Raskauden FAQ

Olin aika yllättynyt siitä, miten paljon kysymyksiä ihmisillä on esittää raskauteeni liittyen. Siitä lähtien kun tulin vauvakaapista ulos, alkoi kysymyksiä oikein sataa, etenkin sellaisilta, joilla ei omia lapsia vielä ainakaan ole – tällaisia on omassa kaveripiirissäni eniten. Oli myös huvittavaa huomata, miten synnyttäneillä (tai siis äiti/isä-ihmisillä) kyssärit olivat useimmiten aika erilaisia kuin ei-synnyttäneillä, ja siis, ihan ymmärrettävästi tietenkin. Kokoankin tähän huvikseni muutamia yleisimmin kysyttyjä kysymyksiä ja vastaan niihin omalta osaltani.

Ei-synnyttäneiden kyssärit:

  1. ”Pelottaako synnytys?” -Kyllä ja ei. Olen lukenut netistä kaikki mahdolliset kauhutarinat, ja haluankin ehdottomasti tietää asioista, ettei mikään tule yllätyksenä (vaikka kaikki tietenkin on uutta ja varmasti tulee yllätyksenä). En kuitenkaan suostu mihinkään paniikki-fiiliksiin, koska se kuitenkin menee sitten niinkun se menee. Ja koska mulla on raskaus mennyt ainakin tähän asti niin oppikirjan mukaan, synnytys menee sitten varmasti aivan päin helvettiä. Haluan kyllä kaikki mahdolliset kivun lievitykset tilanteiden mukaan, eli en todellakaan suunnittele mitään luomusynnytystä – ja toivottavasti en sellaista joudu kokemaankaan, uskon nimittäin synnytyksen olevan jotain niin kivuliasta hommaa, ettei sitä järjellä voi edes ajatella. Toivon voivani synnyttää alateitse, koska uskon synnytyksen olevan paitsi elämäni hulluin ja kivuliain kokemus, myös jotain aivan ainutlaatuista ja ehdottomasti ”kokemisen arvoista”. Tavallaan jopa odotan innolla.
  2. ”Miten vatsa tänään voi?” -Heh, tällä kai tiedustellaan mun oloa ja olen voinut nyt ihan todella hyvin. Alaselkä on tosin alkanut hieman kipuilemaan etenkin töissä istuessa ja pidemmillä kävelylenkeillä kipeytyy jalat, alaselkä ja häntäluu (nivelet löystyy?) ja ovat aina seuraavana yönä ihan tuskaisen kipeät, mutta muuten olen ihan fine. Ja ai niin, aamuöiset suonenvedot ovat tuskaa, aivan järkyttävän kipeitä! Mulla on magnesiumlisä käytössä, mutta en voi ottaa sitä näköjään riittävästi, sillä övereistä tulee muita ongelmia. Vatsa alkaa tosiaan olla jo vähän edessä, ja yllätyn esim. ihmisiä läheltä ohittaessani, että kappas sehän ottaa kiinni enkä enää mahdukaan ihan mistä vaan raosta. Rankkaa.
  3. ”Joko olet ostanut paljon tavaraa vauvalle?” -No riippuu siitä, mikä on paljon? Olen mielestäni ostellut aika maltillisesti ja oikeastaan vähän isommin vasta ihan viime aikoina. Vaatteita jonkin verran, BabyBjörnin sitterin (koska se on kuulemma ihan must), lasisen tuttipullon, lämpöpussin vaunuihin, ammeen… ja muutamia hyviä löytöjä olen tehnyt FB-kirppikseltä, mm. kantorepun ja pinnasängyn. Mutta verrattuna moniin muihin odottajiin, olen kai osannut hillitä itseni vielä ihan OK. Tarkoitus olisi elokuun reissuilta (Tukholma ja Barcelona) katsella vähän enemmän etenkin vaatepuolta. En halua ostaa mitään turhaa, mutta haluan ostaa mieluiten etenkin uutena laadukasta tavaraa, jolla on ehkä myös jotain jälleenmyyntiarvoa.
