Kunnon kauneusbloggaajan tavoin näin sen ensin naamasta: aivan täynnä näppylöitä. Mullahan on aina lomamatkojen jälkeen kasvojen iho huonossa kunnossa, eli näppylää pukkaa kiitos aurinkovoiteiden, hikoilemisen, epäterveellisemmän ruuan, lentokoneilmaston, you name it. Mutta nyt naama oli paljon entistä pahempi, siis todella paljon. Sillon mulle tuli ekan kerran mieleen, että olenkohan mä raskaana. Toinen oonko raskaana -epäilys tuli mieleeni, kun istuin bloggaajakollegoiden kanssa Mikonkadun Fafa’sissa ennen Guerlainin tuoksulanseerausta ja söin jo ties kuinka monetta kertaa pelkkiä ranskalaisia, koska mulla oli vaan niihin joku kumma himo. Kun sitten mun lähes kellon tarkkuudella tulevat kuukautiset olivat jo monta päivää myöhässä, tein testin, eikä tulos ollut mikään yllätys. Siihen mennessä kun oli ollut muitakin oireita: vatsan oudot nipistelyt, lämmönnousu aamuisin, pienet pahoinvoinnin tuntemukset, jatkuva pissahätä. Kaksi vahvaa viivaa raskaustestissä ei siis ollut mulle mikään ylläri, mä tiesin olevani raskaana jo paljon aiemmin.
Ja se oli ihan tarkoituksellista. Hieman tosin yllätti, että tulin raskaaksi todella nopeasti. Hormoneita en ole syönyt vuosiin ja elintavat ovat suht terveelliset, joten kyllä mä toki vähän uskalsin toivoa, ettei raskautta tarttis kauaa odotella ehkäisyn poisjättämisen jälkeen, ellei takana ole sitten jotain muuta. Mutta tietenkin ikää on jo mittarissa sen verran, että sen olisi voinut luulla hieman hidastavan, mutta näin ei kuitenkaan käynyt. Ja kyllä, kuten nohevimmat asiasta tietävät ovat mun raskausviikoista laskeneet, kyseessä on LOMAVAUVA.
Kuten varmasti kaikki lähipiirissäni tietävät, ja ehkä osa blogini pitkäaikaisista lukijoistakin, mä en ole mikään lapsirakas ihminen. Mä en edelleenkään katsele vastaantulevia lapsia, paitsi ehkä ärtyneenä, jos ne huutaa tai ovat jotenkin tiellä. Harva lapsi on mun mielestä mitenkään erityisen söpö, nehän ovat vain pieniä ihmisen alkuja, kukin oman näköisensä ja -oloisensa. Mulla ei siis ole missään vaiheessa ollut vauvakuumetta (paitsi kissavauvakuume, ja se on ihan koko ajan!). Mutta nykyisen poikaystäväni tavattuani tiesin heti, että hänen kanssaan mä voisin sen yhden lapsen ainakin yrittää tehdä. Koska ne ihanat silmät. Ja onhan toki poikaystäväni/avomieheni myös tyyppi, josta tiedän tulevan ihan sairaan hyvä isä.
Eli niin, nyt tosiaan vahvasti näyttää siltä, että musta tulee äiti. Laskettu aika on marraskuun alussa. Oman itseni ajatteleminen äitinä saa mut ihan hölmistyneeksi, enkä pysty vielä oikein sisäistämään koko hommaa, vaikka melkeen puolessa välissä raskautta tässä ollaan ja potkut ovat tuntuneet jo pari viikkoa (laitan tyypin heti kun vaan mahdollista potkunyrkkeilykurssille). Ei kuulemma tuleva lapsen isäkään osaa kuvitella itseään isäksi. Mä en myöskään tiedä vauvoista hirveesti mitään, en ole kai koskaan pitänyt pientä vauvaa sylissäni, vaippojen vaihtamisesta puhumattakaan (tosin poikaystävä kuulemma on vaihtanut vaippoja, joten ehkä se saa sit tehdä sen homman?). Mutta uskon, että nää kaikki on ihan mahdollista oppia.
