”Vauvat vaan itkee”

Meidän vauva itkee todella paljon.

Ja se itku ei ole mitään pientä vikinää, vaan kurkku suorana ja pää punaisena huutamista. En ole koskaan oppinut erottamaan mikä on vauvamme nälkäitkua, mikä väsymysitkua, mikä kipuitkua, mikä mitäkin itkua. Syömisen jälkeen tulee usein kipuitkua, sitten ollaan ehkä 10 min tyytyväisiä ja itku alkaa taas. Itketään etenkin sylissä (ja etenkin jos se syli on hetkenkin paikallaan). Vaunuissa alkaa itku jos vaunut pysähtyy. Öisin ei itketä paitsi hetken aina nälkää ja asia korjaantuu tissillä. Yöt ovatkin olleet aina rauhallisia, muuten itkua on aamusta iltaan. Kohta 3 kk itkua takana.

Yksityiset lääkärit check, vyöhyketerapia check, osteopatia check check. Kehittymättömyyttä, ilmavaivoja, refluksioireita, kehon jumeja, vauvat vaan itkee. Koliikkia, onko sitä edes. Onkohan kuitenkin allergiaa, maitoallergiaa ei ainakaan, imetysdieettejä testattu ja lopulta vauva itkee sitä kun äiti syö huonosti eikä maitoa herukaan. Painoa, pituutta ja päänympärystä tulee, joten ei hätää.

Jonkun toisen vauvan itku kuulostaa omiin korviin vaan lähinnä rasittavalta, oman vauvan itku sattuu aivan kamalasti. Joskus itken yhdessä vauvan kanssa. Ne päivät on ihan paskoja ja aika menee todella hitaasti. Usein vaunulenkkeillään epätasaisessa maastossa, koska siellä ei itketä. Tai sisällä pompitaan jumppapallon päällä – tän vauvavuoden jälkeen mä en halua nähdä jumppapalloa enää ikinä.

Mutta on hyviäkin hetkiä. Tyttö hymyilee ja juttelee. On alkanut nukkua pidempiä päiväuniakin. Kyllä tän jaksaa, kun tietää, että on ohimenevää. Ja päivä kerrallaan. Rakastan tyttöämme yli kaiken, mutta haluaisin siirtyä jo seuraavaan vaiheeseen, mikä se sitten ikinä onkaan, ja toivon, että se sisältäisi edes ihan vähän vähemmän itkua. Ja että tutti alkais kelvata taas. Tutin virkaa toimittaa tissi, se kelpaa aina.

Niin, ja tyttö sai nimen. Ihan parhaan nimen.

P.S. Tiedän kaikesta kaiken. Tiedän vatsavaivaisten imetysasennoista, tiedän refluksista, tiedän vauvan vatsaa ärsyttävistä ruoka-aineista, allergioista, kaikesta. Tällä hetkellä tilanne on se, että odotan jotain uutta oiretta saapuvaksi, ennen kuin lähden taas valitsemaan uuden yksityisen lääkärin jonka luokse mennä. Osteopatiaa jatketaan, Amandalla on ainakin pallean kohdalla jumeja. Kuulemma.

34 Comment

  1. Riikka says: Vastaa

    I feel you! Meidän poika, nyt 5 kk, itki, söi tai nukkui ensimmäiset kuukautensa. Parin kuukauden iässä vauva oli ensimmäistä kertaa hereillä itkemättä meidän sylissä. Olin ihan, että halleluja – vauva voi olla tyytyväinenkin! Me kokeiltiin myös osteopatiaa, dieettiä, asentohoitoa ja vaikka mitä, mutta lopulta en tiedä, mikä tilanteen paransi. Varmaankin vauvan kasvu ja kehitys. Tsemppiä ja myötätuntoa siis roppakaupalla, kyllä se varmasti pian helpottaa! Ja kyllä meidän poika vieläkin huutaa aivan jumalattoman kovaa, jos hän haluaa huomiota tai jokin ei mene hänen mielensä mukaan, mutta se on ihan erilaista, kun tiedän, että häneen ei satu. Hän on vain temperamenttinen tapaus 🙂

    1. Kissis says: Vastaa

      Niin, aika se kai yleensä on se, joka auttaa. Se tuntuu vaan usein menevän niin pirun hitaasti. Ehkä 18-vuotiaana on sit eri itkut 😉 Luulen, että temperamenttia on osa itkuista meilläkin.