  4. ”Joko on Gugguut ja Mini Rodinit hommattu?” -Heh, ei! En halua ostaa ihan mitä vaan käytettyä kuolariepua lapselleni, eli joo, olen vaatteista hieman tarkka – en kuitenkaan välitä näistä superkalliista lastenmerkeistä, ovat makuuni ehkä vähän liian värikkäistä ja erikoisia… mutta nojoo, Mini Rodinilla ne neutraalimmat jutut on kyllä ihan kivoja, etenkin talvihaalarit ja semmoiset. Että ehkä mä JOTAIN trendikästäkin tuun joskus ostamaan. Polarn O. Pyretiltä ostin pari juttua alesta, se taitaa olla kallein tähän asti.
  5. ”Onko sulla paljonkin mielihaluja? Tekeekö mieli jotain erityistä?” -Eipä oikeastaan sen alkuraskauden jälkeen! Olen syönyt jo pitkään ihan normaalisti, mutta en yhtään niin terveellisesti, kuin olisin halunnut. Ihan samat jutut kuitenkin himottaa kuin aina tähän vuodenaikaan – tuoreet mansikat, vesimeloni ja tuore ananas! Mutta tosiaan, karkkipäivä tuntuu olevan vähän joka päivä, mistä olenkin vähän itseeni pettynyt. Paino on kuitenkin noussut ihan maltillisesti/normaalisti. Sokerirasitus on ensi kuun alussa, joten saa nähdä joudunko karkkilakkoon!
  6. ”Saatko sä nyt syödä MITÄÄN, kun on niin tiukkoja ruokarajoituksia?” -Pakko myöntää, että ”kieltolistan” pituus tuli vähän yllätyksenä. Eniten on harmittanut salmiakin ja lakritsin rajoitus, vaikka molempaa kyllä syön vähän silloin tällöin (ja se on ihan ookoo). Mutta muuten listalla on paljon sellaista, jota en muutenkaan söisi, kuten maksa tai raaka liha. Alussa söin vahingossa paljonkin pastöroimatonta juustoa ja raakaa kalaakin, mutta kyllähän täällä Suomessa on aika turvallista tää ruokameininki – en ole kotimaassa koskaan ruokamyrkytystä saanut. Syön siis tosi vapaasti ja huoletta joka päivä lounas-buffeteissa jne. Syön aika monipuolisesti ja ilokseni kaikki arvot ainakin tähän asti ovat olleet hyviä, enkä joudu syömään esim. rautalisää.
  7. ”Mitä luulet, onko se tyttö vai poika?” -Mulla on ihan alusta asti ollut niin vahva tyttöolo, että hämmästyn suuresti, jos sieltä poika ulos putkahtaa. Olen toki lukenut kaikista ”tyttöön viittaavista oireista” myös, ja jos niihin on yhtään uskomista… no, ei tietenkään ole, ja eiköhän sieltä poika tule, haha! Mutta joo, kunhan on terve lapsi, ei ole sukupuolella väliä.
  8. ”Onko sun vatsaa paljon jo kosketeltu?” -Ei, luojan kiitos!!! Olisi kyllä tuntunutkin tosi oudolta, jos joku olis halunnut kosketella mun turvotusta, haha! Mutta outoa se olisi edelleen, vaikka siellä alkaa jo liikkeet ihan ulospäinkin tuntua ja myös näkyä! Mulla tosiaan raskaus näkyi aika nopeasti sen jäätävän turvotuksen takia ja koska ei kuitenkaan ihan hirveästi rasvakerroksia vatsassa ollut. Alussa pystyi kuitenkin hyvin piilottamaan vatsan paksujen neuleiden alle, mutta taisin silti jäädä töissä yhdelle työkaverille kiinni kun pahimpana turvotuspäivänä oli liian ohut paita päällä… mutta kaikki vieraat kädet ovat toistaiseksi pysyneet kaukana.

