Ihan normaalia?

Mietin itse asiassa aika pitkään, kirjoitanko tästä aiheesta tänne ollenkaan, koska tätä blogiani kuitenkin lukee kuukausittain aika iso joukko ihmisiä, joihin kuuluu myös isä, äiti ja pomo. Enkä nyt oikeastaan haluaisi huolestuttaa ketään. Mutta jos en tänne ikinä mitään henkilökohtaisempaa voi kirjoittaa, onko mun tätä blogia enää edes järkevä pitää? Oikeastaan haluan kirjoittaa tästä tänne pääasiassa itseäni varten ja palata taas vähän niihin blogini on päiväkirjani -fiiliksiin. Ja ehkä jollain teistä on samanlaisia kokemuksia?

En ihan hirveästi tänne blogiin terveydestäni ole tämän viiden vuoden aikana kirjoitellut, koska, noh, olen koko ikäni ollut perusterve. Oikeastaan ainoa kerta, kun olen ollut edes hieman huolissani itsestäni, oli alkuvuodesta, kun olin koko ajan kipeänä: influenssa, angiina, influenssa, vielä kerran influenssa. Silloin mietin, paranenko ikinä! No, kyllä paranin, vaikka pitkään siinä meni. Tuo oli siis ainoa pieni huolestuminen omasta terveydestäni ennen tätä kertaa, sillä nyt voin myöntää, että oma terveys mietityttää.

Kolmisen viikkoa sitten, itse asiassa uuden Lumenen lanseerauspäivänä, mulla alkoi jatkuvat sydämen rytmihäiriöt. Tiedätte varmaan sen hassun/ärsyttävän tunteen, kun sydän jättää lyönnin välistä tai lyö liikaa? On näitä mulla toki ollut ennenkin, harvemmin, yleensä makuuasennossa. Ja sehän on ihan normaalia. Nyt tätä sydämen ”jysähtelyä” oli kuitenkin aamusta iltaan ja ihan parin minuutin välein. Ja se sydämen jysähdys oli niin voimakas, että alkoi usein ihan yskittää. Vitsillä heitin Lumenen bileissä bloggaajakollegoilleni, että on hyvin paljon mahdollista, että saan sydärin. En nyt kuitenkaan vielä tuolloin huolestunut, tällaiset sydämen rytmihäiriöt etenkin nuorilla ihmisillä ovat yleensä ihan normaaleja ja on mulla varmaan ollut vähän enemmän viime aikoina stressiäkin.

Mutta kun tätä sydämen temppuilua jatkui vielä seuraavanakin päivänä heti heräämisestä asti ja Google avuliaasti kertoi, että jos rytmihäiriöt ovat näin jatkuvia, kannattaa kääntyä lääkärin puoleen. Ja koska -halleluja- olen taas työterveyshuollon piirissä, varasin ajan, lähinnä koska mietitytti salitreenien turvallisuus. Olin just tehnyt taas paluun crosstrainingin pariin enkä olisi halunnut skipata yhtään treenikertaa.

Holter

Multa otettiin EKG ja lääkäri epäili, että rytmihäiriöt ovat varmasti nopeasti ohimeneviä ja saattavat johtua juurikin tuosta mun salille paluusta. Samaa mietin minäkin, koska olin ollut aika rankoissa treeneissä heti alkuun. Lääkäri käski pitämään parin päivän treenitauon ja palaamaan asiaan, jos eivät mene viikonlopun aikana ohi. Sydän kuitenkin jatkoi sekoiluaan, ei ihan jatkuvasti, mutta kuitenkin todella useita kertoja päivässä. Parin viikon ajan jaksoin leikkiä, että ei tässä mitään, en siis suinkaan palannut heti lääkärin luokse. Kun kerroin kavereille tuosta ”ei tässä mitään” -asenteestani ja salitouhuistani, heidän kauhistelunsa sai mut järkiini ja otin taas yhteyttä lääkäriin. Sain lähetteen jatkuvaan seurantaan, eli mulle laitettiin tuollainen kuvassa näkyvä Holter-masiina 24 tunnin ajaksi.

