Meidän tyttö (2 kk)

Vauva kerrankin nukkuu hieman päiväunia, niin mulla on hetki aikaa kirjoitella siitä, millainen tyyppi hän on! 2 kk on nyt neidillä ikää mittarissa ja ajattelin hieman kertoa, että millainen vauva meille oikein tuli ja ehkä jotain muutakin höpinää:

-”RÖHÖHÖHÖHÖÖ” kuuluu aina tytön suusta hetki ennen heräämistä – tosin unet saattavat silti vielä jatkua. Samalla jompi kumpi käsistä vispaa hassusti ympäri, RAKASTAN tätä tapaa. Ihan vastasyntyneenä tyttö oli tosi hidas herääjä ja on välillä vieläkin, mutta joskus taas ollaan heti hereillä ja huudetaan palvelua (eli tissiä).

-Tyttö ei oo kyllä hetkeekään paikallaan. Kädet ja jalat vispaavat joka suuntaan ihan koko ajan eikä malta olla sylissä kauaa samassa asennossa. Eli musta ei kyllä saa mitään mammakahvitteluseuraa vielä…

-Päikkäreitä ei tosiaan hirveesti nukuta. Joskus otetaan sylissä pikaunoset 10 min, mutta jos yrittää muualle laskea, herätään heti. Yöt nukuttiin kiltisti tähän 2 kk ikään asti, n. klo 23-10.30, sisältäen noin 3-4 syöttöä ja yksi vaipanvaihto. Nyt on sitten tullut kuvioihin nää yöhulinat…että saas nähdä, jokainen yö tuntuu olevan nyt ylläri. Tyttö nukkuu meidän välissä, mun peiton alla.

-Ja siitä nukkumisesta… tyttö nukkuu aina mahdollisimman tilaa vievästi! Kädet sojottaa aina sivulle suorina ja meinaan usein tipahtaa sängystä kun oma nukkumistila on niin pieni. Etenkin jos yöllä käyn vessassa ja palaan sänkyyn niin vauva on ottanut aina vieläkin leveemmän asennon.

-Vaunuissa nukutaan, kunhan ne liikkuvat! Kaupassa käyminen on siis melkoista vaunujen heiluttelua. Huomasin kerran yksin kaupassa käydessäni heiluttelevani myös ostoskärryjä…

-Tutti kelpaa, joskus. Vaunuissa onneksi toistaiseksi aina, on pelastanut monesti juurikin esim. kaupassa.

-Nyt viime päivinä on alettu ottaa ihan tosissaan kontaktia ja hymyillään äidille ja isälle. Suurin ilon aihe on kuitenkin edelleenkin neuvolasta saatu keltainen ukkeli -juliste, joka on hoitopöydän vieressä. Ja Simpsonit. Mietinkin, että pitäiskö kokeilla ja maalata oma naama keltaiseksi…

-Vatsavaivoja ja refluksioireita on. Toivon, että nämä helpottaisivat iän ja kiinteiden ruokien myötä. Olen nyt kahvittomalla ja suklaattomalla (huh, tiukkaa tekee), maidoton ruokavalio ei tuonut helpotusta. En kyllä ole nähnyt mitään yhteyksiä mihinkään ruoka-aineisiin, joten uskon ja toivon näiden olevan vaan sitä kehittymättömyyttä. Yritän syödä edes jotenkin monipuolisesti ja jos iän ja kasvun myötä tilanne ei helpota tai jopa pahenee, niin pitää lähteä lisätutkimuksiin.

-Märkä vaippa ei yleensä vauvaa itketä, mutta kakan tulon onneksi aina kuulee…vauva nimittäin mäjäyttää pari kertaa päivässä vaipan täyteen kovan soundin siivittämänä ja niskapaska on siis todellakin tuttua.

-Tissillä viihdytään ja se auttaa kaikkeen itkuun. Tyttö on täysimetyksellä, tuttipulloa on kyllä onnistuneestikin kokeiltu, mutta herun huonosti pumpulle enkä tykkää pumpata samalla kun imetän. Ja korviketta en tässä vaiheessa halua antaa. Refluksioireiden takia on taas otettu syöttövälit käyttöön, eli valitettavasti meillä ei ihan lapsentahtinen imetys tän vauvan kanssa onnistu, nyt pyrin pitämään väliä sen 2 tuntia. Uskalsin varata ensi viikolle kahden tunnin kampaaja-ajan kun kampaamo on kätevästi samassa talossa ja mies lupasi olla vauvan kanssa (aikaa varatessani varoitin kyllä, että saatan joutua välissä imettämään…).

