Qlumisia

– Olen hieman innostunut hiuslisäkehommeleista, siis sellaisista pienistä hiusosioista, jotka napsautetaan omiin hiuksiin kiinni. Löysin kätköistäni vaaleaa hiusta jossa on sulka ja helmiä joukossa ja Glitteristä kävin ostamassa häiriövärisiä lisäkkeitä Vappua ajatellen. Kivaa.

– Lätkäisin muutamia muitakin mainosbannereita tänne blogiini, mutta sitten ajattelin itseäni kirjoittamassa jotain säälittäviä Bubbleroom-kollaasipostauksia, huutonauroin pienen hetken ja poistin pahimmat banskut. Jäljelle jäi Zooplus josta tilaan kuukausittain, ja Boozt, josta tilaan myös silloin tällöin. Jos näitä jompaa kumpaa on mainittu postauksissani, voin hyötyä jotenkin linkeistä. Siis jos niitä klikkaa ja jotain myös ostaa. Jos siis kiinnostutte joskus jommasta kummasta, kannattaa avata kokonaan uusi selainikkuna ja kirjoittaa osoite uudelleen, jotta huimat parikymmentä centtiä ei vahingossakaan napsahda meikäläisen lompsaan. Hekohekohee.

– Olen suunnitellut poikaystäväni syntymäpäivälahjaa monta päivää ja lähettänyt siihen liittyen noin satatuhatta e-mailia. Ostan partakoneenteriä varalle sitä varten, että kaikesta vaivannäöstä huolimatta kaikki menee persuksilleen. Pessimistihän ei pety. Paitsi että olen oikeasti realisti.

– Ensimmäistä kertaa elämässäni kyllästyin mainoksiin (tai lähinnä niiden noukkimiseen lattialta kun kolme eläintä hinkuu kaipuutuskissaan välioven takana) ja laitoin ulko-oveen hienon Ruohonjuuresta saamani ei mainoksia kiitos! -tarran, jota tietenkin dissattiin välittömästi. ”Nyt kaikki luulee, että täällä asuu jotain ituhippejä!” No mutta niin asuu. Hommaa pöljä parempi tarra.

– No, olen ostolakossa, joten ankeaa on elo. Mutta olen ylpeä itsestäni, sillä en ole sortunut ostamaan mitään! Tätä voisin jatkaa loppuvuoden. Helposti. NOT.

– Heti kun ostolakkoni päättyy, hommaan pari microdermalia niskaan. Ne ovat pyörineet mielessäni nyt jo riittävän kauan. Tämä on taas näitä ihmeellisiä pakkomielteitäni, joista en vaan pääse eroon.

– Odotan innolla toukokuussa alkavaa crosstraining-kurssia. Kivaa saada jotain vaihtelua kahvakuulailuun, jota myös aion jatkaa Vetosalilla. Ja ihanaa päästä viimeinkin Motivuksesta eroon. Ja tällä kertaa aloitankin treenailun tosissani, katso seuraava kohta.

– Aloitamme poikaystäväni kanssa puoli vuotta kestävän kilpailun siitä, kumpi pääsee parempaan kondikseen. Kehonkoostumusmittausta ja kuntotestiä siis piakkoin luvassa. Pelkään, että parisuhde saattaa kyllä mennä siinä sivussa, vaan vahvistuu, mutta mitä väliä, kunhan kuntoon päästään! Aluksi innostuin, sitten hieman epäilin (olen ihan aggressiivisen kilpailuhenkinen), nyt olen taas enemmän kuin innoissani. Katsotaan, mitä tästä mimmistä saadaan irti.

Ihanaa kun on kevät. Ja tästä tulee muuten tosi hyvä viikko! Mitäs teille kuuluu?

22 Comment

  1. Panda says: Vastaa

    Miun pitäs tilata zooplussasta kaikkea poitsulle (joka on muuten jo huikeat 30g <3 ^__^).

