Juoksemaan

Tässä sitä sitten taas ollaan. Olen AINA vannonut, että juoksemaan minä en rupea, se on viimeinen asia, mitä alan harrastamaan. Vihaan juoksemista. Okei, olen ollut tasan kerran elämässäni kunnon juoksulenkillä, mutta vihasin jokaista sekuntia siitä! En muutenkaan ole mikään ulkoilmaihminen, en jaksa katsella samoja katuja, samoja maisemia. Ja juokseminen, se vaan on niin TYLSÄÄ. Enkä edes OSAA juosta. Missä pidän käsiä juoksun aikana? Miten nopeasti tai hitaasti pitäisi juosta? Liian vaikeeta.

Mutta niin vaan menin ja ostin juoksukengät. Koska vihaan myös kauppojen urheilukenkäosastoja, todella typerästi tilasin kengät netistä. Olin kuullut, että Nike Free on hyvä merkki. En käynyt missään sovittamassa tai ilmeisesti aika hyödyllisissä askelmittauksissa. En halunnut sietää mitään urheiluliikkeen myyjää, joka kuitenkin tyrkyttäisi mulle kaupan ruminta ja varmasti kalleinta juoksupopoa. Ehei, lähdin taas väri ja malli edellä tähänkin hommaan. Mutta ihan sama, nyt mulla on juoksukengät. Eikä ne ole edes pinkit, ihme kyllä, vaan mulle tosi oudon väriset. Voi olla, että kiroan niitä, jos tästä juoksemisesta nyt innostun, mutta ehkä sitten olen viisaampi myös juoksukenkien ostamisessa?

Miten tähän sitten päädyttiin? Monetkin ovat nyt udelleet innostustani aloittaa juoksuharrastus, koska tietävät myös vihaisat tunteeni juoksemista kohtaan. Suurimmalle osalle olen sanonut, että alan juoksemaan siksi, että mieskin saisi käytyä useammin lenkillä. Tästähän voisi tulla meidän yhteinen kiva harrastus! Oikeasti syy löytyy kuitenkin ihan puhtaasti kiinnostuksesta, voisiko mulla oikeasti joskus olla hyvä fiilis lenkkipolulla. Ja ehdottomasti kunnon parantamismielessä. Salilla käyn, mutta CT:n kestävyysosiot ottavat usein todella koville ja huomaan aina, miten paska kunto mulla on. Ja tätä juokseminen ilmeisesti voisi parantaa.

Ja ehkä haluan myös jotain liikunnallista vaihtelua. Ettei aina tarttis mennä salille, vaan voi mennä omien aikataulujen mukaan ulos urheilemaan. Ja kyllä on joskus sellaisia aamuja, päiviä tai iltoja, jolloin mietin, että nyt ois kyllä kiva lenkkeilysää.

Mulla on kuitenkin säännöt, jotka toivon etenkin mieheni, tulevan juoksukaverini, lukevan nyt erittäin tarkasti. Siis säännöt juoksuun liittyen.

1. En halua juosta tuulisella säällä.
2. En halua juosta liian kuumalla säällä.
3. En halua juosta, jos ei vaan tee mieli juosta.
4. Juoksemisfiilis riippuu mahdollisesti myös kuun ja tähtien asennosta ja muurahaisten marssisuunnasta.
5. Jos en nyt opi tykkäämään juoksemisesta, en juokse enää koskaan.

No mutta. Tällä viikolla sit ekalle juoksulenkille! Siis sitten kun ei tuule eikä ole liian kuuma ja marssisuunnat on oikeat.

Sieltä ruudun takaa löytyy varmasti paljonkin juoksijoita. Ajatuksia juoksuun liittyen? Vinkkejä aloittamiseen? Älkää sanoko mitään masentavaa kuitenkaan tässä vaiheessa jookos.

P.S. Nää on kyllä oudot kengät. Väri on enempi vihreä, mutta useimmissa kuvissa nää näyttää ihan sinisiltä! Vein näillä eilen roskat ja vaikuttivat ainakin koon puolesta hyviltä (otin puoli numeroa norm. kokoa isommat). Mutta ovat ilmeisesti kuulemma ainakin ekoiksi juoksukengiksi aika haastavat. Saa nähdä.

