Pojat on poikia

Kissanomistajat tietävät kyllä varmasti sen ilon, mikä syntyy, kun huusholliin tuodaan jotain uutta. Etenkin jos se on jotain sellaista, joka vaatii tuntien kokoamisen ja säätämisen. Kissoihin syttyy sillä sekunnilla sellainen kiinnostuksen palo ja auttamisen tarve, että sitä ei kyllä hillitse mikään. Tai no ei ainakaan meillä. Kaikki työvälineet, ruuvit, naulat ja muut pikkuesineet ovat poikien mielestä tietenkin niitä maailman kiinnostavimpia juttuja.

Jo kesän alussa otimme projektiksi parvekkeen sisustamisen ja koska ainakin luulimme olevamme tosi innokkaita grillaajia, hommasimme sinne heti ensimmäiseksi sähkögrillin. Heti se testattiinkin, mutta sitten se jäikin vaan partsin lattialle lojumaan. Joku siisti alusta sille piti saada ja lopulta tilasin Muurikka-grilliin sopivan Muurikka-kärryn. Ihan ongelmitta ei tämäkään nettikauppatilaus lopulta mennyt, vaan kärryn sai hakea ja koota pariin kertaan, mutta noh, kaksinkertainen ilo meidän karvaisille kavereille…

Kärryhän oli aika tosi vittumainen koota (=kaljaa kului), mutta onneksi mun tehtäväksi jäi lähinnä kissojen vahtiminen operaation aikana. Vaikka aika mahdotonta niiden iloa oli mitenkään hillitä.

Grillivaunu oli ja on edelleenkin tosi kova juttu, erityisesti Arska on sen tasoista kovin mielissään. Siellä on kiva aamupäivisin loikoilla auringolta suojassa. Grillattu on toistaiseksi vain sen yhden kerran, mutta tarkoitus olisi kunnostautua tässä loman aikana…

Miten teidän kisut suhtautuvat näihin kokoamis/rakentamisasioihin? Löytyykö apua? Meneekö hermot?

21 Comment

  1. Kaikenlaisissa kokoamis- ja asennushommissa meillä saadaan ilmaista työvoimaa kahden siamislaisen pikkuapurin toimesta. Avokki on se joka yleensä hoitaa kokoamisen, ja saattaapa hällä siinä sivussa mennä hermo edessä pyöriviin karvapalleroihinkin, etenkin jos itse kokoaminen ei suju ongelmitta.. 😛
    Ruuveja ja muttereita saa todellakin pitää silmällä, ja kadonneita voi sitten epätoivoisesti yrittää etsiskellä maton tai sohvan alta.

    1. Joo, kaikki pikkuosat kyllä kumman nopeasti katoaa… 😀

  2. Petta says: Vastaa

    Mä muistan kuinka kokosin kissojen uutta kiipeilypuuta, siis kaikki kissat kirjaimellisesti roikkui niissä osissa joita yritin koota. Hermo palo ja useasti, mutta onneksi pitivät puustaan. Ei ollu turha ostos.

    1. Heh, muistan kans kun meille tuli aiempi, iso kiipeilypuu, ei sitä vaan voinu koota samassa huoneessa Reiskan kanssa. 😀

  3. Aina ollaan mukana auttamassa ihan kaikessa, tytöt tykkää kun moppi heiluu ja Arska on sitten mukana kun otetaan kaapista työkalupakki x)
    Sen lisäks Arska menee aivan sekaisin kun keittiön ikkunan ohi suhahtaa traktori tai kuorma-auto.

    1. Joo työkalupakki on kyllä poikien aarrearkku 😀

  4. Arska on ihan huikean näköinen kissapoika kyllä. Mahtavia ilmeitä. 😀 Meillä kanssa etenkin toi juniori on innokkaana totta kai auttamassa ihan kaikessa. Kiipeilypuuta kun koottiin niin se oli jokaisella valmiilla tasolla mukana vahtaamassa ja yritti käpälöidä ruuvaavaa kättäkin parhaansa mukaan… Senioria jostain syystä kiinnosti enemmän pahvilaatikot missä koottavat tavarat tuotiin, mutta onneksi se sittemmin on viihtynyt kiipeilypuussakin (nukkuu siellä parasta aikaa nytkin, http://img.photobucket.com/albums/v64/Saija/070720131051_zpsc375d524.jpg).