Holter on siis tutkimuslaite, johon kiinnitetään iholle asetettavat sydämen sähkökäyrää rekisteröivät johdot. Laite rekisteröi potilaan jokaisen sykkeen vuorokauden tai 2 vuorokauden ajalta, mun tapauksessa tämä mittaus tehtiin vuorokaudeksi. Holterin pitäminen ei nyt varsinaisesti ollut mitään kamalan mukavaa, mulla ne ihoteipit kutisivat älyttömästi ja laite pääsi hankaamaan ihoa aika ikävästi työpäivän aikana, mutta en jaksa siitä sen enempää valittaa, aika todella pieni paha kuitenkin. Olin silti ihan onnellinen, kun pääsin laitteesta eroon.

Nyt sitten vaan odottelen tuloksia, jotka saan ehkä joskus alkuviikosta. Pakko sanoa, että vähän jännittää. Tietenkin tuon Holter-vuorokauden aikana sydämen tilanne oli jopa aika jees, tunsin vain muutamia jysähdyksiä, ja sitten seuraavana päivänä sydän meni taas ihan sekavassa rytmissä. Kun näitä sydämen sekoilukohtauksia tulee, on oikeasti aika v-mäinen fiilis, sydän tuntuu pitkään jotenkin ”raskaalta” ja hengittäminen vaikeutuu. Mulle on tullut pari kertaa lähes paniikinomainen tunne, kun esim. elokuvateatterissa ja ruuhkabussissa sydän aloittaa sekoilun.

Ihan normaalisti olen kuitenkin käynyt töissä ja salilla ja yrittänyt olla välittämättä sydämen melko tuntuvasta toiminnasta.

Olisko teillä jotain sanottavaa tähän? Vastaavia kokemuksia? Tiedän, että ”tämä on varmaan ihan normaalia” ja että ”kaikilla on tätä”, mutta mulla on nyt vähän eri mittakaavassa…

18 Comment

  1. Salla says: Vastaa

    Pointsit sun kavereille, että puhuivat sulle järkeä. Fiksuja kavereita sulla kyllä on! * koira-emoji, joka juo punkkua*

    1. Kissis says: Vastaa

      Ahhahaha, niinpä! 😀 *koira-emoji, joka nauraa*

  2. Kokemusta on, tästäkin 😛 Mulle tehty holterointi parikin kertaa, ja viimeisellä sentäs jotain saatiin kiinni. Esim. mun keskiarvosyke 24h seurannassa oli 98 ja näkyi ne rytmihäiriötkin ihan selkeesti siinä. Nyt ollut jatkuvalla rytmihäiriölääkityksellä jo useemman vuoden ja pärjään ihan ok. Toivottavasti sullakin selviää ja olo helpottaa pian.

    1. Kissis says: Vastaa

      Siis varmasti tossa holteroinnissa näkyy noi rytmihäiriöt, mutta toivottavasti jotain muutakin, syytä niille tms.? Mullahan on aina ollut tosi korkea syke ja oonkin aiemmin vitsaillut, että kuolen varmaan aika nuorena kun sydän päättää että nyt on lyöty jo riittävästi. 😛

  3. Toivottavasti saat syyn rytmihäiriöille! Varmasti ikävää tuollainen :/ Ja hyvä että hankkiuduit hoitoon 🙂 Tsemppiä jatkoon! 🙂

    1. Kissis says: Vastaa

      Joo, eiköhän tää tästä. 😀

  4. MRMR says: Vastaa

    Toivottavasti syy selviää, epätietoisuus on pahinta! Mä olen nyt elokuusta asti rampannut tutkittavana, verta on otettu enemmän kuin laki sallii, röntgenit melkein jokaisesta kehonosasta, magneettikuvia ja kaikkea, kun epäillään seälkärankareumaa. Reumalääkäriaika on vasta 27. päivä, eli kaikista tutkimuksista huolimatta saan mitään tolkkua mihinkään vasta silloin. Ääh.