Synnyttäneiden kyssärit:

  1. ”Vieläkö voit pahoin?” -En, ja tästä olen niiiin kiitollinen. Se alun pahoinvointi oli aivan kamalaa, en kyllä mitenkään ois selvinnyt tänne asti jos se ei olis helpottanut. Eli todella suuret sympatiat heille, jotka kärsivät pahoinvoinnista synnärille asti. Toi raskauspahoinvointi nimittäin on kyllä semmonen juttu, että jos sitä ei ole kokenut, ei voi tietää mistä puhutaan – haa! ”ET VOI TIETÄÄ KOSKA ET OLE KOKENUT!”
  2. ”Ootko ollut väsynyt?” -Jos joltain raskausvaivalta oon säästynyt, niin väsymykseltä. Alussa oli joo ehkä vähän isommin väsymystä ilmassa johtuen siitä pahoinvoinnistakin, mutta mitään sellaista kamalaa, päivisin iskevää kaatoväsymystä en ole kokenut. Nukun yöt ihan hyvin jatkuvaa pissalla ravaamista lukuun ottamatta ja olen päivisin ihan normaali-pirteä. Iltaisin mua väsyttää aina, vaikka nukkuisinkin päikkärit, mutta niin se on ilman raskauttakin.
  3. ”Millaiset vaunut aiotte ostaa?” -Vaunut itse asiassa varasin jo jonkin aikaa sitten ja haetaan ne elokuussa, meille tulee Stokke Trailzit. Vertailin ja lueskelin aika paljon eri malleista ja näihin päädyin, koska tuntuvat toimivan vähän joka maastossa ja kelillä. Meillä ei ole autoa, joten vaunut ovat jatkuvasti kovassa käytössä ja niiden pitää olla hyvät. Lisäksi saadaan miehen siskolta näihin koppa, joten nyt aluksi pelkkä runko tosiaan riittää, ratasosan voi hommata sitten myöhemmin.
  4. ”Aiotteko mennä vauvauintiin?” -No kyllä haluaisin, heti kun vaan mahdollista, ja jos vauva vaan vedestä tykkää! (Vaikka näistä potkuista päätellen sieltä mitään tulevaa uimaria tule, potkunyrkkeilijä pikemminkin. Tai no, kai sitä uidessakin vähän potkitaan.)
  5. ”Missä aiot synnyttää?” -No jos tätä loppuvuoden synnytyspaikkatilannetta on pelkääminen, niin kotona! Heitin nimittäin rakenneultrassa vitsillä kätilölle, että varmaan sitten kotona joudun synnyttämään, kun kaikki synnärit on homeessa, niin se ei edes nauranut, ”ihan mahdollista”. NO EIKÄ OLE MAHDOLLISTA. Mulla on Naistenklinikka ”varattuna”, mutta varmaan mun tuurilla se on niin täynnä ja Jorvi kans, että jonnekin Hyvinkäälle vielä on lähdettävä. Mutta parempi sekin kuin kotona kissojen keskellä – nään tän tilanteen jotenkin liian elävänä mielessäni.

Molempien kyssärit:

  1. ”Tiedättekö sukupuolen?” -Ei tiedetä, ei otettu selville rakenneultrassa. Tää oli kai sitten mun päätös, johon mies myöntyi. Toki nyt lastenvaateosastoilla kierreltyäni kiroan joka ikinen kerta, kun eteen tulee etenkin jotain tosi söpöä tyttömäistä. Mun ”lastenvaatemaku” on kuitenkin enimmäkseen sellainen vaalea ja neutraali, joten mielelläni ostan valkoisia ja harmaita, molemmalle sukupuolelle sopivia vaatteita. Ja voihan se olla, ettei lapsella edes ole sukupuolta! Niin, ja mies vihaa sinistä väriä vaatteissa, joten poika tulee joka tapauksessa pukeutumaan ei-sinisiin. Mutta tytölle ostan kyllä jotain pinkkiä (mut ei mitään överiä)!
  2. ”Onko nimet jo selvillä, tytölle ja pojalle?” -Heh, mä pitkään ajattelin, että jos sieltä tyttö tulee, jää raukka kokonaan ilman nimeä, sillä ollaan näistä nimiasioista kyllä väännetty ”jonkin verran”, ja erityisesti hyvistä tyttöjen nimistä ollaan ihan eri mieltä. Mutta joo, eiköhän meillä ole nyt jotain yhteistä suunnitelmaa nimien suhteen. Onhan siinä onneksi hetki aikaa syntymän jälkeen saada tyypille sopiva nimi. Mä en ihan hirveästi pidä näistä liian suomalaisista nimistä, haluan ajatella kansainvälisesti! Mulla olis tytölle yks aivan ihana nimi (no se olis kyllä suomalainen), mutta mies ei sitä hyväksy, nyyyyh (mut eiks se mee niin, että äiti saa päättää nimen jos siitä ei päästä yksimielisyyteen?) Sukunimen lapsi saakoot isältään (joten oliskin ihan oikeutettua, että mä päätän etunimestä).

On muuten ollut hieman omituista, miten lähes päivittäin mun vatsan kokoa arvioidaan. Joskus se on ”tosi pieni”, joskus ”kasvanut hirveesti!” Joo, mullekin tuli  yllärinä, miten paljon turvotus vaikuttaa – ennen raskautta vatsaa pystyi vetämään sisään jos turvotti, raskaana ollessa ei! Huono ruokavalinta saa myös helposti vatsan turpoamaan ihan sairaasti ja turvotusta on pahimmillaan monta kiloa! Nyt tosin siellä alkaa toki olla aika paljon muutakin kuin turvotusta, mutta aamuvatsan koolla voi olla paljonkin eroa iltavatsaan. Poikaystävähän kommentoi joka ilta, että miten mun vatsa on taas kasvanut noin hirveesti (mutta vielä on vyötärönympärys sentäs pienempi kuin sillä, eilen mitattiin)!

