Toivoin kovasti löytäväni tällä tavalla otsikoidun kirjoituksen, kun ne ekat raskauspahoinvointioireet saapuivat. Ja nehän saapuivat onnekkaasti heti päivä raskaustestin tekemisen jälkeen. Ja se eka pahoinvoinnin aalto – huh. Täältä voi lukea mun pahoinvointiviikkokirjan. Ahkerasti tuli kyllä googleteltua vinkkejä raskauspahoinvoinnista selviämiseen!
Mä tiesin jo etukäteen, että pahoinvoinnista tulee mulle se raskauden pahin juttu. Mä vihaan yli kaiken pahaa oloa, jonka takia en ikinä esim. juo alkoholia liikaa, koska en kestä darraa. Mulla on myös aivan valtava oksennuskammo, eli välttelen oksentamista aivan viimeiseen asti. Eli kun mun ekat raskauspahoinvoinnit tuli jo 5+0:ssa, oli vähän huumorissa hakemista. Ei siis hirveesti lohduttanut tieto, että pahoinvointi loppuu yleensä ekan kolmanneksen jälkeen, kun sinne oli matkaa hilpeät 8 viikkoa… tai pahimmassa tapauksessa se kestäis synnytyssaliin asti! Pahinta olikin siis se, kun EI TIENNYT. Kun aamusta iltaan voi tosi huonosti niin ajatukset oli aika synkät. Etenkin kokopäivätyötä muualla sijaitsevalla työpaikalla tekevänä ympärivuorokautinen pahoinvointi otti oikeesti aika hiton koville. Mä selvisin oksentamatta ihan vaan siksi, että en suostunut oksentamaan, mutta olihan se usein tosi lähellä ja olishan se varmasti oloakin parantanut – kerran oli NÄIN lähellä etten oksentanut mun pomon päälle. Ja kerran piti hypätä ratikasta pois kesken matkan, kun pelkäsin että kohta laatta lentää. Bussilla matkustamista välttelin pitkään, koska sieltä olis vaikeempi jäädä nopeesti pois. Pientä muovipussia kuljetin laukussa mukana varmuuden vuoksi.
Ennen raskautta mietin, että miltä se raskauspahoinvointi tuntuu. Onko se huimausta, tuntuuko vatsassa vai mitä. No nyt olen tässäkin viisaampi: pahoinvointi tuntuu kurkussa. Hengittämisestä tulee vaikeampaa ja koko ajan vaan miettii, että miten hitsin paha olo on, kohta mä oksennan. Todella vittumainen tunne. Ei tee mieli puhua, haluaa vaan rauhassa voida pahoin. Ja mieluiten ehkä kuolla.
Mutta joo, valitettavasti mullakaan ei ole antaa oikeasti keinoja selvitä raskauspahoinvoinnista, ainoastaan omia säälittäviä havaintojani, enkä tiedä onko niistä kenellekään apua ikinä. Ja nääkin on siis tietenkin todella yksilöllisiä, miten kukakin sen pahoinvoinnin kokee ja mikä siihen auttaa (tai lähinnä ei auta)! Mutta laitoin omiani kuitenkin ylös, jos tänne joku raskauspahoinvointinen joskus eksyy, voihan näistä olla jotain apuakin:
- Asian hyväksyminen. Tää oli oikeastaan se ensimmäinen ahaa-elämys. Mulla auttoi hirveesti se, että sisäistin ja hyväksyin asian, tää on nyt tätä. Nyt vaan voidaan pahoin. Lisäksi väittämä, että pahoinvointi voi olla sikiön kannalta ihan hyväkin asia, helpotti ainakin hieman. Vitutti silti ne vauvalehtien ”monet äidit jopa pitävät pahoinvoinnista, koska sehän on merkki raskaudesta!” -höpinät. Kyllä en pitänyt, yhtään. Kyllä olisin mieluummin valinnut pahoinvoivattoman raskauden.
