Kun vauva vaan itkee

Mun on jo pitkään pitänyt kirjoittaa tää postaus, jonka aihe suurinta osaa blogini vakkarilukijoista tuskin (ja toivottavasti!) koskaan koskettaa, mutta mä uskon, että aika moni tänne tulee eksymään tämän postauksen otsikon takia, ja hyvä niin. Itse googlettelin tätä lausetta usein, lisäksi vakkarihakusanoja oli ”koliikki” (sellaista ei ole oikeasti olemassakaan, se on vain typerä, laiskan lääkärin nimitys vauvan selittämättömälle itkuisuudelle), ”vauvan allergiat”, ”vauvan refluksi” ym.

Meidän historia lyhyesti: jo synnärillä mietin, että tällainen vauva ei voi olla normaali. Vauva oli jo syntymästään asti todella levoton ja itkuisa, ei rauhoittunut kuin rinnalle. Vauvan uni oli todella rauhatonta, heräili jatkuvasti, vihasi kapalointia eikä tuntunut viihtyvän missään muualla kuin tissillä. En toki vauvoista mitään oikein ymmärtänyt (ja kukapa niistä ymmärtäisikään), ja totuus meidän tulevasta arjesta selvisikin kunnolla vasta kotiuduttua, koska sen jälkeen päivät olivatkin itkua, itkua ja itkua. Päivä ja viikko toisensa jälkeen. Sen minkä itkevän vauvan kantamiselta ja imettämiseltä ehdin, selvittelin, mitä me voidaan tehdä, miten tästä selvitään. Hiljaa vauva oli vain tissillä, muuten puklasi, kouristeli ja itki, oli tyytymätön ja jäykkä ja kivulias. Itsekseen ei nukahtanut ikinä, nukuttaminen oli työn ja tuskan takana. Tutti ei kelvannut, joten imetin. Ja imetin. Onneksi tissi kelpasi aina, joten edes hetken tauko itkun kuunteluun. Amanda oli 3 viikon ikäinen, kun käytiin ensimmäisen kerran refluksista (mukamas) tietävän lääkärin vastaanotolla ja siitä alkoikin lääkärissä ravaaminen, jota kesti lähes pari vuotta (Amanda oli vähän yli vuoden ikäinen, kun päästiin viimeinkin hyvän lääkärin vastaanotolle). Kokeiltiin kaikkea, ja tarkoitan kaikkea: imetysdieettejä (mun ruokavaliosta oli lopulta kuukauden ajan pois lähes kaikki), osteopatiaa, vyöhyketerapiaa, refluksilääkkeitä, vatsalääkkeitä, rukoilemista. Amanda kuitenkin enimmäkseen itki ensimmäisen vuotensa, eikä senkään jälkeen ole ollut mitenkään helppoa.

Se, mitä tällä postauksella haluan mahdollisille lukijoille antaa, on mun vinkit siihen, mitä kannattaa/voi tehdä, jos oma vauva vaan itkee. Jos nämä vinkit tuntuvat nyt tyhmiltä, älä hermostu. Voit palata tänne koska vaan uudelleen ja harkita näitä uudelleen, jos on vielä tarve. Etenkin sitten, kun se kauan odotettu 3 kk ikä, 6 kk ikä yms. menee ohi ja itkut senkun jatkuu.

