Pahoinvointiviikkokirja

seaband

Ensinnäkin, iso kiitos onnitteluista ja kaikenlaisista kommenteista (ja yksityisviesteistä!) aiempaan, mun vauvakaapista ulos -postaukseen! Ihan liikutuin, olette ihania. Mä itse asiassa pelkäsin, että kukaan ei kommentoi mitään. Kommentteja tulee nykyään niin vähän muutenkin, että välillä täällä tuntuu tosi yksinäiseltä. Mutta etenkin tällaiseen henkilökohtaisempaan postaukseen on aina ilahduttava saada jotain teiltäkin, joten iso kiitos.

Kerroinkin tekeväni raskauspahoinvointiavautumisen. Voin alkuraskauden ajan aika huonosti ja kirjoitin tuntemuksiani ylös viikottain, jotta muistaisin sen helvetin, haha. Raskauspahoinvointi oli se, jota ehdottomasti eniten pelkäsin raskaudessa, sillä paha olo on mulle jotain aivan sietämätöntä. Mulla on melkoinen oksennuspelko, olen oksentanut viimeksi joskus 5-vuotiaana, enkä vaan suostu oksentamaan. Olen selvinnyt kahdesta ruokamyrkytyksestäkin oksentamatta, hullua. Mua siis todella pelotti mahdollinen raskauspahoinvointi ja koska olin lukenut, että merisairaudesta kärsivät saavat usein kiusakseen pahan raskauspahoinvoinninkin, olin varma, että en siltä säästy.

Nämä fiilikset ovat kyllä taas vähän sellaista ”mua varten” -juttua, eli en ihmettele, jos teitä ei kauheesti kiinnosta. Tässä kuitenkin sitä, mitä rustailin ylös raskausviikolta 5 (tai oikeastaan siis 6, miten nää nyt sit taas lasketaankaan…) näille viikoille asti. Ja on tässä siis muutakin kuin vain pahoinvointijuttua!

Vko 5+0 (eli viikko 6)

Paha olo NYT JO, ei helvetti ole todellista!!! Kamala olo iski kaksi päivää raskaustestin tekemisen jälkeen. Viinirypäleitä kylmänä, jugurttia, näillä mennään. Ja tosi pieniä määriä kerrallaan. Syöminen ei kuitenkaan auta yhtään mitään, mutta ei syömättä oleminenkaan. Vesi oksettaa! Pahoinvointirannekkeet käyttöön, vaikka ei ne tunnu kyllä edes toimivan. Välillä parempia päiviä, jopa ihan OK-olo päiviä, jolloin riemulla ei rajoja! En voi mennä salille, oksentaisin ja kuolisin. Kerran migreeniin asti mennyt päänsärky, oli pakko ottaa särkylääkettä. Pahimpana päivänä otan Postafenin, vaikka haluaisin olla ottamatta, mutta sehän on kuitenkin sallittu. Ja sehän toimii, voin vuorokauden mainiosti. Kerran joudun jäämään ratikasta pois reilusti ennen omaa pysäkkiä koska iskee niin valtavan huono olo, että pelkään oksentavani ratikan lattialle. Huomaan panikoivani tätä pahaa oloa, joka ei tilannetta tietenkään helpota.

Mutta mähän en siis oksenna, emetofobia estää sen. Jos oksentaisin, oksentaisin ihan jatkuvasti. Pari kertaa töissä tulee se tunne, että kohta mä juoksen vessaan oksentamaan ja paljastun. Jos sinne asti edes ehdin. Mietin usein ennen tätä raskautta sitä, että miltä se raskauspahoinvointi tuntuu, onko samalla vatsa sekaisin jne. Mutta ei, tää on ihan oma tunteensa: pahoinvointi tuntuu enimmäkseen kurkussa, ja ihan vaan OKSETTAA. Tää ei oo mitään krapulan tai matkapahoinvoinnin tyylistä, tää on jotain ihan erilaista. Mua ei huimaa tai mitään, on vaan tosi kamala olo. Ja mitään muuta ei oikein voi edes ajatella.

Vko 6+0 ->

Paha olo jatkuu, pahempana jos vaan mahdollista. Kuvotus iskee pahiten töissä aina ennen lounasta, vaikka syön aamulla koko ajan. Helvetillistä sinnittelyä töissä ja mietin koko ajan, kehtaisko saikuttaa edes päivän tai pari. Onneksi viikolle osuu yksi etäpäivä, silloinkin voin toki huonosti mutta sentään kotona. Tajuaakohan työkaverit jotain? Mä vaan makaan työtuolissani ja yritän selvitä kaikista töistä ja pysyä hengissä! Olo on huono riippumatta siitä, syönkö vai en. Ajatustasolla himoitsen kaikkia herkkuja ja kuolaan etenkin kaupan leivonnaishyllyt läpi, mutta kun ajattelen itseäni syömässä jotain muffinssia, ei teekään mieli ostaa. Tai viimeistään syödessä iskee ahdistus. Irtokarkkeihin kajoaminen kostautuu aina, niin paha olo.

Luovun rannekkeista, ei ne mitään auta. En saa käytyä salilla, paha olo iskee viimeistään iltapäivästä. En sorru enää Postafeniin kuitenkaan, sillä en halua syödä mitään lääkkeitä. Mitäs jos tää olo kestää synnytykseen asti, kuten joillain raukoilla? En mä sellaisesta selviä mitenkään. Yritän etsiä vertaistukea netin keskustelupalstoilta ja todella säälin niitä, jotka viettävät alkuraskauden tiputuksessa, mutta ehkä mäkin kohta annan periksi ja oksennan.

Voiko tähän oloon kuolla?! 

Vko 7+0

No nyt voin huonosti jo öisinkin, mutta himoitsen silti koko ajan Frödingen pakastekinuskikakkua jonka haluaisin syödä (sulatettuna) lämpimän peiton alla, koska palelen koko ajan. Välillä mietin, kumpi on pahempaa, tää jatkuva paleleminen vai paha olo, mutta ehkä se on näiden yhdistelmä. Huomaan sään vaikuttavan oloon: aurinkoisina päivinä on vähän parempi olo, synkkä ja sateinen päivä saa mut taas melkeen oksentamaan.

