Se en ollut minä!

Mun hyvin palvellut Tunturi -merkkinen pyörä hajosi työharjoittelukesäni alussa, kun tarkoituksena oli polkea koko kesän ajan mainostoimistoon väliä Töölö-Ruoholahti-Töölö. Koska isäni oli niin super, sain etukäteissynttärilahjaksi pinkin jopon, jollaista olin jo kauan itselleni halunnut. Sillä sitten sotkin työharjoitteluun koko loppukesän, joka päivä. No, tästä on jo aikaa, ehkä jotain viisi vuotta. Tän kesän jälkeen pyörä on kuitenkin aika vahvasti ollut samalla paikalla meidän eteisessä, yleensä täynnä mun kaikenlaisia kasseja ja pusseja ja vaatteita (kuvauksen ajaksi piti toki vähän siistiä). Okei, pari kertaa olen sillä ajanut kirjastoon, mutta siitäkin on jo vuosia.

Tunnen netin kautta paljon ihmisiä, jotka muistavat mun ajaneen pinkillä jopollani ahkerasti (silloin pinkit jopot eivät olleet vielä ihan niin yleisiä, tämä oli silloin just tullut uusi väri), mutta nää ihmiset ei välttämättä kaikki oo edes koskaan nähneet mua ”livenä”. Joten tuosta kesästä asti saan edelleenkin ainakin kerran kahdessa kuukaudessa lukea (mIRC/Facebook/mese) joltakin tämän lauseen: ”Mä hei taisin nähdä sut ja sun jopos tänään!!!” Tähän kyllästyneenä siis teen tämän postauksen ja yritän hieman todistaa sitä, että ei, mua ei ole nähty joponi selässä hetkeen (ja voin siis jatkossa aina laittaa tämän linkin, kun joku taas kehtaa väittää jotain muuta).

Näin kaukaa katsottuna joponi näyttää kyllä ihan hyvältä. Koska se on ollut eteisessä aina, eli en ole säilyttänyt sitä öitä ulkona, se ei ole ruosteessa. Mutta tarkastellaan toki silti lähemmin.

Pölyä. Aika saakelin paljon pölyä. En ole juurikaan lähestynyt pölyhuiskulla tätä vempainta. Yritän tehdä sen nyt.

Renkaat olivat aivan tyhjät. Lopulta muistin lainata isältäni pumppua, ja yritettyäni ensin itse hieman rikkinäisellä pyöränpumpulla saada ilmaa renkaisiin, pistin pojat hommiin:

No, se renkaan kuva on otettu oikeastaan vasta tämän pumppausoperaation jälkeen. Eli takarengas on todennäköisesti rikki, sillä etummaiseen ilmaa meni kiltisti. …eli tällä pyöräni laiminlyönnillä olen myös onnistunut rikkomaan takarenkaan. Uskokaa siis, kun sanon: tällä pyörällä ei ole hetkeen ajettu, EIKÄ MYÖSKÄÄN AJETA. Jos siis näette tummahiuksisen tytön pinkin jopon päällä, SE EN OLE MINÄ.

Tähän loppuun vielä Reiskan jopon-tarkkailu-ilme (sillon kun se ei ollut vieressä säätämässä):

Näettekö tekin usein tummahiuksisen tytön pinkin jopon kanssa?

4 Comment

  1. Ruu says: Vastaa

    herää lähinnä kysymys, että miksi et aja pyörällä ? itse liikun kesäisin jokapaikkaan fillarilla, pinkillä inseralla 🙂 (ja mun fillari on ihan pinkki pinkki, ei vaaleenpunainen 😉 )

  2. Koska kaikki tarvittava on aika lähellä, ihan kävelläkin. Pyörää voi olla hankala jättää mihinkään ihan keskustaan ja pelkään, että se varastetaan.

    Töihin en halua jopoilla, tarttis ”kunnon” pyörän, sen verran muka pitkä matka. Jopolla on kiva pyöräillä kunnon asfalttiteillä keskustassa, mutta en halua lähteä sillä tonne supersotkijoiden hulluun joukkoon. Enkä muutenkaan ole aamu-urheiluihmisiä, töissä pitäis sit käydä suihkussa ja vaihtaa vaatteet ja tähän kaikkeen menee vaan liikaa aikaa ja voimia.

    Mutta tulevan muuton jälkeen jopo tulee varmasti olemaan enemmän käytössä.

  3. Ja joo, ei tuo pinkki olekaan, mutta sitä vaan aina sanotaan ”pinkiksi jopoksi” 😀

  4. Nina says: Vastaa

    En tunnusta mitään.

Vastaa