3 x uutta ulkonäössä

Koko vauvavuosi tuntui menevän päivästä toiseen selviytymisessä ja 100 % vauvaan keskittyen. Mulla meni tosi pitkä aika synnytyksestä, että ehdin/muistin edes kunnolla vilkaista itseäni peilistä. Käytin koko vuoden hyvin pitkälti samoja vaatteitakin, ne yleensä olivat sopivasti aina siinä käden ulottuvilla (no kai mä niitä välillä pesinkin, ehkä). Oma ulkonäkö ei tosiaankaan ollut mielessä kovin usein. Meikkejä ostin vähän liikaakin (itseä ilahduttaakseni), mutta en niitä kyllä hirveästi ehtinyt heti käyttää. Kun piti valita, käytänkö päikkäriajan (30 min) naaman ehostamiseen vai suklaan mässyttämiseen, valinta oli usein aika selvä. Edelleen meikkaan aika nopeasti ja mahdollisimman hiljaa aamuisin ennen töihin lähtöä, mutta nyt on ollut jo vähän aikaa ja jaksamista fiilistellä niitä tehtyjä meikkiostoksia. Lähiaikoina ulkonäössäni on kuitenkin tapahtunut muutakin muutosta kuin silmärajausten paluu, nimittäin nämä kolme asiaa:

JOB STOPPER

Mä tosi pitkään mietin kämmenselkätatuointia, täällä siitä kirjoittelinkin. Silti tää on ainoa tatuointi, josta meinasin livistää vielä edellisenä päivänä tatska-ajasta. Että haluanko mä OIKEASTI tatuoinnin näin näkyvälle paikalle ja sopiiko sellainen edes mulle. Ja miten nopeesti se haalistuu!? Aihetta mietin kyllä jonkin verran, mutta valitsin sitten sen klassisen ja turvallisen ruusun. Koko mun käden tatuoinnit on tehnyt La Muerte Inkin Sanna ja tottakai halusin myös tän ”vikan” tatskan Sannalta. Tekeminen kyllä sattui AIVAN HELVETISTI. Edelliset tatuoinnit sattuivat välillä, tää sattui ihan koko ajan. Hikoilin ja purin hampaita yhteen koko tatskaamisen ajan. Nyt kun tatuointi on ollut siinä kohta pari kuukautta ja vaikka se onkin jo kulunut ja reunat pitää tehdä uusiks, en todellakaan kadu yhtään! Hieno on!

Johtuu ehkä siitä, että koko käsi on täynnä tatskaa ja varmaan myös siitä, että tää tosiaan kulahti aika nopeesti, en ole saanut tutuilta ihmisiltä oikein mitään kommenttia tästä. Luulevat varmaan, että se on ollut siinä pitkänkin aikaa. Tuntemattomat sen sijaan kommentoivat! En jotenkin edes etukäteen tajunnut, että tatuointi tässä kohdassa on varsinainen idioottimagneetti. On kysytty mm. ”mitäs sitten teet kun haluat siitä eroon?” Nojaa, varmaan katkaisen käteni.

microblading

MICROBLADING

Jos jotain vihaan, niin kulmien meikkaamista. En vaan osaa. Niiden muotoiluun/värittämiseen menee hitsisti aikaa ja lopputulos on aina erilainen, yleensä huono. Siksipä innostuin hirveästi, kun kuulin, että nykyään on todella taitavia microblading-osaajia. Ja toukokuun lopulla menin niistä taitavimman, BrowRiinan, käsittelyyn. Vaikka olin aivan varma, että tulen olemaan todella tyytyväinen lopputulokseen, kyllä mulle silti kesken kulmien tatuoimisen iski pieni paniikki-fiilis, kun jotenkin sisäistin, että mulle oikeasti TATUOIDAAN kulmat! Hulluko oon!