Vaikka mun koko elämäni tulee muuttumaan, niin en silti usko muuttuvani ihmisenä, ainakaan liikaa, siihen en vaan suostu. Blogiin tulee väkisinkin hieman raskaushöpinää (raskauspahoinvointiavautuminen on jo tulilla!), raskausajan kosmetiikkaa, ajatuksia tulevasta äitiydestä ja aivan varmasti POPPARIT ESIIN -synnytyskertomus (jos sinne asti päästään), mutta kaikki raskaushormoneja ja äiti-ihmisiä kammoavat siellä ruudun toisella puolella: älkää peljätkö. Tästä ei ole tulossa pelkkää vauvablogia. Mutta en tietenkään myöskään halua, etteikö tämäkin blogi myös muuttuisi hieman tän bloggaajan elämän myötä, ja niin sen pitää mennäkin.
P.S. Jotenkin kauheesti nyt jännittää julkaista tämä postaus.
Valtavasti onnea!
Kiitos paljon! 🙂
???????????
<3 !
Voi paljon onnea, ihana uutinen 🙂
Onnea!
Kiitos! ❤️
Tosi paljon onnea!
Kiitos kiitos 🙂
Ihana uutinen, onnea ja tsemppiä raskausajalle!
Kiitos, nyt on jo ihan hyvät oltavat 🙂
:))) Onnea vielä kerran!
PS. Ihanan erilainen raskaus-postaus, ei lässynlässyä 😀 <3
Jee, kiitti! En mä lässyjuttuja osaakaan. 😀
Jee vauvakaapista ulos! o/
Niiii! 😀
Onnea! ?
Kiitos ❤️
Voi jesta! Paljon onnea molemmille!!
Kiitämme!
Ihana uutinen. Onnea ❤
Kiitos ❤️
Ihminen ei muutu, mutta ei kuitenkaan ole koskaan enää se sama. Onnea <3
No näinhän se on. 🙂
Onnea Kissis <3 Mullakaan ei koskaan ollut vauvakuumetta, mutta omia lapsia halusin silti. Nyt niitä on kaksi ja ihanaa on seurata, miten niistä muotoutuu omanlaisiaan tyyppejä. Onnea matkaan!
Kiitti! Joo jännä nähä millanen tapaus tästä muodostuu ?
Paljon onnea! ?
Kiitos! ?
Onnea! Onnea! ? Mäkään en ollut mitenkään erityisen lapsirakas ennen omia lapsia. Kolmen lapsen jälkeen en ole sitä vieläkään ? Mut omat on omia ❤️
Kiva kuulla! ?
Oikein paljon onnea tulevalle pikku perheelle ? Ei muista vauvoista/lapsista tarvikkaan tykätä (vai oisko oikea sana ”olla kiinnostunut”), oma lapsi on aina kuitenkin aivan eri asia= maailman tärkein ja rakkain no matter what ? Elämä ja maailma muuttu täysin 7 vuotta sitten kun oma ”plätkä” synty, eikä mikään oo enää ollu niinku ennen, mut tällä kertaa muutos ei ookkaan loppusissaan ollu pahasta vaikka ekat (ainakin) kolme vuotta ajattelin päivittäin et ”aikooko toi tosissaan olla tos KOKO AJAN” ??? Neljännestä vuodesta lähtien on saattanu olla jo hetkiä et en ees oo koko ajan tietonen et oon ÄITI ?
Aivan kivutta ei siis oo kasvettu äitiyteen ? Mut ne jotka pelkää sun blogista mahdollisesti tulevan raskausblogi, ni eipä hätiä mitiä; kyllä sun kirjoitustyyli on niin ihanan hirtehinen (???? onks toi ees sana???) et lässynlässyn siirappia tuskin on tiedossa ?