Varhaisultrassa käynti auttaa vähän pahoinvoinnin kestämiseen, koska nyt ainakin tiedän siellä olevan kaikki niin kunnossa kuin vain voi olla, enkä kärsi ”turhaan”. Mutta kärsin kuitenkin. Suosittelen silti kaikille varhaisultraa, ensimmäistä kunnallista ultraa on aivan liian pitkä aika odottaa, etenkin jos voi pahoin!

Kun menen ostamaan sitä saamarin pakastekinuskikakkua, haluankin marsipaanileivoksia, joten ostan niitä.

MUTTA MIKÄ TÄMÄ VAINUKOIRAN HAJUAISTI ON? Haistan Sörnäisten metroasemalle asti Linnanmäen popcornit! Okei, Lintsi ei ole vielä edes auki, mutta ehkä ne tekee siellä jotain harjoituserää? Ratikassa on välillä ihan sietämätöntä matkustaa, kun joku ihminen haisee niin pahalta ja tyyppi saattaa istua aivan eri vaunussa kun mä! Pari kertaa meinaan taas jäädä pois ennen omaa pysäkkiä kun on vaan niin huono olo jonkun ihmisen hajusta. Elokuvateatterissa rekisteröin kymmeniä eri hajuja ja poikaystävän ostama kahvi saa mut melkeen juoksemaan kesken leffan pois. Tää hajuaisti on jotain ihan out of this world, ehdottomasti jotain kokemisen arvoista vaikka onkin ihan sairasta!! Tätä ei silti todellakaan tule ikävä, jos joskus loppuu.

Kannan mukanani muovipussia, varmuuden vuoksi, vaikka tarkoitukseni ei olekaan oksentaa. Opin kuitenkin hengittämisen merkityksen: kun pahoinvointi lähestyy, yritän hengittää pitkään ja rauhallisesti ja olla panikoimatta. Ja hengittämisestä puheenollen: oma hengitys (suu) haisee aivan kamalalta!!! Poikaystävä huomauttaa asiasta usein, mutta en voi sille mitään, sillä mikään hampaiden harjaaminen tai pastilli ei auta. Yritän olla hönkimättä ihmisiä päin.

Vko 8+0

Pahoinvointi helpottaa vähän, mutta samalla se pelottaa: onko kaikki kunnossa? Mutta nyt on uusi ongelma: vatsa! NIIN TURVONNUT JA KIPEÄ! Etenkin iltaisin tekis mieli itkeä. Saan syötyä jo melko normaalisti, mikä on ihanaa, joskin mielihalut ruuan suhteen heittelevät hurjasti. Olen kiintynyt tonnikala-Subiin, vaikka normaalisti en ole mikään Subbarin vakioasiakas. Karkkia tekee mieli usein, mutta sitä syödessä alkaa ällöttää. Jatkuva palelu ei mene mihinkään enkä ilahdu, kun takatalvi iskee. Hrrhhh, tulis jo kesä ja lämpö! Pääkipu iskee välillä iltapäivisin ja pahana!

Pakko sanoa, että aiemmin, ennen raskautta, naureskelin näille raskaana olevien hulluille himoille, ajattelin niiden olevan rajusti liioiteltuja. Noh, ehkä osittain niinkin, sillä vaikka oliskin miten hormonisekaisin, niin eihän ole oikeasti PAKKO saada sitä kinuskikakkua just nyt heti. Mutta on tää silti aika hurjaa, koko ajan päässäni kelailen, että mitä haluaisin syödä.

Vko 9+0

Pahoinvointia on enää harvemmin, sellaisina aaltoina. Ja hetken ennen nälkää. Syöminen jopa nyt auttaa, tosin hetken päästä voi iskeä taas huono olo. Olen kuitenkin superhyperonnellinen, pahin tuntuu olevan ohi? Uskallan varata ajan hammaslääkärille, mutta kuitenkin vasta varmuuden vuoksi vähän ajan päähän.

Iltaisin kun väsymys iskee, se iskee TÄYSILLÄ – heti on pakko päästä nukkumaan tai nukahtaa vaikka väkisin.

Palelu ei oo menny mihinkään, iltaisin melkeen itken kylmästä vaikka päällä on jo kaikki mahdollinen, kissat mukaanlukien!

Tonnikala-subi-himokin senkun on ja pysyy, mutta muuten en enää onneksi kelaa niin paljon sitä mitä tekis mieli syödä ja yritänkin taas syödä vähän terveellisemmin ja monipuolisemmin. Silti, makea maistuu turhankin hyvin.

Vko 10+0

Oikeastaan hyvin samaa kuin edellisellä viikolla, mutta vatsa on totaalisen sekaisin. Subihimo on historiaa, nyt haluan hedelmiä: kiiviä ja appelsiinia! Kaikki kirpeä uppoaa myös hyvin. Nautin meidän uudesta Unikulman superkalliista patjasta vaikka joudun käymään vessassa yön aikana 4 kertaa. Pääsiäisloma on todellakin tervetullut, saa relata! Ja juosta vessassa pissalla.

Vko 11+0

Vatsa kipuilee vieläkin, on niin helvetin turvonnut koko ajan, aamusta iltaan. Farkuista saa avata napin jo koko päiväksi. Paha olo iskee heti jos nälkä ehtii tulla, syöminen auttaa. Hedelmät maistuu edelleenkin, mutta lähestyvän vapun munkkiherkut himottaa ja sokeria tekee muutenkin mieli koko ajan ihan hirveesti. Karkkipäivä tuntuukin helposti olevan joka päivä, arggh. Uskaltaudun kampaajalle, normaali vaalennussetti, en halua vainoharhailla vaikka aluksi pitikin vaan ottaa raitoja.