    Ehkä autan lähimmäistä ja teen hyvää kotimaassa ja ostan ne siun linkkauksen kautta sitten kun ostohetki koittaa. Nauti rahoistani sitten vaan piiits! 😉

    1. Hahhahah 😀 Näitä viime aikojen juttuja blogimainonnasta lukiessani en voi kyllä kun vaan ihmetellä, miten väärät käsitykset ihmisillä on…joten siksi vähän vinoilua siihen suuntaan. 🙂 Mut muistakin sit kans, niin voin pian jättää päivätyöni…oletan, että sun 30g kasvaa nopeesti ja syö paljon! 😀

  2. Vai että partakoneenteriä…

    1. No eiks ne oo käteviä?

    2. Hankit partakoneenterät siltä varuilta että kaikki menee persuuksilleen..Eli ”hani rakas,tässä teriä niin voit nyhrätä ranteet auki..” =D

    3. EI, kun ne oli mua varten 😀 Ja tsoukilla toki…

  3. Ahaha, toi linkki-osio :’) Varsinkin ”hekohekohee” Kuolin hahah.

  4. Olen valikoiva blogibannereiden klikkailussa. Jos blogi on hyvä ja bloggaaja mukavanoloinen klikkaan mielelläni pari senttiä bloggaajalle kiitokseksi hyvästä työstä. Jos mainos on mielenkiintoinen mutta bloggaaja ei mielestäni ansaitse roposia siirryn mainostetulle sivulle ihan muita reittejä. Ja saatan myös paasata parille hyvälle kaverille ja siskolleni että eivät sitten perkele varmasti supportaa bloggaajaa X!!!!

    Ja pitkästä aikaa alkaa ehkä kuulua vähän parempaa. Nukkuminen, lepäileminen ja ulkoilu piristävät mukavasti.

    1. Mä en edes lue sellasia blogeja, joiden kirjoittajaa en haluaisi ”tukea” tai tulee tarve mennä ostoksille muuta kautta. Mutta on aina niin hassua kun monet kuvittelee, että se ”tuki” olis jotenkin tosi iso, koska se tosiaan on hyvin vähän, eikä ole mitenkään siltä ostajalta pois.

      Mun mielestä on lisäks todella hienoa, että Suomessa on bloggaajia, jotka kirjoittavat blogia päätyökseen ja sellaista pitäis ehdottomasti olla lisää. Jos seuraamansa blogi on ihana, niin miksi ihmeessä sen ei haluais menestyvän vielä lisää. Yleensä tai no ainakin aiemmin mielenkiinto bloggailuun lähti ihan muista jutuista kuin raha, mutta mun mielestä on ihan ymmärrettävää, että kun blogiin laittaa paljon aikaa, vaivaa ja rahaakin, siitä myös jossain vaiheessa haluaakin rahaa. Etenkin siinä vaiheessa kun se on mahdollista!

      Hirveä paasauskohtaus, eikä siis kohdistunut sinuun eikä keneenkään muuhunkaan. Musta on vaan niin hienoa, että Suomesta löytyy tasokkaita blogeja jotka tienaavat ja niiden pitäis pyrkiä tienaamaan yhä vaan enemmän! 😀

    2. Se ei tosiaan ole minulta mitään pois ja luen joitain sellaisia blogeja jotka tasokkuudellaan päihittää monet aikakausilehdet joiden lukemisesta pitäisi maksaa.

      Minusta on äärimmäisen hienoa jos esim. opiskelija pystyy opintotuen nostamisen sijaan saamaan tarpeeksi tuloja blogillaan. Eikä minua myöskään harmita jos joku bloggaaja saa harrastuksensa (=blogin) kautta tuotteita tai rahallista hyötyä. Jos blogi on hyvä niin kyllä siitä mielestäni sietää ansaita ihan niinkuin mistä tahansa hyvin tehdystä työstä.