Itse operaatio kyllä tuntui (siis siltä kuin ihoa raavittais tosi terävällä tikulla), mun mielestä kulmien nyppiminenkin sattuu ihan hirveesti! Mutta onneksi kulmiin käytetään puudutetta, joka toi alun pienen kärsimyksen jälkeen helpotuksen. Kulmista tulee aluksi tosi tummat, mutta sävy haalistuu nopeasti. Tässä kuva kulmista aika pian tekemisen jälkeen (niissä on myös Bepanthenia, joten siksi lähmäisen näköiset):

Koko homma tehdään uusiksi kuukauden päästä ja sen jälkeen onkin sitten ”lopulliset”, tosi hienot kulmat (se eka kuva). Olen ihan superhypertyytyväinen mun kulmiini nykyään ja olen saanut TOSI paljon kehuja kaikilta, jotka tietävät, mitä niille on tehty. Mutta kuten toi kämmentatuointikin, tutut, asiasta tietämättömät ihmiset eivät ole kommentoineet mun kulmia mitenkään. Vähän niihin kulmakynää huitaisen, mutta muoto on aina täydellinen. Säästää kyllä ihan sairaasti aikaa ja hermoja, enkä IKINÄ luovu näistä. Seuraava vahvistus tehdään joskus ensi keväänä. Tekijä Riina on ihan supersuosittu, mutta aikoja kannattaa ehdottomasti kysellä, peruutusaikojakin saattaa tulla. Ihan kenen vaan käsittelyyn ei todellakaan kannata mennä, sillä kyse on hei kuitenkin omasta naamasta!

THE SORMUS

Mua kosittiin Dubaissa tammikuussa ja vaikka olis ollut kiva saada sormus sormeen heti sillä sekunnilla, olin tosi tyytyväinen, että mies ei sellaista mennyt etukäteen ostamaan. Koska: mä vihaan sormuksia. En ole muutenkaan mikään koruihminen, mutta sormukset… ei ei ei. Ne ei vaan sovi mulle. Mulla ei oo mitenkään sirot sormet ja sormuksetkin on yleensä aika rumia ja hankalia. En ole koskaan tottunut käyttämään sormuksia ja muistan, kuinka mua ahdisti edellisen suhteen kihlasormus (olen siis ollut kihloissa aiemminkin). Sormus itsessään oli ihan ok-nätti, mutta sormuksen käyttäminen jatkuvasti on vaan jotenkin tosi ahdistavaa. Käsiä on ärsyttävää pestä sormus sormessa, tuntuu, että sormuksen alle jää hirveä määrä jotain bakteereja.

Mutta koska sormus nyt kuuluu asiaan, halusin ehdottomasti siron ja mahdollisimman huomaamattoman sormuksen. Miehellä ei vieläkään kihlasormusta ole (!!!), mutta omani saatiin yhdessä upean suomalaisen korusuunnittelijan Heidi Vornanin kanssa lopulta suunniteltua ja noh, ei siitä mitenkään huomaamaton tullut, mutta rinkula on kyllä siro, heh! Ja aivan ihana, musta ruusuhiontainen timantti. En voi ikinä erota, koska en voi luopua tästä sormuksesta. Olen todellakin rakastunut tähän sormukseen ja se ei ahdista mua yhtään! (OK, kotona perheen kesken en tykkää sormusta käyttää ja otankin sen usein töistä palattuani sormesta pois. Päivisin vilkuilen sitä koko ajan rakastuneena.)

Onko teillä jotain uutta, ulkonäköön liittyvää? Tai mitä mieltä mun kädestä, kulmista tahi sormuksesta?

Postauksessa on linkkejä, mutta en hyödy niistä yhtään mitään. Ne on vaan siksi, jos jotakuta kiinnostaa enemmän. 

10 Comment

  1. Satu K. says: Vastaa

    Toi sormus on kyllä upea! Ja tatska myös! Sanna on kyllä ihan paras, mulla on kans Sannan tekemä kukka-/pitsitatuointi käsivarressa ja se on heittämällä mun kaunein tatuointi. <3

    1. Kissis says: Vastaa

      Oi, kukka-pitsi-aiheet on hienoja!