  2. Kata says: Vastaa

    Tsemppia! Laitan taalta huomenna postia tulemaan, toivotaan etta tulee pian perille.

    1. Kissis says: Vastaa

      Jee! Kerro mitä oon velkaa!

  3. Satu says: Vastaa

    Lähetän niin paljon tsemppejä ja halauksia sun suuntaan! <3 Ymmärrän fiiliksiäsi todella hyvin. Meillä on suht saman ikäinen poikavauva ja hänen elämänsä alkutaipale on myös ollut itkuista. Refluksista kärsitään ja päiväunet on olleet pahimmillaan olemattomia. Yöt tosin poitsu nukkuu hyvin, mikä on auttanut mua pysymään järjissäni. Nyt olen löytänyt meille yhden tavan saada pidemmät päikkärit pojalle: ulkona nukuttaminen. Heijaan vaunuissa pojan uneen ja jos hän herää kesken unien, käyn heijaamassa vaunuja niin, että poika saa taas unen päästä kiinni. Useampana päivänä ollaankin saatu kasaan jopa 3 tunnin yhtäjaksoiset päikkärit!
    Ja itseäni on auttanut juurikin tuo "vaiheajattelu". Eli tämä on vaihe, joka vaihtuu ajan kanssa seuraavaan vaiheeseen jne. Ehkäpä maaginen kolmen kuukauden ikä tuo helpotusta itkuisuuteen ja kun suolisto kehittyy, niin refluksioireetkin helpottavat. Itse odotan melkein eniten sitä, ettei tarvitsisi pitää poikaa joka syötön jälkeen pystyasennossa sitä vähintään 20 minuuttia. 😀

    1. Kissis says: Vastaa

      Jep, nää yöt on pelastanu. Jännä kyllä, et usein refluksivauvat nukkuu yöt hyvin, ehkä se on sit se väsymys ku päiväunet jää vähäisiks… vaiheajattelua harrastan päivittäin! 😀

  4. Mmba says: Vastaa

    Ootko kuullut käsitteä ”high need baby” tai ”higly demanding child”? – Ystävä löysi tommoisen määritelmän ja sit kautta ainakin jotain helpotusta arkeensa.

    1. Kissis says: Vastaa

      Kyllä 🙂

  5. Riina says: Vastaa

    Voi, toi on kyllä tosi kuluttavaa! Mun pari viikkoa sun tyttöä nuorempi poika on myös ekat 2kk ollut itkuinen/ränisevä iltaisin, mut nyt viime viikko on yllättäen ollut helpompi… Oon ymmärtänyt, et noi refluksivaivat on nimenomaan niitä, jotka aiheuttaa jatkuvaa itkuisuutta, mut eiks ne onneks yleensä vähene kiinteiden aloituksen myötä? Enää vähän yli kk, jos päätät antaa niitä nelikuiselle… Jaksaa, jaksaa! ? Kaunis nimi tytöllä muuten! Ja mistä noin ihanat kakut on peräisin? ?

    1. Kissis says: Vastaa

      Ainiin, kakut tilasin joltain kakkutekijältä jota suositeltiin alueemme FB-ryhmässä! 🙂

    2. Kissis says: Vastaa

      Mihinköhän mun eka kommenttivastaus katos… mut joo, kiinteet varmasti hjelppaa, mutta saa nähdä millon uskaltaa alottaa kun on tota vatsavaivaakin lisäks. 🙁

  6. Janet says: Vastaa

    Tosi paljon voimia teille! Lupaan, se helpottaa. Kokemusta on. <3

    1. Kissis says: Vastaa

      <3

    2. Riina says: Vastaa

      Saatko muuten mistään mitään jeesiä vauvanhoitoon päiväsaikaan? Esim. niihin vaunulenkkeihin epätasaisessa maastossa? Vaikka oma vauvani ei ehkä olekaan sieltä vaikeimmasta päästä, niin on ollut aika kiva, kun mummit on tarjoutuneet viemään pojan vaunulenkille ja oon saanut oöla kotna ihan yksin! ?

      1. Kissis says: Vastaa

        En oo kysellykään, tytön mummi on kyllä vienyt muutamia kertoja vaunuilemaan, mutta asuu Joensuussa. Mutta vaunuiluseuraa oon kerännyt itelleni tän alueen muista mammoista! 🙂 Mikäs sitä ulkoillessa kunhan on kiva ilma!

