Nämä asiat raskaudessa yllättivät

Viikko 14 ja pahoinvointi alkoi jo vähän helpottaa. Ei todellakaan ikävä sitä 5. viikkoa…
Tänään menossa 31+5. Päivittäin multa kysytään, miten mä voin ja vastaukseni on kahden viime viikon aikana ollut tämä: ”Ihan jees, mitä nyt flunssa on vieläkin päällä ja selkä kipeytyy töissä. Lisäksi pissalla saa juosta öisin kerran tunnissa.” Tän mun vakiovastauksen lisäksi olen ollut nyt tosi väsynyt ja odotan aina todella paljon viikonloppuja, jolloin saa nukkua. Ja kolmen viikon päästä koittavaa äitiyslomaa. Tulossa on vielä pulskemmat ja vaikeammat olotilat ja varmasti vielä kaikenlaisia ylläreitä, mutta listaanpa tässä nyt huvikseni asioita, jotka ovat enemmän tai vähemmän yllättäneet mua tän raskauden aikana. Kuvituksena on puhelimella otettuja kuvia raskauden alusta tähän päivään, eli oikeastaan jotain ostoksia ja vatsaa.

  • Vatsan tuijottelu, kommentointi, ihmettely. – Mun vatsaa on kommentoitu lähes päivittäin siitä asti, kun kerroin raskaudesta ja oikeastaan vähän jo sitä ennen, koska mulla oli paljon vatsaturvotusta. Jotenkin vaan hassua, koska en mä ainakaan ole koskaan kommentoinut muiden raskausvatsoja, enkä muutenkaan tuijottele ihmisten vatsanseutua! Mutta ei kai tää mua mitenkään haittaa, erikoista vaan. Onneksi kädet ovat pysyneet kaukana! Kyllä mua vähän huvittaa nää ”oho, tökkäsinkö mä sua vahingossa vatsaan?” -kysymykset, koska kyllä se taitaa olla mun vatsa, joka ihmisiä tökkii.
  • En ajattelekaan, että sisälläni kasvaa joku alien! – Ennen raskautta kuvittelin, että on varmaan tosi outoa, että vatsassa kasvaa joku ja tuntuu varmaan jotenkin tosi luonnottomalta. Mutta en oikeastaan ole missään vaiheessa ajatellut, että onpas omituista. Tosin nyt kun vauva potkii niin että ihan ihon läpi meinaa tulla, niin näyttäähän se vähän hassulta ja usein kokouksissa mietin, että huomaako muut mun vatsan tärinän.
  • En ole kokenut mitään jatkuvaa nälkää. – Tätä oon odotellut koko raskauden ajan, että koska se jatkuva nälkä iskee ja joudun öisinkin syömään. Ei ole vielä näkynyt! Alkupahoinvoinneissa toki söin useammin mutta en nälän takia ja pahoinvoinnin loputtua olen syönyt ihan saman verran kuin ennenkin. Nyt huomaan tosin täyttyväni helpommin, joten pitäisi syödä useammin ja pieniä annoksia.
Ekat ostokset talvivauvalle ja viikko 16 alkamassa. Ja Arska.
  • Mielihaluja vastaan on tosi vaikea taistella. – Ei mulla ennen raskautta ollut näin vaikea vastustaa kaikkia jälkiruokia tai muita herkkuja, vaikka heikko luonne onkin. Tän raskauden aikana mulla ei todellakaan ole ollut karkkipäivä kerran viikossa, vaan lähes päivittäin. Painoa on kertynyt nyt ensimmäisestä neuvolakäynnistä 6 kiloa, joten se ei huoleta – päätin, että 15 kg on mulle ehdoton maksimi. Silti on koko ajan vituttanut, että en ole syönyt läheskään niin terveellisesti, kuin mitä ois pitänyt.
  • Vatsan turvotus. – Joo, se noin puoleen väliin raskautta kestänyt, kivulias turvotus tuli kyllä aika yllärinä, koska en sellaisesta ollut muilta kuullut. Ja oli ihan tosi perseestä. Vieläkin turvottaa, mutta ei yhtään samalla tavalla. Nyt turvotus näkyy ja tuntuu enimmäkseen jaloissa.
  • Napa pullahtaa ulos. – Tää on ollut ärsyttävää, sillä mulla pullahti napa ulos jo alkuraskaudesta ja se näkyy selkeästi kaikkien paitojen läpi. Otin napakorun pois jo aika aikaisin, koska luin niin paljon siitä johtuneista raskausarvista ja eihän se nyt muutenkaan kivalta näytä.
