Puolitoistavuotias

Vois kai jo jollain tavalla sanoa hieman tuntevansa tuota tyyppiä, joka vatsastani ulos putkahti noin puolitoista vuotta sitten. Nyt alkaa jo kunnolla luonne ja huumorintajukin lapsessa näkyä. Tällä hetkellä Amandasta on erityisen kivaa:

Ruoka – Spagetti ja tonnikalakastike, paistettu kananmuna, Ella’s Kitchenin luumusmoothie, banaani (”bämääää!”) ja paahtoleipä. Ja joulupiparit.

Telkkari – Pikku Kakkosen lasten konsertit, Alex and Gaby (Youtube)

Biisit – Tuiki tuiki tähtönen, Kolme pientä elefanttia (eli Elefanttimarssi)

Ulkona – Liukumäet, joka paikkaan päättömästi taapertaminen, koirat, naapurin pojan työntökärryjen pölliminen

Sisällä – Tarrakirja ja laulukirja, kylpeminen (tai lähinnä kylpylelut ja pelleily), puukynillä värittäminen, postipakettien sisältöjen tutkiminen…

Opittujen sanojen toistaminen – ”Paa-o” (pallo), ”koiiiiia” (koira), ”pupuu” (pupu), ”tau-u” (taulu), ”mummo”, ”tytttttö”.

Onhan tuo Amanda tosi työllistävä tapaus. Ei tää kotona oleminen todellakaan ole mitään lomailua, ja kunnolla kävelemään oppiminen on tuonut ihan uutta hektisyyttä päiviin. Amanda on ihan koko ajan äänessä kun on hereillä, ihan sama missä ollaan. Neiti kiihtyy edelleenkin nollasta sataan, ei välimuotoja. Jos vähänkin harmittaa, niin huudetaan naama punaisena. Innostuu myös nopeasti kaikesta uudesta ja sekin näkyy ja kuuluu. Rakastaa vieraita ihmisiä, etenkin lapsia. On siis luonteeltaan ihan erilainen kuin minä: tosi avoin, sosiaalinen ja todellakin superpuhelias. Mulla on vahva tunne siitä, että Amanda tulee olemaan tosi tykätty tyyppi päiväkodissa, koulussa jne. Saa nimittäin nyt jo todella paljon huomiota ihan kaikkialla, minne mennään, on niin ilmeikäs hassuttelija. Ja omistaa sadan kilometrin pituiset silmäripset (ei todellakaan oo meikäläiseltä peritty ne).

Joka päivä jaksan hämmästellä, miten paljon Amanda jo ymmärtää! Välillä pyydän ihan vitsillä vaikka tuomaan mulle jonkun esineen ja sitten tyyppi tekeekin niin. Tosin mitään käskyjä harvemmin heti ainakaan totellaan, ja usein mietinkin, että sitä uhmaikää sitten odotellessa… en usko, että siitä tulee tän itsepäisen neitosen kanssa mikään helppo.

Ruokailut ovat meillä aika haastavia ja kyllä, aika usein nenän edessä pyörii Youtube kun neiti syö. Tämä siksi, ettei ruokailut olisi yhtä huutoa ja jotain ruokaa päätyis vatsaankin saakka. Amanda on tosi epäluuloinen kaikkea uutta ruokaa kohtaan, mutta onneksi niistä täysin sileistä soseista ollaan päästy jo eteenpäin… hedelmät ja kasvikset päätyvät kuitenkin aika usein suoraan lattialle.

