Hyvästi mammaloma!

Huomenna koittaa se päivä, jota oon jo pitkään odottanut: MÄ MEEN TAKAS TÖIHIN! Valehtelisin jos väittäisin, että oon jotenkin nauttinut tästä kotona olosta. En todellakaan ole. Etenkin Amandan täytettyä 1 vee mulla on pikkuhiljaa tullut mitta täyteen. Etenkin viimeiset pari kuukautta on tuntunut siltä, että pää hajoaa! Mä tarviin muuta tekemistä ja ajattelemista ja ihmisiä (ja lounasruokaloita. Ja sitä että saan käydä rauhassa vessassa)! En ole kotiäitityyppi enkä leikittäjä. Mä tykkään töissä käymisestä, oon aina tykännyt. Ihan mielelläni tässä vaiheessa ulkoistan lapseni arkipäivien hoidon Helsingin kaupungille. Uskon myös olevani sata kertaa parempi äiti, kun en ole joka päivä aamusta iltaan lapseni kanssa. Raha on myös iloinen asia, kovasti odotan palkkapäivää (hoitovapaalla kun ei varsinaisesti rikastumaan pääse). Saako tän kaiken sanoa suoraan? Noh, mä sanon silti. Oon ihan fiiliksissä töihin paluusta.

On kyllä tottakai ollut tosi ihanaa nähdä, kuinka Amanda kasvaa ja kehittyy. En ois mitenkään voinut palata aiemmin takas töihin, Amanda oli (ja on edelleen) niin pieni vielä! Nytkin, Amandan ollessa 1 v 9 kk, tuntuu tavallaan kyllä kamalalta laittaa noin pieni jo hoitoon, mutta se on kyllä ehdottomasti oikea ratkaisu, kaikkien kannalta. Amanda rakastaa seuraa ja tekemistä ja tarvii actionia koko ajan vaan enemmän. Uskon, että neiti sopeutuu päiväkotiin oikein mainiosti. Motorinen kehitys on ollut huimaa ja puhettakin jo kivasti tulee. Toukokuussa en olis todellakaan laittanut vielä (kuten alunperin suunniteltiin), mutta nyt en enää ihan niin kovasti jännitä.

Mies jää kuitenkin vielä vuorostaan elokuuksi kotiin, varhaiskasvatus alkaa ”virallisesti” 19.8. ja on siis hyvin aikaa tutustumiseen. Jos päiväkotielämä kuitenkin tuntuu olevan Amandalle vielä liian raskasta, pitää toki tehdä muutoksia, olen siis jo varautunut tekemään 80 % työpäivää/viikkoa, mutta katellaan nyt eka. Olen myös varautunut itkuisiin ja hankaliin iltoihin, jatkuvaan sairasteluun jne. Pessimisti ei pety?

On tää haikeeta. Ja ihanaa. Ihan hullu ajatus mennä huomenna töihin, iiik!

Kuinka vanhoina teidän lapset meni hoitoon tai ovat menossa? Kokemuksia kuulisin mielelläni.

8 Comment

  1. Ramona says: Vastaa

    Meillä esikoinen meni 1v.8kk ikäisenä kunnalliseen päiväkotiin.
    Ei vielä kävellyt, puhunut eikä osannut lusikoida ruokaa itse (erityislapsi).
    Lisäksi vielä sosiaalisesti arka, mutta aina super hyväntuulinen.
    Hurjalta se tuntui laittaa niin pieni hoitoon, mutta tottui nopeasti. Parin viikon jälkeen ei enää jäänyt itkemään. On sen jälkeen aina viihtynyt tosi hyvin päiväkodissa ja hurmannut kaikki hoitajat.
    Itse olin 11kk kotona ja mies 9kk. Ei olisi pää kestänyt enempää, mutta arvostan niitä jotka jaksavat olla kotona jopa vuosia. Koen itse olevani parempi äiti, kun elämässä on muutakin sisältöä kuin kotihommat.
    Nyt toisen lapsen kanssa vanhempainvapaa on mennyt paljon nopeammin, kun esikoisesta on seuraa sekä vauvalle että mulle (ihana pieni pälättäjä ja kipittäjä on hänestä kasvanut). ?
    Ja edelleen esikoinen 4pv viikossa päiväkodissa, koska se on vaan tehnyt hänelle niin hyvää (reipastunut älyttömästi, sosiaaliset taidot ovat kasvaneet ja saanut mallia isommilta lapsilta liikkumiseen ja puheen kehitykseen).

    1. Kissis says: Vastaa

      Kiva kuulla, että teillä meni noin kivasti! Mäkin koen olevani parempi äiti, kun saan käydä töissä. Vaikka pakko myöntää, että nyt tuntuu tosi mälsältä, kun nään Amandaa niin vähän aikaa päivässä. Ja kyllä jännittää toi päiväkodin aloitus koko ajan enemmän ja enemmän…

  2. Esikoiseni meni päiväkotiin 1v. 4kk vanhana (nyt 6v.), ja täytyy sanoa, että yhteistyö kaupunkimme julkisen päivähoidon kanssa on palauttanut & vahvistanut uskoani omaan äitiyteeni…uskalsin jopa tehdä toisen lapsen, kun tiesin päivähoidon olemassaolosta 😀 Mukavaa päivähoidon aloitusta 🙂

    1. Kissis says: Vastaa

      Oho, hauskaa! Mä en kyllä toista ikinä uskaltais. 😀

  3. s says: Vastaa

    Joulukuinen -17 meillä ja elokuun aikana aloittaa hoidossa. Jännittää hirveästi, olen itse nauttinut kotona olosta paljon. Mutta toisaalta odotan innolla uutta arkea. Täälläkin valmistaudutaan sairasteluihin, kunpa ei hirveän pahaksi niiden suhteen menisi… Mietityttää myös loppuuko imetys itsekseen vai onko neiti vaan enemmän kiinni tissillä kun joutuu olemaan päivät erossa ?

    1. Kissis says: Vastaa

      Mäkin mietin, olisinko nauttinut enemmän kotona olosta ilman kaikkea sitä allergioista johtuvaa itkua. Varmaan olisin. Ja harmittaa tietenkin, etten saanut kokea sitä ”ihanaa vauvavuotta” sellaisena, kuin se oli mulle myyty. 😀

  4. Satu says: Vastaa

    Poitsu aloitti pikkasen reilu 10-kuisena päiväkodissa. Olihan hän silloin vielä kovin pieni, mutta oppi juuri onneksi kävelemään ennen aloitusta. Muutaman viikon hän jäi itkemään kasvattajan syliin aamulla ja viikon verran oli sellaista kurkku suorana huutoa ja kiemurtelemista sylissä joka ilta n. 1-2 tuntia.
    Nykyään hän on (1v8kk) kuin kala vedessä päiväkodissa ja hurmaa aina kaikki kasvattajat. 😀

    Tsemppiä aloitukseen! Hyvin se varmasti menee ja muistaa sen, että kaikenlaisia tunteita saattaa joutua kohtaamaan, sekä omia että pikkuisen. Ja se aamuitku yleensä loppuu muutamassa minuutissa vanhemman lähdön jälkeen, vaikka se omaa sielua saattaa raastaakin koko päivän. 🙂

    1. Kissis says: Vastaa

      Kiitos paljon! Onneksi isä vie ainakin alussa päiväkotiin aamuisin ja mä haen, eli aamuitkua en joudu ainakaan heti kestämään… saan sitten kokea sen iltapäivän väsyneen raivoitkun. 😀

Vastaa käyttäjälle Satu Peruuta vastaus