  1. Ihan ensin: luota itseesi. Olet lapsesi äiti ja tunnet lapsesi parhaiten. Jos susta tuntuu, että kaikki ei ole kunnossa, niin ei todennäköisesti olekaan. Jatkuvasti itkevällä vauvalla ei ole kaikki kunnossa, terveet vauvat eivät itke koko ajan. Vauvasi ei ole ”vain temperamenttinen”, vaan sillä on hätä. Ja koska sinä olet lapsesi äiti, tehtäväsi on ainakin yrittää tehdä vauvasi olo paremmaksi.
  2. Älä usko neuvolan höpinöihin. Kaikki vauvat puklaavat, toki. Kaikki vauvat itkevät, toki. Neuvolan henkilökunta ei kuitenkaan elä teidän arkea, eivätkä valvo itkevän vauvan kanssa. He eivät hytkyttele vauvaasi ja toivo, että hän olisi hetken tyytyväinen. Heillä ei ole resursseja lähettää kaikkia itkeviä vauvoja tutkimuksiin, joita ei oikeasti näin pienille edes pysty varmuudella tekemään (lue myös tämä postaus!) Neuvola on näissä pätevä: paino, pituus, päänympärys. Kaikki tärkeitä asioita ja hyvä käydä mittauttamassa säännöllisesti, mutta vauvan itkuisuuteen et hyvin suurella todennäköisyydellä neuvolasta apua saa.
  3. Mene Facebookiin: Refluksilapset (Refluksilapset Ry) ja Allergialapset vertaistukiryhmä. Näihin ryhmiin kannattaa liittyä, koska sieltä löytyy tämän maan parhaimmat tietäjät (ja sitä supertärkeää vertaistukea!). Pieni varoitus kuitenkin: älä hurahda liikaa. Vauvat itkevät muutakin kuin refluksia ja kakka voi joskus olla vihreää ilman, että kyseessä olisi sun eilen syömäsi kurkun palanen. Vauvasi todennäköisesti tulee olemaan kärttyinen koska saa hampaita tai rokotuksia tai mitä ikinä. Kaikki ei ole allergiaa. Näistä kahdesta ryhmästä kuitenkin löytyy paljon tietoa ja kokemusta.
  4. Mene hyvälle allergialääkärille, joka ymmärtää lasten allergioista. Yllä olevista ryhmistä löydät listan paikkakuntasi hyvistä allergialääkäreistä. On pelkkää AJANHUKKAA mennä kenenkään muun vastaanotolle. Ja kyllä, hyvä yksityinen lääkäri maksaa paljon rahaa. Toivottavasti olit siis järkevä jo odotusajalla ja lapsellasi on vakuutus. Muista myös, että paraskaan lääkäri ei välttämättä osaa auttaa teitä, koska vauvoista ei kukaan lopulta tiedä yhtään mitään. Se paras lääkäri kuitenkin kuuntelee, ymmärtää ja ainakin yrittää auttaa.
  5. Mieti ruokavaliotasi. Jos vauvasi on korvikkeella, kokeile maidotonta korviketta. Jos imetät, aloita imetysdieetti heti. ÄLÄ USKO KETÄÄN, joka väittää, etteikö rintamaidon kautta allergeenit välity tai ettei vauva voi olla syntymästään asti allerginen. Suosittelen aloittamaan heti kunnon imetysdieetin, jotta säästät aikaa ja lopulta myös omia voimiasi ja hermojasi: karsi ruokavaliostasi pois maito (=maitoproteiini, monessa mukana), kananmuna, soija ja nauta (nämä yleisimmät allergeenit), ainakin kuukaudeksi. Lisäksi, jos vaan mitenkään jaksat ja pystyt, poista ruokavaliostasi kaikki kotimaiset viljat. Myös kaura. Kuulostaa vaikealta, ja sitä se onkin, mutta jää silti paljon, mitä voit syödä. Suosittelen käyntiä ravitsemusterapeutilla. Voit toki kokeilla ensin vain maidotonta ruokavaliota, tuurilla kyse on vain maitoallergiasta. Itse kuitenkin säädin liikaa dieettien kanssa, nopeinta on ”kaikki pois” -meininki ja yksitellen palauttaminen. Jos koet, ettet mitenkään pysty dieettaamaan, siirry vähitellen maidottomalle korvikkeelle. (Tämä on ainoa asia, jota en itse kokeillut, koska lopulta Amanda ei hyväksynyt pulloa lainkaan ja imetin todella paljon enkä herunut pumpulle yhtään. Näin jälkeenpäin kaduttaa, olisi pitänyt.) LISÄYS: ei ole mitenkään vaarallista kenellekään kokeilla lyhyen aikaa imetysdieettiä. Jos tämä tuo apua, kannattaa ehdottomasti käydä juttelemassa ravitsemusterapeutin kanssa, jotta saat varmasti tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet. Ja viimeistään sitten kun vauvalla alkaa kiinteät, on erityisesti hyvä allergialääkäri paikallaan.
  6. Ota vastaan apua ja yritä ottaa mahdollisimman paljon myös omaa aikaa. Vauva tarvitsee sinua, mutta sä et saa hajota. Sun PITÄÄ päästä välillä pois, levätä, kuunnella muutakin kuin itkua, pystyä ajattelemaan jotain muutakin. Jos neuvola ei muuten kuuntele/auta, tee perheestäsi lasu. Tämä on toinen asia, jota en tehnyt, mutta olisi pitänyt. Näin saa varmasti apua vauvan hoitoon ja omaan jaksamiseen. Itse olisin hyötynyt todella paljon paitsi avusta, myös psykiatrin palveluista.