  7. Eva says: Vastaa

    Kuulostaa niin tutulta, meilläkin jatkuvaan itkuun yritettiin saada helpotusta kaikilla mahdollisilla keinoilla ja välillä oli pää hajota totaaliseen epätoivoon! Tuntui myös pahalta kun muut tuoreet äidit sanoivat että ekat kuukaudet on niin helppoja, eikä kohtalotoveria ollut lähellä jakamassa fiiliksiä. Meillä pahimmat huudot loppui n. 3kk iässä, toivotaan että teilläkin pian! Hirveästi tsemppiä!! Minityyppien kanssa elo muuttuu sitä paremmaksi mitä enemmän ikää tulee, meidän tyttö on nyt superihana 3-vee (jäätävä uhma tosin päällä)

    1. Kissis says: Vastaa

      Niinpä…edes ne 2 ekaa viikkoa ei ollu meillä helppoja. ”Kolmen kuukauden koliikki”, oliskin! 😀

  8. Lapsista en mitään tiedä, joten ainoa mitä osaan sanoa on: Tsemppiä ja voimia todella paljon!! Jospa tytöllä itkuisuus alkaisi helpottaa, kun kasvaa ja vahvistuu päivä päivältä.
    Kauniin nimen on pieni saanut, onnittelut siitä vielä hänelle ^_^.

    1. Kissis says: Vastaa

      Kiitos! 🙂

  9. Tuuli ? says: Vastaa

    Voi ei, tuntuu tosi pahalta 🙁 Oman lapsen itku, oli syy mikä tahansa, repii kyllä kappaleiksi. Mä toivon et teijän pikkusen itku loppuu yhtä maagisesti kuin seinään 3 kuukauden iässä ku meijän koliikki (?) vauvankin. Vauvan kanssa itkeminen, been there, done that. Muistan yhä miten vollotin suu auki sohvalla tyttö sylissä, katuen koko vauvahommaa 🙁 Voi miten sitä jotkut joutuu uimaan syvissä vesissä. Hyvä et pystyt näkemään positiivisiakin hetkiä, vaikka ehkä suurimman osan ajasta antais vauvan pois, jos sais sitä myöten hetken hiljaisuutta (oman elämän takaisin), ja täyden varmuuden siitä, ettei omalla maailman tärkeimmällä ihmisellä oo oikeasti mikään hätänä <3 Koska sitä vauvaa rakastaa niin et pää räjähtää 🙂 Voimia <3

    1. Kissis says: Vastaa

      Niinpä, pyörittelen kaikkia mahdollisia syitä näille itkuille… ja varmaan taas kohta alotan jonkun imetysdieetin.

  10. Laura says: Vastaa

    Ihana nimi teidän tytöllä! 🙂 Meidän tyttö on 3kk ja hymyt ja juttelut on parasta. <3 ja kun lapsi oppii jonkun uuden taidon, typykän uusi taito on ollut huulien päristely ja sitä on tehty tiuhaan. 😀 Meillä on myös aika huutava tyttö, tosin meillä on helpompaa kun vauvalla ei ole koliikkia eikä refluksia. Alkuun huutoa aiheutti imetys. Vauva ei osannut/jaksanut imeä rintaa ja kun otti rinnalle se huusi selkä kaaressa ennen kuin sai edes tissiä suuhun laitettua. Korviketta jouduttiin antamaan alusta alkaen ja ne aiheuttivat myös mahakipuja ennen kuin sopiva merkki löytyi. Lopetin imetyksen 6vk jälkeen kun se ei sujunut ja maidontulo hiipui kun lapsi ei imenyt enkä ehtinyt pumpata tarpeeksi usein. Myös d-vitamiinin aloitus aiheutti kovat mahakivut mutta siihen auttoi kun vaihdettiin merkkiä. Nyt viimeiseen kuukauteen ei ole ollut mahavaivoja, silloin kun oli niin kyllä se äidin sydäntä raastoi kun oma pieni katsoo tuskainen ilme naamallaan ja huutaa ja koittaa kiemurrella ilmaa ulos eikä itse pysty helpottaa toisen oloa. Nyt tällä hetkellä meillä on illat yhtä huutoa. Tyttö nukkuu yöt tosi hyvin sitten kun nukahtaa, mutta se nukahtaminen vie usein 1-2h huudon kanssa, eilen meni yli 3h. On tosi väsynyt mutta kun ei nuku. Päivällä se nukkuu hyvin ulkona vaunuissa, myös parvekkeella, mutta sisällä ei suostu nukkumaan kuin 30min kerrallaan. Mä luulen että temperamentin piikkiin menee täälläkin aika iso osa itkuista ja useamman kerran oon kyllä ajatellut että meidän vauva on aika kova huutamaan. Tosin mulla ei oo vauvoista paljoo kokemusta niin en tiedä miten paljon muiden vauvat huutaa. Nyt alkaa hiukan jo myös hahmottaa, mikä itku johtuu väsymyksestä ja mikä nälästä. Tosin välillä itkee hysteeristä huutoa, vaikka ei vaikuta että sattuisi mihinkään tms. Ja useammat itkut oon itekkin itkenyt kun on niin raastanut sydäntä pienen huuto. Tämäkin on sellainen asia mitä en olis etukäteen itsestäni uskonut. 😀 Tulipa pitkä sepustus. 😛 Tsemppiä teille itkuisiin päiviin, toivottavasti Amandan refluksi ym. vaivat pian helpottaa!

