Virpojista

virvonvarvon

Long time no virvon varvon. Paitsi tänään. Hyvät ja huonot syyt avata ovensa virpojille, huonot ensin:

– En pidä vieraista lapsista, enkä välttämättä halua ottaa tällaista ystävällismielistä kontaktia naapuruston lapsiin. En halua leikkiä lapsirakasta ihmistä, se ahdistaa.

– Kissat (eli Reiska) karkaa kun ulko-ovi on auki.

– Joutuu ostamaan ylikalliita namusia. Pääsiäismunat ovat nykyään ihan sikahintaisia, vai onks ne muka olleet aina?! Eikä tiedä yhtään, paljonko niitä virpojamuksuja tulee, paljonko pitää varata karkkia kaappiin.

– Joutuu olemaan kotona vaatteet päällä ja skarppina odottaa, että ovikello soisi.

Hyviä syitä vastaanottaa noitia löytyy myös:

+ Mulle tekee ihan hyvää ottaa kontaktia lapsiin.

+ Kissat (eli Reiska) riemastuu, kun joku lähempänä niiden omaa kokoa heiluttaa pajunoksaa nenän edessä.

+ Jos namusia jää yli, ne pitää syödä itse. Jouduin esim. ostamaan Hulluilta Päiviltä kymmenen Pätkis-patukkaa, enkä varmasti anna niitä kaikkia noidille. (Pätkikset on niiiiii-iiiin hyviä!) Okei, tämä on myös selkeä miinus.

+ Tuleepahan jotain selkärankaa sunnuntairötväykseen, ja joutuu heräämään ihmisten aikoihin, koska noidat on aina ajoissa. Tänään en kyllä muistanut yhtään tätä kellojen siirtelyä…

+ Virpomispäivä oli yks vuoden kohokohdista mun lapsuudessa, joten miksi en ilahduttaisi nykylapsia avaamalla oven? Valmistauduin virpomiseen monta päivää koristellen varmasti Helsingin hienoimmat pajunoksat kaverin kanssa! Virpomisaamuna pukeuduin äidin hameeseen ja huiviin ja äippä teki meikkikynällä isoja pisamia nenänvarteen. Muistan kyllä elävästi sen viimeisen virpomiskerrankin: meikkaaja-maskeeraajaksi vasta valmistunut isoveli päätti pistää kaikki kykynsä, taitonsa ja nenänpidennysmatskunsa mun naamaan ja teki musta niin hemmetin aidon ja pelottavan näköisen noidan, että harva ikkunasta ensin vilkaistuaan avasi ovea. Vetipä pari mummoa oven mun maskinaaman edestä kiinni. Isoveli tietenkin retosteli tällä monta vuotta eteenpäin (varmaan vieläkin, itse asiassa), mutta minua ja laihaa Kinder-saalistani ei silloin paljon naurattanut.

Ja sitten se tärkein plussa:

+ Saan kauniisti koristelluista oksista kivaa rekvisiittaa BLOGIN TULEVAA PÄÄSIÄISARVONTAA VARTEN. Haahahaha. Stay tuned.

Tässä vielä minä, oi niin monta vuotta sitten, lähdössä ensin mummille virpomaan. Ne pisamat taisikin olla jotain ruttonäppylöitä, kun niitä oli leuassakin!:

noitana

P.S. On kyllä ollut aika hauska aamu täällä virpomislorua kuunnellessa.

Kysyn: Avaatteko te ovenne tänään? Virvoitteko ite muksuina?

36 Comment

  1. Salla says: Vastaa

    Mä rakastan virpojia!!!! Mutta niitä ei käy meillä 🙁 Omassa talossa ei asu muksuja, ja meillä on alaovessa koodi, niin ne ei pääse sisälle 🙁 Oon monta vuotta odottanut hirveiden munajemmojen kanssa ilman yhdenyhtä oksaa, tänä vuonna en edes ostanut munia enää. :´(

    Ps Kai sä oot maistanu sitä isoa Pätkistä, se se vasta onkin nannaa <3

    1. Oon maistanu isoa Pätkistä, todellaki, ja nää pienet tuntuu nyt niiiin vaatimattomilta! 😀

      Töölössä asuessani ei käyny virpojia ollenkaan, kun tosiaan alaovi lukossa. Nykyisessä taloyhtiössä kysellään etukäteen FB-ryhmässä, että mihin saa tulla, muksuilla oli tossa ihan listat kädessä asunnoista, joihin on etukäteen lupa mennä virpomaan. :’D Ja täällä joka rappuun käy sama avain, niin pääsevät liikkumaan. 🙂 Neljä virpojaporukkaa käynyt nyt, mutta lihomis-katastrofi on kyllä edessä, jos ei enempää tuu!