Yöt meillä pääsääntöisesti nukutaan (n. klo 20.30-07), päiväunet 30-60 min. Kaksilla päiväunilla mennään siis yleensä edelleen, koska jäävät niin lyhyiksi ja aamulla väsy tulee aikaisin. Näistä kaksista päikkäreistä saan jatkuvasti ihmettelyjä muilta äideiltä (”yksiin ois pitänyt siirtyä jo kaaaauan sitten!”) ja hirveesti neuvoja, miten siirtyä yksiin ja sellaisiin, että ne kestää vähintään kaks tuntia. Noh, yhdet päiksyt on meillä vaan edelleenkin liian vähän eikä mun pää kestä väsyitkuisia iltoja, joten parempi on nukkua suosiolla kahdet. Amanda on nukkunut viimeksi kahden tunnin päikkärit ollessaan alle puolen vuoden ikäinen ja uskokaa pois, kyllä olen kaikkea tässä ehtinyt yrittää, että nukkuis pidempään. Mutta kun ei, niin ei.

…josta päästäänkin seuraavaan aiheeseen: Amandan allergiajutuista en jaksa täällä blogissa (tai muuallakaan) hirveästi jauhaa, mutta refluksia ja kaikkea siis edelleen on ja näiden juttujen kanssa kamppaillaan. Aivan varmasti näillä on vaikutusta huonoihin päiväuniinkin. Aika vähän onneksi enää on mitään flunssia tai muita sairasteluja nyt viime aikoina ollut, mutta saas nähdä mitä elokuussa alkava päiväkoti tuo tullessaan… hirvittää jo valmiiksi. Refluksilapsilla kun perusflunssatkin ovat aina ihan erityisen ikäviä. Me tosiaan saatiin hyvä päiväkotipaikka ihan tuosta melkeen naapurista, ja siellä Amanda aloittaa elokuun puolessa välissä.

Tänään on mun toinen äitienpäivä ja tällä kertaa Amanda itse toi mulle kortin ja lahjan sänkyyn. On kyllä ihan huippua olla tän tytön äiti. Ja samalla myös pelottavaa, sillä Amanda on niin erilainen persoona kuin mä ja haluaisin olla äiti, joka ei vaan negaile vaan osaa myös kannustaa. Maria Jotuni sanoi hyvin: ”Lasta ei kasvateta siksi, että hän olisi mahdollisimman mukava ja vaivaton meille, vaan siksi, että hän terveenä ja väkevänä voisi täyttää paikkansa ja löytää itsensä.”

Mukavaa äitienpäivää kaikille äideille! Kertokaa alle omista lapsistanne! Mua kiinnostaisi kovasti tietää, minkä ikäisiä lapsia teillä on, mitä vaiheita siellä just nyt käydään. Mikä on haastavaa, mikä sujuu?

12 Comment

  1. Marjo k says: Vastaa

    Olipa hyvä kirjoitus. Tottakai sinä tunnet lapsesi parhaiten ?
    Itsellä 16, 15 ja 8 v lapset. En olisi voinut uskoa miten haastavaa on teini-ikäiset. Jos vauva-taaperoaika oli huolia täynnä niin kyllä nyt on kymmenen kertaa hirveämpää. Enää muutama vuosi ja ne muuttaa pois kotoa. Miltähän se tuntuu?

    1. Kissis says: Vastaa

      Argh, voi ei, oon kuullu monilta samaa, joilla teini-ikäiset lapset ??

  2. Soila says: Vastaa

    Minulta löytyy 1v 2kk tyttö. Iloinen, velmu, kova syömään,lapset ja laulut kiinnostaa, rauhallinen ja herkkä vieraassa paikassa ja vaatii hetken et kotiutuu. Hoitoon lähtee myös elokuussa.
    Päivät aika samanlaisia rytmin mukaan, aika säännöllinen rytmi.
    Mutta täytyy sanoa, ei aina ruusuilla tanssimista?
    Ihana blogi sinulla

    1. Kissis says: Vastaa

      Kiitos! ❤️ On meilläkin nykyään päivät aika samanlaisia, ennen liikuttiin enemmän bussilla ja vierailtiin mut nyt ei oikeen malta olla paikoillaan ja monet tutut äipät on palanneet töihin niin päivät sillä tavalla paljon yksinäisempiä…