Niin, jatkuvasti (=myös päiväsaikaan) itkevällä vauvallasi hyvin suurella todennäköisyydellä on siis refluksi (tätä myös siis silent-versiona, eli vauva nielee kaiken maidon eikä puklaa), joka saattaa olla allergiaperäistä. Etenkin jos vauvasi kouristelee vatsaansa, kakkaa usein ja tuotokset ovat löysiä, limaisia ja vihreitä (Amandalla oli pahimpaan aikaan kakka ihan myrkynvihreää limaa) allergia on suolisto-oireinen. Tai jos iho punoittaa, allergia oireilee sitä kautta. Nämä saattavat mennä ohi vauvan kasvaessa ja kehittyessä, tai sitten ei. Etenkin suolisto-oireisissa allergioissa siedättäminen on typerää: suolisto kärsii sitä enemmän, kun sinne ärsyttävää ainetta lykätään. Refluksi sen sijaan voi jättää jälkensä mm. yliherkkyyksien ja syömisongelmien myötä, ärtynyt ruokatorvi tarvitsee kunnolla aikaa parantuakseen. Näiden em. asioiden takia suosittelen ainakin lopulta harkitsemaan allergia-vaihtoehtoa, vaikka ”meidän suvussa ei ole allergioita!”. En ole itsekään allerginen millekään, mutta kas kummaa, lapseni on.

Apteekista saa refluksilääkkeitä ilman reseptiä, joita en kyllä suosittele yhdellekään imeväisikäiselle. Ensinnäkin niiden perillemeno on usein kysymysmerkki ja vauvan kehittymättömään elimistöön en moisia tunkisi muutenkaan. Ei ole olemassa mitään muuta täysin varmaa keinoa todeta allergiaa, kuin allergeenin välttäminen ja sen jälkeen altistus. Valitettavasti. Olisikin niin helkkarin yksinkertaista vain marssia ottamaan pari putkiloa verta ja sitä kautta saada selkeä lista kaikesta, mille kaikelle lapseni on allerginen. Mutta ei, tämä allergiamaailma on ihan oma, tyly maailmansa.

Lopuksi mitä meille kuuluu nyt: Amanda on nyt vähän päälle 2 vuotta. Ruokavaliosta on edelleen pois maito ja kaura (päiväkodissa lisäksi kaikki muutkin viljat) ja syöminen ei ole mitenkään helppoa. Amanda on mielestäni edelleen ”keskivertolasta” levottomampi ja itkuisempi, pienetkin ärtymykset saavat helposti aikaan isot itkut ja kaikki perusflunssatkin ovat todella hankalia. Refluksia on siis edelleen, Amanda hieroo usein korvia, kaulaa ja silmiä. Vahvasta refluksilääkkeestä kuitenkin päästiin eroon jo yli puoli vuotta sitten ja Amanda pääasiassa nukkuu yöt ja päivisinkin yli puolen tunnin päiväunet. Elämä on kaiken kaikkiaan todella paljon helpompaa kuin vuosi sitten.

Olen tämän ennenkin täällä sanonut ja sanon taas: toista lasta ei meille tule. Välillä, heikkoina hetkinä mielessä toki välähtää, kuinka ihanaa olisi, jos Amandalla olisi sisarus, mutta mä olen edelleen ihan poikki ja nääntynyt meidän vauvavuodesta. En mitenkään jaksaisi elää toista samanlaista. Etenkään, kun en lopulta keksinyt mitään, millä olisin Amandan oloa helpottanut. Amanda taisi olla allerginen ihan tasan kaikelle, näin mä jälkeenpäin ajattelen, koska mikään ei kunnolla auttanut. Helvetillinen vauvavuosi, sitä se oli.

Jos haluat lukea postauksia meidän vauva-arjesta (kovin paljon en kyllä sattuneesta syystä tuolloin ehtinyt blogiini kirjoittelemaan), löydät niitä blogin arkiston kautta ajalta marraskuu 2017-marraskuu 2018.