  2. Julia says: Vastaa

    Kyllähän me kierrettiin sisarusten kanssa, nähtiin kamala vaiva niiden oksien eteen ja sitten harmitti, jos niillä ei saanut mitään hyvää, haha. Meillä olis täällä virvontanamuja lapsille, mutta ei oo ovikello soinut. Joudun syömään kaikki ite, voi ei. ;D

    1. Meillä oli (vikaa kertaa lukuun ottamatta…) ihan järjettömän isot karkkisaaliit! 😀 Kinderit oli tosin aina niitä parhaita. <3

  3. Mari says: Vastaa

    En avaa ovea! 😀 En oo ostanu mitään virvottavaa ja lisäksi eteläpohjalainen ei ymmärrä tällaista päivää virpoa, kun se oikee virpomispäivä on vasta viikon päästä 😉

    1. Aijaa 😮

  4. Joka vuosi on namuja odottamassa, kerran on käynyt virpojia ja oon tässä asunu viis vuotta. Taitaa namut mennä tänäkin vuonna omaan suuhun 😀

    1. Näyttää vahvasti siltä, että mullakin liian paljon. 🙁

  5. Meillä ei ole käynyt virpojia vuosiin, ekana vuonna, kun tähän muutettiin ovikello soi, mutta jäi avaamatta yöasusta johtuen… Karkkiahan multa löytyy aina kaapista, joten siltä osin asia olisi kunnossa. 😀

    1. Hehe 😀

  6. Virpominen oli penskana niin kivaa! Siitä huolimatta en koskaan ole aukassu ovea virpojille, vaan eipä niitä kyllä ole käynytkään, kun ehkä kerran tai kaks sen jälkeen kun muutin omilleni

    1. En mäkään oo vuosiin avannu ovea…Mutta nyt tajusin, että pitäähän mun!

  7. ellu. says: Vastaa

    Ei avata ja otetaan ovikellosta sulake pois 😀 Ärsyttävää herätä siihen ovikellon renkuttamiseen sunnuntai aamuna, kun ei muistettu taas yhtään.. eikä meidän naapuruston muksut ansaitse kyllä yhtään lisäenergiaa suklaan muodossa 😀 Mä haluan säilyttää mun ”ilkeä naapurintäti”- statukseni!

    1. Höh, mälsää. 😀 Mutta oon tossa kyllä samaa mieltä, ei lapset sokeria tarvii! Pitäisköhän ens vuonna antaa jotain…vihanneksia. Meillekin muinoin joku antoi hedelmiä. 😀

  8. Ostin namuja mutta söin ne jo perjantaina 😀 En siis avannut ovea kun ovikello soi. Aiempina vuosina olen ollut karkit valmiina mutta virpojia ei ole näkynyt. Nyt olisin päässyt varmaan vastaanottamaan mutta kun ei ollut mitään annettavaa en halunnut sitä kiusallista tilannetta.

    1. 😀

  9. Olisin avannut oven, mutta kun olin töissä ja yhyy. :'(
    Oot ihana tossa kuvassa! 😀

    1. Höh 🙁

      Haha, kiitti! 😀

  10. Olin onneksi töissä, niin ei tarvinnut asiaa pohdiskella. En itseasiassa tiennyt edes, että on virvon varvon-pvä, kunnes ratikassa silmäilin naamakirjaa.. 😀 En itsekään osaa oikein olla lasten kanssa. Joiltain se tulee luonnostaan ja itse olen sitten ihan päinvastainen tapaus..

    1. No mä huomasin, ettei tarvii ees mitenkään olla! 😀 Kuuntelee virvon varvon-lorun, ottaa oksan ja antaa namit. 😀 Aika söpöjä tapauksia kyllä kävi.

  11. Sissi says: Vastaa

    Meille tänne maalle ei eksy virpojia,avaisin kyllä oven jos tulisi ja olisin varautunut namuilla. Rahaa en halua antaa. Käytiin penskana naapureissa ja mummolla virpomassa ja se oli pula-ajan lapsille ehkä paras päivä vuodessa, saatiin kerrankin karkkia niin että navat rutisee:D

    1. 😀 Kinderit ja kolikot oli mun lemppareita. <3

  12. Onneks täällä Ruotsissa ei harrasteta tätä, joten voi ihan hyvällä omatunnolla pitää ovi kii ja makaa sohvalla 😀 Tai oon aika varma ettei tätä tehdä täällä.. ei koskaan oo ainakaan mun oven taakse ketään eksynyt. En kyllä koskaan avannut virpojille ovea kun asuin Suomessa.. Enkä pienenäkään itse mennyt koskaan virpomaan, mun mielestä se oli kerjäämistä ja kerjääminen oli ja on edelleenkin noloa. Tiiän. Oon kauhee.

