Viime päivät

Muistan kyllä ikuisesti Reiskan ilmeen, kun se näki lauantaina kuljetuskopan sisällön. ”Ei ole todellista, tätä ei voi tapahtua, EI TAAS!” Ja sitten alkoikin sähinä ja murina. Reiska otti Alman tulon tosi raskaasti ja murisi ihan kaikille. Ei nukkunut lainkaan, majoittautui kylppäriin, teki välillä murisemissähisemiskierroksia ympäri asuntoa, silmät vuotivat ja oireilivat stressistä. Ihan sääliksi kävi. Ja myös vähän pelotti, menikö välit nyt myös Arskaan, joka oli Reiskan touhusta ihan ihmeissään.

Eka yö meni aika levottomasti, nukuttiin miehen ja Alman kanssa kolmistaan makkarissa. Rosa ei tykkää nukkua yksin ja vinkuikin koko yön olkkarissa. Almakaan ei paljon tainnut nukkua, piilotteli välillä sängyn alla, välillä tuli rapsuteltavaksi. Ja tosiaan sitten aamulla pissasi sänkyyn. Päivän aikana oppi kuitenkin käymään laatikolla, vaikka aluksi mikrohiekka tuottikin ihmetystä, pikkuinen kun oli tottunut kristallihiekkaan. Moneen kertaan myös kannettiin Alma laatikolle ja vahdittiin, että pojat eivät olleet liian lähellä häiritsemässä. Iso kiipeilypuu sai Alman kunnioituksen heti osakseen ja pikkuinen onkin heilunut puussa jatkuvasti.

Sunnuntaina päätettiin, että Rosan olisi fiksuinta mennä toisen omistajan luokse, jotta kissat saisivat tutustua rauhassa toisiinsa. Rosa ei kissoista välitä, mutta tietenkin koiran äkilliset liikkeet ja tohotus säikäyttävät helposti. Luulen kuitenkin, että Alma muistaa Rosan, kun seuraavan kerran meille tulee. Ja tuntui se kyllä jo selkeästi rentoutuvan Rosan lähellä. Rosan poistuminen kuitenkin rauhoitti ilmapiiriä, joten oli hyvä ratkaisu.

Arska suhtautui Almaan iisimmin jo alusta asti, antaa Alman jo tulla lähelle ja seuraa kiinnostuneena Alman leikkejä ja melkein jo itsekin hyppää mukaan. Toisena yönä Arska nukkui jo samassa sängyssä, ja kävi keskellä yötä salaa nuuhkimassa Almaa. Reiska vieraili sängyssä myös pari kertaa, lähinnä murisemassa.

Maanantaiaamuna pojat leikkivät jo entiseen malliin, Alma vielä piilotteli. Molemminpuolista sähinää ja murisemista. Maanantai-iltana Alma pissasi taas sänkyyn ja vika oli osittain minun, koska siirsin Alman vessan eteisestä kylppäriin enkä muistanut näyttää Almalle sen uutta sijaintia. Lisäksi pojat majailivat vessassa jatkuvasti, joten pikkuinen ei vaan ehkä uskaltanut. Peitto pesuun siis jo toista kertaa. Tulipahan tosiaan testattua taloyhtiön pesutupa…

Tänään tiistaina sähinä alkaa jo enimmäkseen olla historiaa ja Alma selkeästi rohkeampi. Vessassa käyminen sujuu jo reippaasti, ruoka maistuu jos vaan mahdollista entistäkin paremmin (hillitön ruokahalu!) ja poikia uskalletaan jo lähestyä. Pojat seurailevat kiinnostuneina Alman touhuja ja pyrkivät lähelle nuuhkimaan.

Kuten aiemmin oletinkin, Arska ei koske Alman ruokiin, mutta Reiska käy kyllä tyhjentämässä kupin. Mikä ihme siinä muuten on, että kissanpenturuoka maittaa, vaikka olis sellaisessa muodossa ja maussa, mikä aiemmin on aiheuttanut nenän nyrpistelyä? Aika sekalaisesti ruuat ja ruoka-ajat nykyään menee, mutta eipä haittaa, kunhan kaikki saavat ruokaa masuun riittävän usein.

Tänään olen viimeistä päivää kissanpentuhoitovapaalla. Huomenna taas töihin, joskin mies toivottavasti pystyy lähtemään vähän myöhemmin ja minä tulemaan töistä vähän aiemmin. Kissat kyllä pärjäävät täällä hienosti keskenään. Tällä hetkellä Reiska nukkuu puussa, Arska tuolissa ja Alma nukahti just tähän läppärin viereen (kuva Instagrammissa @kissisheini).

Tällaista täällä, kaikki siis hienosti.

P.S. Ja ei, kolme kissaa ei ole LAINKAAN liikaa!

41 Comment

  1. Ei ole sellaista käsitettä kuin ”liikaa kissoja”, kunhan ei nyt mennä mihinkään crazy catlady -lukuihin.

    1. 😀 voit hyvinkin olla ihan oikeassa!