Hehee, joo kyllähän se lapsi toki kaiken ajan vie, mutta suhtaudun siihen vähän silleen että siitä tulee vaan osa tätä meidän jengiä. ? Mutta omituinen ajatus on toki sekin!
❤️❤️
❤️❤️
Onnea ?
Kiitos! ?
Tuhannesti onnea ?
Kiitos ?
Onnellista odotusta! ❤️
Kiitos ❤️
Onnea ja ihanaa odotusta teille molemmille
Äitiys tulee luonnostaan ja kaiken kyllä oppii,meillä tuo taapero täyttää pian 2v vaik tuntuu että vasta synnytin
Tähän mäkin luotan! ?
Onnea! <3
Kiitän 🙂
Onnea! ?
Itselläni on tänään 2 vk laskettuun aikaan. Välillä on todella vaikea vieläkään tajuta että meillä on viim. kk kuluttua vauva 😀
Iik, jännää! ? Mä en vielä liikaa halua ajatella, päivä kerrallaan. ??
Niin ja onnea kans! ❤️
Paljon onnea 😀 Meille saa ihan vapautuneesti tulla harjoittelemaan Sagan kakkavaippojen vaihtoa, ahhah.. Ja hei, millon mennään sinne Magnumille?!?! <3
Haha, mä ehkä maltan oottaa vielä sitä rumbaa! ? Mutta olis ihanaa tavata tytteli! Eli Magnumille asap!
Oho! Paljon onnea! Tuli aika puskista! 😀 Kiva kuitenkin huomata, että lapsista samoin mun kanssa ajattelevat hankkii niitä, niin ehkä sitä itekin uskaltaa jonain päivänä 🙂
Monille tuli! 😀 ja helposti uskaltaa.
Omg!!! Superpaljon onnea!! ?Mutta siis tiedän ehdottomasti mitä tarkoitat, itsekään en ole tosiaan mikään lapsirakkain ihminen, mutta on se oma napero vaan maailman ihanin aina ja tietty vauvan myötä muuttuu vähän sekin ajattelumaailma 😀 <3
Kiitos! ? Teijän napero on kyllä megasöpö!
Niin paljon onnea <3_<3
Kiitos <3
Onnea! Kyllä elämä opettaa. Pärjäät ihan varmasti äitinä ❤
Kiitos! Enköhän! ?
Onnittelut pikku-bebestä!
Hih, kiitti!
Onnea <3
Mä oon ollut aina päinvastoin hyvin lapsirakas ja pitänyt itsestäänselvyytenä että musta tulee joskus äiti. Paitsi että jossain välissä se mieli muuttui. Ollaan miehen kanssa oltu 10 vuotta kimpassa ja mitä pidemmälle mennään, sitä enemmän vierastan ajatusta omasta lapsesta. Mä siis hullaannun kyllä niin tutuista kuin tuntemattomistakin ipanoista, mut omaa en enää halua. Musta itseasiassa tuntuu että mun elämä menis pilalle, jos näin sattuis käymään. Joten keskitytään miehen kanssa osoittamaan huomiota kummilapsille ja muille lähipiirin pikkuihmisille 🙂
Ei se väärin oo! Mä olin pitkään sitä mieltä, että en välttämättä äidiksi halua koskaan, ja en ois lähteny esim. adoptoimaan, jos en lapsia vois itse saada. Eli itsekäs olen tässä(kin) asiassa. Mutta mulle äidiksi tuleminen ei ollut mikään pakko. Hyvä silti nyt näin. 🙂
Ihanaa! Paljon onnea! Toivottavasti kaikki sujuu hyvin (:
Kiitos! Joo, paljon on pelkoja kyllä ollut ja on toki vieläkin, mutta kaikkea voi tapahtua koska vaan…yritän nyt viimein vähän nauttia. 🙂
Onnea! <3
Kiitos <3
No ohhoh :O
Onnea ja tsemppiä tulevaan 🙂
Kiitos! Meni Rammstein tällä kertaa Jaffan voimalla! 😀
Whaaaaaaat! Nyt on maailmankirjat sekasin. ? Eihän tätä nyt jotenkin edes usko todeksi. ?