      Kyllä minäkin oikeastaan luen vain sellaisia blogeja joiden kirjoittajia haluan tukea ja joiden työtä arvostan. (miksi lukea vapaaehtoisesti kakkaa?) Mutta selaan myös satunnaisesti läpi blogeja joista en välttämättä pidä ihan niin kokonaisvaltaisesti. Siis esim. nätit kuvat/huonoa tekstiä.

  5. Me kanssa aloitettiin miehen kanssa semmoinen leikkimielisesti kilpailullinen kevennysurakka. Auttaa mukavasti motivaatiossa, kun tsempataan toisia! Pari kertaa on puolin jos toisin tullut pientä sabotointiyritystä, kun panokset on huomaamatta kasvanut 😀 Höhö.

    1. No meillä tulee olemaan tää vähän jotain muuta ku leikkimielistä… 😀

  6. Ruu says: Vastaa

    Microdermalit kiehtoo kyllä, mutta niistä on kyllä ollut pysyvyyden kanssa pari varoittavaa esimerkkiä lähipiirissä, niin tutkailen josko nekin vielä kehittyy jotenkin.

    1. Äääääää. 🙁

  7. Mulla on ollu kahteen eri otteeseen dermali tuossa rintakehässä, mutta molemmilla kerroilla kasvoi ulos. Tykkäsin siitä kovasti, mutta kun ei vaan pysy, niin ei pysy. Viimeisimmän uloskasvaneen poistovaihe vaatikin sitten vähän säätämistä, laatta kun oli kerennyt jo osittain ankkuroitumaan ihoon. (niinkuin sen tietty pitääkin, jotta pysyy paikoillaan)

    1. No voi räkä. Luulin, että en pysyis yleensä hyvin? 🙁

    2. Sen käsityksen minäkin oon saanu, että pysyy paremmin kun esim. surface-lävistykset. Tuokin on varmaan niin ihmiskohtaista ja lävistyspaikasta riippuvaa. Mulla ei esimerkiksi ole kovin paljoa ylimääräistä ihoa tuossa rintakehässä, mistä ensimmäisellä kerralla taisi lävistäjä sanoakin. Minkäänlaisia arpia ei mulle jäänyt, kun taas Myyn kommentista alempaa sain sen käsityksen, että hänelle jäi jonkunmoinen jälki.

    3. Mulla on kaikki lävistykset kyllä pysyny hyvin, kulma, navassa on vieläkin. Ei oo ollu mitään uloskasvamisen merkkejä. Mut niskassa mulla ehkä ei oo niin löysää ihoa, että en tiijä…

  8. nea says: Vastaa

    Tsemppiä projektiin, täällä samat meiningit 🙂 Oliko tarkotus vaan rukata rasvaprossaa vai myös lihasmassaa? Miten sä sieltä Glitteristä ostit jotain jos oot ostolakossa?

    1. Eiku ostin ne jo ennen tätä lakkoilua. 😀

      Kaikkea on tarkotus rukata!

  9. Myy says: Vastaa

    Mulla on ollut microdermal rintakehässä. Ankkuroitui hyvin ja pysyi nätisti reilut kaksi vuotta. Sitten vaihdoin työpaikkaa ja jouduin hetkeksi kyseisen firman työvaatteisiin. Seurauksena paidan nappilista hankasi dermalin niin kökköön jamaan, että se lopulta puski ulos. En tajunnut hommaa ennen kuin oli liian myöhäistä, muuten olisin toki laastaroinut korun suojaan aina työpäivien ajaksi :/

    Nyt olen vuosia arponut, että tatuoinko arven päälle timantin vai yritänkö uudestaan ankkuroida timantin ihoon ja toivon sen pysyvän paremmin..

    1. No mua ehkä vaan lähinnä urheilun kannalta pelottaa, et miten se tulis hankautumaan ym. Vai et onkse sit kuitenkin turhan hankala. Mut on ne niiiiiiiiiiiiiiiiin hienoja…Tai sit otan vaan tatuoinnin 😛

Vastaa