Viikko 21 (ja Reiska) ja lahja isoveljeltä.
  • Nivelkivut ja liitoskivut. – Toki tiesin, että kaikenlaisia kolotuksia tulee, mutta tossa noin kuukausi sitten mulla oli tosi pahoja liitoskipuja ja käveleminen oli kivuliasta. Puolen tunnin kävelylenkin jälkeen tuskailin koko seuraavan yön. Nää kivut helpottivat tosi paljon Barcelonassa, vaikka pelkäsin etten pysty siellä kävelemään hirveesti yhtään, mutta käveltiin kuitenkin tosi paljon ja ehkä se oli se lämpö, joka auttoi? Nyt on ollut siedettävämpää myös täällä Suomessa, joskin tän flunssan takia en ole mitään urheillutkaan.
  • Harjoitussupistukset.– En edes tiennyt, että tällaisiakin on, eikä näistä puhuttu neuvolassakaan yhtikäs mitään. Kiitos Marraskuisten FB-ryhmän osasin näitä kuitenkin odottaa ja kyllähän ne sitten tunnistaa kun ne alkaa. Nyt mulla supistelee lähinnä töissä, aika voimakkaastikin ja stressi vaikuttaa heti. Kivuliaita eivät kuitenkaan ole, mutta hemmetin epämukavia, etenkin jos iskevät sillon kun pitäis puhua tai syödä!
  • Neuvolassa ei kerrota mistään mitään. – No niin, tosi moni asia olisi tullut yllätyksenä, jos en olis kyseisessä FB-ryhmässä, jossa on kaiken kokeneita äippiä opastamassa meitä ekakertalaisia. Neuvolassa ei todellakaan kerrota mitään, jos ei osaa kysyä! Ja miten sitä aina osaiskaan kysyä? Neuvolakäynnit ovat jotenkin tosi turhia, sydänääniä jne. lukuun ottamatta. ”No mitäs kuuluu, miten oot voinut?” Ja vaikka jostain valittaakin, niin eipä se niitä kiinnosta. Finnairilla lentämistä varten tarvitsin neuvolasta allekirjoituksen, että raskaus on edennyt normaalisti, mutta eihän semmostakaan siellä voida kirjoittaa, ehei, yksityiselle piti mennä. Jotenkin vähän vituttaa koko neuvola. Ja kaikki käytännöt ja ohjeet on erilaisia paikkakunnasta riippuen, ihmeellistä tämäkin. EDIT: Toki arvostan ilmaista seurantaa ja mittauksia jne., mutta noi neuvolakäynnit voisivat sen juttelun osaltakin olla järkevämpiä ja enemmän informaatiota antavia.
  • Housut tippuu jalasta, ne mitkä ylipäänsä menee vetskarista kiinni! – Tällä hetkellä voin käyttää oikeastaan vaan yksiä farkkuja, jotka ovat riittävän matalat ja vyötäröltä löysät, mutta niiden kanssa ärsyttää, koska koko ajan saa nostaa ylöspäin. Ostin äitiysfarkut liian aikaisessa vaiheessa, koska nyt kun niitä oikeesti tarttis, ne puristavatkin ikävästi. Suosittelenkin siis kaikkia ostamaan tarvittavat äitiysvaatteet vasta, kun niille on oikeasti tarvetta (eikä välttämättä ole lainkaan). Mun vaatevarasto koostuu pitkälti korkeampivyötäröisemmistä farkuista ja lyhyistä paidoista, joten hätää kärsimässä täällä ollaan nyt vaatteiden kanssa, housuja saa nostaa ylös ja paitoja kiskoa alas.
FB-kirppislöytönä uusi unipussi ja viikko 23.
  • Miten paljon kaikkea vauva ”tarvitsee”. – En halua ostaa meille mitään turhaa roinaa, joten todella mietin, mitä vauva oikeasti tarvitsee ja mitä ei. Ja ne mitä ostan, ostan mieluummin laadukkaampina jotta saan ne mahdollisesti myytyä vielä eteenpäin, tai sitten harkiten kirppiksiltä. Mutta joo, toki kaikenlaista pitää hommata ja rahaa menee. (Ja kyllä mä vähän menin mukaan tähän Gugguu-hulluuteen, vaikken olis itsestäni uskonutkaan. Mutta silti, ihmettelen kyllä joidenkin tulevien äitien hulluutta näissä tavara/vaate-asioissa, olen vielä ainakin itse käyttäytynyt ihan järkevästi.)