Vko 12+0

Lievä pahoinvointi ja väsymys keskittyy lähinnä enää iltoihin, simahdan vaikka väkisin viimeistään ysiltä. Vatsa on sekaisin mitä vaan syön mutta se pahin, superkipeä turvotus onneksi vähenee. Niskapoimu-ultrassa on kiva nähdä vauvva ja kaikki on kunnossa. Kerrotaan raskaudesta vanhemmille ja muutamille läheisille – reaktiot ovat joko itku ilosta tai ”oho, en ois kyllä susta uskonut”.

Vkot 13-14

Aika samaa settiä, pientä pahoinvointia, vatsa ei toimi yhtään tai toimii liiankin hyvin. Vatsan epävakaa toiminta tuntuu olevan nyt se ärsyttävin asia ja vessassa menee aikaa. Ei enää palele!

Vko 15+0

Olo on usein kivuliasta vatsaturvotusta lukuun ottamatta lähestulkoon normaali! Selvisin!!! Jotain outoja vatsatuntemuksia silloin tällöin. Toka neuvolakäynti ja tokat sydänäänet. <3

Vko 16+0

Ekat hennot liikkeet tunsin helatorstaina, siitä lähtien säännöllisesti päivittäin koko ajan voimistuen. Todella tuntuvat jo 16+6, vaikka neuvolatäti väitti, ettei vielä viikkoihin mitään tunnu. Vatsa on edelleen turvoksissa, mutta muuten sujuu oikein hyvin.

Vkot 17-18

Ihan jees! Vatsa kiukuttelee edelleen, mutta osaan jo iloita raskaudesta ja kunnolla pyöristyvästä vatsasta. Eka neuvolalääkärikäynti. Turvotuksesta johtuen masu on ollut pyöreämpi jo pitkään ja tiesin kyllä herättäväni epäilyjä jo paljon aiemmin, vaikka kiitos kylmän kevään ja alkukesän olen saanut käyttää paksumpia paitoja. Nyt en kuitenkaan enää jaksa peitellä ja kerron asiasta ihmisille jos siltä tuntuu. Reaktiot edelleenkin se itku tai ”wtf!”

Vko 19+0 eli nyt

Raskausappin mukaan vauva liikkuu 200 kertaa päivässä! Ja kyllä sen tunteekin, olen jo ihan kiintynyt potkuihin, etenkin iltaisin ja ennen nukahtamista niitä tulee ja reilusti, ja jos olen syönyt jotain makeaa.

Nyt on kaikinpuolin mukava olo, turvotuskin on enimmäkseen poissa tai ainakaan ei enää kivuliasta. Himoitsen koko ajan kahvia, mutta vatsa protestoi heti, jos erehdyn sitä juomaan. Vatsan kanssa muuten vähän helpompaa. Salille en ole vieläkään palannut, olen muutamia kotijumppia tehnyt ja pitkiä kävelylenkkejä avokin kanssa. Työmatkapyöräily on kivaa, vaikka huomaan jo hengästyväni helpommin.

Vatsa tosiaan kasvaa nyt hurjaa vauhtia, ja työpaikan kesäjuhlamekkovalinta tuottaa ongelmia. En pysty enää olemaan vatsallani, mutta nautin selällään nukkumisesta nyt, kun vielä voin! Rakenneultra on ensi viikolla ja se kyllä jännittää. Jos siellä on kaikki OK, annan itselleni luvan hyökätä lastenvaatekirppiksille! Tähän mennessä olen ostanut vain ”jotain pientä ja ihanaa”. Tuleva rahanmeno kyllä hirvittää, sillä me ei kauheasti saada mitään keltään ja kaikenlaista pitäis ilmeisesti hommata että vauvan saa jotenkin ehkä pidettyä elossa.

Koska nyt tiedän siellä ruudun toisella puolella olevan paljonkin äippiä, alle saa ja on hyvin toivottavaakin kertoa omasta raskausajastaan! Voitteko pahoin? Mikä himotti, mikä ällötti?

P.S. Selvennykseksi: tuo kuvassa näkyvä foolihappo ei siis ole mikään raskauspahoinvointilääke, foolihappoa suositellaan syötäväksi raskauden suunnitteluvaiheesta 12. raskausviikon loppuun saakka sikiön hermostoputken sulkeutumishäiriön ehkäisemiseksi. Tuosta purkista nyt vaan tulee hyvin selkeästi mieleen tuo pahoinvointiaika. En käyttänyt sitä yhtä Postafen-pilleriä lukuun ottamatta mitään pahoinvointilääkkeitä. B6-vitamiinia kokeilin, mutta siitä tuli ehkä vieläkin pahempi olo. Ja nää mun kokemuksethan ovat HYVIN pientä verrattuna siihen, mitä se olis voinut vieläkin pahimmillaan olla! Joten halleluja, helpolla mä oikeasti selvisin (vaikka silloin alussa ei siltä tuntunutkaan).

56 Comment

  1. Hanna says: Vastaa

    Voin pahoin suunnilleen 9 vk. Kauniisti sanottuna helvetilliset viikot. Söin todella huonosti ja elämä pyöri pahoinvoinnin ympärillä. Sain pahoinvointi- ja närästyslääkkeet. Joiden avulla jotenkin selvisin. Oli ihana huomata että pahoinvointi alkoi vähentyä vaikka en ois ikinä uskonut. Nyt lopussa on muutamina päivinä tuntunut tuo sama TUNNE ja mietin että EIII.. mutta se on johtunut närästyksestä ja liian pitkästä välistä syömättä.
    Oon tiistaisin ollut Subin kanta-asiakas 😀 Nimittäin tonnikala subi on maistunut! 😀 Aluksi vesi oksetti, ja oli vähän vaikea ostaa syötävää kun ei tiennyt mitä seuraavana pv tekee mieli.