33 Comment

  1. mjai says: Vastaa

    Voi kuules, mä annoin mahdollisuuden kaupan tyrkyttävälle myyjälle, joka sitten katsoikin askellusta ja totesi ettei mun kannata ostaakan nike freetä, koska jalkani tarvitsee kunnolla tuetut kengät.Ehkei aina kannattais vaan ostaa ulkonäön perusteella… 🙂

    1. Nyyh, tiedän. 🙁 Huonosti käy näiden kenkien kanssa.

  2. Elisa says: Vastaa

    Poikaystävä lupas opettaa mut juoksemaan. Sehän on ihan himolenkkeilijä, menee tuosta noin vaan 20km aamulenkin… Ja sillä on ammatillinen tausta liikuntajuttuihin muutenkin, niin opin sitten kunnolla 😀

    Pari kesää sitten yritin aloittaa juoksemisen, mutta silloinen lenkkikaveri juoksi liian kovaa ja eihän se sit koskaan mitään mukavaa ollut vaan aina hengästyin ja meinasin kuolla. Enkä huomannut kunnossa juuri mitään parantumista vaikka juoksin 3-4 kertaa viikossa jonkun viitisen kilometriä ja tää johtui yksinomaan siitä, että juoksin joka kerta liian lujaa. :/

    1. No mä kans pelkään että tää on sitä, että mennään aluks liian kovaa ja sit mua vaan alkaa vituttaa…kuten kävi vähän hiihtämisessäkin.

  3. Ooh mä tykkään noist kengistä! Paljon hienommat ku jotkut pinkit! (Multa alkaa tulee korvista ulos kaikki pinkki nykyään 😀 Harmi vaan että mun salikengät on pinkit yhyy.. tai no eihän mulla oo asiaa salille muutenkaan vielä piiiitkään aikaan että ei kai se nyt haittaa kun kengät on piilossa kuitenkin.)

    Kannattaa sitten pitää mielessä kun alotat sen juoksemisen ettet lähe vetää 10 km lenkkiä ekalla kerralla, sillä juoksu on aika raskasta nivelille (varsinkin jos juoksee asfaltilla) tarvitsee siis totuttelua ja sen lisäksi se lenkki tulee olee niin vitusta että tuut heittää noi kengät partsilt alas etkä ikinä mee juoksee enää 😀 Terv. just kirjoitan kotitenttiä juoksun aiheuttamista vammoista ja ensikertalaisten mokista 😀

    1. Joo mä kans vähän turhauduin tohon mun ainaiseen pinkkeilyyn tämmösissä varusteissa ja päätin repästä 😀

      Ja pelkään myös jalkojeni puolesta, polvien etenkin.

    2. Kannattaa jatkaa lihaskuntotreeniä siinä samalla varsinkin just polvien tukemiseksi 🙂 Ja jos helpottaa niin vedä intervalleissa ne juoksutreenit. Tosin ei liian lyhyitä ja liian nopeita, koska ne ei vaikuta kunnon kohtentamiseen 😛

      terv. 1/3 lic. liikunnanohjaaja 😀

  4. Aah, ihanaa, joku muukin vihaa juoksua. Itse olen antanut jo luvan vihata juoksua loppuelämäni, kunnes tajusin sairastelun jälkeen olevani aivan järkyttävän huonossa kunnossa. Taitaa lenkkipolut kutsua tätäkin muijaa, tosin aloitan kävely-hölkkä -intervalleista ja kun kunto kasvaa, jatkan hölkkä-juoksu -intervalleilla. Tasavauhtisia lenkkejä tuskin koskaan tulen näkeen, koska tylsää!

    Ostin myös Freet juoksukengiksi vuosi (vai jo kaksi?) sitten ja sen mitä niillä olen väkisin käynyt kipittelemässä, niin olen tykännyt. Aiemmilla Asicsilla (tuetut) tuli polvikipuja, joita nyt Freellä ei ole tullut, ehkä itselleni ei sitten tuetut sovi?! Hirmu vaikea luottaa siihen, että kuka osaa suositella oikeanlaiset kengät… Onko myyjäkään aina asiantuntija tällaisissa asioissa?