-Ja niin, ei saanut tyttö isänsä silmiä (tätä jo kyseltiinkin). Ja tuskinpa väri enää muuttuukaan, on ihan mun silmien väriset! Kyllä ne ihan kelpaa.

Nyt kun hymyjä on jo alkanut tulla kunnolla, sanoisin, että meidän tytöstä tulee aikas iloinen ja vekkuli tyyppi. ♥

Nimiäiset on 20. tätä kuuta, tosin nimi on ollut meillä tiedossa jo pitkään ja onhan sitä toki möläytelty ympäriinsä… no, ehkä muutama vieras ei sitä vielä tiedä, hih. Jos vaan ehdin, teen ehkä jotain postausta nimiäisistä.

Kuvan kengät on ostettu For Minis and Mommies, tuttinauha saatu W Design Helsinki ja mekko on Vekkuli Kekkuli (lahja tytön mummolta).

15 Comment

  1. Ihana kuulla teidän kuulumisianne, jännityksellä odotan minkälainen tyyppi sitä omasta masusta maailmaan parin kuukauden sisällä tulee 😀

    1. Kissis says: Vastaa

      Jänskää! 😀

  2. Kata says: Vastaa

    Hauskalta tyypilta kuulostaa teidan pikkuneiti. 🙂 Ja toi leveily on niiiiin tuttua! Ootko muuten kokeillu maidonkeraajia jos pumppaaminen ei onnistu? Ma sain niilla tosi hyvin talteen maitoa, paitsi sillon ku unohdin koko keraajan olemassaolon ja kumarruin vaikka laittamaan vauvan sitteriin ja heippa vaan maidot.. :O Taalla tanaan laskettu aika mut ei kylla merkkiakaan ulostulosta..

    1. Kissis says: Vastaa

      Joo, sillon alussa näitä käytin, mutta en mä niillä saanut paljon mitään kasaan. Lähinnä vaan suojasivat vaatteita…

  3. Natasha says: Vastaa

    Ihania kuulumisia.
    Tuo leveily sängyssä on mullekin tuttua. Jännä, että niin pieni ihminen saakin vietyä niin paljon tilaa sängyssä ?

  4. Riina says: Vastaa

    Ihan mielenkiinnosta kysyn, miten teikäläisten päivät kuluu, jos tyttönen ei päiväunia nuku. Onko koko ajan sylissä, vai viihtyykö hetkiä jossain sitterissä tai leikkimatolla? Vai onko sulla joku kantoliinaratkaisu?

    1. Kissis says: Vastaa

      Ei tyttö sylissäkään välttämättä viihdy, etenkin kun mulla tuoksuu maito ja olis koko ajan syömässä jos vaan sais… leikkimatto ei vielä tässä iässä kiinnosta. Sitterissä viihtyy jos hyvä päivä ja vaunuissa nukkuu yleensä – vaunuillaan siis jonkin verran 😀 mut onhan tää aikamoista kikkailua…

  5. Nimetön says: Vastaa

    Ihan mielenkiinnosta kysyn, miten teikäläisten päivät kuluu, jos tyttönen ei päiväunia nuku. Onko koko ajan sylissä, vai viihtyykö hetkiä jossain sitterissä tai leikkimatolla? Vai onko sulla joku kantoliinaratkaisu?

    1. Nimetön says: Vastaa

      Heh, näyttääpä tulleen kahteen otteeseen…

      1. Kissis says: Vastaa

        Näköjään en vastannut tähän aiemmin, sori! En mä enää muista, miten päivät kului, itkevää vauvaa kanniskellessa kai. 😀 Ei se tuolloin vielä oikeen missään viihtynyt. Kantolaitteessa ei koskaan.

  6. Nimetön says: Vastaa

    Silmien väri voi vielä muuttua, itselläni on ruskeat silmät ja synnyin sinisilmäisenä:)

    1. Kissis says: Vastaa

      Joo tiiän, mutta miten todennäkösesti enää vaihtuu tässä vaiheessa…

      1. Minni says: Vastaa

        todennäköisemmin se väri vielä vaihtuu kun että pysyis samana 🙂

        1. Kissis says: Vastaa

          Aijaa!

  7. Nimetön says: Vastaa

    Vasta 1-2v:na on yleensä silmien väri vakiintunut, joillakin ei vielä silloinkaan. Oma esikoinen syntyi sinisilmäisenä ja hällä oli vuoden iässä siniharmaat silmät kuten isällään. Parivuotiaana ne oli siniharmaanruskeenvihreet :O Nyt neljävuotiaana ovat ruskeanvihreät kuten mulla. Saas nähä millaiseksi jäävät.

Vastaa