Minä en muutu

Kunnon kauneusbloggaajan tavoin näin sen ensin naamasta: aivan täynnä näppylöitä. Mullahan on aina lomamatkojen jälkeen kasvojen iho huonossa kunnossa, eli näppylää pukkaa kiitos aurinkovoiteiden, hikoilemisen, epäterveellisemmän ruuan, lentokoneilmaston, you name it. Mutta nyt naama oli paljon entistä pahempi, siis todella paljon. Sillon mulle tuli ekan kerran mieleen, että olenkohan mä raskaana. Toinen oonko raskaana -epäilys tuli mieleeni, kun istuin bloggaajakollegoiden kanssa Mikonkadun Fafa’sissa ennen Guerlainin tuoksulanseerausta ja söin jo ties kuinka monetta kertaa pelkkiä ranskalaisia, koska mulla oli vaan niihin joku kumma himo. Kun sitten mun lähes kellon tarkkuudella tulevat kuukautiset olivat jo monta päivää myöhässä, tein testin, eikä tulos ollut mikään yllätys. Siihen mennessä kun oli ollut muitakin oireita: vatsan oudot nipistelyt, lämmönnousu aamuisin, pienet pahoinvoinnin tuntemukset, jatkuva pissahätä. Kaksi vahvaa viivaa raskaustestissä ei siis ollut mulle mikään ylläri, mä tiesin olevani raskaana jo paljon aiemmin.

Ja se oli ihan tarkoituksellista. Hieman tosin yllätti, että tulin raskaaksi todella nopeasti. Hormoneita en ole syönyt vuosiin ja elintavat ovat suht terveelliset, joten kyllä mä toki vähän uskalsin toivoa, ettei raskautta tarttis kauaa odotella ehkäisyn poisjättämisen jälkeen, ellei takana ole sitten jotain muuta. Mutta tietenkin ikää on jo mittarissa sen verran, että sen olisi voinut luulla hieman hidastavan, mutta näin ei kuitenkaan käynyt. Ja kyllä, kuten nohevimmat asiasta tietävät ovat mun raskausviikoista laskeneet, kyseessä on LOMAVAUVA.

Kuten varmasti kaikki lähipiirissäni tietävät, ja ehkä osa blogini pitkäaikaisista lukijoistakin, mä en ole mikään lapsirakas ihminen. Mä en edelleenkään katsele vastaantulevia lapsia, paitsi ehkä ärtyneenä, jos ne huutaa tai ovat jotenkin tiellä. Harva lapsi on mun mielestä mitenkään erityisen söpö, nehän ovat vain pieniä ihmisen alkuja, kukin oman näköisensä ja -oloisensa. Mulla ei siis ole missään vaiheessa ollut vauvakuumetta (paitsi kissavauvakuume, ja se on ihan koko ajan!). Mutta nykyisen poikaystäväni tavattuani tiesin heti, että hänen kanssaan mä voisin sen yhden lapsen ainakin yrittää tehdä. Koska ne ihanat silmät. Ja onhan toki poikaystäväni/avomieheni myös tyyppi, josta tiedän tulevan ihan sairaan hyvä isä.

Eli niin, nyt tosiaan vahvasti näyttää siltä, että musta tulee äiti. Laskettu aika on marraskuun alussa. Oman itseni ajatteleminen äitinä saa mut ihan hölmistyneeksi, enkä pysty vielä oikein sisäistämään koko hommaa, vaikka melkeen puolessa välissä raskautta tässä ollaan ja potkut ovat tuntuneet jo pari viikkoa (laitan tyypin heti kun vaan mahdollista potkunyrkkeilykurssille). Ei kuulemma tuleva lapsen isäkään osaa kuvitella itseään isäksi. Mä en myöskään tiedä vauvoista hirveesti mitään, en ole kai koskaan pitänyt pientä vauvaa sylissäni, vaippojen vaihtamisesta puhumattakaan (tosin poikaystävä kuulemma on vaihtanut vaippoja, joten ehkä se saa sit tehdä sen homman?). Mutta uskon, että nää kaikki on ihan mahdollista oppia.

