6 kk

Reilu puolikas vauvavuotta takana! Sen kunniaksi oli pakko ostaa Irene Naakan Hullu kuin äidiksi tullut -kirja ja se onkin eka kirja, jota olen nyt tän puolen vuoden aikana lueskellut – alkaa olla jo vähän jotain keskittymiskykyä siis! Tai ehkä aihe on vaan niin sopivasti itseä lähellä? Paljon kirjassa on, mihin voin samaistua, mutta silti en voi olla ajattelematta, miten vähällä Irene kuitenkin on päässyt, kun heillä kuitenkin tekstistä päätellen oli todella helppo vauva. Kun meillä ekat 3,5 kk oli pelkkää suoraa huutoa…ja no, itkua on kyllä edelleen. Amandalla menee helposti hermot vähän kaikkeen. Mutta on silti tosi paljon myös hyväntuulisuutta, hymyä ja naurua. Nyt ärsyttää eniten se, kun ei vielä pääse ryömimään. Sujuvasti kuitenkin jo karkaa joka paikasta kierimällä ja pian tuleekin ajankohtaiseksi porttien ostaminen rappusiin. Syöttötuolivalmiuksia sen sijaan ei löydy vieläkään, selkä on kaukana suorasta.

Nyt on menossa myös sellainen tosi kiva vaihe, että rattaissa ei viihdytä yhtään unien jälkeen vaan aletaan itkeä kunnes joku nostaa syliin. Onkin siis todella mahtavaa tulla aina kotiin pitkiäkin matkoja tuo joku 9 kg painava tyttö sylissä. Mulla on lisäksi kädet ruvenneet kiukuttelemaan, öisin ovat ihan puutuneet ja kipeät ja Amandan nostaminen ja kantaminen on melkoista tuskaa. Tänään menenkin käymään osteopaatilla, luulen että kyse on jonkinlaisesta niskajumista, on kokemusta tällaisesta aiemminkin mutta ei läheskään näin pahana.

Yöt ovat olleet huonoja viimeiset 3 kk, tunnin välein heräilyä todella paljon, mutta satunnaisesti niitä 2-3 h unipätkiäkin, joiden jälkeen sitä tuntee olevansa uudestisyntynyt. Jos siis kuulen jonkun äidin valittavan, kuinka rankkaa on joutua heräämään kerran yössä, niin huhhei, kyllä olen todella kateellinen. Nykyään ei kelpaa uudelleen nukahtamiseen mikään muu kuin tissi, koska tuttia ei huolita, pinniksen heiluttelu ärsyttää, isän nukuttamisyritykset saavat huutamaan… onneksi sentään tissin jälkeen neiti nukahtaa heti uudelleen, ainakin yleensä (paitsi viime yönä heräsi kahden aikoihin kääntyilemään ja juttelemaan). Aamuisin mietin vaan, että voi kun pääsis johonkin pimeään hiljaiseen tilaan nukkumaan seuraavaksi vuodeksi putkeen. Mutta kai se on sitten vaan nää hormonit, jotka auttavat jaksamaan päivästä toiseen. Unikoulua en vielä halua pitää, koska öisin selkeästi on myös nälkä, meillä on nyt vasta kiinteitä aloiteltu tosi pienillä määrillä, joten nälkää eivät pidä vielä pitkään aikaan. Vatsakin kiusaa edelleen, tällä hetkellä ummetuksen muodossa. Veikkaanpa siis, että levottomia öitä meillä riittää jatkossakin ja sopivien kiinteiden löytäminen on hankalaa.