    1. Ymmärtääkseni myös juoksu on laji, joka oikeasti kuluttaa kaloreita ja laihduttaa! 😉 Eli yks porkkana lisää, haha! 😀

      Ja oon miettiny kans tota, että kuka on sit oikeesti asiantuntija näissä, osaako joku urheilutarvikeliikkeen myyjä oikeesti jotain…

    2. Ne myyjät ei todellakaan oo mitään asiantuntijoita, ne myy minkä myymisestä niille maksetaan. Hyvin koulutettu ja ajan tasalla oleva fyssari voi olla lähimpänä oikeeta asiantuntijaa eikä nekään tiedä kaikkea. Nykykäsitys on kai että mahdollisimman vähän tukia ja muotoiluja niin jalka tekee ite työn eikä laiskista lihaksia/nivelsiteitä yms ja pysyy vahvana. Ja ne tuet sun muut helposti vääntää jalkaa sitten luonnottomaan asentoon jossa nivelet sitten ei tykkää. Tv nimim väärä kuntoutus ja lantio forever paskana. Eli toi free on varmasti just hyvä! En sano juoksemisesta muuta kun että kannattaa muistaa kuitenkin ettei ikinä kehity jos ei ikinä haasta itteään, eli alun totuttelun jälkeen välillä enemmänkin pökköä pesään. Oon ite aina inhonnut juoksemista, sit pakottanu itteni tykkäämään ja oppinut, telonut jonkun paikan ja lopettanut, inhonnut juoksemista, pakottanut tykkäämään jne.

    3. No niin, niinpä! Tai kuulemma ilmeisesti ”joissain paikoissa” löytyy asiantuntijoitakin…

    4. Liian tuettuja kenkiä ei kannata käyttää koska se estää pronaation jalassa, joka on ihan normaalia jalan anatomian kannalta kun kävelee.. Niinku hanska tos just sanokin aiheuttaa muita vammoja sitten. Tosin nää paljasjalkakengät on kanssa aika huuhaata eikä estä niinkun väittävät muita vammoja, eikä auta juoksutekniikan parantumiseen, luin siitä just jonkun tutkimuksen ja ne joutuu jopa poistaa tän väittämän niiden myyntiselityksistä bwaha. Neutraalit kengät ftw.

  5. Anonymous says: Vastaa

    Mä oon aina vihannut juoksemista, mutta päässyt viimeisen parin viikon aikana vihdoin kiinni siihen nimenomaan niin, että siitä on tullut mun ja poikaystävän yhteinen harrastus! Harrastus joka alkoi mun sanoilla ”et sit juokse mun ohi tai lähen kotiin” ja ”vähän aikaa voidaan juosta mut sit haluun karkkia”. Yhtäkkiä kuitenkin huomasin jolkotelleeni rauhalliseen tahtiin puolisen tuntia (odotin kestäväni n. 10 minuuttia). Siinä kun piti tahdin rauhallisena ja rupatteli samalla poikaystävän kanssa, niin ei se oikeastaan niin pahalta tuntunut. Nyt ollaan käyty jo neljä kertaa lenkillä ja se on joka kerta kivampaa! Mun neuvo juoksemiseen on siis, että ota seuraa mukaan. Se ei oo yhtään niin tylsää, kun höpöttää samalla, ja sen lisäksi saa pidettyä vauhdin järkevänä kun pitää sen sellaisena, että pystyy juttelemaan.

