahtaa usein nenä kiinni peitossa/tyynyssä/sohvassa. Aluksi olin vähän huolissani saako se kunnolla edes henkeä mutta hienosti se on pysynyt elossa.

Kun Reiska tuli luokseni 5 kk ikäisenä, aamut olivat sille aina juhlaa ja ihan erityisesti se hetki, kun aloin meikkaamaan. Jokainen sivellin ja luomivärirasia olivat ihmeellisen ihania ja kaikkea piti haistaa ja vähän kokeilla tassulla. Tähän Reiska kuitenkin kyllästyi parissa kuukaudessa ja sitä alkoi vain ärsyttämään kun vietin ilmeisesti turhan monta minuuttia tähän turhuuteen, olisi tietenkin pitänyt keskittyä häneen itseensä. Nyt on kuitenkin sama ”ihanuus” Arskan kanssa ja joka aamu saan Arskalta pientä meikkausapua. Etenkin pienessä kiireessä (no eipä mulla juuri muunlaisia aamuja kyllä ole) tämä on vähän rasittavaakin, mutta yritän muistaa, ettei se kauaa tuota jaksa. No, niitä ihan lemppareita on tietenkin vanupuikot, ei ehkä yllätä ketään.

Olen kyllä tavallaan tutustunut Arskaan huonommin kuin Reiskaan silloin pentuna. Arska on jotenkin pidättyväisempi ja ujompi. Ei koskaan puske/kiehnää, mutta ei Reiskakaan sitä pentuna tehnyt vaan oppi vasta vähän myöhemmin. Syliin Arska tulee omatoimisesti vasta hetken rohkeutta kerättyään, eikä viihdy kauaa. Tämäkin saattaa muuttua kun Arska hieman kasvaa eikä ole niin paljon ympäriinsä tohottamisen tarvetta. On se selkeästi nyt jo hieman rauhoittunut kotiutumisen myötä.

Mutta, edelleenkin pikkuhiljaa ja Arska tietenkin saa olla just sellanen kun haluaakin olla. Kunhan pysyy aina yhtä ihanana. 🙂


17 Comment

  1. Mä olen ihan samaa mieltä siinä, että koskaan ei kukaan muu voi yhtä hyvin tuntea kissaa niiden kissojen ihmiset 😀 Ärsyttää usein sellainenkin asenne ihmisissä, että jos kissa ei tule luo silloin kun kutsuu, kiehnää ja miellytä jatkuvasti roikkuen kintuissa, niin se on vittumainen ja omahyväinen. Ykskään kissa joka mulla tässä 20 vuoden aikana on ollu, ei oo ollu vittumainen tai omahyväinen. Se arkuus ja viileys ihmistä kohtaan johtuu aina jostain ongelmasta jonka kissa on joskus kohdannut. Yleensä ne vaan vaistoo jos niistä ei tykkää. Ugh, olen puhunut 😀

    1. Niinpä. Ja no, kissat nyt ei muutenkaan ole maailman miellyttämishaluisimpia eläimiä ja hyvä niin! 😀 Mutta suurin osa kuitenkin suhtautuu omistajiinsa ihan eri tavalla kuin vieraisiin.

  2. Oon kyllä täysin samaa mieltä tuosta, että kissan oppii tuntemaan täysin vain omistaja. Musta tuntuu että aika harvat kissat on koskaan ”omia itsejään” vieraiden läsnäollessa. Koirat tuntuvat olevan enemmän omia itsejään ihan kaikkien läsnäollessa, tai ainakin sellaisia kokemuksia mulla koirista on. (Yhy, koirat, aww, vieläkin tahtoisin koiran joskus hankkia! Mies aivopesi minut kissaihmiseksi, haha, ja nyt en osaa enää kuvitella elämää ilman kisuja.)