    1. Kissis says: Vastaa

      Voi höh. 🙁 Mullakin nyt hidasta tää, kun lääkäri oli viikon pois jne. Mutta elossa vielä ollaan. 😀

  5. H says: Vastaa

    Minulla oli samantapaista teini-ikäisenä ja tykytyksiin liittyi hengenahdistusta ja jatkuvaa haukottelua. Vasta nyt 10 vuoden päästä olen tajunnut että nuo taisivat olla lieviä paniikkikohtauksia. En ole koskaan alkanut hyperventiloimaan tai mennyt ns. paniikkiin, mutta tuntui kuin rintaa puristaisi eikä saa tarpeeksi happea. Minulla oli tuolloin vaikeaa elämässä ja nykyään kun kaikki on hyvin niin ei ole tuollaisia oireitakaan.

    Etkös ollut juuri vaihtanut työpaikkaa? Varmasti isot muutokset aiheuttavat stressiä ja ehkä näitä oireitakin? Mulla ainakin jos stressiä on paljon niin tulee näitä tykytyksiäkin.

    1. Kissis says: Vastaa

      Joo, mutta en mä ole kokenut tota työpaikan vaihtamista mitenkään stressaavana, päinvastoin! Duuni on muutenkin viime aikoina vaihtunut aika tiuhaan, joten ”tuttu juttu” voisin sanoa. Mutta joo, nyt lähiaikoina on ollut duuniin liittyviä muutoksia, jotka ehkä vähän stressaa, mutta ei tuolloin kun nää oireet alkoivat. Samoin treenaaminenkin on alkanut jo sujua, eli senkään piikkiin en enää laittais.

  6. Tsemppiä, toivottavasti saat jotain vastauksia tuohon oireiluun, ei kyllä kuulosta yhtään kivalta :/.
    Terveysongelmat ovat kyllä niin syvältä, harmi ettei vanhuus tule koskaan yksin :p.

    1. Kissis says: Vastaa

      Joo mutta ei noita sydänoireita nyt vielä tän ikäisenä sais olla! 😀

  7. nea says: Vastaa

    Voimia ja mielenrauhaa! Toivottavasti tulokset tulevat pian. Epätietoisuus on inhottavaa. Onneksi nykyään voidaan tutkia ja hoitaa paljon ja hyvin – muutama kymmentä vuotta takaperin en mäkään olisi selvinnyt enää tästä diabeteksesta hengissä aikuiseksi asti 🙂 Toivotaan silti, että tuo on sulla vaan joku itse korjaantuva ja ohimenevä vaihe!

    1. Kissis says: Vastaa

      Kiitos! Nyt on pari päivää ollut taas smoothimpaa tän sydämen kanssa!

  8. Miia says: Vastaa

    Tutulta kuullostaa. Mulla oli just tollasta ja lisäksi huimauksen tunnetta ja sormenpäiden sipistelyä/puutumista. Diagnoosina stressin aiheuttama lievä paniikkihäiriö joka meni ohi kun hölläsin vähän työtahtia 🙂 Toivottavasti syy selviää 🙂

    1. Kissis says: Vastaa

      No hitto! Ei mulla oo mitään paniikkihäiriötä!?! Tänään lääkäri soitti kun olin tietenkin kokouksessa ja seuraavan kerran soittaa vasta perjantaina, joten tuskin tää nyt kuolemaksi on. 😀

  9. Kuulostaapas kyllä tosi inhalta! Ei varsinaisesti liity tähän, mutta multa otetteen viime vuonna sydänkäyrä ja siinä tutkimuspöydällä maatessa alkoi naurattaa ihan kamalasti kun sähkövirta meni kropan läpi 😀

    Lääkäri en ole, mutta mietin, että voisko taustalla olla alkuvuoden influenssoje, treenin ja stressin yhteisvaikutus? Kokemuksen syvällä rintaäänellä (no pun intended) voi sanoa, että rajuista influenssoista/flunssista palautuminen vie todella pitkään. Toinen mikä tuli mieleen on juurikin paniikkihäiriö, joka voi hyvinkin johtua ihan vaan stressistä. Toivottavasti selviää mistä kiikastaa!

    1. Kissis says: Vastaa

      Eihän sitä sähkövirtaa mitenkään tunne! 😀

      Voihan tää kaikenlaista olla ja tosi heviä settiä oli kyllä se alkuvuoden sairastelu.

Vastaa