15 kysymystä ja vastausta

”Mä en tunne itseäni enää yhtään, mä en tiedä kuka mä oon, paitsi äiti.” parkaisin miehelleni tässä eräänä iltana Amandan mentyä nukkumaan. On ihanaa olla äiti, mutta tän nyt vuoden kestäneen kotiäiteilyn jälkeen mua on alkanut ihan hirveesti väsyttää ja ahdistaa. Ehkä se on osittain tää pimeys ja sateet, mutta myös hirvee kaipuu ”johonkin vanhaan”. Haluan jo töihin, haluan jonkun kodin ulkopuolisen harrastuksen, haluan päiviini jotain muuta kuin soseiden lämmittämistä mikrossa, vaipan vaihtoa, palikoiden kasaamista, päiväunille nukuttamista. Rakastan Amandaa ihan hirveesti, mutta samalla mua kyllästyttää. Mä en ole paras äiti kun olen kotiäiti. Onneksi tuleva joulu ilahduttaa ja meillä on vuoden lopulla Dubain reissu. Ja nyt alan myös ottaa enemmän sitä omaa aikaa, lähden useammin yksin kaupungille, elokuviin, ehkä joskus urheilemaankin. Ja Amanda rakastaa olla kahdestaan isänsä kanssa.

Koska en ole pitkään aikaan oikein miettinyt itseäni, niin halusin tehdä ihan omaksi huvikseni ja vaihtelun vuoksi tällaisen postauksen, jonka bongasin Iines Aaltoselta. Eli 15 hölmöä kyssäriä joihin vastaan. Näihin vastaaminen tekee ihan hyvää mun äitiaivoilleni. Kuvitus postauksessa on mun pärstää, jonka on meikannut ihana Mari Anniina, Amandan 1-vee perhekuvia varten (harkitsen niiden laittamista tänne blogiinkin).

Kerro jotain, mitä emme tiedä sinusta?

Oon kehittänyt ihan sairaan pakkomielteen infinity pooleista. Haluan jatkossa mieluiten vaan hotelleihin, joista sellainen löytyy. Oon tasan kerran ollut sellaisessa elämäni aikana, eikä se ollut niin kummoinen (Seychelleillä, täällä kuva). Singaporessa on niiiiin siistejä infinity pooleja, haluan sinne!

Mitkä ovat huonoja puoliasi?

Oon usein aika empatiakyvytön enkä niin hirveen tunteikas ihminen. Mua ei välttämättä kaikki asiat niin hirveesti hetkauta, joita muut pitää jotenkin isoina ja joihin pitäis osata reagoida suuremmin. Ja ulkonäöllisesti huono puoleni on taas iho, mutta sen kanssa oon enemmän tai vähemmän kamppaillut koko elämäni (paitsi heti synnytyksen jälkeen, hitsi se oli hyvä!).

Mikä sinussa ihastuttaa muita?

Jotkut mun omistamani kengät? Ainakin mun Hello Kitty -Converset, ne onkin ihan huikeet!

Oletko lähiaikoina nolannut itsesi julkisesti, missä ja miten?

Varmaan jotain pieniä juttuja tän menneen, hullun vauvavuoden aikana, kun tuolla hormonipäissäni oon suhaillut. Mitään tiettyä ei tuu nyt mieleen, koska en mä enää mitään muista.

Millaisia harhaluuloja someminääsi liittyy?

Heh, ”someminä” naurattaa mua. Ei mulla kai mitään sellaista ole, ihan itteni mä olen kaikkialla. Noh, aiemmin mä olin tosi kissaihminen, mutta nyt meidän kissat enimmäkseen ärsyttää mua ja olisin ihan valmis etsimään uuden kodin Almallekin, joka vaan huutaa kaiket illat ja yöt. Pitäis varmaan vaihtaa blogin nimi Kissiksestä Pissikseksi?

Miten toivoisit tapaavasi tulevan poikaystäväsi/miehesi?