    1. Kissis says: Vastaa

      Heh, no meillä imetys ei oo vielä toistaseks aiheuttanu mitään hämminkiä, paitsi mun imetysdieettikokeilun aikana, kun maitoa ei herunutkaan (söin niin huonosti ja nälkä…).

      Mä en jotenkin tiedä, onko temperamenttia näistä itkuista mikäkin. Tai siis, en vaan tiedä mitä nää itkut on, sehän tässä pahinta just on. Tissi kelpaa kyllä aina, mutta pahentaa sit taas helposti tota vatsan tilannetta. HUOH.

  11. Jenska says: Vastaa

    Älä välitä, en mäkään koskaan mielestäni osannu tulkita itkuja, vaikka oikeasti osasinkin. Se vaan on paljon itkevän vauvan kanssa hankalampaa, kun niitä ns. turhia itkuja on enemmän kuin niillä, jotka itkee vaan just sitä nälkää, märkää vaippaa, väsyä… Ja jos kaikki oli kokeiltu, ni ainaki mulle tuli se olo, et en osaa yhtään tulkita omaa lastani ja siitä syytti sit itteensä. Mut kyllä mä veikkaan, että säkin ne nälkäitkut sun muut tunnistat, mut se tunnistamaton itku vaan on niin rasittavaa että vie luoton itseensä. Näin ainaki mulla oli. Nyt tyttö kohta 1,5v ja vauva-aika aivan hämärän peitossa. Edelleen tyttö nukkuu huonosti, mutta muuten vauva-aika on enää onneks paha muisto menneisyydessä 😀 Ei se kaikilla oo ruusuilla tanssimista valitettavasti 🙁 Hurjasti tsemppiä ja luottoa omiin vaistoihin sinne ❤️❤️?‍?‍?

    1. Kissis says: Vastaa

      Luulen, että mulla kans jää ainakin tää alkuaika hämärän peittoon. 😀 Nyt on alkanu ehkä tunnistaa paremmin nälän ja väsymyksen ja noi vatsakipuitkut… meillähän ei vauva nukahda ikinä itekseen, eli päikkäritkin pitää hoitaa liikkuvissa vaunuissa (ja niissäkin on nyt ollut pari päivää vähän epämukavampaa). Huoh. 😀

  12. Riina says: Vastaa

    Täällä pian 4,5vee ikäisen muksun äiti.Poikamme oli heti syntymästään lähes vuoden ikäiseksi ns.suuritarpeinen,koliikkinen ja refluksivaivainen vauva.Itkua siis riitti.Päiväunia nukkui huonosti,ainoastaan liikkuvat vaunut kelpasivat ja vuoteen päädyn piti olla kohotettu.Lisäksi teki lähes kaikki hampaansa 1vee ikään mennessä.Hoitoapua ei hirveästi ollut mutta onneksi muutama rakas ihminen jotka kyselivät mitä minulle kuuluu ja heille sai aina soittaa ja jurnuttaa.Sekin kevensi taakkaa.Onneksi itkuisuus sitten väheni ajan kanssa vaikka eka vuosi tuntui loputtoman pitkältä vauvan itkiessä tauotta.Mutta ihmeesti muistan silti ekasta vuodesta aika paljon.Mitään vinkki viitosta en osaa sulle antaa.Meillä auttoi vain aika.Nyt minulla on ihana,iloinen ja energinen poika joka touhuaa tyytyväisenä ja itkee vain kun isommin sattuu.?