    1. Joo, yksin mä en kyllä haluiskaan! Ja kiitos tästä tsemppaavasta kommentista, tästä se toivottavasti lähtee mullakin 😀

    2. nea says: Vastaa

      Pakko kommentoida tähänkin, että mun pohjakunnolla ei olisi pystynyt kyllä rupattelemaan edes hiljaisessa hölkässä kaikelta puuskutukselta 😛 Mut tykkään noista ”et sit juokse mun ohi tai lähen kotiin” ja ”vähän aikaa voidaan juosta mut sit haluun karkkia” kommenteista 😀

    3. Joo mä en kyl kans usko voivani jutella enää parin ekan metrin jälkeen.

  6. Nina says: Vastaa

    Tää on varmasti tuttua huttua mutta muistat vaan aloittaa rauhassa, älä missään nimessä lähde hetivälittömästi _juoksemaan_, vaan aloitat ihan kevyellä hölkällä ja jos tuntuu pahalta, kävelet. Muuten alat äkkiä lähestyä sitä kuoleman tunnetta ja alkaa vaan vituttaa ja sit oikeesti heität niillä kengillä vesilintua (paitsi minä kyllä ostan ne! :D). Malttia malttia, se tuntuu ärsyttävältä joo mutta silleen sitä vaan kehittyy ja jaksaa (huvittaa) lähteä toisenkin kerran.

    1. Niin no siis mun juoksuvalmentajan mukaan pitäis ensin juosta joku 10 minuuttia kunnolla tai sit niin kauan että ei enää jaksa ja mun mielestä TOI on tosi huono idea. 😀

    2. Satu says: Vastaa

      En tiedä sun juoksukunnosta, mutta itse kun reilu vuosi sitten lähdin nollasta, niin Porin vapaa-aikaviraston juoksukoulu oli erittäin hyvänä apuna. http://www.pori.fi/vapaa-aika/liikunnanohjaus/juoksukoulu.html.
      Voin sanoa, että toimii 🙂

    3. Joo oon miettiny jotain juoksukouluakin, duunissakin tommosia oli…Katotaan, mitä tästä nyt tulee.

      Ja juoksukunto tosiaan on se nolla, koska en oo juossu aiemmin.

    4. Nina says: Vastaa

      Öö, että pitäis aloittaa sillä että juoksee itsensä heti piippuun..? Mit.. 😀 Se ei tosiaankaan ole mielekästä hommaa jos lähtee revittelemään eikä oikeasti kunto riitä. Sitä on hetkessä ihan loppu ja sit miettii vaan loppulenkin kuinka paskaa koko homma on. Been there 😀

    5. nea says: Vastaa

      Komppaan Ninaa! Mä aloitin sillä, että kävelin ja hölkkäsin hi-taas-ti vuoronperään. Laskin vaikka lyhytypylväiden välejä, ja kunnon kasvun myötä hölkkävälien määrä piteni ja kävelyvälien lyheni ja piiiitkän ajan kuluessa kävely jäi pois (paitis edelleen kyllä voi olla, etten jaksa hölkätä sitä 4km lenkkiä putkeen jos on hiljattain ollu jalkapäivä ;D). Mut siis hölkkään niin kauan kun tuntu jeessiltä ja kävelen heti kun alkaa vähänkin ahistaa, niin kauan, ettei enää ahista! Ja sit kun laskee niitä pylväiden väliejä, niin kehityksen huomaa jos muistaa, monta väliä on aiemmin menny. Ja mageet kengät <3

    6. Hmph. Saa nähdä, miten tää onnistuu multa. 😀

  7. Anonymous says: Vastaa

    Tällä minä alotin about nollasta. http://www.time-to-run.com/suomi/aloittelijat/aloittaminen.htm
    Samoilla huudeilla juoksentelen. Hyvät on maastot, pitää vaan olla kärsivällisyyttä 🙂

    1. No näinhän se varmaankin just menee.

    2. Ja hahah, ”Jos et pysty saamaan näitä kahta viikkoa mahtumaan aikatauluusi, eroa mieluummin työstäsi kuin luovu tästä ohjelmasta.” 😀

  8. Anitra says: Vastaa

    Jään mielenkiinnolla seuraamaan 😀 Se on hyvä, että ukkosi lähtee mukaan, mutta älä nyt herran tähden anna sen ekoilla lenkeillä itse juosta! Meinaan että miehen ripeä kävely = sun sopiva juoksuvauhti. Ja miehen voi olla vaikeeta/rasittavaa juosta alkuun riittävän hitaasti ja sit taas jos sä yrität tsempata sen vauhtiin (eli tod. näk. liian kovaa) niin alkaa vaan vituttamaan 😉