    1. No niin oot!!! ;D

  13. Salka says: Vastaa

    Muistan ekan pääsiäisen, joka asuttiin miehen kanssa täällä, ostettiin kaupasta ihan jäätävä kasa karkkia virpojille ja mitä vielä, KETÄÄN EI SAAPUNUT. Karkit piti syödä itse! Ollaan asuttu täällä kohta kymmenen vuotta, eikä koskaan ole virpojia käynyt. Paitsi tänä aamuna, ovikello soi. Söin keittiössä aamupalaa, pelkkä aamutakki yllä. Mies oli jo menossa avaamaan ovea kun kielsin, hittolainen eihän meille ole niille mitään annettavaa! Tuli kyllä vähän paha mieli, ens vuonna pitää kyllä hankkia jotain-vaikka Oi Mutsi Mutsi tyyliin lasten hammasharjat :–D Tarviiko sen aina sitä karkkia olla? Ihana muuten tuo pääsiäiskortti!

    1. Lasten hammasharjat? 😮 😀 Mut ei tarvii olla aina karkkia! Mutta luulen, että naama lapsosella venähtää, jos jotain muuta tulee. 😀

      1. Salka says: Vastaa

        Ehkä karkki+purkka kombo voisi olla hyvä? Koska kun itsekin miettii, niin kyllä se karkki vaan oli parasta virpomispalkkaa..kävin tänään lukemassa jomman kumman Iltapäivälehden lukijoiden virpomiskokemuksia ja jotkut olivat saaneet joltain densosedältä purkan sen sedän suusta..:O

        1. Yök. 😛

  14. Siiri says: Vastaa

    Ihana postaus, repeilin monta kertaa, ensin systemaattiselle +/–vertailullesi ja sitten maskimuistolle 😀 Itse en lapsena koskaan ollut virpomassa (en kehdannut mennä kerjuulle), mutta oma nelivuotiaani on yhden kerran ollut kun kaverin äiti pyysi mukaan, ja lapsihan tietysti tykkäsi kovasti :-/ Tänä sunnuntaina ei ehditty. Ymmärrän kyllä erittäin hyvin kaikki nuo hankalat puolet. Jos saisin valita, ei olisi koskaan keksitty tämmöistä päivää 😀 Mutta vinkkinä, älä anna virpojille mitään hyviä tai varsinkaan kalliita karkkeja. Osta joku iso halpa mättöpussi ja siitä jaat vähä kerrallaan. Hommaat vielä sellaisia joissa on niin vähän mitään luonnollisia ainesosia että säilyvät tarvittaessa ensi vuoteen 😉

    1. Oon nyt joka paikasta lukenut, että ei oo saanut muksuna virpoa, koska se oli kerjäämistä!! Uskomatonta! En ois ees osannut ajatella noin, en vieläkään! 😀 Sehän on vaan hauska tapa. Ja toi sunnuntai oli ihan sairaan kiva päivä, tosi söpöjä pikkunoitia ja kissoja ja kaikenlaisia otuksia kävi oven takana, osa äidin tai isin kanssa! Ehei, ei musta mikään lapsirakas vieläkään tullut, mutta oli jotenkin tosi jees. 🙂 Ja hei, mä totesin itse asiassa just päinvastaista: ens vuonna todellakin ostan vaan niitä kalliimpia munia! 😀 Vitsi että pikkunoitien hymy levis, kun annoin My Little Pony -munan! 😀 Harmitti, että ostin vaan kaks (ja nekin pääasiassa kuvausrekvisiitaksi, heh). Suklaamunia oli iteki ihan parasta saada, kaikki ”kauan säilyvät karkit” oli ihan boreja! 😀

      1. Siiri says: Vastaa

        Aijai, nyt on iskenyt vauvakuume – katsotaan vain niin ensi vuonna avaat oven virpojille vauva olalla, selkä puklussa 😉

        1. Hahahahah! Jää nähtäväksi se. 😀

  15. Myy says: Vastaa

    Mä huikkasin töihin lähtiessä miehelle, ettei sitten avaa ovea ja anna mun karkkeja muille. 😀 No ei täällä ketään käynyt, kun alaovi on lukossa..

    1. Haha 😀

  16. Lapsuuteni asuin pienessä kyläpahasessa ja kaverini kanssa oltiin kylän ainoat virpojat. Ja saaliit oli aina sen mukaiset 😀 Varsinkin, kun kylä oli täynnä vanhoja ihmisiä, jotka oikein mielellään otti virpojat vastaan.

    Olin tänä vuonna (kerrankin) varautunut virpojiin ostamalla karkkia, mutta ainuttakaan virpojaa en saanut ilahduttaa 🙁 Mies oli salireissuni aikana saanut naapurin lapset lahjoa suklaalla ja siinäpä ne meidän noitavieraat tänä vuonna olivat. Ehkä ensi vuonna parempi saldo? Ja sehän ei tietenkään haitannut, että itse ”joutui” suklaat syömään, kun ei pikkunoitia käynytkään.

    1. En tiedä käviskö meilläkään ketään, jos taloyhtiön asukkaat ei tosta etukäteen huutelis…

Vastaa