    Mä en ole koskaan saanut oikein meikkausapua kummaltakaan pojalta. Tosin se voi johtua siitä, että meikkaan aina seisaallani peilikaapin ääressä, jolloin meikit pysyy tallessa kaapin sisällä eikä Viski pääse niitä käpälöimään. Mut vanupuikot on meilläkin SE juttu. Jos vain jonnekin yhden puikon unohdat ulottuville niin kohta sen jo harmaa käpälä käy kouraisemassa, hehe. Yks mitä Viski jaksaa tehdä aina vaan on se, että se varastaa tiskipöydältä hanan päältä tiskirättiä (ja pesusientä) ja heittelee niitä pitkin lattioita samalla kun nyhtää niistä paloja irti. En hirveästi arvosta. :I

    Eääh, Arska on niin soma. Mahtava napero. Tiedätsä, oon ihan hirveän iloinen että sait juurikin Arskan Reiskalle kaveriksi ja että ne tulevat noin hyvin toimeen keskenään! Kyllä se Reiskakin heltynee Arskalle, vai onks se jo heltynyt? Saako Arska vieläkään nukkua Reiskan vieressä? Hehe.

    1. Heh, on se aika pitkälti heltynyt ja nukkuvat useinkin jo yhdessä. 🙂 Mm. eilen vetivät päikkäreitä partsilla päät toistensa päällä. En raaskinut mennä kameran kanssa herättämään, mutta varmasti jotain awww-kuvia tänne vielä pojista laitan! 😀

      Ihme kyllä WC-paperirulla on saanut pysyä rauhassa tuolla uudessa asunnossa, vaikka ne siihen ylettääkin…Arska sitä kerran vähän käpälöi mutta kumpikaan ei ole vielä hoksannut vetää sitä alas!

  3. Maiju says: Vastaa

    Kivoja nää kissapostaukset! 🙂

    1. 🙂

  4. Ja se on just siksi, miks kissat on ihan parhaita ikinä 🙂

    1. Jep!

  5. Nonnu says: Vastaa

    Rakas pieni Arska <3

    Kissat ovat vaan niin parhautta <3 (tietysti Mopsien ohella :))

  6. Tea says: Vastaa

    Vitsi vähäkö nuo sun kissat on ihania ja nämä kissapostaukset on tosi kivoja. Itestäki tullu vuoden sisällä ihan kissa ihminen kun päätin ottaa löytikseltä siellä syntyneen kissan pennun. Kissoja on niin hauska seurata. Ite kyllä sain sellasen vauvan joka kyllä heti protestoi jos äippä ei anna huomiota, mutta ei tykkää aina ottaa vastaan silityksiä ja haleja jos ei sitä itse ole pyytänyt…

    1. Heh, näinhän se kissoilla monesti on, silittää saa vaan jos kissa itse sitä haluaa. 🙂

  7. Meillä Neffi tulee välillä vessaan makoilemaan, kun mä meikkaan siellä :). Sitten se välillä menee suihkun viemäriä katsomaan ihmeissään, kun se ääntelee aina, kun mä pesen käsiä lavuaarin äärellä :D.
    Ja kissat kyllä todellakin käyttäytyy vieraiden seurassa erilailla kuin meijän omistajien (eiku anteeks, _palvelijoiden_) ;D.

    1. Joo hyvin korjattu!

  8. Ihana kissapostaus, mukava kuulla vähän enemmän poikien luonteesta! Ja voi kuinka somalta Arska näyttääkään tuossa ensimmäisessä kuvassa (ja toki muissakin kuvissa kyllä). 🙂

    Kissoissa mahtavaa on juurikin tuo kuinka ne ovat niin omia persoonallisuuksiaan. 🙂 Tutuillani on kaksi kissaa, joista toinen on kuulemma kotiväen seurassa hellyydenkipeä sylikissa, mutta vieraiden seurassa viileä, arvonsa tunteva neiti jota ei noin vain silitetäkään. Toinen taas viihtyy kuulemma yleensä paljon omissa oloissaan, mutta on heti kiehnäämässä vieraita ja kerjäämässä silityksiä ja leikkiseuraa.

  9. nanna says: Vastaa

    jepp, vanupuikot on pop – ykkösiä heti hiusrenksujen jälkeen ;D! täytyykin muistaa ostaa uusia taas kun kaikki edelliset on ’tapettu’ ja singottu pyykkikoneen alle maatumaan…

  10. Aivan olen täysin samaa mieltä kanssasi, että ”kissat on kyllä sellaisia eläimiä, jotka oppii kunnolla tuntemaan vain omistaja.” Se on harmillista, koska sitten muut eivät ollenkaan nää kissojen parhaimpia puolia. Mielettömän suloisen näköisiä kissoja sinulla 🙂

Vastaa