Hei me muutetaan!

Myönnetään, että uuden asunnon katselu saati muutto ei ole välttämättä se kaikista järkevin ja helpoin juttu, kun päivät kuluvat pienen vauvan kanssa säätäessä ja etenkin kun vauva ei ole sieltä helpoimmasta päästä, vaan itkua on todellakin ollut. Musta oltiinkin monessa suunnassa aika huolissaan, kun ilmoitin että me oltais nyt sitten muuttamassa omakotitaloon. No ensinnäkin kaikkia huolestutti se, että olen vaan synnytyksen jälkeisissä hormonihöyryissä enkä todellakaan tiedä mitä olen tekemässä. ”Ootko aivan varma?” ja ”Onko tossa nyt mitään järkeä?” ovat kysymykset, jotka olen kuullut tässä aika monta kertaa. Koska hei: MINÄ OMAKOTITALOON?!

Asuin elämäni ensimmäiset 20 vuotta omakotitalossa ja sen jälkeen olen erittäin tyytyväisenä asunut kerrostaloasunnoissa. Ensin Töölössä 10 vuotta ja nyt Arabianrannassa 6 vuotta. Rakastan kerrostaloasumista! Ei lumitöitä, ei liian iso asunto – siivoaminen nopeaa enkä ala liikaa vainoharhailemaan kummituksista ja murhamiehistä. Lisäksi tykkään siitä, että ympärillä on elämää. Olen aina suureen ääneen vannonut, että omakotitaloon en sitten ikinä muuta, ei oo meikäläisen juttu. ”Kerrostaloasunto ja kymmenen kissaa” taisin joskus aikoinaan toivoa.

Mutta kun vauva tuli taloon, kävi nopeasti selväksi se, että me todella tarvitaan lisää tilaa. Reiska on edelleen muualla hoidossa, koska otti vauvan itkuista jatkuvasti hepulit. Nykyinen asunto on vaan käynyt todella pieneksi meille, kahdelle aikuiselle, vauvalle ja kolmelle (tai no nyt kahdelle) kissalle. Yöt on nykyään vähän enemmän hulinaa ja kun Amanda viimein nukahtaa, Alma aloittaa naukumisen ja makkarin oven raapimisen. Päivisinkin tuntuu tosi ahtaalta kun kaikki pyöritään samassa tilassa. Lisäksi Amanda todella tarvitsee oman huoneen, sillä alkaa yhä enemmän rekisteröimään ääniä ympärillään ja pinnasänky meidän makkarissa alkaa tuntua yhä hankalammalta. Uudessa asuinpaikassa on Amandalla ikioma huone.

Ja parasta: meidän tulevassa talossa on kolme vessaa, kaksi takkaa ja sauna. Nyt siellä ensin rempataan ja muutto tapahtuu huhtikuun lopulla, jos aikataulussa pysytään. Talo sijaitsee Maununnevalla, joka on mulle vielä tosi tuntematonta seutua, mutta onpahan uusia vaunuilumaisemia! Tottakai harmittaa, etten ole päässyt suunnittelemaan remonttijuttuja niin hirveästi, kun kaikki aika on mennyt Amandan kanssa, mutta olen ihan riittävän tietoinen siitä, että rempan jälkeen tulen olemaan ihan supertyytyväinen meidän uuteen kotiin. Noh, olen jo nyt. Ihanaa muuttaa! Ja toivottavasti saadaan vielä Reiskakin palautettua takas meidän jengiin.

Löytyykö sieltä muita vauvavuotena muuttaneita?

P.S. Ne isommat itkut alkaa Amandalla olla jo takanapäin: jäljellä on enää väsymys/nälkä/ärsytys -itkua. Ja noh, sanotaanko näin, että meillä on todella vaativa ja temperamenttinen tyttö. Eli joo, kyllä sitä itkua edelleenkin riittää, haha!