P.S. Vaikka mitään suurempia, tiettyjä ruokahimoja mulla ei enää olekaan, niin kaikkia herkkuja tekee tosiaan mieli päivittäin – karkkia, jäätelöä, pullaa, leivoksia… Kuvissa esiintyvät söpskät nalle ja elefantti eivät ole mitään leluja, vaan vaahtokarkkeja! Ostin ne muutama viikko sitten Punavuoressa sijaitsevasta Karkkikauppa Sweetheartista (Uudenmaankatu 32) ja siis aivan älyttömän ihana kauppa! Käykää ihmeessä, jos sinnepäin eksytte! Etenkin kaikki salmiakin ystävät, tuolla on aikas kiva ja erilainen valikoima teille (syökää siis salmiakkia munkin puolesta)!

13 Comment

  1. Elisa says: Vastaa

    Miks mun kyssärit tuntu olevan tosta synnyttäneiden listasta?! No hei rattaat tietty kiinnostaa 😀 Mä just mietin, et sun mahahan on tosi pieni vielä – jotenkin oletin, että se ois tässä vaiheessa paljon isompi jo.

    1. Kissis says: Vastaa

      Joo no on se omiin silmiin jo aika iso 😀 Ja etenkin älästi on ero huomattava!

  2. Hanna says: Vastaa

    Mua pelotti synnytys ja kivut. Supistukset oli niin TUSKAA, kätilöltä kysyinkin että loppuuko ne varmasti vauvan synnyttyä 😀 Vaikka synnytys ei mennyt kun elokuvissa ja vauvaa elvytettiin kaikesta selvittiin ja päästiin normiosastolle. Kaikki oli ohi aika nopeasti ja vasta jälkeenpäin olen miettinyt ja käynyt asiaa mielessäni.
    Ihana body, pitäis ostaa tollainen 🙂 Ja suloiset karkit 😀

    1. Kissis says: Vastaa

      No toivottavasti loppuivat! 😀 Joo toi body oli ekoja vauvaostoksia 🙂

  3. Viivitys says: Vastaa

    Mistä noita bodeja saa? Täällä sylissä toukokuussa syntynyt tyttö, joka ehdottomasti haluaisi samanlaisen :).
    Ja laiska kommentoija kun olen, en ole vielä onnitellut, joten hurjasti onnea! Mulla on vähän ikävä raskausmahaa, sitä kun ei ikinä tarvinnut vetää sisään tai peitellä (kaapista tulon jälkeen). Nyt näiden +8raskauskilon kanssa maha näyttää vaan lihavalta! No täytyy antaa itselleen armoa ja aikaa palautua :).
    En tiennyt vauvoista mitään, mut äkkiä sitä oppii ja vauva kasvaa hurjaa vauhtia ja oppii uusia juttuja. Yllättävintä oli kaikesta etukäteisvalmistautumisesta huolimatta se, kuinka kokonaisvaltainen homma tämä äitiys on, varsinkin kun imettää! Hurjaa, että joku on oikeasti 24/7 täysin riippuvainen ja miten ne vauvan tarpeet vaan menee kaikkien omien edelle. Mut kliseisesti; on se sen arvoista!

    1. Kissis says: Vastaa

      Name itistä on body, joskin ostettu jo alkukesästä ja oli vika Kampin myymälässä eikä kuulemma lisää ole tulossa – siksi pitikin kiireesti ostaa 😀 Mutta mustia kuu/tähti -aiheella oli vielä paljon ja voihan näitä muissa Name itin myymälöissä olla! 🙂 Mä en usko ikävöiväni raskausmahaa, nyt jo tuntuu tukalalta vaikka tää vielä tästä kasvaa. 😀

    2. Kissis says: Vastaa

      Hei täältä sattumalta bongasin pinkkinä tämän: https://www.lastenlintukoto.fi/shop/name-it-NITNALIO-kietaisubody-Pink-Dogwood-p84316307

  4. Kepa says: Vastaa

    Arvontavoitto haettu postista, kiitos arvonnasta <3

    1. Kissis says: Vastaa

      Jee! <3

  5. Aikamoiset visiot kyllä tuli tosta kotona kattien keskellä synnyttämisestä 😀

    1. Kissis says: Vastaa

      Haha, nii-i!

  6. en malta oottaa että Kissis-vauva tulee maailmaan <3

    1. Kissis says: Vastaa

      😀 <3

Vastaa