VUOSAARI

Vaikka katson aika paljon elokuvia, harvemmin varmaan innostun niistä tänne blogiini arvosteluja kirjoittelemaan. Tämä siksi, että en oikeasti osaa kirjoittaa mitään leffa-arvosteluja, se ei ole vaan mun juttu. Nyt aion kuitenkin tehdä pienen poikkeuksen, sillä kävin tänään katsomassa elokuvan, joka on mielestäni paras näkemäni suomalainen leffa (tähän mennessä). Olen lukenut muutaman hyvin pintapuolisen arvostelun Vuosaaresta ja lisäksi kuullut jotain juttua siitä, että vuosaarelaiset raivostuivat, kun elokuva ei ollutkaan tarpeeksi positiivinen kuvaus Vuosaaresta. No voivoi. Elokuva on täydellinen just tällaisena.

Aku Louhimiehen ohjaama elokuva vilisee Birnejä ja Pääkkösiä, niin kuin suomalaiset leffat tuppaavat yleensä tekemään. Elokuva koostuu eri tarinoista ja eri henkilöistä. Henkilöt ovat aidon tuntuisia ja kiinnostavia ja kaikilla menee jotenkin huonosti. Harmistun aluksi, sillä elokuvassa on turhankin paljon lapsia, mutta kerrankin, KERRANKIN, lapset eivät suomalaisessa elokuvassa ärsytä liikaa. Kiitos tästä, kiitos.

Vuosaari on oikeastaan vaan ihan hirvittävän surullinen elokuva. Välillä itkettää, välillä naurattaa, enimmäkseen kuitenkin vaan puhtaasti surettaa. Hieman yli puolivälin jälkeen vieressäni istuva tuntematon nainen kuiskaa miehelleen: ”Mä en ole mitään toivonut pitkään aikaan niin paljon kuin nyt sitä, että tää leffa loppuis tosi pian. Tää on vaan ihan kamalaa koko ajan.” Tähän mies totesi: ”Oot ihan oikeessa.”

Omasta mielestäni elokuva kuvaa aika hyvin elämää sen kaikessa karuudessaan ja kauneudessaan. Mitä kaikkea pyykkien kuivattamisen ja Big Brotherin katsomisen lisäksi tapahtuukaan vieraissa kodeissa, poissa muiden katseilta ja ajatuksilta. Mitä kaikkea me ihmiset teemmekään tullaksemme rakastetuiksi ja halutuiksi, tai yksinkertaisesti vain selvitäksemme tästä kaikesta. Lukemissani Vuosaari-arvosteluissa kritisoitiin elokuvan loppua, joka oli ”tarpeeksi onnellinen, jotta katsojalle ei jäisi niin paha mieli.” En nähnyt sitä ihan niin, mielestäni kaikki jäi tarpeeksi auki. Vuosaaren jälkeen on surullinen fiilis pitkän aikaa, mutta on myös ihana palata omaan, tylsältä tuntuvaan elämään ja todeta, että kaikki on tällä hetkellä aika hyvin. Tämä leffa jää kyllä kummittelemaan päähän pidemmäksi aikaa ja sehän on hyvä se.

Suosittelen kaikille. ****

Elokuvan nähneitä, mielipiteitä? Aikooko joku mennä katsomaan?

25 Comment

  1. Nova says: Vastaa

    Luin eräästä toisesta blogistakin jotain kommentteja tähän elokuvaan liittyen ja täytyy sanoa, että nyt kun sinäkin kerroit siitä niin vakuutuin entisestään että pakkohan tämä elokuva on nähdä.

    1. No en usko että tämä ainakaan täysin kylmäks ketään jättää!

  2. Jazzy says: Vastaa

    Mitä enemmän tästä leffasta kuulee/lukee, niin sitä enemmän alkaa epäilyttään, että haluankohan mä tosiaan sen nähdä…jollain kierolla tavalla leffa kuitenkin mua kiehtoo, joten pakko kai se on uskaltautua katsomaan 🙂

    1. Kyllä!

  3. Milloin tää tulee deeveedeelle? Ei varmana tule ainakaan Örebron leffateatteriin.. Höh.

    1. Hah, ensi-ilta oli vasta eilen, joten ei ihan hetkeen! 😀 Vaikka aika äkkiähän nää suomalaiset kyllä tulee…

  4. Anonymous says: Vastaa

    Näin tänään kyseisen elokuvan ja täytyy sanoa että vietin elämäni ahdistavimmat 2h5min. Meillä oli mieheni kanssa pitkästä pitkästä aikaa ”vapaailta” kahdestaan ja menimme leffaan. Kyllä nyt kaduttaa ja isosti. Itkin useaan kertaan, välillä piti pitää silmiä ja korvia kiinni. Kaikista surullisinta oli pieni poika, jolla ei ollut mitään muuta tyhjässä ja yksinäisessä kodissa kun Max-koira, jonka äiti vei piikille (kehuskeli vielä kavereilleen humalassa että tappoi poikansa koiran, pieni poikaraukka kuuli vieläpä kaiken…). Mietin, että miksi elokuva ahdisti minua niin paljon. Syy on varmasti siitä, että elokuva oli niin riipaisevan realistinen. Aikamoinen real-life luotaus… :-/