Ollaan kyllä jo tavattu! Tavattiin alunperin netissä, deittisivustolla. Ekan kerran livenä tavattiin baarissa, tai no oikeastaan kadulla ennen kuin mentiin baariin. Ajattelin heti, että tässä olis nyt se mun lapseni tuleva isä, mutta ei mulla oo kyllä minkäänlaisia mahkuja siihen, mutta hei, juodaan nyt kuitenkin yhdet. Ja siitähän tuli mun lapseni isä, huhheijaa! Ja maailman paras avomies, ystävä, kaikkea.

Mikä sinusta tulee ”isona”?

No senku tietäis! Toivottavasti ei ainakaan isokokoinen.

Mikä saa sinut nauramaan?

Hauskat tv-sarjat (esim. Divorce, Onnela, Silicon Valley). Ja välillä oma tyhmyys.

Suurin paheesi?

No varmaan se suklaa. Tai yleensäkin kaikki herkut. Oon ihan hirvee sokerihiiri, ollut aina. Mulle riittävä määrä makeeta on sillon, kun oon ihan ähkyssä ja on paha olo. Amandan syntymän jälkeen/imetyksen aikana oon syönyt joka päivä jotain herkkuja, koska ne ei kiloina muhun kerry. Aiemmin mulla sentäs oli karkkipäivä, mutta nyt se on joka päivä. Pitäis hillitä, mutta eletään tää tuleva joulu nyt eka.

Oudoin tapasi?

Mun pitää kaupassa aina helistää/heiluttaa kaikkia jotain nestettä sisältäviä purkkeja ennen kuin voin laittaa ne ostoskoriin. Emmä tajua miksi, exä tästä mulle aina ahkerasti kuittaili. Ihan kun jotenkin mittailisin sisällön määrää.

Vaihdatko jonkin tietyn tv-ohjelman kohdalla poikkeuksetta kanavaa?

En mä katso telkkaria ”huvikseni” ikinä, siis silleen et avaisin telkkarin ilman, että laittaisin jotain Viihteestä/HBO:lta/Netflixistä pyörimään. En mä oikeen ees tiedä, mitä ohjelmia siellä nyt pyörii, aika vähän tulee katsottua telkkaria iltaisin kun on vaan niin väsynyt.

Mikä on sinun suosikki piirretty Disneylta?

Hmm, ei mulla kai oo mitään tiettyä suosikkia, oon tosi monista tykännyt tosi paljon. Kaunotar ja Hirviö on ainakin yks ihana.

Mikä oli lempi artistisi pienenä?

Katri Helena! Puhelinlangat laulaa!

Jos voittaisit lotossa 7 oikein, mikä olisi ensimmäinen tekosi ja asia, johon voittopottiasi tuhlaisit?

No mä en lottoa, joten en voi voittaakaan, mutta kyllä mä ostaisin varmaan jotain tosi kivaa itselleni. Ehkä jonkun uuden laukun. Ja tekisin lahjoituksen Cats of Gilille.

Jos olisi ”pakko” osallistua johonkin tosi-tv -sarjaan, mikä se olisi?

Tällä hetkellä Big Brother kuulostaa hyvältä, sais vaan nukkua siellä, kunnes mut äänestettäis lopulta ulos kun oisin niin tylsä.

Tätähän oli tosi kiva tehdä!

Tykkäättekö te lukea tämmösiä? Ja hei mites toi mun meikki?

 

11 Comment

  1. Maria says: Vastaa

    Heippa, tuli mieleen että milloin oot ajatellut palata töihin? 😊 Itse olen lapsen kanssa kotona (täyttää tammikuussa 2v) ja tiedän tasan tarkkaan miltä susta tuntuu…😅 Kyllä vaan itekin alkaa toivoa jo jotain muutosta elämään.

    1. Kissis says: Vastaa

      Palaan vasta toukokuun alussa. En halua laittaa näin pientä vielä hoitoon, kun ei kävele eikä puhu. Amanda on tosi sosiaalinen, rakastaa muita lapsia ja menoa ja meininkiä, eli varmasti viihtyy hyvin, mutta on silti vielä ihan vauva. On Amanda toki pieni vielä keväälläkin, mutta oma pää ei kestä enempää olla kotona. Ja jaksan uskoa, että siinä vaiheessa se on myös Amandalle parempi ratkaisu, ei oikeen tykkään nytkään pyöriä kotona, vaan koko ajan pitäis olla jotain menoa.