  3. Jutta P. says: Vastaa

    Meillä Aino täytti juuri vuoden. Aino on kiltti ja rauhallinen ja aina tosi iloinen. Meillä myös Aino saa aina kauheasti huomiota ja kehuja joka paikassa, koska hän vaan on niin älyttömän iloinen ja suloinen – ja ne ripset täälläkin, voi jestas! Ainoa itkettää harvoin ja siihen on aika jokin syy. Nyt viime aikoina on alkanut näkyä vähän enemmän sitä omaa tahtoa, ja välillä tulee paha mieli, kun ei saa tehdä jotain mitä haluaa. Ihan hyvä vaan! Ei aina tarvi olla iloinen ja mukautuvainen. ? Muiden lasten seurassa Aino on varovaisen kiinnostunut, joskus vetäytyy yksin leikkimään eikä oikein välitä muista. Aino tykkää puuhailla itsekseen ja viihtyy tosi pitkään esim. lattialla yksin palapelin kanssa. Oon tosi onnellinen siitä, että tämä ensimmäinen lapsi on ollut näin helppo tapaus. Kyllä tiedostan, että paljon vaikeampaakin olisi voinut olla. Aino nukkuu koko yön noin klo 20.30-6.30 ja imetän tällä hetkellä vielä aamulla ja illalla, sitä lopetellaan nyt kun vuosi tuli täyteen.

    Niin juu, Aino kävelee jo sujuvasti myös ulkona (alkoi 10,5kk-ikäisenä kävelemään) ja tuntee kymmeniä sanoja (osaa esim. hakea tiettyjä tavaroita) mutta ei oikein vielä osaa itse sanoa mitään. Lempijuttuja on Muumit, palapelit, palikkalaatikko ja kirjat.

    1. Jutta P. says: Vastaa

      Piti vielä sanoa, että on jotenkin ihan mahtavaa ollut seurata teidän matkaa blogista ja IG:stä, kun itsellä on vähän nuorempi lapsi. Kiva koko ajan ikään kuin nähdä, mitä on tulossa seuraavaksi. ? Ja kiva samalla myös huomata, miten samanlaisia lapset ovat – tai ainakin meidän lapsissa vaikuttaa olevan aika paljon samaa. Monesti esim. sun kuvaamat videot IG-storyssa vois ihan hyvin olla meidän arjesta.

      1. Kissis says: Vastaa

        Hih, kiva kuulla! Mä kyllä usein mietin, että noista storyista voi helposti etenkin lapsettomat saada ”väärän kuvan” tästä arjesta, kun en tietenkään esim. jotain itkukohtauksia kuvaa. Mutta on Amanda toki myös iloinen ja kaikkea. Mutta ei tää aina niin kivaa ja helppoo oo.

    2. Kissis says: Vastaa

      Ah, teidän meno kuulostaa täydelliseltä! ?❤️ Tollasen lapsen mäkin tilasin! ?Ei vaan, Amanda on toki paras vaikka meidän vauvavuosi olikin ihan syvältä ja edelleen on ajoittain rankkaa. Muumeista tykätään täälläkin!

  4. Tiipii says: Vastaa

    Naperolla tuli juuri 6 kk mittariin – aika on mennyt yhtä aikaa niin hitaasti ja niin nopeasti! Refluksi on kiusannut meitäkin alusta asti, mutta nyt lääkityksen myötä arki on (vihdoin!) hieman helpottanut. Leevi on hurmaava pieni mies, joka näyttää tunnetilansa voimakkaasti: innostumisesta koko poika ihan tärisee, mutta vastapainoksi hermostuminen on maailmanlopun meininkiä. ? Ollaan koko talvi oltu käytännössä kaksin kotona (imetysongelmat, vaunussa-ja-kaukalossa-viihtymis-ongelmat, refluksiongelmat, uniongelmat..), joten poika on ehkä siitä johtuen hieman arka, säikky ja vierastaa pitkään ihmisiä. Soseita maistellaan innolla, ryömimistä harjoitellaan kovasti (toistaiseksi onnistutaan vain peruuttamaan..), maailma kiinnostaa hurjasti ja välillä päästään vaunulenkillekin ilman itkua. ? On ihana seurata pojan kehittymistä ja uusien taitojen karttumista. Samalla koen mieletöntä helpotusta, että ongelmat ovat pienentyneet enkä enää elä murmelin päivää. ?