- Hengitä, älä panikoi. Ja hommaa muuta ajateltavaa. Mulla pahoinvointi tuli aaltoina, ja välissä saattoi olla päivä, ettei pahoinvointia ollut melkeen ollenkaan pientä aamukuvotusta lukuun ottamatta. Sitkeästi kävin töissä ja kyllä sen tunsi, että ”nyt se pahoinvointi lähestyy” ja toivoi samaan aikaan, että pomo EI lähestyisi! Tai yhtään kukaan muukaan. Syvään hengittäminen auttoi yleensä parhaiten, tosin joskus kun oli tosi paha aalto, pelotti hengittää, ettei tulis oksennus. Lisäksi jos siinä pahassa olossa jää oikeen ajatustasolla ”vellomaan”, niin se ei mene helpolla ohitsekaan, eli kannattaa hommata muuta ajateltavaa. Mulla siis töissä käyminen auttoi, vaikka jälkikäteen en tajuakaan, miten selvisin kaikista töistä kunnialla ja miksi en vaan pahimpina päivinä rohkeasti saikuttanut!?
- Pahoinvointirannekkeet eivät kyllä varmaankaan oikeasti auta, mutta raskauspahoinvointi on myös hyvin pitkälti psykologinen juttu, joten kyllä niihin voi helposti turvautua. Mäkin tein niin.
- Syöminen on semmonen juttu, että joo, pieniä annoksia ja usein ja kannattaa välttää tyhjää vatsaa, mutta en mä oikeen ottanut selvää tästä. Paha olo oli silti, söi tai ei. Joskus jopa parempi olo oli tyhjemmällä vatsalla, kun ateriasta oli jo aikaa. Suuhun ei missään nimessä kannata työntää isoja paloja kerrallaan, koska ne saattavat suutuntumallaan alkaa kuvottaa. Jääkaappikylmät viinirypäleet toimivat mulla ja juotavat jugurtit. Ja kurkkupastillit.
- Riittävä uni. Pelkäsinkin, että listaan tässä aika itsestäänselvyyksiä, mutta mahdollisimman pitkät yöunet auttavat myös mahdolliseen väsymykseen päivisin ja kyllä ne pahoinvointiakin selkeästi helpottivat.
- Stressin välttäminen. Tää oli jännä. Jos töissä tuli ihan pienikin stressaavampi tilanne, niin samalla tuli myös pahan olon aalto. Kaikki stressitekijät kannattaa siis pyrkiä minimoimaan. Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän.
- Postafen. Etenkin alkuraskauden aikana sitä haluaa välttää kaikkia lääkkeitä viimeiseen asti, ja siksi mäkin otin vaan yhden matkapahoinvointilääkkeenä paremmin tunnetun Postafenin. Sen ansiosta voin kuitenkin yhden vuorokauden jopa oikein mainiosti. Ja sehän on tosiaan sallittu lääke raskauden aikana. Kaikilla ei tehoa, mutta mulla se vei pois pahoinvoinnin pahimman kärjen. Lääkäriä kannattaa tässä toki konsultoida, eikä vetää näitä välttämättä ihan joka päivä, mutta suosittelen kokeilemaan, jos edessä on joku ns. tärkeä päivä, jolloin olis kiva voida vähän paremmin.
- Varhaisultra. Mua ainakin helpotti suunnattomasti tieto, että kaikki oli hyvin. Että siellä näkyi sydämensyke ja oikeassa paikassa. Kamalinta olis voida huonosti turhaan! Itse asiassa heti varhaisultrassa käynnin jälkeen pahoinvointia oli helpompi sietää. Toki raskaus voi keskeytyä koska vaan, mutta silti. Vaikka käynti yksityisellä maksoi, oli se sen arvoista, ehdottomasti!
Kertokaa, oi te muut raskauspahoinvoinnin kokeneet naisihmiset, mitä mieltä näistä vinkeistä? Samaa mieltä, eri mieltä? Ja jos siellä on joku pahoinvoinnista kärsivä niin hei suuresti TSEMPPIÄ. Se on ihan perseestä, tiedän. (Ja kyllä se ohi menee, kunnes alkaakin sitten uudet tuskat, hehehehe).
P.S. Kirjotin tän jutun jo kauan aikaa sitten, mutta löytyi luonnoksista ja kun kysyin Instassa, että kiinnostaako tää niin tuli niin monta JOO! -vastausta, että tässäpä siis tämä. Hmm, aika moni blogini/Instani seuraajista on raskaana tai meinaa raskautua???