  2. Rössö says: Vastaa

    Hieno sormus, tykkään!! Pakko tosin kommentoida, että ei sormus mikään pakollinen oo.. meillä ei ollu kihlasormuksia ollenkaan, eikä Henkalla oo myöskään vihkisormusta 😀 Ollaan saatu kyllä kommentteja, mm. ”Miten voi olla naimisissa, jos ei oo sormusta?” No ihan vaan nimet paperiin ja sanotaan oikeassa kohdassa ”tahdon” 🙂

    1. Kissis says: Vastaa

      Joo, tunnen muitakin joilla ei sormuksia ole vaik ovat naimisissa. Mut, noh, kyllä tätä nyt viittii pitää 😀

  3. K says: Vastaa

    Sormus on kyllä upea ja just sun tyylinen (ja ihmekkös tuo jos oot ite ollut suunnittelemassa sitä)! 🙂 Mullakin kulmakarvojen meikkaaminen on yksi ikuinen murheen kryyni ja vielä kun toinen kulmakarva on luonnostaan matalemmalla ja suorempi kuin toinen niin joinakin aamuina lopputulos on kyllä ihan katastrofi ja eniten aikaa käytän meikissä kulmakarvoihin. Silti en oo uskaltanut lähteä micro bladingia kokeilemaan, vaan sitkuttelen ABH brow pomaden ja ohuen siveltimen kanssa, joiden avulla tulos on joskus jopa yllättävän hyvä 😀 Kulmakynällä ei oo toivoakaan saada kulmista järkevän näköisiä ja jäävät kynällä myös tosi eriparisiksi.

    1. Kissis says: Vastaa

      Kiitos, oon samaa mieltä! 😀

      Voi, mä niin suosittelen harkitsemaan microbladingia!!! Mullahan oli kans tuo, että toinen kulmakarva oli eri näköinen, ja se ero oli tosi vaikea itse tasata.

  4. momo says: Vastaa

    Ooh mikä sormus! Mitä metallia se on? Tosi mielenkiintoinen värivivahde… itselläkin kihlasormus on ainoa äitiysajan uus juttu ulkonäössä. Itellä tosin aika yksinkertainen, siro kultasormus, vähän koristekuviointia, josta tykkään tosi paljon. Kauhee mietintä oli, millaisen ottais, haaveilin teettämisestäkin ja jostain hienoista mutta sopivan huomaamattomista jalokivistä. Mut lopulta päädyttiin simppeliin, ja oon kyl tosi tyytyväinen. Mäkään en oo mikään koru- tai varsinkaan sormusihminen, yököttää ne bakteerit, ja alkuun pelkäsin etten oppia käyttämään tuota, mutta jotenkin rakastuin sen pitämiseen ja nykyään on suorastaan alaston olo ilman.

    Mut joo, ihmeen homssuna sitä tulee kuljettua lapsen syntymän myötä. Ne pienet hetket kun vauva suostuu nukkumaan, tulee käytettyä ihan muuhun kuin ulkonäköön..
    Mut jotenkin mielestäni näytän paremmalta äitiyden myötä, olisiko joku itsetuntojuttu 😯 kun joku katsoo niin puhtaan ihalevasti ja rakastavasti niin kai sitä alkaa ajatella itsestäänkin jotenkin eri tavoin (ei sillä, että meikkaaminen olisi huonosta itsetunnosta kiinni, mut mielenkiintoinen huomio mielestäni!)

    1. Kissis says: Vastaa

      750‰ valkokultaa. 🙂 Simppeli on kyllä sormuksissa yleensä just parasta.

      Kun imetin, ja etenkin sillon kun imetin vielä paljon, niin oma vartalohan oli melko jees! Kun oli tissit ja -6 kg 😀 Äkkiä ne kilot tuli takas ja samalla tissit katos, haha. Mut sillon ei tosiaan paljon mitään kivoja paitoja tullut käytettyä, koska imetyspaidat… nyt näytän mielestäni vaan väsyneeltä. Ja tosiaan jotain urheilua pitäis. Ja syödä paremmin.

  5. RuuRuu says: Vastaa

    Heidin korut on maailman ihanimpia!!! sun sormuskin on ihana!

    1. Kissis says: Vastaa

      Hih 🙂

Vastaa