  2. Ruu says: Vastaa

    Oi <3

    1. <3

  3. Juu ei kolme kissaa ole liikaa, meillä oli ex:n kanssa viisi, joista kolme on vielä elossa. Tuntui, että ne viisi meni ihan siinä samassa kuin kaksi. Itse koin aikoinaan, että isoin ero oli siinä oliko kissoja yksi vai kaksi. Sen jälkeen kaikki menivät siinä sivussa, toki hiekkaa ja ruokaa meni enemmän. 😀

    1. Joo, toi on varmasti ihan totta!

  4. kuorotipu says: Vastaa

    Ei kolme oo mitään. Ex-kämppiksen kanssa asuessa suurin nuppiluku oli 25. Sillon oli tosin vakkarikympin lisäksi kahdet pennut ja muutama vieraileva tähti (kolli) sekä kaksi hoitolasta 😀 2,5 vuotta kasvattajan kanssa asuneena pidän omaa kahta todella vähänä 😀

    1. 25??????!!!!!!!!!!!?????????

    2. Kuorotipu says: Vastaa

      No siis mulla oli 2, kämppiksellä oli 8. Sit oli yks sijotusemo synnytysreissulla. Sillä oli 6 pentua ja viikkoa myöhemmin synty yhdelle kotona-asuvalle 4 lisää. Sit meillä oli samaan aikaan kylässä pari kollia odottamassa astutusta ja sit oli viel kaks hoidokkia.

  5. Mun vanhemmillani oli parhaimmillaan kissoja yli kolmekymmentä, ja niillä oli jopa oma huone! Naapurin sininen kissa, mitä rotua nyt mahtoikaan olla, kävi usein vierailulla ja meillä oli aina sinisiä kissoja, ja ne pennut pääsivät aina hyviin koteihin.

    Kissis, sulle on muuten haaste mun blogissani 🙂

    1. No huhhuh. Mä mikään kissämmä siis vielä oo! 😀

      Käyn vilkuilee!

    2. Niin 😉 Kun vielä siihen lisää, että kotini oli aikalailla pienen kaupungin keskustan lähellä ja siellä oli samanverran kaikenmaailman papukaijoja, kaksi kania, koira ja systerin poni. Plus iso akvaario. Paikalliset lastentarhat alkoivat tehdä meille retkiä. Ja tää siis ei ollut mikään maatalo!

  6. Salla says: Vastaa

    Kolme on just hyvä määrä. Mäkin haluaisin kolmannen 🙂

    1. Siitä sit vaa!

  7. Suvi says: Vastaa

    Ai että, miten kaunis Alma oikein onkaan. :’)

    1. Kaunein <3

  8. Satu says: Vastaa

    Ei kahta ilman kolmatta! Mulla on kanssa kolme kissaa ja tuntuis hassulta, jos olis vähemmän 😀

    1. Joo tää on just hyvä 🙂

  9. kyllä se siitä tassaantuu ajan kanssa 😉 .. hyvältähän tuo kullostaa jo alkuunkin , toiset vaan tutustuu <3!

    1. Joo kivasti noilla jo menee 🙂

  10. Katja says: Vastaa

    Apua, kun Alma on suloinen ♥ Tulipas järkevä kissanpentukuume, mutta ei kyllä pysty. Neljä kattimattia on kyllä ihan tarpeeksi, varsinkin kun meillä on vielä norjalaisia metsäkissa poikia, niin eivät ihan sieltä pienimmästä päästäkään ole 😀 (Tosin tänään juuri kirosin, kun yksi katti dippasi hännänpäänsä kakkaan ja taiteili ympäri huushollia erityisen ihastuttavaa kakkataidetta, että miksi, oi miksi en ole hurahtanut nakukatteihin -_____- eipä tarvitsisi murhettua pyllykarvojen pesemisestä samalla tapaa.)

    1. Norskit on ihania! Kattelin semmosia kans, mutta ovat tosiaan niin isoja tytötkin, että näyttäis hassulta meijän pienien hoikkien poikien rinnalla. 😀

      Joo mä oon kans jo havainnut pitkäkarvaisen kissan onkelmat. 😀

  11. Penturuoka on rasvaisempaa, voi siksi olla namia isommallekin 🙂

    söps pikkuneiti <3<3

    1. Joo, maistuu paremmalta varmasti. Arskankin sapuskat sillon kelpas. 🙂

  12. Onks teillä vaan yks laatikko? Suositushan ois kissojen määrä plus yksi. Kiva kuulla että pojat ovat pikkuhiljaa sopeutumassa tulokkaaseen 🙂

    1. Kaksi on. Tiedän kyllä tuon suosituksen, joka on ihan älytön. 😀 Toi uusi laatikko on vähän isompi ja Alma sitä pääasiassa nyt käyttää. Arska käy siellä vaan peittelemässä Alman pissat kun ei neiti osaa/viitsi/halua/luottaa varmaan jo siihen että Arska tekee sen puolesta. 😀