Usko pois vaan!
Oho, tää tuli yllätyksenä 😀 Onnea!
Monille tuli. 😀 kiitos!
Paljon onnea <3
Kiitos <3
Onnea! 🙂 Ihan samoilla fiiliksillä olin itsekin. Vauvakuumeesta ei ollut tietoakaan, mutta elämässä on nyt yksi hieno pikkutyyppi 😀 Ja no worries, sinä olet sinä, äitinäkin! 🙂
Kiva kuulla. 🙂 Kyllä mäkin jo odotan innolla tapaavani ton MASUASUKIN. :’D
Onneksi olkoon! 🙂 Niin sitä aina ihmiset vannoo, etteivät muutu äitiyden myötä (minäkin vannoin), mutta kyllä sitä vaan ajatusmaailma muuttuu, ei sille mitään voi, eikä tarvitsekaan voida. Se on ihan tervettä ja tervetullutta. Teidän perheen maailma ja elämä muuttuu, se on ihan luonnollista, että mielessä pyörii ainakin ensimmäiset vuodet eri asiat kuin tähän asti. Mutta niin sitä vaan ei enää koskaan vaihtais äitiyttään pois mistään hinnasta, vaikkei koskaan ois ajatellut lapsia hankkiakaan. Sitten, kun se oikee tyyppi pyllähtää kohdalle, niin niin se vaan kaikki muuttuu! Ja se on hienoa, nauti!
Nojoo, tottakai ajatusmaailma muuttuu. Ja innolla kyllä odotan sitä, että alan tajuamaan nekin jutut jotka VAIN ÄIDIT voivat tajuta. 😀
Niin ja siis otsikko oli ihan tarkotuksellakin noin ehdoton, en ihan noin ajattele, kuten tekstissäkin yritin pehmentää. 🙂
Tuhannesti onnea! <3 Meidänkin perheeseen odotellaan esikoista ja laskettu aika on marraskuun alussa. 🙂 Ja voin täysin yhtyä tohon, et miten tää aika menee niin nopeasti, kun tosiaan puolet raskausajasta jo takana! Tsemppiä odotukseen!
Molemmilla siis skorppari-vauva tilauksessa! 😀 Kiitos samoin! 🙂
Hei todella isot onnittelut! ♡
Kyllä se vauva sit opettaa. Mä aina sanon tän kaikille raskaanaoleville, mitä mun täti sanoi mulle; kaikki tunteet on sallittu. Jos tuntuu et sitä vauvaa vihaa tai ei haluakaan, se on ok. Jos ei tuu heti pakahduttavaa rakkautta vauvaa kohtaan, se on ok. Tai jos fiilikset on ihan päinvastaiset, ok! Mulla itsellä meni eka kuukausi aikamoisissa hormonipöllyissä ja tuntui, et vauvaa hoiti kuin joku robotti. Vaikka tiesi baby bluesista ja kaikesta, ei siihen pystyny silti valmistautua. Mut ne on ”vaan” tunteita. Kauheen synkkää ja sulla on raskauttakin vielä paljon edessä, mut näistä puhutaan liian vähän! Liikaa puhutaan vaan vauvasta sit kun hän syntyy, vaikka äiti käy yhtä isot myllerrykset läpi mitä vastasyntynyt.
Tsemppiä ja parempia vointeja raskauteen!
Oon kyl lukenu näistäkin jutuista! Eihän sitä joo tosiaan koskaan tiedä miten hormonit sit käyttäytyy.
Luin tän tekstin, meinasin kommentoida, mut sit ujouksissani jätin kommentoimatta. Päätin rohkaistua ja palata kommentoimaan. Onnea ? Ja isot rispektit tästä suorasta tavasta kertoa asia blogissa, ei mitään monien kuukausien vihjailuja ja kiertelyjä!