    1. Kissis says: Vastaa

      Jep, just toi syömisten ennakoinnin mahdottomuus! Piti kaupassa käydä päivittäin ja siellä meni aina aikaa! 😀 Mäkin muuten kokeilin närästyslääkettä, mutta ei se mitään auttanut, ei se sit ollukaan närästystä, pahaa oloa vaan. 😀

  2. Petra says: Vastaa

    Uuh, onneksi helpottaa jo! Mun pahoinvointiviikot kesti jonnekin 16 korville ja ikävintä sen koko päivän kestävän kuvotuksen sietämisessä oli se, että istuin koko ajan kynsipöydän takana käsi toisen ihmisen kädessä ja naama naamassa kiinni. Joka ilta noin kello 18 helpotti ja sain syötyä ekan kerran ruokaa. Ja järjetön syyllisyys tietty koko ajan, kun tiesi että syöminen olisi järkevää, jopa pakollista, mutta kun jokainen solu sykki yökköä, niin minkäs teit.

    Pahaa oloa oli töissä välillä tosi vaikea peitellä ja jossain vaiheessa jouduin ihan vaan varoittamatta syöksymään oksulle kesken asiakkaan. Onneksi asiakaskunta (paria poikkeusta lukuunottamatta) koostui aikuisista naisista, jotka ymmärsivät yskän eivätkä onneksi tehneet välikohtauksista numeroa. Mutta aika hasardia aikaa näin jälkikäteen ajateltuna. 😀

    1. Kissis says: Vastaa

      No hui! Mä itse asiassa mietin, että miten ihmeessä asiakaspalvelua työkseen tekevät selviävät! Mä en ois nimittäin selvinnyt. Onneksi pahimmalle ajalle osui vaan muutama tärkeämpi kokous, joissa piti tosissaan tsempata. Mutta YHTÄÄN päivää en lopulta saikuttanut, olen itsestäni todella ylpeä. Ja sain tehtyä kunnialla kaikki työt, joita tuohon aikaan tietenkin oli paljon.

      Etkö muuten pelännyt noiden ”kynsikemikaalien” hengittelyä?

      1. Petra says: Vastaa

        Heiii apua, olen ihan unohtanut vastata tähän – luin kyllä vastauksen mutta kun en heti tarttunut, niin se sitten tietty jäi. Sori, otetaas nyt.

        Silloin kun tulin raskaaksi, tarkistin asian neuvolasta, koska liuottimiahan nuo akryylinesteet ovat. Neuvolassa oltiin vaan että no worries, ei ole tämmöisestä riskistä meillä mitään tietoa, jatka ihmeessä normaaliin tapaan. Vaikka tästä ei ole kuin kuutisen vuotta aikaa, kynsibisnes oli Suomessa niin uusi ala, ettei tämmöisiä oltu koskaan varmaan jouduttu miettimään. Tein loppuun saakka töitä isossa 8 hengen akryylisalongissa, jossa oli pieni ilmanvaihto, mutta näin jälkikäteen ajatellen ei mielestäni riittävä.

        Reilu vuosi oman odotusaikani jälkeen kotonaan kokonaan ilman ilmanvaihtoa työskentelevä kollega jäi ensimmäisenä Suomessa erityisäitiyslomalle, mikä oli tietty aika vahva signaali ja säikäytti helvetisti. Mitään poikkeamia, viivästymiä tai muuta erikoista ei lapsesta ole koskaan löytynyt, mutta jonkin aikaa soimasin itseäni liuotinhöyryssä työskentelystä aika armottomasti. Saattoi johtua ensikertalaisäidin hormonimyrskystäkin, mutta hetken aikaa olin kyllä täysin paniikissa.

        Nykyisin kynsitarvikkeiden maahantuonnissa työskentelevänä suhtaudun asiaan neutraalimmin. Mikäli ilmanvaihto on asianmukaisella tasolla ja kemikaalien säilytyksestä ja käsittelystä sekä roskahuollosta ja siivouksesta huolehditaan ohjeiden mukaisesti, ei haittaa pitäisi tutkimusten mukaan olla. Mutta mikäli asia itseä huolestuttaa, siitä pitää tietysti Käyttöturvallisuustiedotteiden kera olla yhteydessä neuvolalääkäriin. Lopulta kyse on aina henkilökohtaisesta valinnasta, sillä stressi on todistetusti haitallista sikiölle ja stressin aiheet ovat kaikilla yksilöllisiä. Itsehän stressaan tyypillisesti jopa liiallisesta stressaamisesta. 🙂

        1. Kissis says: Vastaa

          Joo, niinhän nää toki kaikki on – henkilökohtaisia valintoja. Nykyään kai nää kynsihommat (siis niiden ottaminen) on ei suositeltavaa -listalla, mutta no, niin on tosi moni muukin juttu. Kun otin ripsiä vielä, kävin välillä paikassa jossa tehtiin myös kynsiä ja jösses ne hajut – en ois halunnut olla siellä yhtään pidempään kuin oli pakko ihan oman mukavuuden vuoksi. 😀

  3. Päivi says: Vastaa

    Meillä on neljä lasta, isoja jo, nuorinkin jo 13. Mutta kyllä se pahoinvointi on hyvin vielä muistissa, ällöä aikaa. Mulla se ei onneksi kestänyt koko raskausaikaa, ehkä alun kolmanneksen. Eikä rajoittunut aamuihin, vaan oli kokopäiväistä.
    Kaikilta himotti eri ruuat: ensimmäiseltä oli pakko saada viiliä, puolukoita ja tomaatteja, toista odottaessa ahmin salmiakkisia turkinpippureita. Verenpaineet on aina ollut paremmin alakantissa ja salmiakki ei silloin ollut vielä niin nou-nou. Kolmatta, Toivoa, odottaessa söin älyttömät määrät viininlehtikääryleitä ja vihreitä pepperonichilejä. Kävin ostamassa niitä Kauppahallista isoihin omiin lasipurkkeihin . Neljäs raskaus oli vaikea, ei ollut yli puoliväliin asti varmuutta vauvan terveydestä. Selkeää muistikuvaa himotusruuista ei Voiton raskausajalta olekaan. Mutta terve poika syntyi, kaikesta huolimatta.
    Tsemppiä odotusaikaan, muista levätä ja nauttia omasta ajasta. Ja syö mitä mieli tekee 🙂

