Ei meistä ollutkaan omakotitaloasujiksi

Mikähän perkele siinäkin on, että vauvavuotena on pakko muuttaa? Tai no, Olivia ei kyllä tarkalleen ottaen ole enää vauva kun me muutetaan, mutta kaikki tää siihen liittyvä SÄÄTÖ. Ja pakostihan tää kuvio muutenkin vähän huvittaa. Kun Amanda oli 6 kk, me muutettiin Arabianrannasta tänne Maununnevalle 200 neliöiseen omakotitaloon koska tarvittiin lisää tilaa, mutta nyt kun meillä on kaksi lasta, me muutetaan takaisin Arabianrantaan, lähes saman kokoiseen kerrostaloasuntoon missä asuttiin aiemmin. Noh, nyt sentään kissoja on vähemmän!

TOTUUS: en vaan ikinä kotiutunut tänne. Kaipaan enemmän ihmisiä ja säpinää ympärilleni ja Maununneva on todella rauhallinen omakotitalolähiö. Eli äitini oli oikeassa, en mä tänne sovi (koska kaikista eniten haaveilen kämpästä Töölössä – mutta sen aika ei vaan ole vielä). Etenkin tälleen autottomana täällä on vaan TYLSÄÄ. Mutta edelleenkin mä RAKASTAN tätä taloa ja talon sijaintikin on alueella paras, ihan kiinni Keskuspuistossa. Ja rakas kauppakeskus Kaari on toki kävelymatkan päässä, hehe. Onkin oikeasti todella vaikea lähteä täältä. Mutta tällainen kämppä me ollaan nyt ostettu:

Kuva: YIT

Eli 91 neliötä Arabianrannasta, uudiskohde, valmistuu vuoden lopulla. Tätä ennen muutetaan heinäkuussa Arabianrantaan vuokralle, kämppä on jo sovittu, sijaitsee ihan tän tulevan asunnon vieressä. Tämä siksi, että hartaana toiveenamme olisi saada Amandalle päiväkotipaikka elokuussa Arabianrannasta. Juujuu, tiedän, lottovoitto se olisi, mutta kyllä kai lotossakin joku aina voittaa, edes jonkun summan.

Kyllä me tätä tosi paljon mietittiin ja hirvee säätö tuli muutenkin kaiken kanssa, kun eka ei saatu tehdä riittävästi omia valintoja asuntoon ja oltiin jo perumassa koko homma mutta sitten saatiinkin! Ja toki ollaan myös mietitty tosi paljon sitä, halutaanko me varmasti myydä meidän ihana talo. Ikävää on myös Amandan päiväkotipaikan vaihtuminen, kun nykyisessä on jo alkanut muodostua kunnolla kaverisuhteita. Nyt on kuitenkin mielestämme se ”viimeinen hetki” tehdä päätös asuinpaikan suhteen, ennen Amandan koulun alkamista ja toki Oliviankin kannalta kiva, ettei tarttis heti vaihtaa päiväkotia kun sinne vuoden päästä menee.

Kuva: YIT

Arabianranta on siis tuttu meille, kun siellä 7 vuotta asuttiin ennen tänne muuttoa. Ihanan ”kaupunkimaista asumista”, mutta silti luontoakin lähellä. Kivoja leikkipaikkoja lapsille, ja no, edes NÄKEE muita lapsia jossain! Erittäin lapsiperhealuetta. Hyvät yhteydet joka paikkaan. Eikä tarvii enää tehdä pihatöitä! Eikä siivota kolmea kerrosta! Ja siellä sijaitsee paras kampaamokin, Studio Play! Eiköhän me pienempiinkin neliöihin hyvin mahduta ja totuta. Ja oikeastaan viehätynkin ajatuksesta, että sitä tavaraa ei kerry nurkkiin niin paljon – koska yksinkertaisesti ei vaan mahdu!

Tässä siis riittää kivasti tekemistä jo muutenkin hektiseen arkeen, kun talo pitäisi laittaa myyntiin, päästä about kaikesta tavarasta eroon… muutosta puhumattakaan. Huhhei! Mutta tällaista kuuluu siis tänne. Harkitsen tänne blogin puolelle piakkoin toistakin erittäin ajankohtaista postausta, jännää!

Kuva: YIT

P.S. Tarviiko joku (kissojen vähän raatelemaa) nahkasohvaa? Myynnissä olisi myös trampoliini, iso peili, tv-taso… ja niin edelleen!

2 Comment

  1. Pömppö says: Vastaa

    Luin pitkästä aikaa blogiasi (oon aikas vanha seuraaja). Kiva, että jaksat postata!

    Itse olen alkanut haaveilla muuttamisesta omakotitaloon tai edes jonnekin, jossa on oma piha. Siksi tää postaus huvitti: mäkin saattaisin olla just se kaupunkimaisempaan ympäristöön palaaja, kun ei ole autoa eikä edes kokemusta muusta kuin kerrostaloasumisesta kaupungin keskustassa.

    Tsemppiä muuttoon!

    1. Kissis says: Vastaa

      Haluisin postata useemmin jos vaan olis mitenkään aikaa! Mut ehkä sitä tässä tulee kun lapset kasvaa, oon toiveikas! 😅 Mutta kiitos, olis täs tää talokin myytävänä ja tosiaan muutoista puhumattakaan. HUH.

Vastaa