    1. No ukon syytähän tää nimenomaan onkin. 😛

  9. Anonymous says: Vastaa

    Toivottavasti kengät on sopivat, mut pakko sanoa että hitonmoinen riski tilata sovittamatta! Mulla on nyt menossa kolmannet tossut, ekat oli Adidaksen vähän tuetummat joilla aloitin nollasta, tokat kevyemmät New Balancet kun oli oikea tekniikka selkärangassa ja kolmannet on Reebokit. Kokeilen aina kans Nikejä koska ne näyttää niin kivoilta ja Asicsia koska ”kaikki” kehuu niitä, kummaltakaan merkiltä ei ole löytynyt mallia joilla voisin kuvitellakaan juoksevani. Ihan sovittamallakin saa vähän vertailupintaa, mikä oikeasti on mukava ja kevyt kenkä ja mikä tuntuu oudolta, osuu nilkkaluuhun jne. Ja paremmin juoksija itse toki tietää kuin intersportin ”spesialistit”, kyllä huomaa että aina suositellaan sitä uusinta, kalleinta ja muodikkainta mallia…

    Mutta niin, vinkki vielä: Kirsi Valastin Naisen juoksukirja. Mä aloitin siis aikoinaan nollasta tavoitteena jaksaa juosta koko Naisten Kymppi, kolme kuukautta ennen tapahtumaa. Noudatin ton kirjan vinkkejä, en orjallisesti niitä ohjelmia mutta lenkkien pituuksia, juoksuosuuksien kestoa ja tekniikkavinkkejä. Ja juoksinkin sitten jo viikkoa ennen Naisten Kymppiä 11 kilsaa aikaan 55 min, eli toimi juuri niinkuin pitikin!

    Juoksemisen riemua, ja muista että aina välillä lenkit vaan tuntuu ihan paskalta, mutta niilläkin kerroilla kehitystä tapahtuu!

    1. Joo, mietin, uskallanko edes tunnustaa ostaneeni juoksukenkiä sovittamatta jossain ensin. 😀 Mutta vaikuttavat kyllä hyviltä, en ole tosin vieläkään päässyt kokeilemaan tositoimissa. Mutta ihan varmasti viimeistään lauantaina! Jos ei tuule tai sada tai jotain. 😉 Kiitos kirjavinkistä, pitää tutustua. Syksyllä pitäis pystyä ainakin viiteen kilsaan ja johonkin väriesteisiin 😉

  10. En minäkään ole juoksijoita. Korkeintaan jonkun pallopelin muodossa tykkään spurttailla, mutta muuten lenkkeily ei ole mitään herkkua. Kuntoni kun on niin huono, että naama sinertää vielä tunninkin jälkeen.

    Jotkut ovat kehuneet, että sellainen kevyt aloitus, että juoksisi vain muutaman minuutin ja kävelisi siinä välissä taas tovin ja taas muutaman minuutin juoksu.. Olen vain kaikki tai ei mitään ihminen, joten mielummin kävelen ripeästi. Se on kuulemma pakaroillekin parempi. 😉

    1. Joo, intervallit on varmaan ihan kelpo tapa aloittaa. Mutta mullakin on vähän toi kärsimättömyys mukana, enkä osaa kävellä nopeesti, mieluummin sit vaikka hölkkään heti.

  11. Seurailen kiinnostuksella juoksuprojektisi etenemistä 🙂 Itse en ole oikein koskaan osannut juosta, mutta tänä keväänä hankin itselleni juoksukengät ja -vaatteet (ei, en suostu juoksulenkille vanhoissa verkkareissa vaan nyt halusin vähän kivemmat kamppeet)! Olen harjoitellut erittäin epäsäännöllisesti ja just sillä tahdilla kuin hyvältä tuntuu, välillä menee jo pitempiä matkoja ihan juosten, ei kävelyvauhtia hölkötellen 🙂 Ehkä tässä vielä joskus osaa juosta 🙂 Minäkään en käynyt askeltesteissä, mutta kokeilin kuitenkin useampia malleja ennen Asicsieni valintaa.

Vastaa käyttäjälle Kissis Peruuta vastaus