    1. Kissis says: Vastaa

      Juu sama homma päiväunien kanssa… eli vaunuillaan paljon 😀 Ja todella toivon ettei tätä ihan vuotta kestäis, ainakaan ihan samalla tavalla…

  13. Riina says: Vastaa

    Toimiiko teillä mitkään kantoliinatsydeemit? Kaverin 4. lapsi oli itkuinen ja hänen mukaansa kantoliina oli pelastus, vaikka oli aiemmin pitänyt sitä vähän hihhulitouhuna…

    1. Kissis says: Vastaa

      Ei toimi, ei viihdy 🙁

  14. MS says: Vastaa

    Heippa!
    Mun kohta 4 v tyttö oli jo synnärillä hyvin itkuinen ja yöt roikkui tissi suussa mutta silloin nukkui hyvin. Ei nukkunut päiväunia kuin pieniä torkkuja sylissä tai kyljessä kiinni ja tietenkin se tissi suussa. Vaunuissa huusi hysteerisenä ja alkoi vierastamaan muita 3kk ikäisenä jota jatkui vuoden ikäiseksi asti. Muut eivät siis pystyneet pitämään tyttöä sylissä tai jättämään hetkeksi hoitoon kun itse ei raaskinut huudattaa toista vielä enemmän. Kiinteitä ei mennyt syötettynä, vaan alkoi vasta jotain syömään kun osasi viedä itse jotain suuhunsa. Sormiruokailu tuli siis tutuksi(tosin hyvin niukasti). Syömiset hieman helpottivat kun osasi käyttää itse lusikkaa ja vähensi ja lopulta imetyksen loputtua vuoden ikäisenä. On muuten sihtikurkku eli täysin sileää tai kunnon pureskeltavaa, ei väli muotoja. En edes tiedä muistinko kaikkea, kaikki vähän hämärän peitossa. Unikouluna käytettiin pick up, put down menetelmää joskus 9kk ikäisenä niin öistä jäi pois tissillä roikkuminen ja alkoi äitikin saamaan parempia unia(perus tassuttelut ei onnistuneet) Oli. suurentarpeen lapsi, temperamenttinen ja hyvin herkkä. Pahin itkuisuus helpotti meillä kun tyttö lähti ryömimään ja pääsi itse liikkumaan. Ja kuinka iloinen olinkaan :D. Aika on auttanut 🙂

    1. Kissis says: Vastaa

      Huh, no vaikeeta oli teilläkin. Mä kyllä refluksia meillä epäilen eniten edelleen, kaikki oireet täsmää. Pitää varmaan jotain lääkkeitä sit kuitenkin kokeilla, torstaina aika allergialekurille – mun imetysdieetti ei kyllä oo tuonu tulosta 🙁

  15. Merkkari says: Vastaa

    Kerroit että kaikki on kokeiltu, mutta onko kielijänne tarkistettu? Esikoisella etsittiin allergiaa, refluksia ym, mutta kukaan ei vilkaissut kieltä. Se leikattiin sitten 4-vuotiaana, ettei vaikuttaisi puheen kehitykseen jne. Kuopukselta leikattiin kireä kielijänne jo synnärillä, ja tadaa, ei tietoakaan niistä ongelmista mitä esikoisella oli.
    Tsemppiä muutoin teidän arkeen. Älytöntä miten kuukaudet vauvan kanssa ensin tuntuu valovuosilta ja sit se yhtäkkiä täyttääkin jo 1-vuotta. Jotain matrix-hommia siinä ajankulussa tapahtuu..

    1. Kissis says: Vastaa

      On tsekattu yksityisellä jo 3 viikkosena 🙂 ja on nää itkutkin jo helpottanu.

      1. Kissis says: Vastaa

        Ja siis refluksia meillä kyllä on, ollu alusta asti. Voi olla allergiaperäistäkin, mut nyt seurannassa…

Vastaa