Vaikka mun koko elämäni tulee muuttumaan, niin en silti usko muuttuvani ihmisenä, ainakaan liikaa, siihen en vaan suostu. Blogiin tulee väkisinkin hieman raskaushöpinää (raskauspahoinvointiavautuminen on jo tulilla!), raskausajan kosmetiikkaa, ajatuksia tulevasta äitiydestä ja aivan varmasti POPPARIT ESIIN -synnytyskertomus (jos sinne asti päästään), mutta kaikki raskaushormoneja ja äiti-ihmisiä kammoavat siellä ruudun toisella puolella: älkää peljätkö. Tästä ei ole tulossa pelkkää vauvablogia. Mutta en tietenkään myöskään halua, etteikö tämäkin blogi myös muuttuisi hieman tän bloggaajan elämän myötä, ja niin sen pitää mennäkin.

P.S. Jotenkin kauheesti nyt jännittää julkaista tämä postaus.

120 Comment

  1. RuuRuu says: Vastaa

    Kauhee, työt pitäny olevinaaan kiireisenä etten oo ees blogias ehtiny kattomaan, ja valtavasti onnea!!!

    1. Kissis says: Vastaa

      No mä jo ehdin miettiä et nytkö sä mut hylkäsit! :’D

  2. Stu says: Vastaa

    Usko mua!
    Kaikki tulee muuttumaan.
    Mutta muista et ehkä kuole.😘
    Nyt elämä muuttuu vähän vaarallisemmaksi😏
    Nauti,pelkää pahinta ja hämmästy…
    Nimim. Old mom👻

    1. Kissis says: Vastaa

      Haha, lohduttava tuo ”et ehkä kuole”! 😀 <3

  3. Anna Polkutie says: Vastaa

    Äääk miten ihanaa!! Oon ihan missannut tän ilouutisen! Onnea 😍❤️❤️❤️❤️! Ja joo todellaki selviit. Iiihanaa!

    1. Kissis says: Vastaa

      Hih, kiitos ihana! 🙂

      P.S. Teeksä mulle seuraavaks bannerin, jossa on vauvva? :’D

      1. Anna Polkutie says: Vastaa

        Tottakai :D! hehe. Sellai kirja muuten on että minä en siiten muutu hahha. Muistan että oon ite vannonu etten päivitä facebookkiin yhtään ”jee meillä tehtiin kakka pottaan” -päivitystä. Se on päteny. Mutta oon mä kyllä muuttunu paljon, mutta pääosin kyllä parempaan suuntaan jos multa iteltä kysytään hehe.

        1. Kissis says: Vastaa

          Joo se on mun ex-työkaverin kirjoittama, luettu on! 🙂

          1. Anna Polkutie says: Vastaa

            Eikä, vähän siistiä :D! Sain sen kun odotin Niilaa 🙂

  4. Anne B. says: Vastaa

    Onnea!!!

    1. Kissis says: Vastaa

      Kiitos!

  5. Onnea!! Ja on muuten sairaan upeet kuvat.

    1. Kissis says: Vastaa

      Kiitos! Kuvat ovat Seychelleiltä, Mahélta, hotellin altaalta. 🙂

  6. -klaudia says: Vastaa

    Onnea paljon! Ja vaikkei koko persoonallisuuttaan kertaheitolla muuttaisikaan, niin onhan tuo lapsen saaminen kokonaisuudessaan sen verran iso projekti, että olisi se ihme, jos ei siinä mitenkään muuttuisi. Se on ihan tervetulluttakin, elämässä oikein mikään ole pysyvämpää kuin muutos. 🙂 Vähän samoin ajatuksin meinaa olin itsekin muutama vuosi sitten mutta kummasti nyt huomaa pienten juttujen muuttuneen. Kosmetiikan himo ei ole kyllä muuttunut mihinkään! 😀 Ja toki moni muukin asia on samaa ja tuttua mutta joku fiksu sanoi kerran, että ensimmäistä kertaa äidiksi tuleminen on kuin uusi murrosikä. Moni asia mullistuu ja itsensä löytäminen niin äitinä kuin naisena voi viedä hetken. Tai sitten ei. Onneksi kaikki savat mennä oman tiensä mukaan. 🙂 Niin ja onnea vielä!

    1. Kissis says: Vastaa

      Kiitos! Joo, kunhan toi kosmetiikan himo ei muutu, se on tärkeintä!! 😀

  7. Tää teksti oli kyllä niin aito ja symppis, että haluaisin halata sua. <3
    Mun usko ihmisiin ja rakkauteen on pelastettu. 😀 hahaha
    Susta tulee takuulla mahtava ja rento äiti-ihminen. Älä ikinä muutu!

    1. Kissis says: Vastaa

      Hih. 🙂 Tosta rennosta en kyllä tiedä, se jää nähtäväks. 😀

Vastaa