Täysin perseestä

Oon itkenyt tän vuoden aikana jo niin paljon, että ihmettelen suuresti, jos jotain kyyneliä riittää vielä seuraavallekin vuodelle. Koska yritän olla itkemättä Amandan nähden, on vaunulenkillä Amandan nukkuessa hyvä hetki itkeä – Suomessa tällaiset julkisesti itkevät henkilöt kierretään suosiolla kaukaa.

On ollut aika rankkaa Amandan itkujen ja vatsakipuilun kanssa ja bonarina siihen tää kissasäätö. Reiskahan sekosi aivan täysin kun Amanda tuli, ei kestänyt yhtään vauvan itkua. Laitettiinkin Reiska suosiolla hoitoon, kun tilanne meni ihan mahdottomaksi. Seuraavaksi hoitoon lähti Alma, joka alkoi huudella ja pitää muutenkin meteliä öisin – täällä ei nukkunut enää kukaan. Alma on edelleen hoidossa ja yritetään toimisko homma paremmin uudessa, isommassa kodissa.

Reiska palasi noin viikko sitten meidän luokse ja eilen se sitten vietiin pysyvästi meidän luota pois – kasvattajan luokse takaisin. Melkein kymmenen vuotta ehdittiin yhdessä olemaan ja olo on suoraan sanottuna aivan paska.

Tarkoitus oli kokeilla myös Reiskan kanssa, helpottaisko enempi tila, mutta kuten kuvista näkyy, tilanne meni jo aika pahaksi lyhyessä ajassa. Reiska vihaa korkeita ääniä ja Amanda on todella äänekäs – jos ei itke, niin hihkuu ja kiljuu. Reiska ei vaan siedä tätä vaan tuli paikalle rähisemään, hyökkäili Arskan ja mun päälle ja repi stressaantuneena silmiä ja korvia. Reiska piti siis pian saada muualle. Mietittiin jo aiemmin, että kasvattajalle vois olla järkevää viedä, mutta kasvattajalla on kuusi muutakin burmaa, joten jälleen uusi stressi Reiskalle. Toivon, että sopeutuu joukkoon ja jos sopeutuu, niin se on sitten Reiskan toivottavasti loppuelämän koti. Oon tosi hajalla ja ikävä on iso, mutta pakko ajatella Reiskan parasta, eläinten kanssa sitä on helposti liian itsekäs. Tai no, yritän kai mahdollisimman paljon olla ajattelematta, koska tulee niin paska fiilis.

Muutto on tosiaan meillä nyt tulevana sunnuntaina. Oon tietenkin taas kipeä, yöt on olleet Amandalla enemmän huonoja, päikkäreitä ei oikeen enää pitkiä aikoja nukuta… raivopakkaan siis iltaisin ja yritän jotenkin selvitä hengissä taas tästäkin.

21 Comment

  1. Emma says: Vastaa

    Voi ei, kuulostaa ihan liian paljolta samaan aikaan. Paljon voimia, toivottavasti pian tasaantuisi. Voi Reiska, itku tulee. 😥

    1. Kissis says: Vastaa

      Kiitos, kyl tää tästä!

  2. Maria says: Vastaa

    Kurjaa 😥 mutta kyllä Amanda taas pian nukkuu. Huonon kauden jälkeen tulee aina hyvä. 😘
    Muista syödä, että jaksat.

    1. Kissis says: Vastaa

      Heh, no mähän en nyt paljoa syö, kun on tää imetysdieetti…tai siis yritän syödä riittävästi, mutta aika yksipuolisesti. Siks varmaan tää jatkuva sairastelukin.

      1. Maria says: Vastaa

        Äh, tarviit nyt voimaruokaa! Ja unta!!! Eli rämmi sisulla eteenpäin vaan 😜💪💪😀👍❤️

  3. Maria says: Vastaa

    Harmillista ollut seurata Reiskan oireilua 😔 Mutta oikea ratkaisu ajatella kissan parasta, vaikka menetys sattuu ❤️ Tsemppiä muuttoon ja huonoihin öihin, kohta varmasti helpottaa (ainakin hetkeks kun tulee taas joku uus vaihe…😅)

  4. Tintsh says: Vastaa

    Tosi inhottava tilanne. Voimia. ❤️

  5. Sissi says: Vastaa

    Raskaita päätöksiä ja aikoja. Valoa kohti <3

  6. Sonja says: Vastaa

    Tosi kurja juttu 😥 Toivottavasti Reiska sopeutuu kasvattajan luokse. Pidän peukkuja! Ja toivottavasti saisitte Alman takaisin sitten uuteen kotiin.