Hyvin ollaan kotiuduttu tänne Maununnevalle, Amanda nukkuu päikkäreitä hienosti partsilla lintujen laulaessa. Pikkuhiljaa pitääkin alkaa sisustamaan Amandan huonetta! Nyt Amanda nukkuu vielä pinniksessään meidän makkarissa, sillä en jaksa öisin juosta jatkuvasti huoneesta toiseen. Lisäksi rakastan sitä, kun makuuhuoneessa tuoksuu Amanda. ♥

8 Comment

  1. Tsemppiä sinne jatkoon <3 Meillä tosiaan tyttönen on todella helppo muuten, mutta henkisesti edelleenkin nuo kontrollit vievät melkoisesti voimavaroja. Tänään viimeksi sairaalassa käytiin ja niin kovasti kun toivoinkin ettei enää niin kyllähän sieltä viestiä tuli taas jälkijunassa, että ainakin vielä kertaalleen labrassa käynti on edessä. Onneksi tyttö on hyvävointinen ja hymyilevä (paitsi tänään sairaalassa, jossa itki lähes kokoajan kun toista siellä kiusattiin tutkimuksin :/) niin se vie huolet mennessään <3

    1. Kissis says: Vastaa

      Kiitti! Ja tsempit takas, uskon kyllä et on rankkaa 🙁

  2. Alli K says: Vastaa

    Onnea puolivuotissynttäristä Amandalle!!
    Meidän sylinkipeä ja itkuisa tyttö (nyt 1v6kk) oli tosi samanlainen pienenä kun teidän vauva. Kantoreppu auttoi tosi paljon että sai kädet vapaaksi (alkoi viihtymään siinä ehkä just puolen vuoden kieppeillä ihan pieniä aikoja kerrallaan). Edelleen reppu on käytössä, kun tyttö on tosi arka ja herkkä ja kaipaa syliin herkästi. Vaunuissa ei viihdytty meilläkään pitkään, joten vaihdettiin rattaisiin puolen vuoden iässä ja pidettiin alkuun niitä todella makuuasennossa. Aika nopeasti onneksi ne istumavalmiudet tuli ja sai rattaitakin nostaa vähän ylemmäs.
    Tsemppiä itkujen keskelle! Onneksi on ne hymyt :)!

    1. Kissis says: Vastaa

      Joo siis rattaisiin meil siirryttiin jo 5 kk iässä, kopassa tuli vaan huuto. Kantovälineessä ei joo viihdytä…

  3. Riina says: Vastaa

    Aattele, puoli vuotta jo! 🙂 Samma här, meidän E täyttää samaisen ens viikolla. Mistä muuten tiedät, että jokin kiinteä ei sovi? Mitä ootte kokeilleet? E on syönyt pullovauvana kiinteitä nelikuisesta asti, ja saa välistä jopa ne 5 annosta päivässä, jos sattuu nukkumaan vähemmän. Aamuisin siis puuroa, puolenpäivän hötteillä jotain liha/kala/kanasosetta, iltapäivällä hedelmä/marjasosetta, sit vielä jotain kasvismössöä + illalla ysin jälkeen puuroa…

    1. Kissis says: Vastaa

      En kyl tiiä yhtään…meillä kun tota vatsavaivaa on edelleen jatkuvasti. Riisipuuro, omena, päärynä, luumu, porkkana, palsternakka sai aikaan raivoitkun. 😀 Amanda tykkäis kyllä syödä mut ton vatsan kanssa pitää olla varovainen. Ei oo vielä mitään syömisaikataulua.

  4. Riina says: Vastaa

    Meinaatteko viedä tytön allergiatesteihin? Meilläkin ruokahalu on selkeesti huonontunut sitten viimeviikkosen vatsataudin (koko perheellä oli ihan hirvee yrjötauti), eikä oo palautunut ainakaan vielä sitä edeltäneelle tasolle. Huoh. Ärsyttää, kun stressaan itse joka asiasta poikaan liittyen, ja nää kiinteät oli tyyliin ainoa asia, josta ei ollut tarvinnut huolehtia. No, ehkä tääkin on asennekysymys…

    1. Kissis says: Vastaa

      No nää testit on järkeviä vasta 2 v jälkeen jollon monet allergiat jo ohi…että eipä niistä apua oo. Mut en tiiä.

Vastaa käyttäjälle Kissis Peruuta vastaus