  • Hämmästyttää, kun yhtäkkiä ruoka suusta tipahtaakin vatsan päälle! – Haha, tää oli jännä ja tuli jotenkin yllättäen, huomasin vaan, että usein lounastauon jälkeen oli paita ihan ruuassa! Ja koko ajan saa syödessä pyyhkiä ties mitä murusia vatsansa päältä. Ihan vielä en pysty pitämään mukia vatsani päällä niin että se pysyis pystyssä, mutta ehkä kohta? Testaan tätä kyllä päivittäin.
  • Tissit osuu vatsaan!!! – ÄRSYTTÄVÄÄ. Mulla on kyllä edelleenkin pienet rinnat, mutta etenkin hieman eteenpäin kumartuessa on kyllä outo tunne.
FB-kirppikseltä edullisesti bongattu, vuoden ikäinen turvakaukalo ja Gugguu-ostokset + söpöt villasukat.
  • Jatkuva epätietoisuus, odottaminen ja huolet. – Mikä tunne tai kipu on sellainen mistä pitäis huolestua? Mulla on koko raskauden ajan ollut kaikenlaisia tuntemuksia, enkä yhtään kyllä tiedä, ovatko normaaleja vai eivät. Ja hirveen pitkä aika ollut aina seuraavaan ultraan, ja niitä ultriahan on muutenkin vähän. Alkuraskauden ajan pelkäsin keskenmenoa, nyt mietin, että kuristuuko se vauva siellä napanuoraan tai jotain. Kokonaisuudessaan tää koko raskausaika on kyllä jatkuvaa huolehtimista ja sittenhän se vasta kunnolla alkaa kun vauva on pihalla. Eli mitä on se raskausajasta nauttiminen, kysyn vaan?
  • Pitäiskö vauvan kanssa jo jotenkin ”keskustella”? – Näin joka puolella väitetään, mutta tää jotenkin hämmästyttää mua. Pitääkö sille jutella tai jotenkin painella vatsaa? Jos radiosta tulee paskaa musaa, miten se vaikuttaa, kehittyykö vauvalle huono musiikkimaku? Siis kuinka tärkeitä tämmöset jutut oikeasti on, lapsen tulevaisuuden kannalta?
  • Miten iso asia on vauvan hikka! – Tätä kysytään aina neuvolassa ja ties missä on tästä hikasta puhetta. EN TIEDÄ, ONKO MUN VAUVALLA OLLUT HIKKA. Liikelaskennassakaan hikkaa ei kuulemma lasketa.
  • Vauva liikkuu koko ajan. – Liittyen edelliseen, mun vatsassa käy jatkuvasti niin hirveä häärääminen, että en mä tiedä, mikä niistä liikkeistä ja potkuista ja nykimisistä on mitäkin. Mun ei ole siis vielä ainakaan tarvinnut mitenkään harrastaa liikelaskentaa, koska vauva liikkuu KOKO AJAN. Usein mietinkin, että nukkuuko se ikinä ja onko sillä kaikki kunnossa ja MITEN TOMMOSEN IKILIIKKUJAN IKINÄ USKALTAA PÄÄSTÄÄ VAPAUTEEN? Toki olen onnellinen, ettei ole tarvinnut vielä huolestua liikkeiden vähyydestä, mutta olen hieman huolissani että onko tollanen jatkuva liikkuminenkaan normaalia?
Viikko 29 Barcelonassa ja pitihän sitä vauvalle pari lelua ostaa. Koska vauvoilla kuuluu olla leluja. Luulisin.
  • Jatkuva pissahätä. – No tämä. Toki tiesin, että raskauden aikana pissattaa useammin ja mua on pissattanut useammin jo raskaustestin tekemisestä lähtien, mutta täähän on nyt jo ihan ÄLYTÖNTÄ! Käyn nykyään tosiaan öisin vessassa joka ikinen tunti, mutta kävellessä on ihan kamala pissahätä koko ajan, eikä edes se pissalla käyminen auta, oikeastaan päinvastoin. Nyt jo etenkin nopeammin kävellessä pitää ihan keskittyä, ettei vaan pissaa housuun. Vielä ei ole lirahtanut, mutta saas nähdä miten tässä vielä käy. Lehden mukana tulleet Tena Lady -näytteet eivät tällä kertaa päätyneet roskiin, vaan pelkään vielä tarvitsevani niitä.
  • Vauvaan ei osaa vielä suhtautua. – Niin, mä taidan olla sitten sellainen ihminen, että se vauvan todellisuus lävähtää tajuntaan oikeasti vasta sitten, kun sen vauvan syliini saan (jos silloinkaan?). Viime viikon neuvolakäynnillä kiinnitin huomiota siihen, että mä kutsun vauvaa ”se”, kun neuvolatäti sanoo ”hän”. Jotenkin nolotti.