P.P.S. Mun olis aiemmassa postauksessani pitänyt mainita, että mä saan kyllä sitä omaakin aikaa, mies on usein iltaisin kahdestaan Amandan kanssa – kuten nytkin, kun naputtelen tätä postausta läheisessä kahvilassa.

11 Comment

  1. Siitä on aikaa kun mulla oli vauva, mutta nuorimmaisen kun sain masusta ulos sanoin sairaalassa, että mulla on 3vkon päästä muutto, en voi jäädä tänne. Keisarinleikkauksen jälkeen ei saisi nostella mitään muutamiin viikkoihin, mutta yksin pakkasin ja muutin. Hih, oli se hulinaa kolmen alle 6vuotiaiden kanssa 🙂
    Mut uusi koti oli parasta aikoihin!
    Tsemppiä ja oikein hyvää kevään odotusta!

    1. Kissis says: Vastaa

      Huh, mua kyl ihan hirvittää toi muutto kun Amanda ei viel ainakaan viihdy missään kantolaitteessa! Tuskin ikinä, ku tykkää olla kasvot menosuuntaan ja ”vapaasti”, ahdistuu vaan muuten 🙁

  2. ”kolme vessaa, kaksi takkaa ja sauna” Vautsi! Kuulostaa upealta – erityisesti kaksi takkaa..! :))

    1. Kissis says: Vastaa

      No äläpä! 😀

  3. Omakotitalossa on ne omat puolensa ja vaikka mies välillä kiroaakin miten paljon hommaa tässä on niin eiköhän tämä kaiken vaivan arvoista ole – tilaa ja omaa rauhaa sekä sitä omaa pihaa missä temmeltää 🙂

    1. Kissis says: Vastaa

      Jep, sitä tilaa etenkin odotellessa…just nukutin vauvan sisälle niin Alma herää huutamaan…

  4. Tehän muutatte kunnon lukaaliin 😀 meillä on vaan yksi vessa vaikka iso talo, arvaa harmittiko se kuukausia kestäneen vessarempan aikaan 😀 mutta omakotitalossa on oma piha, ei tarvii kuunnella naapurin kusen lorotusta pönttöön, oven takana kyttääviä naapureita ja kesällä pääsee pihalle eikä tarvii tukehtua kerrostalokämpässä…tekemistä on joo, välillä ihan ketutukseen asti mutta oma on oma <3 Onnea uuteen kotiin jo näin etukäteen 🙂

    1. Kissis says: Vastaa

      Kiitti, kylään saa sit hei tulla! 😉 jos siis ikinä muutosta selvitään 😀 monta vessaa on kyl parasta, me saadaan Amandan kaa oma tyttöjen vessa <3 sinne tulee meijän pinkki pesukone 😀

  5. Riina says: Vastaa

    Oi, ihanaa, melkein kateeks käy! ? Onks kyseessä joku uusi ihan just valmistunut talo? Useammassa kerroksessa, vissiin?

    Mäkin niin haluaisin muuttaa tilavampaan kotiin… Nykyinen kolmio Länsi-Helsingissä alkaa olla vähän pieni, vaikka extrahuone onkin… Pikku-E:tä ei vaan oo vielä siirretty omaan huoneeseen, kun herää kuitenkin yöllä syömään. Jos sitten 6 kk:n iässä, kun ei kai enää tartte yömaitoa. Odotan sitä kyllä tosi paljon…

    1. Kissis says: Vastaa

      Kaks vuotta vanha ja joo, kolmessa kerroksessa 🙂 joo nää yösyötöt toki nyt helpompia ku samassa huoneessa nukutaan, mutta sit Amanda onkin jo lähemmäs puoli vuotias kun muutetaan. Yömaidon tarve riippuu kai vähän yön pituudesta ja kiinteiden määristä!

      1. Kissis says: Vastaa

        Mua ei yösyötöt sinänsä haittaa mut nyt niitä on ollu jopa 20 min välein…hohhoijaa.

Vastaa käyttäjälle Charming Nails Peruuta vastaus