    1. Kissis says: Vastaa

      Ääääh, nää refluksijutut on niin perseestä. Kyllä mä tästä aiheesta vielä jonkun postauksen teen, koska mulla on paljon sanottavaa siihen liittyen. Meillä on nyt happosalpaaja tauolla kokonaan, ja jännittää kyllä kovasti miten käy, tänään menossa viides päivä. Viimeks ei mennyt yhtään hyvin kun yritettiin lääkkeestä luopua. ?

      Me oltiin vuosi sitten kans tuossa tilanteessa/iässä, ja kyllä on kivaa kun kesä tulee ja pääsee enemmän ulos! Ja tekin ehditte kyllä vielä harrastaa. Eihän mekään missään käyty ekaan puoleen vuoteen (paitsi lääkäreillä)… tsemppiä sinne!

  5. Satu K. says: Vastaa

    Meiltä löytyy myös puolitoistavuotias taapero. Poika on omapäinen, temperamenttinen, valloittava ja utelias hassuttelija. Hän myös kiihtyy aika nopeasti ja joskus sitten rauhoittuminen vaatii tovin jos toisenkin.
    Rakastaa ruokaa, paitsi tietysti sellaista ruokaa, joka ei herran suuhun maistu hyvältä. Ne sapuskat heitetään ilveilyjen säestämänä pöydälle. 😀
    Nukkuu pääsääntöisesti hyvin, yöt 19.30-7.00 ja päikkärit 2-3 tuntia.
    Sanoja tulee ihan vain muutama, ”äiti”, ”isi”, ”pupu” ja ”rekka”, mutta siansaksaa höpötetään sujuvasti.
    Leluista lemppareita on kaikenlaiset autot ja kulkupelit, eipä meillä juuri muilla leluilla edes leikitä tällä hetkellä. Ulkona parasta on keinu ja liukumäet sekä autojen ihmetteleminen.
    Ohjelmista Ryhmä Hau on selkeästi lemppari, tanssiliikkeet alkaa jo tunnarin kohdalla. 😀
    Tuttia rakastetaan hartaasti, varsinkin nyt on meneillään vaihe, että se pitäisi saada koko ajan suuhun ja jos raivarit saadaan siitä, että tutti pitää saada, niin huuto ei TODELLAKAAN lopu millään keinolla, ennen kuin se tutti on saatu. Huoh…

    Mä en kyllä ymmärrä sitä, miksi lapsen PITÄISI nukkua vain yhdet päiväunet. Ei kaikki lapset vaan ole samasta muotista, jossa on valmiiksi määritelty päiväunien pituus ja määrä ikäkuukausien mukaan. Tiedän yhden taaperon, joka ei nuku päiväunia ollenkaan (eikä nukkunut juuri vauvanakaan, nukkunut kylläkin täydet yöt kaksikuisesta lähtien), eikä sitä millään tavalla huomaa hänestä.

    1. Kissis says: Vastaa

      Olipa kiva lukea teidän menosta! 🙂 <3

      Joo, no esim. tänään mentiin yksillä päikkäreillä kun herättiin vasta kasilta ja nukkui jopa yli tunnin päiksyt. Kyllä meillä silti on joku "lepohetki" hämärässä makkarissa, että edes vähän rauhoittuu viereen. Nyt kun ei tarvii enää nukuttaa, riittää et ite meen makoilemaan niin neiti tulee viereen vähintään pyörimään ja höpöttelemään jos ei nukahda. 🙂 Amandallahan tuo refluksi on aina ollut extra-väsyttävä tekijä, eli siis joo, väsyy helposti edelleenkin.

Vastaa