  13. Auttaa ihan kauheasti tätä kissakuumetta kattella suloista, pöwwöistä Almaa. Voi ei :,3

    1. 😀

  14. Arja says: Vastaa

    On se ihana <3
    Meille kun tuli viides kissa, niin cornish rex-poikamma sähisi sen vieressä ekan päivän, tokana päivä kävi läpsimässä sitä tassullaan vartin välein ja kolmantena päivänä ne olikin jo kaverukset !
    Su-ma yönä meille tuli kolmas koira, pieni pomeranian poika. Hyvin sekin joukkoon sopeutui, jahtaa kissoja koko 1,6kg komeudellaan =D
    Nyt odotan Roosa-kissan synnytystä alkavaksi, tänään on 65vrk täynnä ja se on hakenut pesäpaikkaa.

    1. Alma kiusaa jo Arskaa, leikkii hännällä yms. 😀 Eipä nuo enää tänään sähissy ollenkaan! Ja kuulemma viime yönä Alma kiusas Reiskaa (mä nukuin) 😀

  15. - s says: Vastaa

    Heipsan ! Aivan ihastuttava blogi ja suloisia pikku karvapalloja 🙂
    Pakko kysäistä, kun selailin blogiasi ja harkitsen tässä vakavissani tuota microdermalin ottamista niskaan, niin ovatko ne olleet kovin työläät hoitaa kuntoon ja miten ovat parantuneet ?

    1. Moikka! Tsekkaas tämä, jos et jo ole: http://kissaamma.blogspot.fi/2013/06/niska.html

      Eli yksi micro mulla on enää niskassa ja se voi ihan hyvin. 🙂 Parani kivasti. Tietenkin sitä saa edelleenkin välillä varoa paitaa päälle laitettaessa ym., mutta aika harmiton se on noin muuten. Aika veemäistähän noiden parantelu kyllä oli ja se alin sitten tosiaan tulehtui ja oli vinossakin. Mutta tästä jäljelle jääneestä kyllä tykkään kovasti. 🙂

    2. Niin ja mitään arpea ei kyllä enää tosta toisesta ole! Eli se parani ja haaleni hyvin. 🙂

  16. Kyllä se siitä, pian ovat ylimmät ystävykset 🙂
    Ja voi että Alma on kyllä yybersöpö.. Pentukuume nostaa taas päätään, voi ei.

    1. Joo alkavat kyllä jo ystävystyä! 🙂

  17. Anonymous says: Vastaa

    Hei! Ihana ilmestys tämä teidän Alma!
    Meillekin tuli noin kolme viikkoa sitten uusi kisu, pieni exotic. Meillä oli ennestään jo kaksi kisua, molemmat maatiaisia. Muistan kans tuon alkusähläyksen kisujen kanssa, vanhempi kisu hiukan sähisi uudelle tulokkaalle ja nuorempi ei välittänyt mitään. Uusi pentu kaverustuikin todella nopeasti nuoremman kanssa, mutta suureksi suruksemme, tämä nuorempi maatiainen (alle vuoden ikäinen) nukkui pois su-ma välisenä yönä, kisulla oli todella harvinainen synnynnäinen rakennevika sydämessä, eikä sitä voinut hoitaa millään tapaa. Onneksi kuitenkin pikku exo ja tämä vanhempi kisu tulevat jo hyvin toimeen, pesevät tosiaan ja nukkuvat yhdessä.

    1. Höh, olipa ikävää. 🙁 Mutta kiva kuulla, että vanhempi hyväksyi pennun! 🙂

  18. Anonymous says: Vastaa

    Moi ! Nm. ei ole kissaa eikä tulekkaan, mutta tosi hauska on lukea näitä siun juttuja ja nähdä tuota miestäkin vilaukselta ;D terveisiä susirajalta

    1. 😀 Yritän kuvata sitä mahd. paljon, mutta se piilottelee. 🙁

  19. Voi kun Alma on niin söpö! Kiva kun Arska jo uskaltaa tutustella, voisin kuvitella, että Mocha olis just tollanen samanlainen murisija kuin Reiskakin. Kaikille vieraille kissoille on ollut sellainen uhoaja ja murisija kun ollaan kissakyläilty. Onkohan toi burmakohtaista? 😉 Kamala kaveri-kissakuume täälläkin, pitäis saada Mochallekin pian leikkikaveri!

    1. Joo no siellä ne nyt jo yhdessä temmeltää ja härnää toisiaan, eli aika hyviä kavereita ovat jo kaikki. 😀

      En tiedä onko burmakohtaista, mutta onhan Reiska kuitenkin porukan vanhinkin, joten lämpiää hitaammin.

Vastaa käyttäjälle Kissis Peruuta vastaus