  7. Jaksamisia sinne <3

  8. Todella kurja juttu. Kun tiedän miten rakkaita noi kissat sulle on, niin toi on ihan hurjan kova paikka. Toivotaan, että Reiskalla menee kasvattajan luona hyvin ja sopeutuu. Itse jouduin olemaan epäitsekäs, kun erosimme ex:n kanssa ja jätin kaikki viisi kissaamme ex:n hoidettavaksi, olivat niin tiivis lauma, että olisi ollut väärin erottaa kissoja, vaikka me erottiin. Miehelle kissat jäivät, koska olin itse samaan aikaan niin huonossa kunnossa masennuksen vuoksi, että ajattelin, että ex pystyy pitämään niistä sillä hetkellä parempaa huolta kuin minä. Joskus on pakko olla epäitsekäs, vaikka se on todella vaikeaa. Jaksamista. <3

  9. Riina says: Vastaa

    Voi itku! 😢 Mut paras mahdollinen ratkaisu varmaan Reiskan itsensä kannalta, vaikken kissoista kauheesti tiedäkään (koirista sen sijaan enemmän)… Ja tsemppiä muuttoon! Toivottavasti saatte kaiken mahdollisen (lastenhoito)avun!

    Samanikäisen pojan mutsina kyselen taas mielenkiinnosta, millainen uni/syomisrytmi Amandalla on? Meidän E nukkuu vielä päivisin niin paljon (ainakin kolmet päikkärit), et viittä ateriaa ei todellakaan saa ahdettua rytmiin… Jätkä ei myöskään edelleenkään jaksa valvoa kuin about 2 h kerrallaan! Koskakohan sekin muuttuu…

    1. Kissis says: Vastaa

      Juu kyl meilki kolmet päikyt vedetään, neljätkin jos jotkut jää lyhyiks. Ja sama, 2 h jälkeen tulee väsy. Meillä kiinteitä vasta vähän maistellaan.

  10. Apua, tulipa paha mieli sun puolesta :(( tsemppiä tosi paljon, elämän langoista sotkuisimmillakin on tapana järjestyä ja suoristua. ❤️

  11. Anna Polkutie says: Vastaa

    Voi eih, hirveen raskasta tollainen, mutta teit kyllä epäitsekkään päätöksen kun Reiska pääs stressivapaampaan paikkaan. Varmasti oikea ratkaisu. Noita ihmis- ja eläinlasten yhteiselon onnistumisia kun ei voi millään ennustaa. Tuhannesti zemppiä! Ja itke vaan Amandankin nähden, kyllä saa itkeä, tunne se on siinä missä muutkin <3.

  12. Voi ei, mä ymmärrän sun surua ♡ Meillä kävi niin, että siskon 12-vuotias kissa masentui, kun sisko sai vauvan ja kissa tuli meille loppuelämän hoitoon. Kissa on viihtynyt meillä tosi hyvin ja on kiintynyt meihin ja asustanut meillä jo 1,5 vuotta. Teit todella hyvän, epäitsekkään päätöksen ♡

  13. LauraCaarina says: Vastaa

    Voi ei, ihan kamalaa… 😭 mutta hienoa että jaksat kirjoittaa tästä, tuntuu että omassa lähipiirissä on mennyt lemmikki+lapsi -yhtälöt vähän liiankin jouhevasti, joten tässäpä taas se muistutus, ettei se vaan aina suju! 😔

    1. Kissis says: Vastaa

      Niinpä…mä pelkäsin, että Arska on se joka stressaa vauvasta, mut eipäs ollutkaan. Mut tää oli mun suuri pelko jo raskausaikana, et joudutaan luopumaan.

  14. Jenni says: Vastaa

    Voi ei, tuo olis mun suurin pelko 🙁 Ei tosin millään lailla itselleni ajankohtainen, mutta tuota on tullut mietittyä. Mulla on lähipiirissä sellasia tapauksia, jotka ovat vieneet esim. koiran vanhemmilleen tms. hoitoon lapsen synnyttyä ja sinne se on jäänyt, vaikkei periaatteessa mitään ongelmaa ole. Vaikea ymmärtää, mutta eipä sitä kaikkea tarvitse ymmärtääkään. Tsemppiä sinne!

  15. Lotta says: Vastaa

    Voi Heini, ymmärrän. Kissaa on takuulla aivsn kauhea ikävä. Mutta vaihtoehtojahan ei ollut. Tosi raskas tilanne. Toivon, että öiden helpottuessa – kun kissat eivät ainakaan niitä nyt pahenna -, saat lisää voimia. Tiedäb miltä tuntuu kun ei jaksa kuin itkeä väsymykseltä ja surulta. Muuttourakka ei tule hyvään aikaan mutta eihän ne ikinä tule. Lämmin halaus, Heini, ja kevään valoa – jossain siellä pilkottaa uusi päivä.

  16. RuuRuu says: Vastaa

    Voi ei, mutta uskon että tuo on Reiskalle paras ratkaisu, Voimia!

Vastaa