    Nuorempi tosiaan tahtoo auttaa ihan kaikessa. Nyt puhutaan jopa kirjekuorien ja pakettien sulkemisesta…

    1. Heh, joo, päivittäin kyllä naureskelen sen ilmeille 😀 Kyllähän molemmat pojat on yhtä uteliaita ja säätää jatkuvasti mutta kyllä Arska on aina se joka on ensimmäisenä paikalla (ja tiellä).

      Voi ihana 🙂

  5. Mun Panu on erityisen kiinnostunut auttamaan aina kun yritän kuvata jotain blogiini.

    1. Ihana Panu <3

  6. Ruu says: Vastaa

    oli kokoaminen mikä tahansa, niin aina on Mauri ja Volvo auttamassa, ne erityisesti rakastaa aikoja kun mieheke kokoaa teitokonetta 😀

    1. 😀

  7. Petri says: Vastaa

    Teidän taloyhtiössä on sallittu parvekegrillaus?

    1. On sallittu!

    2. Mahtavaa!

  8. Taru says: Vastaa

    Joo, onneksi Ikean ohjeet on aika helpot koska meillä kissat on perehtynyt niihin erittäin aktiivisesti. Seuraavia rakennelmia odotellessa Q#&3/&%#Q% !

    🙂

  9. Anonymous says: Vastaa

    kissa-apulainen on kyllä tuttu, onneksi ei ole tarvinut kissan talossaoloaikana koota kuin yksi vaaterekki. Paremman puutteessa toi tykkää osallistua lahjojen paketointiin, ja etenkin jouluna oli tietty juhlaa kun siitä paketoinnista ei ollut tulla loppua. Välillä sen sai keskittymään muuhun iskemällä teipinpaloja eri puolille vartaloa, välillä olis tehny mieli paketoida koko kissa ainakin hetkeksi paperin sisään 😀

  10. Kuorotipu says: Vastaa

    Meillä seurataan kyllä tekemisiä silmä tarkkana, ja yleensä vähän liiankin läheltä (7-vuotias cornarinarttu istuu mielellään jopa niskassa tarkkailemassa), mutta ruuveihin yms. ei yleensä kosketa. Joku koulutus onneksi onnistunut 😀 Mä tykkään palapeleistä ja ainut tila tehdä niitä yli 1000 palan on lattialla. Onneksi tyypit siis tajuaa jättää palaset rauhaan. Hommaan kuitenkin osallistutaan, hyvin usein palapelin ääressä on kissa sylissä ja toinen selässä 🙂

  11. luna on osallistujatyyppi myös, se osallistuu ihan kaikkeen. niin hyvässä kuin pahassa, siellä missä henkilökunta, siellä myös kissa. välillä sen oman turvallisuuden tähden joudun telkeämään sen vessaan ja oven eteen 50 kg tavaraa ettei se pääse sieltä houdinimaiseen tapaansa livahtamaan. se on muuten hämmästyttävä määrä painoa, jonka kolmekiloinen kissa saa siirrettyä niin päättäessään.

  12. Hih, tuttua tosiaan tuo kissojen osallistuminen joka asiaan. Nyt kun olen muuttamassa ja tavaraa ja laatikoita on joka puolella niin toinen kissani päätti tuhota yhden pahvilaatikon, purra taulun kehyksiä ja nukkua just sen vaatepinkan päällä minkä minä haluaisin pakata. Toinen kissa on sivusta seuraaja mutta se keksii sitten varmasti jotain kun pääsemme uuteen kotiin muutaman viikon päästä!

  13. Kiinnostuksen palo ja auttamisen tarve.. tuttua on =)

Vastaa käyttäjälle Petta Peruuta vastaus