Saa kommentoida ihan vapaasti, myös sitä vatsan kokoa.

34 Comment

  1. Ihana seurata sun raskauden etenemistä 🙂

    1. Kissis says: Vastaa

      Haha, no kiva! 😀

  2. Miten ikiliikkujan uskaltaa päästää vapauteen.. 😀 😀 Ihanasti taas sun tyylinen äitiyskirjoitus, nauroin (vaikka en tiä olisko saanut :D)..!

    1. Kissis says: Vastaa

      Saa nauraa, vaikka itseä jo lähinnä itkettää :’D

  3. Nina says: Vastaa

    Dear Eki, mulla on koko ajan nälkä vaikken ole edes raskaana. Onko syytä huolestua?
    Ihanaa loppuodotusta ja viimeisiä työviikkoja ennen äitiyslomaa. Näytät ihan superkauniilta! <3

    1. Kissis says: Vastaa

      Hehe, joo, useemmin se nälkä tais ollakin ennen raskautta… Ja kiitos! <3

  4. Mini hikkasi mun vatsassa tosi usein. Se oli tosi outoa, kun sun vatsan sisällä hikattiin. Ja se jatkui vauvanakin. Kuulemma ihan normaalia. En mäkään olisi selvinnyt ilman muiden odottavien/äitien neuvoja. Ei siellä neuvolassa kyllä hirveästi tietoa saa.

    1. Kissis says: Vastaa

      No siis oon mä pari kertaa miettinyt et ”onks tää nyt sit hikka?!” mutta mistä varmuus ja onks tolla nyt jotain väliä edes?!

  5. Iines says: Vastaa

    Munkin mielestä neuvolat on ihan turhia! Pääasiassa siis 😀 Luulin aikaisemmin, että neuvolasta saisi enemmän just niitä neuvoja, mut oon todennut ettei ne loppupeleissä tiedä kamalasti sen enempää kun itsekään. Ainiin ja lappuja täytellään ja tulostellaan ihan jatkuvasti 😀

    1. Kissis says: Vastaa

      Joo noi lippuset ja lappuset, kirosin ne jo aiemmassa postauksessa, mut kyllä nekin siis yllättivät. 😀 Aika jämähtänyttä…

  6. Sä olet eka ihminen, jonka raskaus -ja vauvajutut on koskaan kiinnostaneet mua. Huomaan odottavani ihan innolla näitä sun postauksia, mikä tuntuu hivenen hassulta, kun en ole ennen ollut aiheesta tippaakaan kiinnostunut. 😃

    1. Kissis says: Vastaa

      Haha, no mut hyvä, luulisin. 😀

  7. Rössö says: Vastaa

    Ahhah, mä kysyin kerran neuvolassa, et voiko vauva liikkua mahassa liikaa (jatkuva sirkus päällä meilläkin). Ei kuulemma voi 🙂 Tosin kyl se meillä ennusti hulluna jumppaavaa tapausta myös ulkomaailmassa..

    Ja hikkakin oli jo mahassa ja jatkuu edelleen. Se tuntu vähän ku hitaalta sykkeeltä ja ihan selviltä, säännöllisiltä nykäyksiltä. Sagaa onneks ei hikka häiritse, kun jotkut vauvat reppanat on siitä ihan paskana!

    Tsemppiä!!

    P.s. Kiitti Diorista 💗

    1. Kissis says: Vastaa

      Joo siis tommosta toistuvaa nykimistä on ollu useinki, mutta jotenkin niin nopeetahtista että en osaa olla varma et onkohan hikka. 😀 Mut hyvä tietää ettei voi liikkua liikaa, koska viimeks äsken mietin et tää EI VOI olla normaalia. 😀

  8. Joo kyllä näitä on kiinnostava lukea vaikka oma vauva on ihan nou nou -ajatus 🙂

    1. Kissis says: Vastaa

      Kirjottaessani näitä mietin aina et kiinnostaako ketään :’D

  9. LauraL says: Vastaa

    Mielenkiintosia juttuja tälläsellekin joka ei ole raskaana 🙂
    Jos joskus olisin, mua varmaan eniten ärsyttäis toi pissahätä ja jotenkin kun ajattelee, että olis 9 kuukautta jatkuva pissahätä, niin miten siitä oikein selviäis..

