Nyt sitä saa, nyt sitä saa, vatsansa täyteen puuroo

Noni, eilen pääsin sitten tositoimiin tän luumusopan kanssa eli skitsojumpan ja Huippiksen jälkeen keittelin riisipuuroa ja sinne sekaan sitten luumu-rusinakeittoa, josta jo aiemmin iloitsin. Riisipuuro on paras puuro ja keittelen sitä surutta ympäri vuoden mutta sen tekeminen on ÄRSYTTÄVÄÄ. Poltan sen pohjaan samantien ja sitten pitää sekotella niin varovasti, ettei se palanut pohja leviä puuroon. (Kuulemma vanha kunnon Aromipesä ois kätevä riisipuuronkin keittelyssä? Jos on siis aikaa venata koko yö…) Lisäksi vituttaa, kun riisipuuron tekemisessä menee pieni ikuisuus.

Puuroa kuitenkin lopulta tuli sen verran, että sillä taas hetken pystyi elämään ja riitti vielä aamuksikin. Ja se luumu-rusinasoppa oli just tasan niin hyvää ku muistinkin!

Kuvassa mun rakkaat Unicefin Miffy-muki ja Miffy-lautanen. Paras puurolautanen!

P.S. Mua on alkanu ärsyttää se Huippiksen Helen, mun yks ennakkosuosikki. Sairaan ilkee ja tympee! HÖH!

3 Comment

  1. Oih, alko tehdä riisipuuroa mieli :p.
    Itse yleensä syön sitä vain jouluisin, joskus on äiti saattanut muulloinkin tehdä :).

    Muakin alkoi se Helen ärsyttää eilen, varsinkin ne ilmeet ja eleet siinä pudotuskarsinnassa :/

  2. LauraL says: Vastaa

    Mulla on sellanen kerroskattila, sillä tulee tosi kätevästi riisipuuro, eikä tarvi pelätä että palaa pohjaan. Toki siinäkin keittäessä pitää puuroa vahtia ja sekotella ja lisäillä maitoa, mutta on se ihan näppärä.
    Täytyy varmaan kans tehdä viikonloppuna riisipuuroo ja ostaa toinen purkki tota luumukeittoo 🙂

    Se Helen ärsyttää myös mua..

  3. Kerroskattila kuulostaa kiinnostavalta 😀 Vois tulla tarpeeseen…Mä syön tota luumusoppaa kans nyt niin paljon, et oon ähkynä ja sit ei teekään taas vuoteen mieli 😉

Vastaa käyttäjälle LauraL Peruuta vastaus