P.S. Mulla ei ole hirveästi kuvia itkevästä Amandasta, enkä varsinaisesti niitä itkuja halua muistellakaan, joten siksi tässä postauksessa kuva synnäriltä. Eli todistettavasti Amanda edes kerran nukkui sylissä ilman tissiä ja kapaloituna! Suosittelen ehdottomasti ottamaan paljon kuvia omasta vauvasta, jotta jäljelle jää muistoja muustakin kuin itkusta.

P.P.S. Koliikkivauvat -ryhmässä kysytään usein, ”kuinka selviän itkuisen vauvan kanssa?” Mä vastaan siellä usein rehellisesti, että en todellakaan tiedä, kuinka me selvittiin. Jatkuvasti itkevä vauva on todella raskas paitsi omalle mielenterveydelle ja jaksamiselle niin myös parisuhteelle. Siitä selviää, koska on pakko. Koska se on sun lapsi, jota kaikesta huolimatta rakastat enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa.

18 Comment

  1. Nimetön says: Vastaa

    Vauvan kanssa mennään lääkäriin ja tehdään hoitosuunnitelma, eikä aloiteta (etenkään erikoiskorvikkeita) tai jätetä pois ominpäin mitään, jos imettää. Kaikki pitää tehdä ammattilaisen ohjeistuksella. Joten siksi olen tosi monesta kohdasta hyvin eri mieltä kuinka toimia. Lääkärien ja neuvolan ammattitaidon kyseenalaistaminen on kyllä mielestäni vastuutonta. 🙁

    1. Kissis says: Vastaa

      Kuka tässä tapauksessa siis on sun mielestä ”ammattilainen”? Me käytiin todella monen lääkärin vastaanotolla saamatta yhtään mitään apuja saati ”hoitosuunnitelmia”. Ei ole mitenkään vaarallista kokeilla imetysdieettiä, siitä voi saada todella ison avun jos kyse on allergioista. Toki pitkään jatkuessaan (teen tästä postaukseen vielä lisäyksen), on syytä käydä ravitsemusterapeutin luona ja hyvän allergialääkärin, viimeistään kun kiinteät astuu kuvaan. Jos tarvitsee täysin maidotonta korviketta, on toki syytä tehdä altistus lääkärissä, jotta saa todella kalliiseen korvikkeeseen kela-korvauksen. Monesti pilkottukin auttaa, jos vauva sietää hieman maitoa.

      Ja kyllä, mä todella vahvasti kyseenalaistan lääkäreiden ja neuvolan ammattitaidon kun kyse on lapsen allergioista ja refluksista.

    2. Erp says: Vastaa

      Höpö höpö. Ehdottomasti pitää osata kyseenalaistaa lääkärien ja neuvolan ohjeita. Ne ovat monesti ihan yleistävää diipadaapaa. Äiti on vauvan kanssa 24/7 ja on oman vauvansa asiantuntija.
      Mielestäni kirjoitus on asiallinen, joskin kärjistävä mutta silti hyvä. Hoitoalan ammattilaisena ja erityislapsen vanhempana luin tekstin useampaan kertaan ja totesin sen aivan asialliseksi, minäkin kyseenalaistin ohjeistuksen aikanaan ja pärjäsimme hyvin. Neuvolassa käytiin, koska siellä kuuluu käydä, mutta siitä ei muuta iloa ollut, kun vaan yleismaallista höpinää.
      Ihmisen luonteeseen pitää kuulua kyseenalaistaminen ja kokeileminen ylipäätään, sillä ihmiskunta kehittyy vain siten.
      Kirjoittajalle toivotan tsempit myös jatkoon, hienosti olet selvinnyt! Itsellä nyt jo esiteinin äitinä elämä on helpottunut (uskokaa tai älkää). Ja nimenomaan kyseenalaistamiseen ja omaan äitiyteen ja kokeilemiseen tämä homma perustuu.

      1. Kissis says: Vastaa

        Joo, tein tästä tekstistä tahallani kärjistävän. Tunnen kyllä vauvoja, jotka ovat saaneet apua neuvolasta refluksiin, mutta väitän tämän olevan harvinaista, kaiken lukemani ja kuulemani perusteella, ja yllättäen tässä parin vuoden aikana on tullut perehdyttyä näihin juttuihin paljon.

        Itse koin epäonnistuneeni, kun en osannut helpottaa lapseni oloa riittävästi, vaikka kaikkea yritin. Onneksi nykyään refluksi on mielestäni riittävän aisoissa ja vatsakin enimmäkseen kondiksessa.