Hammasta purren siitä selvittiin 😀 mulla auttoi kylmä vesi/tuoremehu. Se etova olo kyllä piinasi 24/7 monta viikkoa, mutta sen kanssa oppi elämään kun tiesin, etten oksenna. Pienten annosten syöminen usein piti verensokerin tasaisena.
Mä en kyllä tienny. Tai no tiesin, mutta silti pelkäsin, että MITÄ JOS OKSENNANKIN.
Ekassa raskaudessa pahoinvointia oli vähän, tokassa jonkun verran ja kolmannessa tuskallisen paljon. Sen pahimman kuukauden ajan oksensin joka päivä vähintään kerran, töissä myös (luojan kiitos oli oma työhuone jossa kärvistellä). Mulla ei auttanut ranneke yhtään mutta noista muista sun mainitsemista jutuista voin allekirjoittaa suurimman osan 🙂 Toi syömishomma olikin jännä kun mulla nälkä eli tyhjä vatsa aiheutti eniten pahaa oloa, joten söin ihan järkyttävät määrät vaan siihen pahaan oloon. Kaikki kylmä ja raikas oli parasta, just hedelmät vaikka. Yritin uskotella itselleni että liikunta ja raitis ilma auttaisivat mutta ei kyl, lenkilläkin sai välillä käydä puskassa. Mutta ehkä merisairaana olo on aika samanlainen..? Jos noin niinkun miettii että miltähän raskauspahoinvointi tuntuu. Ei sitä kyllä toivo yhtään kenellekään mutta onneksi ei voi kestää ikuisuutta!
Mä en voinu kuvitellakaan harrastavani liikuntaa sillon pahimpaan aikaan!!! Makasin illat sohvalla ja tuijotin seinää 😀 Joo, merisairaus varmaan lähimpänä sitä oloa mut ei sekään täysin sama…
Mulla oli kans mehukeitto ja juotavat jugurtit sellasia, mitä pystyin syömään. Mulla alko siinä 6-7 viikolla ja pahin kesti ehkä nelisen viikkoa. Tällöin oli KOKO ajan paha olo. Siitä np-ultrasta, noin vko 13 alko helpottaa, eikä kuvotus tullu päälle, jos piti syömisestä huolen. Mut hyi ku aattelen, ni en ihan välttämättä halua tuota kokea uudelleen. ?
Emmäkään! 😀 Enkä aiokaan 😀
Ja halleluuja se tunne, kun pahoinvointi loppui!!!
Mulla oli kans aamusta iltaan pahoinvointi, joka myllersi eniten mahassa. Ihan kun sellaset pienet marmorikuulat ois myllänny siellä (ja välillä käväs kurkussakin asti, mutta onneks ei ikinä lentäneet ulos :D).
Mä söin mustikoita maustamattomalla jugurtilla ja naposteluporkkanoita (koska tavallisten porkkanoiden ”kantapää” oksetti) jäätävät määrät.
Kaikki pahat ja hyvätkin hajut ällötti. Kun olin äitini kyydissä (autossa), tungin ennen matkaa vessapaperia nenään, koska äidin hajuvesi ällötti. Aika pian tajusin pyytää että äiti ei mua nähdessään käyttäisi hajuvettä (joskus muisti, joskus ei). Opin myös, että on ihan ok pitää nenästä kiinni, jos kohtaa pahan hajun. Oli se sitten Stockan kemppariosasto tai suurin ällötys: ruokakauppojen valmisruoka- ja eritoten makkaratiskit.
Pyysin myös, että mies vie roskat, koska itse en voinut mennä lähellekkän roskiksia. (Järjestely harmillisesti loppui siihen, kun mun pahoinvointikin :D)
Mä meinasin kuolla aina leffateatterissa kaikkiin hajuihin ympärillä 😀 ja no pahimmassa pahoinvoinnissa en tietty käyny ollenkaan leffassa. Kahvi haisi kauheelta!! Sitä ei vatsakaan sietäny ollenkaan koko raskausaikana.