Kiitos! Kommentit on parasta, mitä bloggaaja voi saada. ❤️ Mulla ei oo yleensäkään tapana kierrellä, sanon asiat aina aika suoraan!
Onnittelut. Vähän jää kyllä pelko että tämäKIN blogi muuttuu pelkäksi vauvahöpötykseksi niin kuin moni muukin vaikka kuinka on sanottu että kyllä minä muutakin sitten kirjoitan 😀 Itse en koskaan halua lapsia joten ne eivät henkilökohtaisesti kiinnosta lainkaan. Blogiasi olen tykännyt lukea suoran kirjoitustyylisi vuoksi, moni blogi on vain sitä kiillotettua pintaa joten sinun omasi on ollut mukavaa vaihtelua. Eihän sitä toki kukaan elä elämäänsä blogin mukaan ja elämäntilanteet vaihtuu jolloin se tietysti vaikuttaa myös siihen blogiin. Mutta onnea jatkoon teille 🙂
Kiitos! VAUVABLOGIA tästä ei kyllä tule, vaan tällaisena sekasikiöblogina tulee pysymään jatkossakin, sen voin ihan luvata. 🙂 Meille tulee uusi perheenjäsen, ei sen kummempaa. En mä avomiehestäkään täällä hirveesti kirjottele. 😀 Mutta ymmärrän toki, itsekin olen monen blogin lukemisen lopettanut kun ei huvittanut vauvastooreja lueskella. Mun suhtautuminen tähän blogiin on aina ollut sellaista että haluan kirjoittaa asioita ylös itseäni varten, joten siksi mun on myös saatava purkaa esim. tän hetkistä elämäntilannetta sopivassa määrin. 🙂
Onnea!
Kiitos!
Eiiikä, paljon paljon onnea! Olit mulle vuosia sellane bloggaaja, keneen saatoin samaistua. Vaikutit niin samanlaiselta ihmiseltä elämäntilanteineen kaikkineen. Mullakin kolme kissaa ja mies, enkä lapsia halunnut ehkä koskaan. Enkä mä siis tienny millään tavalla, mitä SÄ halusit tai et halunnu, mut vaikutti siltä että kissat oli sun/teidän ainoita vauvoja ikinä. Muistan sellasen lastenvaunuraivo postauksenki vuosien takaa, mille hihittelin ja kuvittelin että oot aika samanlainen ku mä. Mut sit tulin raskaaks, koska olin iän myötä enemmän kumminkin sillä kannalla, että mieluummin lapsia tulevaisuudessa kuin ilman. Ei ollu vauvakuumetta, vaan vain järkipohdintaa. Sit sun blogi vähän jäi, koska vauva. Syyskuussa eka vauvavuosi on lopuillaan, ja niiin ihanaa alkaa seurata sit sun vauva-aikaa. Ja niin, kyllä mä haluan toisenkin? Vauvat on ihania, nykyään jo ne muidenkin?
