Takas Arabianrannassa (kuulumisia!)

Jos jokin tässä elämässä oikeasti vituttaa, niin se, että aikaa tälle blogille ei vaan muka yksinkertaisesti ole. Nytkin tätä näpytellessäni olisi 1000 muutakin asiaa, jotka vaatisivat tekijäänsä eli minua, mutta haluan silti nyt tänne jotain pikaisesti raapustaa. Ollaan nimittäin jo kuukausi asuttu Arabianrannassa! Tai siis, takaisin täällä! Jee!

Meidän kesä meni aika pitkälti sairastaessa. Oltiin koko perhe pitkään jonkun ihmeen sitkeän taudin kourissa, vähän kipeinä sitten muutettiinkin, pari viikkoa terveinä ja sitten Omppu sairastui enterorokkoon joka tarttui muhun. (Ja nyt seuraavaa tautia päiväkodista ootellessa, olisko vatsatauti? Korona?) Voin muuten sanoa, että enterorokkoa EN ENÄÄ HALUA IKINÄ. Se kannattaa oikeasti kiertää, kaukaa.

Mutta niin, ollaan viihdytty täällä todella hyvin. Muuton jälkeen on tuntunut jotenkin ihan kun oltais jossain reissussa (=asunto on superkuuma, tilaa on yksi huone liian vähän jne.)! Amanda on viihtynyt tosi hyvin, tutustunut uusiin lapsiin, päiväkotikin on lähtenyt sujumaan kivasti. Aiemmin asuttiin ostarin lähellä, nyt täällä ”toisessa päässä”, kosken vieressä ja tykkään asua enemmän täällä! On jotenkin rauhallisempaa ja kuitenkin nopeastihan täältä pääsee kaupoillekin. Meille tuli nyt kesällä sähkökuormapyörä ja ollaan sillä huristeltu paljon ympäriinsä, tytöt viihtyvät sen kyydissä todella hyvin.

Mulla alkoi myös työt, tai no, heti ekana päivänä jäin sairaslomalle kiitos sen helkutin enterorokon. Mutta ensi viikolla uus yritys! Menen siis töihin 2 pv/vko (vuoden loppuun asti), jolloin mies on Ompun kanssa ja mä olen sitten ne loput 3 päivää viikosta. Olivia menee päiväkotiin ”joskus ensi vuonna.”

Multa on kysytty, että miten muutto omakotitalosta kerrostaloasuntoon onnistui. Noh, onneksi täällä vuokrakämpässä on todella iso parveke, jonne mahtuu tavaraa, hehe. Ja kellarikomero on TÄYNNÄ laatikoita. Kyllä mua hirvittää seuraava muutto, koska en haluais tunkea sitäkin kellarikomeroa täyteen samoilla laatikoilla, eli viimeistään sitten siellä pitää oikeesti miettiä, mitä tarvii ja mitä ei. Meillä on tällä hetkellä esim. kaksi tv-tasoa, koska ei vielä tiedetä, kumpi pidetään omassa asunnossa (eli toisin sanoen, kumpi sinne mahtuu). Mutta siis PALJON tavaraa piti myydä tai antaa ennen muuttoa, koska yllättäen omakotitaloon mahtuu sitä aika eri tavalla… Itse muutto sujui mutkattomasti, mutta kyllä toi pakkaaminen ja tavaroiden jokseenkin paikalleen laittaminen kahden tyttären säätäessä paikalla oli, noh, koettelemus. Innolla odotan taas aika pian koittavaa muuttoa…

Mutta joo, olen kyllä suunnattomasti nauttinut taas tästä kerrostaloelämästä. Toki esim. lastenvaunujen ym. kanssa saa säätää täällä eri tavalla ja Amanda ei vieläkään ymmärrä että rappukäytävässä ei tarvitse aina huutaa niin hemmetisti, kaikki lähdöt näiden mukuloiden kanssa pienessä eteisessä on hikikarpaloita aiheuttavia, mutta on tää vaan, en mä tiedä, enemmän mua. Pelkäsin, että edes hieman kaipaisin takas, mutta en kyllä rehellisesti sanottuna ole kaivannut yhtään. Eipä tosin ole ollut hirveästi edes aikaa kaipailla, heh, on tää elämä kahden pienen lapsen kanssa kyllä niin superkiireistä.

Täältä kämpän parvekkeeltahan näkee siis suoraan meidän tulevalle partsille, ja päivittäin onkin jännä kyyläillä, mitä siellä tapahtuu, edistyykö työt! Usein käydään jo tulevalla sisäpihalla leikkimässä, se on aikas kiva! Yhteispiha siis sekin, kuten kaikki täällä.

Mutta kerrohan, jos joku tästä tekstiä siellä lukee, MITÄ SULLE KUULUU?