  2. Salla says: Vastaa

    Mä aina näitä sun postauksia lukiessa mietin, että onko sulla joku salainen toinen lapsi, josta mä en tiedä 😂😂 En mä toki teidän arkea ole kärpäsenä katossa ollut seuraamassa (harmi, ois jännää 😄), mutta kumminkin Amandaa nähnyt jonkun verran syntymästä asti ja mä en ikinä luonnehtisi sitä tyytymättömäksi tai itkuiseksi! Mun silmään se on päinvastoin hirmu sellainen tasaisen rauhallinen ja tyytyväinen, ja on mun aikana itkassut lähinnä jännityksestä 😄 Halusin sanoa tän niinku ulkopuolisen näkökulmana siihen, miltä neiti vieraiden silmiin vaikuttaa 😊

    1. Kissis says: Vastaa

      Joo, pari ensimmäistä viikkoa kun meillä kävi paljon vieraita, Amanda nukkui AINA tyytyväisenä, koska puheensorina ympärillä. Heti, kun ovi sulkeutui, silmät aukes ja alkoi itku. Mähän en kutsunut ketään kylään pahimpana itkuaikana (n. 2 kk) enkä poistunut muualle kun lääkärikäynneille ja vaunulenkeille, koska missään muualla ei päivisin nukkunut sitäkään vähää. Mutta Amanda olikin tyytyväinen yleensä aina kun oli vieraita, koska huomio kivusta siirtyi pois (tän takia esim. neuvolassa usein ihmetellään ”itkuista vauvaa”, kun vauvahan on niin rauhallinen eikä itke, ette te mitään apua tarvii). Tän takia mä pyysinkin meille usein vieraita, mikä oli tosi kuluttavaa myös. Jos oltiin Amandan kanssa kaksin kotona, ei yleensä mikään viihdyttänyt ja sai kyllä kaikkensa tehdä, että päivät ei ois pelkkää itkua. Tarjosin usein remonttimiehillekin kahvit ihan vaan siks, että Amanda ei hetkeen itkis, kun oli jotain uutta katseltavaa. 😀 Ja käytiin sit toki myöhemmin paljon myös vauvatreffeillä, leikkihuoneissa ja muskarissa ym., jotta ois tyytyväisempi.

      Etkä kyllä ihan hirveen montaa kertaa/pidempiä aikoja Amandaa ole nähnyt. 🙂 Mutta siis uskon kyllä, että varmasti monella Amandaa vähemmän nähneillä on sama mielipide kuin sulla. Lähipiirissä on myös onneksi paljon ihmisiä, jotka näkivät myös ettei kaikki todellakaan ollut vauvalla kunnossa ja mua ei pidetty ihan hulluna. Nythän Amandan kanssa on toki jo ihan erilaista.

  3. Kuorotipu says: Vastaa

    Jälleen yksi tarina, joka vahvistaa päätöstä vapaaehtoisesta lapsettomuudesta.
    Ja saa nostamaan hattua kaikille niille aikuisille, jotka on selvinnyt vauvan kanssa.

    Mä olen ollut koliikkivauva ja nyt aikuisena mulla on todettu refluksitauti, jonka itse muistan oireilleen aina. Diagnoosin jälkeen oon ihan tosissani miettinyt, että kuinka iso vaikutus refluksilla on ollut teini-iässä alkaneen syömishäiriön kehittymiseen. Mä en siis ole koskaan ollut laihdutuskeskeinen, kunhan inhosin syömistä. Ei varsinaisesti liity mihinkään, mutta tulipahan mieleen noista mahdollisista tulevaisuuden syömisongelmista.

    1. Kissis says: Vastaa

      Joo, kyllä mäkin pelkään Amandalla olevan ihan refluksitauti, jota yritetään toki nyt hillitä tällä ruokavaliolla, ja usein ruokavalio onkin pätevin hoitokeino, lääkkeet kun saattavat pidempi aikaisesti käytettynä häiritä vatsan toimintaa. Amanda tällä hetkellä haluis syödä usein mutta vaan vähän kerrallaan, eli paljon tyhmiä välipaloja meillä harrastetaan. Kyllähän ”koliikkivauvankin” jatkuvat itkut jossain vaiheessa jäävät, ja sitten onkin temperamenttinen, levoton, kaikesta hermostuva, huonosti syövä taapero, jolla on erityisen voimakas uhmaikä. Onneksi Amandan kanssa koen, että meillä ei ole ainakaan tällä hetkellä hirveän huono tilanne, eli eteenpäin mennään eikä enää käydä säännöllisesti lääkärissäkään. Jotain tutkimuksia pitää kuitenkin lähiaikoina tehdä Amandan hengityksen suhteen, joka on edelleen melkoista puhinaa ja ähinää ja pidättää hengitystä. Toivoin tämän menevän iän myötä ohi, mutta ei.

