Ei tarvinnut rukkasia

Maanantaina tapasin viimeinkin Sallan koirat!!! Aika paras päivä, siis.

Jos minä olen kissaämmä, on Salla kyllä Koiraämmä, siis todellakin ansaitusti isolla Koolla. Siis eihän siinä ole mitään ihmeellistä, että avopuolison kotoa poissa ollessa sille lähetetään yhteisistä lemmikeistä kuvia kännykällä (mekin jossain määrin mieheni kanssa tätä toki harrastamme), mutta olen silti useaan otteeseen naureskellut, kun Salla käy läpi mieheltään saamiaan kuvia koiristaan ja on ihan tohkeissaan ”On se kyllä vitun söpö”, ja ”Kato nyt miten voi kukaan olla noin törkeän suloinen??” Hahaa, älä Salla nyt tapa mua! Kyllä mä nyt ymmärrän vieläkin paremmin.

Jo etukäteen tiesin, että vaikka paikalla olisi myös koiranpentu, mun huomioni saisi silti enimmäkseen osakseen vuoden ikäinen ranskis Beni. Niin monta miljoonaa ziljoonaa kuvaa olin tästä hellyyttävästä herrasmiehestä nähnyt, että kyllä sormet syyhysivät päästä sitä rapsuttelemaan. Ja Beni oli ihan tasan just sellainen, millaiseksi olin sen kuvitellutkin! Mullahan ei ollut mitään aiempaa kokemusta tai kosketuspintaa bulldoggeihin. Ihan jopa huomasin miettiväni, että miten Beniä pitäis edes rapsuttaa! Mitenkään vaativa poika ei Beni kuitenkaan rapsutusten suhteen ollut, mistä vaan kohdasta tuntui ihan parhaalta.

Valitettavasti Beni aika vastikään menetti parhaimman kaverinsa, amstaffi Rikin. Mua harmittaa ihan hulluna, etten ehtinyt Rikiä tavata. Mutta nyt sain kuitenkin kunnian tavata Benin uuden kaverin, Toran. Amstaffi rodultaan hänkin ja, noh, mitäpä ylisanoja nyt eläinlapsista voi sanoa. Ja taas, en ole aiemmin amstaffia päässyt silittelemään! Ja mikä ilo se olikaan! Miten mikään voi tuntua niin suloiselta kuin tuollaisen pienen ruttukuonon superpehmeä, superlämmin iho.

Olin etukäteen vähän tuskaillut, etten tiedä, uskallanko muka oikeasti tulla katsomaan koiranpentua. Beni on jo vanhempi ja vaaraton, mutta mua aina vähän pelottaa pikkupennut. Lähinnä niiden hampaat. Ja jos ne haukkuu ja murisee ihan naaman edessä. Salla kuitenkin lohdutti, että Tora ei -vielä ainakaan- kauheasti pure ja on muutenkin kiltti tapaus. Ja joo, ihan hyvä että jätin ne rukkaset kotiin. Tora on tosiaan ihan vauvva vielä. Pian yhdeksän viikkoa vanha.

Ja Tora on ihana, mutta Beni on silti ainakin toistaiseksi mun lemppari. Kuten jo Sallalle selitinkin, vaikka eläinlapset ovat aivan superihania, niistä voi tykätä vain söpöytensä ansiosta. Vanhemmalla eläimellä on jo jonkinlainen luonne ja persoona. Pennut vaan olla möllöttävät tai mennä vipeltävät vielä vähän epävarmoilla jaloillaan. Eivät ole vielä sellaisia Tyyppejä. Sama mulla on ollut meidän kissojenkin kanssa, kun olivat pentuja. Almaankin olen vasta ihan viime aikoina tosissani kiintynyt, kun neiti on saanut jonkinlaista omaa luonnetta.

Aivan ihania nämä koiruudet. Todellakin ihan vitun söpöjä, molemmat. ♥ 

Olettekos te saaneet rapsutella koiranpentusia viime aikoina?