  2. Marjo K says: Vastaa

    Tämä oli hauska, pissisämmä 😂
    Kuulostat ihan normaalilta yksivuotiaan äidiltä. Älä ole huolissasi. Ota sitä omaa aikaa, se varmasti helpottaa.

    1. Kissis says: Vastaa

      Joo, yritän jatkossa olla ainakin yhden illan viikossa pois kotoa ja tehdä silloin jotain omia juttuja. Tää tuntui välillä raskaalta ajatukselta lähteä vielä illalla johonkin, mutta kun kokeilin niin kyllähän se piristi hurjasti.

  3. Nimetön says: Vastaa

    Huomioitko sä kissoja tarpeeksi enää? Ehkä niille tosiaan pitäisi etsiä uudet kodit, jos virikkeitä/huomiota eivät saa. :/

    1. Kissis says: Vastaa

      En todellakaan ehdi päivisin huomioimaan! Kissoista on kyllä seuraa toisilleen eli leikkivät keskenään, mutta lähinnä sit iltaisin ja öisin. Iltaisin toki yritetään ehtiä ja jaksaa silitellä. Alma menikin nyt toisaalle taas, jossa sillä kissakaveri myös. Tilanne toki muuttuu kun Amanda kasvaa, mutta tällä hetkellä on paska.

  4. Stu says: Vastaa

    Ihan kuulostaa normaalilta (ja tutulta)… Varsinkin tuo kaipuu johonkin vanhaan.
    Pelottelen jo etukäteen, että kun töihin palaat, niin kaipaat takas kotiin…
    Ja se syyllisyyden tunne kun viet lapsen hoitoon…
    Mutta kyl se siitä, pakko repiä ilon aiheita jokaisesta päivästä💕

    1. Satu says: Vastaa

      Mä tuun tähän huutelemaan, että ei sitä välttämättä kaipaa takaisin kotiin, kun palaa työelämään. Mä en kaipaa, vaikka toki ikävöin lastani päivän aikana. Mulla on siis samanikäinen lapsi kuin Amanda on ja aloitin opiskelut tänä syksynä. Hän on päiväkodissa ja tuntuu rakastavan sitä (osaa jo kävellä ja kiipeillä, joten pysyy ainakin jollain tasolla vauhdissa mukana :D).
      Ja kaikki eivät myöskään koe syyllisyyttä lapsen viemisestä hoitoon, minä en ainakaan. En osaa kokea syyllisyyttä sellaisesta, josta lapsi selkeästi nauttii. 🙂
      Tsemppiä meille kaikille äideille ja isille, rankkaahan se vanhemmuus on, teki mitä tahansa, mutta onhan se myös hitsin palkitsevaa!

      1. Kissis says: Vastaa

        Joo, Amanda tulee myös rakastaa päiväkotia, haluis sinne nyt jo. 😬 Rakastaa vastaan tulevia tarharyhmiä! Ja muutenkin lapsia. Mutta uskon, että on ensin vaikeeta jättää lapsi hoitoon. Jos kaikki sujuu hyvin, niin en mäkään tätä kotoilua tuu kaipaamaan!! Oon megatylsistyny näihin päiviin. Ja on väsyttävää koko ajan keksiä jotain tekemistä.

  5. Susanna says: Vastaa

    Älä huoli tosta kissa-asiasta, se helpottaa kyllä jossain vaiheessa. Muakin vaan ärsytti meidän kissat kun vauva syntyi, vaikka ennen ne oli mun lapsia. Nyt tilanne on korjaantunut ja lapsi lähenee kolmea vuotta ja rakastaa kisujaan yhtä paljon kuin minä. Uus vauva toki tuloillaan, et saa nähdä koska oon taas valmis lahjoittamaan ne pois 😅

    1. Kissis says: Vastaa

      Joo, kyllä toki helpottaa kun lapsi kasvaa. Ja Amanda rakastaa kissoja! Alma lähti taas nyt hoitoon mutta palaa kyllä. En mä oikeesti näistä luopua halua, mutta, noh, teen tästä ehtiessäni oman postauksen. 😬

Vastaa