  4. Kuorotipu says: Vastaa

    No mut pienet annokset vähän kerrallaan on itsellä ainakin se paras keino pitää refluksioireet kurissa. Toivottavasti oireille joka tapauksessa löytyy syy ja apu 🙂

  5. Kuorotipu says: Vastaa

    Pienet annokset säännöllisesti syötynä on itsellä ainakin se paras keino pitää refluksioireet kurissa. Toivottavasti oireille joka tapauksessa löytyy syy ja apu 🙂

  6. Henna says: Vastaa

    Miekin monesti mietin, että voiko tää olla sama lapsi mistä kirjoitat😁 Eilen just ihailin miten rauhallinen Amanda oli, kun oma hyppiI tyyliin seinille😂 Väsymykseen kannattaa hakea apua, ei oo kenenkään etu jos äiti väsyy.😒 Kahden lapsen kohdalla tässä allergiataivalta läpi eläneenä, en oo tekstistä täysin samaa mieltä, mutta vertaistuki ja osaava lääkäri on kullanarvoisia. 😌

    1. Kissis says: Vastaa

      No näkisit Amandan meillä kotona! 😅 Kylässä on nykyään aluks tosi rauhallinen ja ujo. Mut siis toi nyt on normaalia, tottakai lapset riehuu ja kiukuttelee ja itkee. Pahasta olosta johtuva itku ei oo normaalia. Meillähän pahin oli se eka 6 kk ja sitku kiinteet alko ni pakka hajos mut samalla sain pikkuhiljaa isoimpia pahiksia kiinni ja osasin välttää omassakin ruokavaliossa. Refluksilääke auttoi vähän yli vuoden iässä kun jokanen kaatuminen ja horjahtelu kävelemään opetellessa sattui hirveesti. Tän ikänen lapsi nyt ei tietenkään koko aikaa enää itke ja Amandan tilanne muutenkin jo parempi.

  7. Elisa says: Vastaa

    Mulle Amanda näyttäytyi myös rauhallisena, mut ymmärrän et on tosi eri juttu nähdä vauvaa 2h vs. 24/7. Ja selvisihän sitten lopulta, että Amanda on tosi allerginen edelleen – eli et tosiaan turhasta rampannut lääkäreillä. Ainoa mikä harmittaa on, etten ehkä tajunnut olla ihan niin tarpeeksi tukena kuin ois tarvinnut ❤️

    1. Kissis says: Vastaa

      Mä en hirveesti apuja pahimpaan itkuaikaan edes pyytänyt, koska imetin niin paljon ja kaikki oli tosi hankalaa. Mehän nähtiin aika usein, mikä oli kyllä ihan riittävästi tukea! ❤️

      Mulle oli ihan selvää alusta asti, mikä Amandalla oli, en vaan osannut riittävästi auttaa. Amandan allergiat ei varsinaisesti vieläkään oo täysin selvinneet, syö tälläkin hetkellä jotain mikä aiheuttaa oireita. En vaan enää osaa enkä jaksa karsia 😑

  8. Nimetön says: Vastaa

    Mä oon pahoillani että jostain syystä useampi ihminen täällä vähättelee ja kyseenalaistaa sitä, mitä olet vauvasi kanssa kokenut. Itse olen kohdannut samaa. Kukaan muu kuin lapsen perheenjäsenet , ja etenkin kotona oleva vanhempi, ei tiedä millaista se elämä oikeasti on.

    1. Kissis says: Vastaa

      Näinhän se on. Mutta on myös vaikeeta ulkopuolisena tietää, mitä ne päivät ja yöt kokonaisuudessaan ovat. Ja kun tosiaan vauva viihtyi yleensä ihan OK kun oli vieraita katseltavana (ei kyllä aina, välillä kyläilytkin oli huutoa). Mutta usein kyllä sain kuulla, että ihan normaali vauva meillä on. Onneksi kuitenkin sentään jotkut, muutama lääkäri mukaan lukien, näki Amandan kivut ja pahan olon.