18 Comment

  1. Tiina says: Vastaa

    Allekirjoitan tuon pentujen söpöyden! Siis siinä mielessä, että riittää kun ne vaan ON. Eksän kanssa kun mietittiin kissojen hankkimista, mä olisin halunnut pelastaa paikallisen Sey:n kautta kissaraasuja ja kyseessä olisi silloin ollut 2-3 aikuista kissaa. Kuitenkin päädyttiin pelastamaan tuttavalta sitten kaksi hiljattain syntynyttä pentua joiden tulevaisuus olisi muuten ollut kuula kalloon… Mutta eksä halusi nimenomaan kissanPENNUT, koska ”ne on niin tyhymännäköösiä ja hassuja ku ne vaa menöö ja dinz dinz dinz” (tämä oli siis aika sanatarkka lainaus)

    1. Joo, ihan normaalilta mieheltä kuulostaa 😀

  2. En oo koiranpentuja rapsutellut aikoihin! Mutta ranskiksiin on kyllä erittäin helppo rakastua. 🙂 Muistan kun miehen siskon koiran (ranskis) näin aikoinaan ekaa kertaa, sen seuran hakuisempaa koiraa on kyllä vaikea löytää.

    1. Tämä oli mun eka ranskis-tapaaminen!

  3. Elisa says: Vastaa

    Voi mä niiiiin tarvitsen pennun!! Tai ainakin pitäisi päästä silittelemään koiranpentua, se on oivaa terapiaa 🙂

    Ihania koirasia molemmat <3

    1. Eläinvauvat kyllä on just sitä 🙂

  4. Oon ehkä _vähän_ kade! Beni The Batman on kyllä semmonen positiivisuusjyrä. Ja veikka on niin hemmetin söpö, että kuulen oman lässytykseni soivan jo korvissa. <3 Täytyy päästä pian paijaamaan.

    1. Niin täytyy!! 🙂

  5. Jonna says: Vastaa

    Ruttunaamat ovat parhaita <3

    1. <3

  6. Bullerot on kyllä niiin mega persoonia, ettei mitään rajaa, siskolla on kaksi, ja ne on kyllä ihan mahtavia tapauksia 😀

    1. Joo mitä oon kuullu, niin ovat aina aika samanlaisia luonteeltaan, eli aikas huippuja. 😀

  7. Salla says: Vastaa

    Nonni vtun Blogger, uusi yritys.

    Tuli tosta koiraämmyydestä mieleen, kun sisko sanoi mulle pari vuotta sitten (silloin oli pelkkä Riki), että miten joku voikin olla JOKA päivä aina yhtä ”amazed” siitä, miten ihana koira sillä on 😀

    Ja kivi vierähti sydämeltä, että joku muukin kiintyy pentuun vasta ajan kanssa kun sen luonne tulee esiin, eli en ole ainoa! Muistan kun vuosi sitten Benin tultua meille jengi sanoi, että ”muista sitten huomioida Rikiäkin” ja mä vaan mietin mielessäni, että just joo, pitäisi huomioida pentua enemmän. Rikin huomiota ei kukaan voi(nut) viedä <3 🙂

    1. Niinpä. Ei mullekaan oo ollut vaikeeta muidenkin huomioiminen, eli ei tod. oo kissanpentu ollut mikään ykkönen, ei Arskan ollessa pikkunen eikä Alman.

  8. Tallinomistaja hommas keväällä Jämtlannin pystykorvan. Se on itse asiassa niiden toisen koiran poika eli siellä juoksentelee nyt dädi ja poika. Se on edelleen ihan hirvee riiviö 😀

    Meidän Penttikoirallakin kävi morsian tossa talvella mutta ei tärpännyt. Se olisi ollut kyllä ihanuuskuoleman paikka. Ilmeisesti uutta yritystä ei kuitenkaan ole luvassa.

    1. Möööh 🙁

  9. Aino says: Vastaa

    Supersöpöjä! Naapurissa asuu hyvin samannäköinen ranskis, mun tekis aina mieli kidnapata se mukaani kun näen sen lenkillä 😀

    1. Meidän pihalla taas asuu berninpaimenkoirapentu! Ältsin söpö 😀

Vastaa