    1. Kissis says: Vastaa

      Joo, kyllä ton ikuisesti muistaa, mutta kyllä aika myös kultaa muistot, koska nyt jo mietin, että kyllä ton uudelleenkin kestäis, sillon ajattelin, että EI IKINÄ ENÄÄ. :’D Ja ne pahimmat pahoinvoinnin hetket oli kyllä aivan kamalia, kun aamusta iltaan voi vaan niin pahoin, ettei mitään muuta voinut ajatella. Se oli kyllä synkkää, ei sitä voi tajuta jos ei oo ite kokenut. 🙁

      Mä oon jonkun verran salmiakkia ja lakua syönyt, ja jonkin verran saa toki edelleen syödäkin. Verenpainekin mulla nyt vaan laskusuunnassa…

  4. Olipas aika vaikuttava pahoinvointi-/raskauskertomus. Olen ennenkin kuullut, että joillakin pahoinvointia voi olla melkein koko raskauden ajan, mikä on aika hurjaa. Hajuaistin terävöityminen on aika jännä juttu, mutta aika ikäväkin, toden totta;) Mulla oli vain ensimmäistä lasta odottaessa (tämä tapahtui yli 30 vuotta sitten) jonkin verran aamupahoinvointia, että töihin mennessä piti seistä bussissa ihan siinä oven edessä, että pääsi tarvittaessa äkkiä ulos yrjölle, ja ylipäätään itsensä aamulla sängystä ylöskampeaminen oli tosi työlästä yökkimisen takia. Mutta, kun aamusta selvisi, niin kummasti Fasun rasvainen lihapiirakka veti puoleensa ja se olikin mun aamiainen silloin, ainakin jonkin aikaa;)
    Onnea kovasti ja tsemmpiä:)

    1. Kissis says: Vastaa

      Nyt on niin seesteisen mukava olo, että mietin väkisinkin, että MITÄKÖHÄN SEURAAVAKS. 😀 Jatkuvaa pissahätää ja häntäluun kipeytymistä (tätä oli tosin jo alusta asti, pitäis kuulemma käydä fysioterapeutilla mut en varmaan saa aikaseks) lukuun ottamatta olo on tosi hyvä! Nautin siis tästä hetkestä ja olen kiitollinen, että saan kokea tämän keskiraskauden hyvän olon. 😀

      Mulla ”aamupahoinvointi” ei tosiaan ollut mitään aamupahoinvointia, vaan keskittyi lähinnä siihen iltapäivään-iltaan. Lukuun ottamatta tota 1-2 vkoa, jollon voin koko ajan huonosti. Mutta siksi mä pääsinkin aina töihin, koska aamulla olo oli selkeästi parempi ja toiveikas. 😀 Iltapäivästä teki mieli vasta tosissaan luovuttaa, enkä todellakaan jäänyt helpolla mihinkään ylitöihin, vaan kun kahdeksan tuntia tuli täyteen, suorastaan ryntäsin töistä pois. 😀

      Mä vaihdoin muuten bussin suosiolla ratikkaan, sillä bussissa ahdisti liikaa – ratikka jäi harvemmin mihinkään valoihin ja sieltä pääsi aina nopeammin ulos, jos tarve tuli. 😀

  5. Sissi says: Vastaa

    Mulla ei ekassa ollu pahoinvointia mutta tokassa just semmosta, et jos en syönyt koko ajan, alkoi kuvottaa. En sentään oksentanut. MUTTA TOI HAJUAISTI! Hyvä ihme, miten kaikki haisikin ja mulle jäi joistain mm. hajuvesistä ikuinen kammotus, eli mahassa alkaa kiertää saman tien jos haistan jossain niitä.

    1. Kissis says: Vastaa

      Mulle ei jääny onneks mitään kammotuksia, noi ratikka-pultsarit toki haisee pahoilta aina! :’D

  6. Hanna says: Vastaa

    Minä voin tolkuttoman pahoin ensimmäiset kolme kuukautta, ja satunnaisesti vielä senkin jälkeen. Vartin välein oli pakko saada jotain suuhun, tai tuli kiire vessaan. Pahimpina päivinä oksensin kellontarkasti kahdenkymmenen minuutin välein. Valitettavasti jatkuva syöminen jäi päälle, ja lihoinkin raskausaikana 40 kiloa. Kaikki pudotin seuraavien kahden vuoden aikana, ja nyt on tippunut viimeisen 6kk aikana vielä lisää, mutta venymisarpien määrä on jotain aivan järkyttävää. Ihoni on polvista palleaan kuin motocrosspyörän rengaskuvio…

    1. Kissis says: Vastaa

      Ok, eli vähällä säästyin! Mulla on kans taipumusta raskausarpiin ja nesteen kertymiseen, että SAAS NÄHDÄ kuin käy!

  7. Jenska says: Vastaa

    Mulla oli tosi iisi raskaus ilmeisesti. Henkisesti raskasta oli alkuraskaudessa iso verenvuoto, hematooma🤔 joka säikäytti. Mutta mulla ei ollu pahoinvointia, ei särkyjä, eikä himojakaan kummemmin (paitsi seksi loppuraskaudessa hihhih). Ja se kroppa! Siihen olin ekaa kertaa elämässäni tyytyväinen!

    1. Kissis says: Vastaa

      Hui! Mä oon onneks ainaki toistaseks säästyny tommosilta pelotteluilta! Nää vähän isommat tissit on kyllä ihan jees! 😀

  8. Kata says: Vastaa

    Esikoista oottaessa voin pahoin viikolle 16 asti, join alkuraskaudessa pelkkaa appelsiinimehua ja soin turkinpippureita, niista tuli myos paremman makuinen oksu. 😉 En voinu kavella 500 metria lahikauppaan ilman et piti pysahtya yokkimaan. Sit tuli himo hiilareihin, soin hulluna leipaa ja kaurapuuroa. Ja sit kerran yovuorossa alko himottaa munariisipasteijat niin etta kotiin paastya niita oli pakko alkaa ite tekemaan ku eihan niita taalta saa.

