Tammikuun elokuvat

Koska te jostain syystä niin kovasti diggaatte mun leffa-arvosteluista (jos niitä edes voi miksikään arvosteluiksi kutsua), niin mielelläni toki jatkan näiden rustailua tänäkin vuonna!

Rakastan elokuvia ja käyn lähes kerran viikossa leffateatterissa. Harvemmin leffoja tulee kuitenkaan tämän lisäksi kotona katseltua, kotisohvalla katselen enemmän Netflixin ja HBO:n sarjatarjontaa. Katson siis enimmäkseen uutusleffoja ja mulla on paljonkin noloja aukkoja leffankatseluhistoriassani, mm. Forrest Gump (mutta tiedän silti sen suklaarasia-jutun, joten mun parina voi hyvin pelata Trivial Pursuitia!)

Nyt ajattelin tehdä näitä leffajuttujani kuukausittain, jos vaan saan edes jotain katsottua! Tässä tammikuun setti:

Assassin’s Creed 3D – HS Nytin mukaan tämä oli ”uusin floppi pelielokuvien pitkässä floppien sarjassa.” Ja tämänkin luin vasta elokuvan nähtyäni, enkä ollut lukenut tästä etukäteen mitään arvioita, paitsi sen perus IMDb:n (6,5), joten en oikein tiennyt, onko kyseessä ihan floppi vai semi-floppi. Ja mikä hassuinta, en tiennyt oikein leffan jälkeenkään! Mulla oli sekä tylsää että kivaa ja kivaa enimmäkseen siksi, että näyttelijät tässä olivat todella tasokkaita: Michael Fassbender, Marion Cotillard (en kyllä hirveesti pidä) ja Jeremy Irons. Joten näiden kanssa ei leffasta ihan sysipaskaa aikaiseksi oikein millään saisikaan. Ja jotenkin tällainen hieman hämärä huppumeininki ihan vetosi muhun. Mutta joo, mitään ei varsinaisesti menetäkään, jos tätä ei katso. En ole peliä muuten pelannut, kuten en hirveästi mitään videopelejä jonkun Nintendon jälkeen muutenkaan. MUTTA en siis ole yhtään niin epäileväinen pelielokuvia kohtaan jatkossakaan, viime vuonna Warcraft oli sikahyvä sekä tietty Angry Birds.

Kuudes kerta – Pitää välillä katsoa vähän jotain suomalaistakin! En ihan hirveästi ”tämän genren” suomalaisia elokuvia käy katsomassa leffateatterissa, mutta nyt leffamainonta tehosi muhun ja päänäyttelijät Pihla Viitala ja ETENKIN Antti Luusuaniemi kiinnostivat – halusin nähdä erityisesti ko. jampan tässä leffaroolissa, koska tyyppi on jo lähtökohtaisesti jotenkin tosi törkeän ja vähän limaisen oloinen, haha! Mutta joo, rahat meni hukkaan: aivan hirveetä skeidaa. Tässä elokuvassa ei ollut päätä eikä häntää, tai sit mä en vaan tajunnut. Tyypillisen suomalaisen elokuvan tapaan tässäkin oli suuri määrä kömpelöitä, myötähäpeän nostattavia repliikkejä ja huonoja kohtauksia, päätä iskettiin seinään ihan kirjaimellisesti eikä naurattanut yhtään. Katsojana nolotti elokuvissa, miksi käytän aikaani tällaiseen paskaan. Luusuaniemen limanuljaskamaista olemustakaan ei ollut käytetty hyväksi. Ja anteeksi nyt kovasti pinnallisuuteni, mutta Luusuaniemi (”Ricky”) ois voinut edes vähän treenata tätä elokuvaa varten… Ja huomio: leffassa oli yllättävän vähän seksiä ollakseen suomalainen! Elokuvan musiikkeja muistaakseni Hesarissa moitittiin, mutta mun mielestä ne oli elokuvan ainoa hyvä asia. Voi herranjumala, älkää vaan menkö katsomaan tätä. Tai jos menette, niin ihan on oma vikanne, mä olen nyt teitä varoittanut.

La La Land – Okei. Musikaalielokuvat vähän pelottaa. Moulin Rouge on ihana ja Chicago on ihana, mutta silti kovasti jännitin, että tykkäänköhän tästä nyt yhtään. Mutta toki näin jäätävän määrän Oscar-ehdokkuuksia kahminut leffa on joka tapauksessa pakko nähdä ja olihan sitä hehkutettu jo niin paljon muutenkin ennakkoon. Ekat 10 minuuttia totuttelin ajatukseen, että olen katsomassa musikaalia, joka on myös vähän lässy. En myöskään fanita Emma Stonea, oikeastaan ihan päinvastoin, ja olen edelleenkin sitä mieltä, että Emman tilalla ois voinut olla joku muu… Mutta tykkäsin kyllä. En mitenkään superhyperpaljon, mutta ihan sopivasti. Ja Ryan Gosling, hänkin riittää toki oikein mainiosti syyksi katsoa tämä.

Vähänhän nää postaukset köyhiksi jäävät, mutta onko nää silti parempia tälleen kuukausi kerrallaan? Vai harvemmin? Kertokaa!

10 Comment

  1. HennaA says: Vastaa

    Kiitos Kissis, luen nämä aina, postaatpa millaisella tahdilla tahansa ja tykkään aina!

    1. Kissis says: Vastaa

      Kivaa! 🙂

  2. Soina says: Vastaa

    Muistaakseni jossain luki, että Luusuanniemen ei haluttu treenaavan elokuvaa varten, koska Rickylla oli aikaa ja mielenkiintoa käydä vain töissä ja panemassa? En kyllä tiedä, eikä koko leffa kiinnostakaan 😀

    La la land oli ihan jees. Visuaalisesti kaunis, mutta vähän turhan taiteellinen omaan makuuni. Ja Emma Stone ei liikaa sykähdyttänyt. Mutta ne mekot, värit ja biisit oli hyviä!

    1. Kissis says: Vastaa

      Haha, aijaa, no se selittää! 😀 Juu, vaatteet unohtuikin tuossa mainita! Ja biisejä oon Spotifysta kuunnellut jälkeenpäin.

  3. hellin says: Vastaa

    Ehkä näin kuukausittain on hyvä, koska sitten kiinnostavat leffat ehtii vielä teatterissa nähdä.

    Aika heikko on tammikuun tarjonta. Me käytiin katsomassa Viattomat. Pidin, koska 2 MS vaan jaksaa kiinnostaa. Mies nukahti..

  4. Siinä mielessä kuukausi kerrallaan on hyvä, että leffat saattavat vielä leffateatterissa pyöriä mikäli sun arviointisi jälkeen alkaa kiinnostaa 😀

    1. Kissis says: Vastaa

      Totta tämä 🙂

  5. nea says: Vastaa

    Siis Yäk La la landille. Oon varmaan naisena rikki kun toi romantiikka ja sentimentaalis-nostalginen mehustelu ei uppoa yhtään. Gosslingista tykkäsin ja jazzia rakastan, muuten eih en ymmärrä! 😀 Ja tottakai luen aina sun leffa-arvostelut ❤

    1. Kissis says: Vastaa

      Haha, etkä oo! 🙂 mutta arvasin, ettet välttis tykkäile! 😀 jazz on ihanaa!

  6. Marjo k says: Vastaa

    Mulle tahti on toisarvoinen asia, kunhan postaat jatkossakin 😊

Vastaa