Paras kyl toi vessapaperia nenässä, ahaha! Joo se hajuaisti oli kyl jotain ihan yliluonnollista…
Mulla ei kyllä auttanut mikään, ikinä. Olen kärsinyt jäätävästä emetofobiasta ekaluokan oksennustaudista asti, ja sitä on käsitelty parhaillaan psykologin kanssa, kun tapasin miehen jolla on lapsia, ja meinasin jättää koko suhteen siihen, kun pelkäsin päiväkodista tulevia oksennustauteja. Otin itselleni aina hotellihuoneen, kun joku päiväkotilaisista/lasten kavereista sairastui oksennustautiin. Emetofobia myös lykkäsi meidän yhteistä lapsenhankintaprojektia ja olin todella vähällä, että olisin jättänyt koko homman kesken raskauspahoinvoinnin takia.
Viikot 5-7 selvisin 24/7 pahoinvoinnilla ja taputtelinkin itseäni harteille että jes, olet selvinnyt hienosti oksentamatta kuten päätit! 7+1 se iski, ensimmäinen oksennus. Ja toinen, ja kolmas. Pian olin tipassa, kun en muuta tehnytkään kun oksensin. Paino tippui 15% lähtöpainosta. Tipassa kävin yhteensä kolmesti, ja viimeisen kerran oksensin 21+4. Seuraavaksi sitten synnytyksessä – missä olin jättänyt mm ilokaasun ottamatta pahoinvointipelon takia. Joo, jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi raskaana. Enää ei tarvitse miettiä psykologeja, koska tiedän että selviän hengissä oksentamisesta, mutta en aio myöskään enää ikinä testata että auttaisko ne suolakeksit ennen sängystä nousemista pahoinvointiin..
Huh, apua! Joo, mäkään en ilokaasua uskaltanut kokeilla pahoinvointipelon takia! Tavallaan harmittaa, oishan se ollut kiva kokea! 😀 Mullakin oli kyllä tosi paha olo kun menin synnärille ja sillon kans pelkäsin oksentavani mutta se meni onneks suht pian ohi. Muistan kuinka hengittelin syvään Naistenklinikan kahviossa ja yritin miettiä jotain muuta kuin pahaa oloa. 😀
Luultavasti kuudennella viikolla tässä mennään! Mullekin on iskenyt jo pahoinvointi, joten vinkit todella tuli tarpeeseen (ainakin henkisenä tukena :D). Onneksi ei vielä mikään ihan hirveä. Toivottavasti ei tästä pahene 😀
Millä viikolla kävit varhaisultrassa? Tosta on vähän eri suosituksia eri tarjoajien sivuilla. Itsehän tahtoisin mennä vaikka ensi viikolla, mutta jonkun lääkärikeskuksen sivuilla väitettiin, että se olisi turhaa. On tääkin, kun pitäisi suunnilleen käydä kurssi osatakseen olla raskaana, apua :’D
Ihanaa syksyä teidän perheelle <3 Ja kiitos, kun jaat näitä vauvajuttuja. Olen kokenut ne tosi hyödyllisiksi 🙂
Hmm, mä kävin tosi aikaisin. Kyllähän sen jo tossa vaiheessa voi nähdä, Perhe-Arten (jossa itse kävin), sivuilta: ”Kehittymässä olevan vauvan sydämensyke nähdään normaalissa raskaudessa H6+3 viikoilla.” Tais olla siis jotain vkolla 7-8 kun kävin? Suosittelen kyllä, olihan se kokemuksenakin tosi kiva ja helpotti huomattavasti kun näki, että siellä se tyyppi on. 🙂
Ja kiitos, parempaa vointia itsellesi! <3 Mä nautin kovasti keskiraskaudesta, se oli jopa oikein ihanaa, seesteistä aikaa. 🙂 Eli yritä lohduttautua ajatuksella, että kohta on kivaa. 😀 <3 Itse asiassa kun siitä pahoinvoinnista ja turvotuksista pääsin eroon, niin loppuraskaus kokonaisuudessaankin oli ihan jees. Ja pakko vielä loppukommentiksi heittää, että NAUTI NYT KUN VIELÄ VOIT. 😀 <3 (argggghhhh!)
Raskauspahoinvointi, VMP. Pystyin syömään ekalla kolmanneksella vain sitrushedelmiä ja edam-juustoa. En olis pystynyt liikkumaan kotoa ilman jättimäistä kaulahuivia jonka alle vetää naama kun ihmiset tulee liian lähelle. Ihmiset haisee pahalta muutenkin, raskauspahoinvoivalle superpahalta.
Hahaha, niiiin totta tuo vika lause :DDD