Heh, no en mä ole pitänyt kissoja meidän ”vauvoina” ikinä, perheenjäseniä ovat mutta silti kotieläimiä. 🙂 Ja se lastenvaunuraivo on ja pysyy, mä edelleenkin kiroan täällä, jos nään vaunut rappukäytävässä enkä ikinä tuu niitä jättämään sinne ite! 😀 Mutta oon jo pitkään ollut ihan myönteinen sitä omaa lasta kohtaan enkä oo kyllä ikinä ajatellut, että ”en ikinä halua lapsia”. Mutta jos en ois omia lapsia voinut saada, en ois lähtenyt myöskään esim. adoptoimaan. Oon tosi tyytyväinen -vaikka musta tuleekin vanha äiti ja riskit aina tietty isommat- että se lapsi tulee elämään vasta nyt -> tästä aion kirjoittaa enemmänkin täällä, kun avaan ajatuksiani tulevasta äitiydestä. 🙂 Mutta joo, kuten aiemminkin tässä oon kommentoinut, tästä ei vauvablogia tule. Kauneuspainotteisena sekasikiö-lifestyleblogina pysytään siis jatkossakin, mutta tottakai varmasti välillä perheenjäsenistäni kirjoittelen, kuten kissoista nytkin (tosin aivan liian vähän). Eli varmasti jotain vauvajuttuakin sekaan mahtuu ja edelleen itsekkäästi ajattelen, että ne joita ei vauvat kiinnosta, voivat hypätä kaiken sen yli tai jos mä tyyppinä muutun jotenkin niin paljon äidiksi tultuani, ettei mikään postaus enää jaksa innostaa, niin blogeja on hyviä muitakin. 🙂
Parasta onkin just se, että pysyt sekasikiöblogina, niinku tähänki asti. Useimmista äitiysblogeista saa vaan turhia paineita??
Mutta siis onnea vielä kerran ja keep up the good work!
Joo ei musta kyllä äitiysblogin kirjottajaks varmasti olis. 😀 Siksi en tosiaan haluakaan perustaa mitään erillistä ”vauvablogia” näille aiheille, vaan haluan pitää kaiken kootusti täällä. 🙂
Onnea! 🙂 Itse olen aika samoilla linjoilla lasten suhteen 😀 Saa nähdä tuleeko omia, pitäis varmaan miettiä kun ikääkin on jo 30v.
Kiitos! Ikä tosiaan laittaa jossain vaiheessa miettimään näitä juttuja…
Ihan ensimmäisenä onnea!
Ja toiseksi: mä allekirjoitan nuo kaikki samat tunteet. En ole koskaan ollut lapsirakas ihminen enkä kokenut vauvakuumetta. Silti mulla pötköttää nyt rinnalla neliviikkoinen, unelta tuoksuva ihanuus joka on kietonut minut ja isänsä sydämet täysin pienten käsiensä sisään. Pieni tyttö, jota rakastimme plussatestistä alkaen uskomattomalla voimalla. Ja kaikesta lapsiin suhtautumisestamme huolimatta hän oli täysin suunniteltu ja uskomattoman kaivattu. Meidän luomuihme, joka sai luonnollisesti alkunsa viimeisestä luomukierrosta ennen IVF-hoitojen alkamista. Sanommekin että odotimme häntä yhdeksän kuukauden sijaan neljäkymmentäkolme.
Ja kolmanneksi: tulet kuulemaan kauheita synnytysjuttuja ja fraaseja vauva-arjesta (”Nuku nyt kun vielä voit, hehheh”) mutta jätä ne omaan arvoonsa. Jokainen synnytys on omanlaisensa ja jokainen vauva yksilö. Meidän pieni on nukkunut kuin tukki enkä muutenkaan tunnista ainakaan meidän vauva-arkea mistään niistä pelottelupuheista. Tokihan univajeeseen on hyvä varautua, mutta on myös hyvä tietää ettei se ole automaatio 🙂
Vielä kerran lämpimät onnittelut ja onnellista odotusta! <3
Kiitos! <3 Mä oon lukenu jo kaikki synnytyskertomukset haha! 😀 Emmä jaksa stressata tulevasta, katsotaan mitä tuleman pitää! Kiva oli lukea sun stoori! <3
Onnea!?
Kiitos!
Ihanaa onnea!!
Kiitti 🙂
Onnea ja tsemppiä tulevien vuosien koitoksiin!
Kiitos!
Ihanaa, onnea paljon raskaudesta♡♡ Olen joskus mietiskellyt, että milloin perustatte perheen:-) kiva lueskella myös raskausaiheisia juttuja ja vauva-arjesta sitten myös!!
Oma mussukkani täyttää ensi vkolla 2 vee, kyllä se aika nopeasti vaan menee.
No NYT perustetaan! 😀 Kiitos! <3