      Meidän ”pelastus” oli se, että kun päikkäreitä ei refluksin takia oikein ikinä kunnolla nukkunut, niin yöt nukkui kun oli niin poikki. Toki oli meilläkin ne vaikeat ja hulinakaudet ja imetin pitkään öisin. Muistan kyllä yhden kaks-viikkosen kun joka yö vaan heiluttelin pinnasänkyä eikä kumpikaan oikeen nukkunut, en minä enkä vauva, ihan kamalaa. Mutta näitä kausia ja vaikeita aikoja on jokaisella vauvalla, meillä vaan koko ekat 1,5 v oli tosi vaikea, ja nimenomaan ne päivät.

  9. Nimetön says: Vastaa

    HUH! Ei voi kun nostaa hattua, että olette luovineet noin vaikeiden terveysoireiden kanssa. Meillä on ollut pari päivää itkuisaa, niin on siitä jo pinna kiristynyt aika äärimilleen. En voi edes kuvitella miten raskasta on, jos sitä on päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Ihan superihailtavaa, että olet/olette taistelleet asian kanssa ja selvittäneet, mikä pienellä on pielessä. Onhan se ihan kamalaa nähdä oman lapsen kärsivän :/ Melkoisia sankareita olette allergia/refluksivauvojen vanhemmat!

    Tuli mieleen kommentoida ylemmän vaapaehtoisesti lapsettoman kommenttia… Vapaaehtoinen lapsettomuus on toki oikein hyvä valinta, mutta ei niitä lapsia nyt sen takia kannata jättää hankkimatta, että ne saattavat itkeä 😀 en siis toki usko että yksistään se on kenelläkään päätöksen taustalla, mutta aika monesti tuntuu, että vanhemmuudesta annetaan aivan totaalisen liioitellun raskas ja vaikea kuva (ja en tarkoita, että Heini vaikka tässä liioittelisi enkä mitenkään kyseenalaista tai väheksy , mutta ainakin oma mielikuva ennen lasta vauva-arjesta oli että se on hullun raskasta, perseestä, parisuhde kärsii – pakko tehdä lupaus ettei vauvavuonna erota koska on niin kauheaa että muuten sitä eroaisi jne. Aivan varmasti totta monille, muttei missään nimessä koko kuva tai väistämätön kohtalo vauvan kanssa). Meillä vauva on ollut erittäin perustyytyväinen, nukkuu yöt hyvin, yleensä päiväunetkin menee hyvin 1-3h*2. Hereillä iloisena touhuilee, tutkii ja seurustelee. Paljon enemmän hänestä on iloa kuin vaivaa. Toki sitä ei koskaan tiedä millaisella terveydentilalla oma tuleva lapsi on varustettu, mutta uskoisin, että nämä vaikeat terveysongelmat ovat kuitenkin pieni vähemmistö. Ei ollut tarkoitus mitenkään lesota että näin helppo vauva meillä, njäh njäh, mutta siis etukäteen itseäni kauhistutti aivan valtavasti että miten vaikeaa ja raskasta sen vauvan kanssa tulee olemaan, jaksaako sitä, kannattaako koko hommaan ryhtyä, ja kyllä tämä helppous ja leppoisuus on ylittänyt kaikki villeimmätkin unelmat :O Joten tekee mieli kertoa myös se toinen puoli asiasta…

    Aurinkoista kevättä teidän perheelle Heini! Kiva kun kirjoitat vielä vauva-aiheistakin, luin näitä sun vauvatekstejä TODELLA paljon raskaana ollessani 😀

    1. Kissis says: Vastaa

      Pakko sanoa, että jos mä oisin nähnyt meidän vauvavuoden etukäteen, siis ennen raskaaksi tulemista, mä en ois lasta halunnut. 🙁 Sillon tietenkään ei ois ollut vielä tunnesidettä lapseen, joka sitten toki auttoi jaksamaan. Mutta jälkikäteen mietin itsekin, etten tajua miten jaksoin. Edelleen meillä on tosi hankalia päiviä, mutta ei toki enää sitä mitä se arki joskus aiemmin oli.

      Ole onnellinen tyytyväisestä vauvasta ja ihanaa kevättä myös! ❤️

Vastaa