    1. Nyt tuli vähän spoilausta niille, jotka eivät oo leffaa nähneet, mutta… 😀 ! Mustakin se poika & koira oli kaikista surullisin näistä tarinoista. 🙁

      Mutta joo, vaikka leffa onkin ahdistava, niin haittaako se? Ehkä tällaistakin on välillä hyvä nähdä leffateatterissa…ja tosielämäähän tämä on. 🙁

    2. Elisa says: Vastaa

      Hyvä että spoilasitte! En kestä katsoa, jos eläin kuolee. En todellakaan. Ei ei ei ei. Olen niin herkkä, että tuli tosi paha mieli kun kuulin jo tämän lyhennelmän. Arvatkaa vaan, itkenkö joka kerta kun rotujärjestön lehdessä on koirien kuolinilmoituksia. En kestä.

      Muutenkin mulla on asennevamma suomalaisia elokuvia kohtaan. Montaakaan hyvää sellaista en ole valitettavasti nähnyt 🙁

    3. Ei sitä eläimen varsinaista kuolemaa siinä näytetä. 🙂

    4. Elisa says: Vastaa

      Eihän sitä tarvitsekaan näyttää 😀 Olen suruisa jo ihan jossain sivulauseessa mainitusta mahdollisesta menehtymisestä.

      Olen kummallinen, tiedän 😀

    5. No siinä tapauksessa. 😀 Joo, olihan se kovin surullinen tarina. 🙁

  5. Ruu says: Vastaa

    en ole nähnyt, ja tuskinedes katson, kun minua suoraan sanoen vituttaa se että samat naamat melkein joka leffassa, en kestä, Suomessa olisi varmaan enemmänkin näyttelijöitä ettei aina tarvitsisi käyttää samoja… esim Vares leffojen kanssa tehdään miehen kanssa pääkkös bingoa heti kun se vilahtaa ja ehtii mainita saa bingon, kun se on aina mukana, ja eri roolissa, tosin nyt parissa viimeisessä oli kyypakkauksena, ja aiemmissa oli eri tyyppi aina, mutta sen naama on jo niin kulunut etten kestä. aaarghhh kiitos ja anteeksi 😀

    1. Heh, tässä on Pääkkösellä aika pieni rooli. 😀

      Noista Vareksista oon ihan tipahtanu jo, pari ekaa taisin katsoa, mut sit niitä tuli niin äkkiä niin monta (?), etten enää tajunnut mennä katsomaan.

    2. Ruu says: Vastaa

      no ei se pääkkönen ole ainut joka on kuluttanut naamansa jo loppuun, se oli vaan helppo esimerkki nyt

    3. Ymmärsin, mutta se on kyllä ehdottomasti yks niistä eih taas -näyttelijöistä. 😀

  6. ANNI says: Vastaa

    Aion ehdottomasti mennä katsomaan! Vaikuttaa todella hyvältä, aidolta tarinalta 🙂 Ehkä jo ensi viikolla :p

    1. 🙂

  7. Tämä elokuva on alkanut kiehtomaan minua koko ajan enemmän, ja tämä arvostelusi vahvisti sitä että haluan ehdottomasti nähdä sen. Aluksi kun kuulin Vuosaaresta vierastin elokuvaa ajatellen että ”taas joku synkkä suomalainen elokuva jossa kaikki menee vain koko ajan pieleen”. Aidot henkilöhahmot ja tarina ja karu kauneus kuulostavat kuitenkin sen verran kiinnostavalta, että ehkä tämä onkin ihan katsomisen arvoinen synkkä kotimainen elokuva jossa kaikki menee koko ajan huonosti…

    1. Musta tän elokuvan näkeminen tekis hyvää ihan jokaiselle.

  8. Anonymous says: Vastaa

    Kävin katsomassa. Ajattelemisen aihetta se antoi paljon ja oli paikoitellen vähän ahdistava, mutta ei se haittaa. Elämä on toisinaan ahdistavaa. Itse kullekin olisi hyvä nähdä tuo elokuva, monestakin syystä. Vaikka huomatakseen, että tod.näk. omat asiat on paljon paremmin ja ettei ihan pikkuasioista valittais.

    1. Niinpä, samaa mieltä.

  9. Anonymous says: Vastaa

    RadioRokista kuulin tästä leffasta ja mielenkiintoiselta kuulosti. Laura Birnillä kuulemma joku kuuma kohtaus, ja Mikko Koukilla joku perverssi kohtaus leffassa. Ehkä tää pitää tarkastaa vaikken kotimaisia hirveesti kattele.

  10. Luin tänään anoppilassa Kalevan Sunnuntai -liitettä. Siinä oli sellainen pieni Kuultua -osio, jota lukiessa tuli dejá vu -tunne, ja johan viimeisellä rivillä selvisi syy:

    ”Blogisti Kissaämmä, jonka mielestä Vuosaari on paras suomalainen leffa”

    Niin ja se siteerattu pätkä oli tämän postauksen kolmas kappale 🙂

    1. No hui! 😀

Vastaa