    1. Kissis says: Vastaa

      Kun selvis siitä alun pahoinvoinnista niin on jotain vertailukohtaa kärsimykselle :’D Mutta joo, nyt tää alkaa kyllä jo tosissaan ärsyttää.

  10. Tiina says: Vastaa

    Repesin tuossa paska musiikkimaku-kohdassa :D. Käännä äkkiä kanavaa jos radiosta sattuu tulee despacito :D!

    1. Kissis says: Vastaa

      Siis mä oon miettinyt tätä TODELLA paljon!!! 😀 Oon altistunut raskausaikana usein niin huonolle ja kovaa soivalle musiikille!

  11. RuuRuu says: Vastaa

    Vauvat on mulle ihan hepreaa, ei mitään kokemusta , joten ei voi oikein mitään järkevää edes kommentoida 😀

    1. Kissis says: Vastaa

      Ei oo pakko 😀

      1. RuuRuu says: Vastaa

        Liki aina on sanottava jotain, ettet luule et oon kokonaan häippässy 😀

        1. Kissis says: Vastaa

          Haha 😀

  12. suvinen says: Vastaa

    Sulla on niin ihanan erilainen tapa kertoa raskaudesta <3 En pidä siitä "kaikki on ihanaa ja söpöä" tyylistä 😀 Ite en oo ollu raskaana, enkä ihan vielä haluakkaan olla, mutta olemme mieheni kanssa keskustelleet, että jos parin vuoden sisällä lähtisimme yrittämään vauvaa. Itseäni raskaus ajatuksena ahdistaa kamalasti, koska pelkään keskenmenoa jo valmiiksi ja ajatus vatsan sisällä kasvavasta ihmisestä on outo 😀 Ehkä sitä kuitenkin sopeutuu niin kuin sinäkin, kun se aika tulee 🙂

    1. Kissis says: Vastaa

      Juu kyllä sopeutuu, todistettu nyt on! 😀 Ja liikaa ei saa elämässä pelätä, mitään!

  13. Elina says: Vastaa

    Minun sisko aikoinaan raskausaikanaan kuunteli paljon yhtä ja samaa Celine Dionin biisiä ja tuumasi jälkeenpäin, kun vauvat (sai kaksoset) oli syntyneet, että ne vaikenee kuin napista painamalla ja rauhoittuu, kun sen saman biisin laittaa soimaan. Itsellä ei kokemuksia lapsen saamisesta ole, mutta tuo on jäänyt vuosien takaa mieleen 🙂

    1. Kissis says: Vastaa

      Joo oon kuullu tätä samaa! Häissä soi monta tuntia suomi-räp ja vähän ahdisti!! 😀

  14. Natasha says: Vastaa

    Ihana on lukea Heini näitä sun kirjoituksia ❤

    1. Kissis says: Vastaa

      Kiva 😀 !

  15. Maarit says: Vastaa

    Tosi piristävää lukea tämmöisiä rehellisiä ajatuksia odotusajasta 🙂 Kuten joku tuolla jo sanoi niin jotkut odottavat äidit glorifioi ihan täysiä raskautta, kaikki on niin i-ha-naa, ja sit toinen ääripää nitisee ja natisee koko ajan, milloin mieliteoista ja milloin aamupahoinvoinnista. Peukut sulle tämmösestä ihanan neutraalista asenteesta! 😀

    1. Kissis says: Vastaa

      No tää toki riippuu paljon raskaudestakin, toisilla se kai vaan on helpompaa ja/tai suhtautuu eri tavalla.

      1. Maarit says: Vastaa

        Toki, mutta etenkin jos blogia pitää niin en usko että pelkkä posi- tai nega-asenne ois kiintoisaa luettavaa 🙂 Jokaisessa raskaudessa on omat yksilölliset puolensa, ymmärrän.

        1. Kissis says: Vastaa

          Mua jopa vähän pelottaa valittaa raskausvaivoista, koska, noh, kaikki eivät lapsia voi saada ja toki kaikki tää on pientä, mulla etenkin koko raskaus tähän asti on mennyt ihan oppikirjan mukaan – ei siis sinänsä syytäkään valittaa. Tai jotenkin pitää aina yrittää muistaa mainita myös se, että kaikki on hyvin. 🙂

Vastaa