Kirjat = elämä

Aloitin lukemaan ennen kuin edes osasin lukea. Muistan lapsuudestani erityisen hyvin ne aurinkoiset lauantaipäivät, kun isän kanssa otettiin iso kangaskassi käteen ja lähdettiin Jakomäen kirjastoon. Siis joka ikinen lauantai. Sillä vaikka lainasin aina sen maximimäärän, 50 kirjaa (tästä säälittävästä rajasta tosin usein neuvoteltiin kirjastotädin kanssa perusteellisesti), ne oli luettu jo viimeistään seuraavana päivänä. Aijjaijjai: Mikko Mallikkaat, Barbapapat, Marsupilamit, Lassit ja Leevit ja myöhemmin Anni Polvan ihastuttavat Tiina-kirjat ja kaikki mahdollinen hevosiin liittyvä, Merja Jalo rules! Viisikoita lukiessa tuli aina nälkä ja Neiti Etsivien syyllinen piti olla tiedossa ennen kirjan puoltaväliä. Ja entäs sitten kuuntelukirjat! Kuuntelin Jakomäen lasten kasettikirjat aina vaan uudestaan ja uudestaan. Terveisiä vaan Jakomäen kirjastoon, olet suuri ja tärkeä osa lapsuusvuosiani.

Tällä hetkellä olen siinä onnellisessa asemassa, että saan töistäni lähes kaikki suomenkieliset uutuuskirjat luettavakseni, eikä tarvitse enää kirota kirjastojen loputtomia lainausjonoja. Ja aika harvassa ovat kyllä ne päivät, jolloin en lukisi riviäkään. Muistan kaksi vuotta sitten suoritetun silmien laserleikkauksen jälkeen tuskailevani silmäkipua enemmän sitä, että en voi hetkeen lukea! Kamalaa oli se. Näkö on tärkein aisti.

Yllä olevassa kuvassa on joitakin kirjoja, jotka ovat minulla seuraavana lukujonossa. Luen aika pitkälti kaikkea, välillä myös englanninkielisenä (erityisesti True Bloodit parhaita alkup. kielellä!). Rakkaus, jännitys, huumori…you name it. KUNHAN kirjassa on enemmän kuin 300 sivua! Hyvin harvoin tartun kirjaan, joka on, no, ohut. (Yllä tosin poikkeuksena tuo Aksolotli, jossa vain 223 sivua, mutta kirja kiinnostaa suuresti arvostelujen perusteella. Eli teen kyllä poikkeuksiakin!) Erityisesti jännäreitä haluaisin lukea enemmän, sellaisia jotka ovat oikeasti jännittäviä, eikä vaan sitä tylsää poliisin työn kuvausta. Dean Koontzin kirjat ovat hyviä, lukematta enää tuo kuvassakin oleva ”60 tuntia”. Suosittelen.

Pitää joskus ottaa kuva kotona olevasta hirvittävästä kirjavuoresta, joka ei kyllä pienene koskaan, hyviä kirjoja tulee jatkuvasti lisää (ja kuuntelukirjoista teen vielä ihan eri postauksen). Kirjoja tulee kyllä jonkin verran myös ostettua ja saatua lahjaksi ja tällä hetkellä olenpahan taas kirjastonkin vakioasiakas, kun muutama vanhempi kirjasarja nyt koukuttaa. Kaikista parhaimmat omat kirjat pidän, loput annan pois tai myyn Valtsun kirpparilla eurolla, parilla – myyntipöytäni luota on moni tehnyt hyviä löytöjä ihan uusistakin kirjoista. Olen sitä mieltä, että ainakin kirppareilta lukemista pitää saada halvalla, sillä: LUKEMINEN KANNATTAA AINA. Näin se vaan on.

4 Comment

  1. Itse nuorempana kulutin myös kirjastoa todella paljon (voih, Neiti Etsivät ja Sweet Valley High:it oli kovassa kulutuksessa penskana ja sitten innostuin Michael Palmerista, Dean Koonzista ja Robin Cookista vanhempana), mutta yliopistoon kun lähdin opiskelemaan, lukemiset sitten jäi niihin koulukirjoihin ja viimeiset 1-2 vuotta tullut luettua vain tiedeartikkeleita…

    Eli kirjastosta oli turha enää lainata mitään, joten itse olen sitten pokkareita ostanut silloin tällöin, saa niitä lukea silloin kun ehtii :).
    Itseltä löytyy vasta 4kpl Torey Haidenin pokkaria ja 1kpl Michael Palmerin, Robin Cookin (on myös 1 kovakantinen) ja Dean Koonzin (samainen 60 tuntia) pokkarit ja Jeff Lindseyn Dexterin pimeät unet (joo, sarjan 3 tuottaria on tullut katottua, mutta kirjatkin ois kiva lukea :D). Sitten löytyy kevyempää, Nemi-sarjakuvakirjat :).

    Poikaystävä tykkää lukea Alivaltiosihteeri-kirjoja ja Reijo Mäen Vares-pokkareita on tullut myös ostettua joululahjaksi sille. Ja kaikki Don Rosan tekemät sarjakuvakirjat omistaa myös. Nuita en oo ehtiny itse vain lukemaan :).

    Iltalukemiseksi otin nyt vasta poikaystäväni siskolta lainaan Robin Cookin Perimän (olen kuolannut näitä uusimpia kirjoja kirjakaupassa, vaan ei raaski ostaa ennen kuin alessa ovat :/) ja Patricia Cornwellin Post Mortem Kay Scarpettan tutkimuksia. Hän omistaakin kaikki nuo Cornwellin kirjat joten jos nuista innostun, niin sieltä saan ajan kanssa lainata :D.

    Haaveissa olisi ostaa joku kaunis päivä True Bloodin kaikki kirjat (ehkä jopa englanniksi) sekä Twilight-kirjat (tästä luultavasti kirjat ovat parempia, vaikkei elokuvatkaan mitään tosi surkeita ollut) :).

    Anteeksi, tulipa taas ylipitkä kommentti, oon huono kirjoittamaan mitään lyhyesti 😀

  2. Joo, Sweet Valley High:it oli ihania! 😀 Myös Dexterit olen lukenut. Nuo True Bloodit (kummallakin kielellä) ja Twilightit löytyy hyllystä myös, sitä osastoa josta en edes luovu, vaikka luettu onkin. Ja totta, kirjat on lähes aina elokuvia parempia. Nyt kun ainakaan tällä hetkellä ei ole koulukirjoja tai läksyjä, on iltaisin mukavasti töiden jälkeen aikaa lukea <3

  3. Elisa says: Vastaa

    Heh, kirjallisuudenopiskelijana luen itse todella paljon vähemmän kaunokirjallisuutta kuin haluaisin 🙁 Ironista suorastaan, että mun kirjapinosta löytyy tenttikirjoja aiheena strukturalimi tai feministinen kirjallisuudenteoria, eikä jotain ihania klassikoita tai uutuuksia. No, ehkä minä tästä vielä jonain päivänä ehdin lukemaan enemmän…

  4. AINA lukee vähemmän kuin haluaisi! Liikaa menee aikaa kaikkeen muuhun.

Vastaa