    Nyt oon viikolla 11, huono olo on ollu viikkokausia mut en oo oksentanu kertaakaan! Valilla on ollu kyl aika hilkulla. Leipa ja kaurapuuro maistuu taas, ja viinirypaleita menee paketti paivassa. Vasymys on ollu aivan jaatavaa!

    Ja joo, se hajuaisti on jotain aivan naurettavaa! 😀

    1. Kissis says: Vastaa

      Mä normaalisti syön aina aamusin kaurapuuroa ja juon teetä, mut tollon alussa olivat molemmat ehdoton ei. Ja nytkin juon mieluummin aamusin appelsiinimehua, mut puuro maistuu. Tsempit sinne! 🙂

  9. Suvi says: Vastaa

    Mua vaan kuvotti aivan armottomasti aika tarkalleen viikolle 13 saakka. Oksensin vain kolmesti, joka kerralla keskellä yötä. Yhdellä kertaa alkoi samalla aivan järkyttävä nenäverenvuoto ja säikähdin alkuun oksentavani verta. Ja sitä verta oli pitkin vessan seiniäkin…oksut onneksi oli päätyneet pönttöön joten siivottavaksi jäi vain teurastamon näköinen, pönttöä ympäröivä alue ja seinä.

    Himojen osalta mulla oli yksi aivan ylitsepääsemätön: omena. Ennen raskautta valitsin aina minkä tahansa muun hedelmän, mutta raskausaikana olisin voinut syödä omenoita ja kurkkua kilokaupalla päivittäin. Ja toi yliluonnollinen hajuaisti – check! Yksi hirveimmistä oli just julkisissa kulkuneuvoissa tai hississä jos jollakulla oli liikaa tai ”vääränlaista” hajuvettä. Pahin oli kuitenkin röökin haju. Meinasin kerran oksentaa bussissa vierustoverin syliin ikkunapaikalta paetessani kun tyyppi oli ilmeisesti juuri vetänyt vikat henkoset tupakasta ennen bussiin astumista. Myös pyykinpesuaineen haju sai voimaan tosi pahoin, ja vasta raskaana ollessani tajusin miten moni ihminen verhoaa itsensä melkoiseen hajupilveen tajuamattaan.

    1. Kissis says: Vastaa

      Mullo kans verta tullut tosi herkästi nenästä, mut ei onneks mitenkään vuotamalla, mut niistäessäni aina. Ja joo, eipä kyllä oo tullut hajuvesiä ite käytettyä, sillon pahimman olon aikaan ei ois tullut mieleenkään suihkia mitään!

  10. Sonia says: Vastaa

    Sen 7 viikkoa, minkä raskaana ehdin olla, ei tuntunut yhtään mitään. Naistenklinikallakin kysyivät listan eri oireista, mutta ei, ei ollut yhtikäs mitään. Hyvin epätodellinen olo vain ja positiivinen raskaustesti. Mä oisin varmaan ollut autuaan tietämätön asiasta, ellen ois testiä tehnyt, kun nuo menkatkin on aina olleet mitä sattuu.

    1. Kissis says: Vastaa

      Joo, no jotkuthan vaan alkaa synnyttämäänkin tajuamatta olleensa raskaana! 😀 Käsittämätöntä kyllä tuo. Mutta monillahan pahoinvointi alkaakin paljon myöhemmin. Jos koskaan.

  11. Pakko kommentoida, vaikka en koskaan raskaana ole ollutkaan enkä toivottavasti koskaan tule olemaankaan, mutta tulipa vähän sympatiahuono-olo kun tätä luki 😀

    1. Kissis says: Vastaa

      Haha, voi ei! 😀

  12. Riina says: Vastaa

    Haa, vanha kansa sanois, että sulle tulee tyttöbeebis… Mä olen sua viikon edellä, enkä ole juurikaan voinut pahoin ihan pientä kuvotusta lukuun ottamatta. Ja mitään makeaa ei silloin alussa juurikaan edes tehnyt mieli… Mut tiedänkin jo erinäisistä tutkimuksista, että meille taas tulee poikavauva. 🙂 Tiedä sitten, onko noilla mitään tieteellistä pohjaa… Teetkö muuten jossain vaiheessa jonkun postauksen siitä, mitä käsittelyjä (hiukset, ripset yms.) oot raskausaikana ottanut/aikeissa ottaa? Noista kun tuntuu olevan niin sataa koulukuntaa, ja teratologisestakin sai vain sen vastauksen, että voithan sä olla ilman, kun ei sun oo pakko tukkaas värjätä/ripsiäs kähertää… Päätin sit kuitenkin kuunnella omaa maalaisjärkeäni, ja käydä ripsien/kulmien värjäyksessä + ripsipermiksessä…

    1. Kissis says: Vastaa

      Joo, mulla on itse asiassa ollut koko ajan niin tyttöolo, että hämmästyn suuresti, jos se onkin poika! 😀 Joten eiköhän se poika oo, eikä haittaa sekään. 🙂

      Joo, on tulossa lähiaikoina postaus juurikin näistä asioista, tosin lähinnä kosmetiikkaan keskittyen, sen suhteen oon nimittäin elänyt hieman eri tavalla! Mutta yhtä kampaamokäyntiä lukuun ottamatta en oo käyny missään ”hoidoissa”, ripsiä kun en tosiaan viime syksyn jälkeen oo ottanukaan ja kynsiä en oo harrastanu ikinä! Mutta näistäkin jutuista vielä ajatuksiani luvassa!

  13. Mulla on tommonen hajuaisti normaalisti. 😀 Pitää töissä vaihtaa vessassa koppia, jos edellinen kävijä on lorotellut antibioottipissaa tai jättänyt vehkeensä pesemättä.

    Elän jossain lasikuplassa sitten, jos joskus oon raskaana ja hajuaisti menee vielä tästäkin tarkemmaksi.

    1. Kissis says: Vastaa

      Apua. En silti usko että on noin paha!!!

  14. Alisa says: Vastaa

    Masukuvia <3

    1. Kissis says: Vastaa

      Katotaan! 😀

  15. Laura says: Vastaa

    Onnea odotukseen! 🙂 Mulla alkoi nyt rv 23 ja voin huonosti 5. viikolta 12. viikolle. Mulla on myös emetofobia ja siksi toi pahoinvointi tuntui tosi karulta. Ei sillä, tuskin se kenestäkään kivaa on ja ite selvisin melko lyhyellä pahoinvoinnilla, vaikka se tuntuikin ikuisuudelta. En oksentanut, mutta ei kaukaa hakenut. Paniikki meinasi iskeä useemman kerran kakoessa kyllä. Mä pidin noita rannekkeita koko ton pahoinvoinnin, en tiedä auttoiko ne muuta kuin henkisesti. 😀 Raskauspahoinvoinnin kanssa samaan aikaan mulla refluksitauti paheni, ja oonkin joutunut olee melkein koko raskausajan lääkityksellä. Nyt oon huhtikuun alun jälkeen voinut hyvin, mutta loppuraskaus vähän jännittää, kun mahan kasvaminen lisää refluksia ja se taas varmaan tekee huonon olon.

    1. Kissis says: Vastaa

      Joo, oli noista rannekkeista ehkä jotain pientä henkistä tukea! 😀 Tosin mulla ne painoi aikamoiset jäljet ihoon ja oli vähän kipeet… äh refluksille, ei oo kiva juttu. 🙁

  16. Anitra says: Vastaa

    Selvisitkö siis koko pahoinvointikauden oksentamatta kertaakaan? Mulle tuo on ihan käsittämätöntä, että miten sitä oksua pystyy mitenkään tahdonvoimalla estämään 😀 Ja useimmiten se kuitenkin oloa helpottaa. Minäkin kammoan oksentamista, mutta raskauspahoinvointi on jotenkin asia erikseen ja kun joka päivä oksentelee niin siihen kummasti ”tottuu”, plus juuri tuo että ainakin hetkeksi olo helpottuu.

    1. Kissis says: Vastaa

      KYLLÄ! 😀 Mutta usein kyllä mietin tota, että pitäiskö vaan oksentaa että helpottais. Mut en sit oksentanu.

  17. mses says: Vastaa

    En muistanu kommentoida edelliseen postaukseen, kun lueskelin bussissa kiireessä sen. Mutta onnea paljon! Näitä on supermielenkiintoista lukea. Olen itse aikalailla samassa tilanteessa, eli en ole lapsi-ihminen ja pitkään ajattelin, ettei ikinä. Nyt olen kuitenkin alkanut kääntyä, että josko kuitenkin. Ihanaa lukea realistista ja lässytöntä tekstiä asiasta. Tsempit vointiin ja odotusaikaan! Hyvä kuulla, että helpottaa.

    1. Kissis says: Vastaa

      Kiitos! 🙂 Niin no vähän tolleen se mullakin meni, tosin mitenkään ehdoton ei en oo ollut ikinä, kuten monet on luulleet… mutta jotenkin pikkuhiljaa kai kypsynyt ajatukseen. 🙂

  18. RuuRuu says: Vastaa

    Taas kerran voin sanoa että luin ihan hepreaa, ei ole lapsia, eikä varmaan koskaan tule olemaankaan, mutta eihän sitä ikinä varmaski voi sanoa 😀

    1. Kissis says: Vastaa

      😀

  19. Tuuli 💙 says: Vastaa

    Heh, nauran vieläkin välillä itsekseni tota sun päiväkirjan ekaa lausetta, kiteyttää jotenkin kattavasti koko raskauspahoinvointipaskan 😁 Onneksi oon reilussa 7 vuodessa unohtanut sen alkupahoinvoinnin (ja miksei ketää kertonut et se pahoinvointi voi olla myös päivällä ja yölläkin, eikä vain aamulla!!) ja sen miltä tuntuu et oksupoksu tulee ja silti ei tuukkaan mikä on perseestä, koska se helpottaisi oloa 😊 Pystyin syömään vain viinirypäleitä, appelsiinimehua ja paahtoleipää. Siitä oon todella iloinen et ekaa kertaa elämässäni tykkäsin mun pyöristyvästä vartalostani (oon aina ollu enemmän tai vähemmän ylipainonen), ehkä siksi et sain ”luvalla” olla pyöreä 😆 Harmi vain et tissit ei kasvanu senttiäkään, edes synnytyksen jälkeen 😃 Toivottavasti kirjoitat jatkossakin sun ajatuksista ja fiiliksistä, niitä on todella mielenkiintoista lukea, koska sulla on mun mielestä viitteitä siitä et kirjoitat ”erilaista” tekstiä, annat ehkä sen näkyä ettet tiedä hevonhelvettiä mistään ja se ei haittaa sua saatikka haittaa myöntää sitä 😊 Sori jos oon tulkinnut väärin 😇

    1. Kissis says: Vastaa

      Kyllä on tulossa lisääkin asiaa aiheesta! 😄Ja en tosiaankaan tiedä näistä jutuista mitään, yritän koko ajan jotain oppia. Mut hei joo, nyt on kyl kiva kun voi ottaa rauhassa toisenkin (tai kolmannenkin…) palan kakkua eikä huolta et vatsa jotenkin pömpöttäis kun se pömpöttää joka tapauksessa! 😬 nimim. just kävin kakkubrunssilla . Mäkään en usko mitään megatissejä saavani, höh, mutta tää pienikin kasvu ilahduttaa!

  20. Lotta says: Vastaa

    Voi, tää oli.niin kiva teksti. Onneksi voit jo paremmin. Mun nuorinhan jo 12 mutta edelleen muistan elävästi nuo ruokahimot, ällötykset ja hajuaistin. Himot tuntui olevan todella sattumanvaraisia. Kerran rupesin itkemään kun kaupassa ei ollut sitä jugurttia jota just sillä viikolla himoitsin… hävetti jälkeenpäin! Kerran himoitsin Big Mac -hampurilaisia, voi taivas. Sienten haju taas oksetti. Kerran himoitsin sitruuna-inkivääriteetä, mutt kun se meni ohi, teepussien näkeminenkin oksetti. Aivan älytöntä vuoristorataa. Tsemppiä ja onnellista odotusta!

    1. Kissis says: Vastaa

      Hehee, mulla ei onneks mikään reaktio tullut noin vahvana, että oisin itkemään ruvennu! 😀 Mutta hampurilaishimo on kyllä ollut kans, nyt tosin ei oo onneks ”tarvinnut” syödä niitä ihan hetkeen, mutta oon kyllä vitsaillut, että tän vauvan tärkeimmät elimet on rakennettu Mäkin juustohampparin voimin. 😀

  21. Tuija says: Vastaa

    Aloin oikein muistelemaan omia raskausaikoja tätä lukiessa 😀 Ekassa oli kaikista pahinta, elin jäisillä marjoilla varmaan puoliväliin asti ja huono olo oli ihan koko ajan. Aamupahoinvoinnista kun lähinnä aina puhutaan ni tunsin oloni huijatuks 😀 Muistan myös elävästi laatanneeni mansikka-Viilistä ja sitä en sit enää aikoihin syönytkään, haha. Samoin muistan vessanraikastimen hajun ku jatkuvasti notkuin pää siinä vierellä 😂 Mutta niin se aika kultaa muistot, kun tuli otettua kaks uusintakierrostakin. Onneks paljon vähemmillä oloilla 🙂

    1. Kissis says: Vastaa

      Mä olin kyl varautunu siihen 24 h pahoinvointiin eikä se kyl mulla tosiaan missään vaiheessa aamuisin niin paha ollutkaan. Eli huijausta koko termi!

  22. Sanna says: Vastaa

    Miulla jatku noi hajujutut koko raskauden läpi, meni aika moni tuote uusiksi ja työskentely vanhassa talossa lasten kanssa hajuineen(hometta,huonosti vetävä vessa…) oli niin sadistista ettei tosikaan. Astianpesukoneenkin haju oksetti ja siis miehän tosiaan oksensin,koko 9kk putkeen. Oksensin synnyttäessäkin😂😂 nyt on kääpiö tänään 4viikkoa, oli rankkaa mutta sen arvoista.

    1. Kissis says: Vastaa

      No hyh!!! ☹️ Onnea kuiteski kääpiöstä! 😊

  23. Janet says: Vastaa

    Vitsi miten mua harmittaa, etten kirjannut olojani ylös 🙁 mut mulla kans se alku pahoinvointi oli kamalaa ja mä kyllä oksensin. Mä heräsin myös yöllä syömään banaania ja vettä join tosi paljon. Viikolla 13 loppui kuin seinään ja aloin voimaan super hyvin. Loppu raskaudesta nautin niin paljon. Onkin jo ikävä sitä pallomahaa 😀 ja se pissalla käynti, hitto se vaan paheni ja jos potkut osui pahasti, saattoi lirahtaa housuun xD mut sen alun jälkeen mull katosi kaikki vaivat. Migreeni tiessään, iho-ongelmat parani melkein kokonaan ja tuntui että olen elämäni kunnossa. Neuvolatäti ihmetteli, kun mun verenpaine ja hemoglobiini vaan parani loppua kohden koko ajan 😀
    Ihanaa odotusta <3

    1. Kissis says: Vastaa

      Joo pissalla oon saanu ravata ihan ekoista viikoista lähtien. Iho-ongelmat ei oo kadonnu mihkään, tai no IHAN vähän parantunu mut ei paljoo. 🙁 Tästä ihosta oon kyl kärsiny tosissani.

  24. sanna says: Vastaa

    Olin siitä onnellinen, etten voinut raskaudessa pahoin kertaakaan!! Kaikkea muuta vaivaa kyllä oli liikaakin.. jouduinkin saikulle rv 20:sta alkaen. Jostain olen lukenut, että pahoinvointi on vain hyväksi raskauden aikana, mutta ei varmasti paljon lohduta jos on koko ajan oksettava olo, yäk:-(

    1. Kissis says: Vastaa

      Joo luin kans ton saman mut ei lohduttanu kauheesti! 😀

  25. Mähän työskentelen parturi-kampaajana ja pahoinvointiviikot oli todellakin helvettiä. Mun työkaveri oli vieläpä just jääny selän takia pitkälle saikulle, joten tein senkin asiakkaat. 😀 Järkkyä. Yhdelle oli pakko kertoa, kun mulla oli huimausta välillä, oli käytävä hetki istumassa kesken värin levityksen. Mulla ehkä ne 5-9 viikot oli pahimmat, sen jälkeen auttoi kun söi koko ajan jotain pientä. Puolivälissä raskautta todettiin raskausdiabetes, joten tosi tarkkaan ja terveellisesti piti syödä, et pysyi sokerit aisoissa.

    1. Kissis says: Vastaa

      Joo, mulla on siis ihan hyvä duuni kun sai rauhassa istua ja odottaa kuolemaa. 😀 Mulla on toi sokerirasitus vielä edessä, saa nähdä kuin käy…!

      1. Joo mulla itse asiassa huomattiin noi sokerit siitä pissanäytteestä, mikä otetaan aina neuvolan aluks. Mulla ei nimittäin mitään riskitekijöitä (ylipaino, ikä tms) ollut, eli multa ei ees oltais otettu sokrutestejä, jollei pissanäytteessä olis ollu glukoosit 4+. Mut onneks pysy ruokavaliolla ihan hallussa.

        1. Kissis says: Vastaa

          Niinjoo! Mulla on ikä tietty riskitekijä.

  26. Stu says: Vastaa

    Moi!!
    Mulla oli aikanaan hyvä tuuri raskaus olojen kanssa, että en missään vaiheessa kärsinyt pahoinvoinnista.
    Mutta omituista oli, että Lumenen yks rasva ja yhet softshell housut ällötti niin paljon, etten voinut niitä käyttää…😅
    Koita kestää!!!!😘

    1. Kissis says: Vastaa

      Lucky you!! Ja ei oo hei yhtään omituista, vaan normaalia 😀

Vastaa