”NUKU SILLOIN KUN VAUVA NUKKUU”

Tähän asti ainakin meillä on ollut yönsä hyvin nukkuva vauva. Perhepeti oli käytössä ensimmäiset 2 kuukautta ja suosittelen sitä kyllä lämpimästi kaikille vauvan saaneille imettäville äideille – näin turvataan hienosti myös äidin uni. Jos ei muka osaa imettää makuultaan, niin kannattaa pakottaa itsensä siihen (ja perhepetiä ei pidä pelätä liikaa). Meillä siis vauva nukahti tissille ekat vajaa pari kuukautta ja yösyötöt osittain nukuin. Kaikki meni oikein kivasti, kunnes ennen parin kuukauden ikää vauva alkoi tissillä vaan hyöriä ja pyöriä, potkia ja huitoa ja saattoi mennä kolmekin tuntia kun oottelin että nukahtaako tyyppi ikinä. Alkoi nimittäin vähän jo vaivata omaakin nukahtamista! Lopulta päätin että nyt saa riittää ja aloin iskeä tutin vauvan suuhun jossain vaiheessa ja käskin nukahtamaan. Kamalaa kiukutteluahan se aluksi oli, mutta lopulta vauva aina nukahti ja nukuttiin tyytyväisinä taas läpi yön, yösyötöillä ei tällaista urpoilumeininkiä onneksi harrastettu.

Mutta sitten vauva alkoi liikkumaan sivuttaissuunnassa unissaan ja huomasin tyypin vievän yhä enemmän tilaa ja itse meinasin tipahtaa sängystä. Niinpä taas päätin että nyt saa luvan riittää ja siirrämme vauvan omaan pinnasänkyyn, jossa ei oltu aiemmin nukuttu kuin yhdet lyhyet päiväunet (tuurilla). Vähän tosin naureskelin, että näinköhän siitä mitään tulee, kun vauva on tottunut nukkumaan maidon tuoksussa meidän välissä. Mutta kyllähän se maidon tuoksu kuitenkin myös häiritsi vauvan unta.

Luin sopivasti Anna Keski-Rahkosen ja Minna Nalbantoglun kirjoittaman kirjan ”Unihiekkaa etsimässä – ratkaisuja vauvan ja taaperon unipulmiin” ja siinä vinkattiin siirtämään vauva omaan sänkyyn mieluiten alle 3 kk ikäisenä, näin se on helpompaa kuin myöhemmällä iällä. Onneksi tissille nukahtamisesta oltiin jo päästy ja pystyin nukuttamaan beben suoraan tutin avulla (tissi tietenkin tätä ennen). Ekana iltana piti laittaa tutti kahdeksan kertaa suuhun ennen nukahtamista, mutta seuraavana iltana pyöreät 0 kertaa! Ai että olin ylpeä itsestäni ja tietty vauvasta, jolla on kuin onkin kyky nukahtaa yksin! Ovelana siirsin vaunujen lämpöpussin pinnasänkyyn, siinä on lämmin nukkua. Unipusseissa ei meillä valitettavasti ole viihdytty, mutta lämpöpussi on kuitenkin vähän tiiviimpi.

Mutta vaikka vauva on nyt nukkunut yönsä pinnasängyssä mallikelpoisesti ja yösyötötkin menneet hyvin, minä en ole saanut unta! Pinnasänky sijaitsee makuuhuoneessamme ja aloin nukkua varsinaista koiran unta kun kuuntelin, mitä se vauva ähisee ja pöhisee ja koskakohan se alkaa itkeä. Lisänsä toivat Alma ja Arska, jotka kävivät naukumassa ja raapimassa makkarin ovea. Niinpä mun oli viime yöksi siirryttävä toiseen huoneeseen, meidän vierassänkyyn nukkumaan. En kyllä silti saanut mitenkään kehuttavasti nukuttua. Ehkä seuraava askel on siirtää pinnasänky eri huoneeseen? Olisi kuitenkin tosi kiva taas nukkua miekkosen vieressä.

Olen nyt alkanut nukuttaa vauvaa myös päiväunille (tätäkin kirjoittelen nyt vauvan nukkuessa, hallelujaa). Vauvan on ollut koko pienen ikänsä tosi vaikea nukahtaa noin vaan itsekseen kun väsymys iskee, ja meillä nyt itketäänkin paljon kipu-väsy -itkua iltaisin, kun vatsa vaivaa ja väsyttää samaan aikaan. Päikkärit siis on aika måste, vaikka itkua on joka tapauksessa. Mutta joo, ei ole helppoja nämä uniasiat vauvan tultua taloon.

Äitiyslomallani kuulin usein tuon otsikon ”nuku silloin kun vauva nukkuu” -kehotuksen, enkä ymmärrä sitä. Ei nukkuminen ole tällä hetkellä niin kovin helppoa, näissä hormonimeiningeissä. Joskus kyllä yritin nukkua päiväunia samaan aikaan vauvan kanssa mutta eihän siitä mitään tullut. Meidän vauvan päikkärit kun kestivät etenkin vastasyntyneenä yleensä sen 5 min, ja senkin ajan oli pelkkää ähinää, niin mitenkä siinä sitten nukut, et mitenkään. Usein vauva vielä nukahti omaan syliin – niin ja vieraiden paikalla ollessa nukkui aina! Olisikohan pitänyt aina livistää silloin nukkumaan.

Mutta vaikka en ole pariin kuukauteen nukkunut yhtään yötä hyvin (enkä tietenkään putkeen, koska tyttö täysimetyksellä), niin mitenkään väsynyt en silti ole oikeastaan ollut. Katsotaan, kun hormonihommat tasaantuvat… ja kun vauvan maailma tästä koko ajan avartuu, ehkä kohta ei meillä enää nukuta!

P.S. Nykyään kai vauvoilla on muodissa se, että tutti ei kelpaa. Kyllä kannattaa pakottaa vauva tykkäämään tutista, vaikka vähän väkisin, se on aika helkutin hyvä monessa tilanteessa, etenkin jos vähänkin itkuisampi tapaus on kyseessä. Kyllä en ymmärrä miten selviää jos vauva ei tutista diggaa! Paljon mieluummin vierotan meidän tytön tutista sitten joskus myöhemmällä iällä – tosin mikään tuttifani ei neiti tällä hetkellä ainakaan ole.

P.P.S. Ja jos mikään muu tutti ei kelpaa, niin kokeileppa Lovi -merkkisiä tutteja. Ainoa mikä meillä hyväksyttiin. Kannattaa ehkä ostaa semmonen suoraan, niin ei mee rahaa muihin tutteihin.

5 Comment

  1. Satu says: Vastaa

    Hitto, kun itekin saisi kohta 2 kk pojalle tutin käyttöön! (Tiedän, että monen korvaan tämä kuulostaa oudolta, mutta ne jotka ymmärtää, ymmärtää. :D) Meillä siis hyvin samankaltainen tilanne kuin teillä, refluksista kärsitään enemmän ja vähemmän ja vauvan päiväunet on työn takana. Yöt nukkuu sentään hyvin, kunhan on tainnutettu kunnon maratonimetyksellä. 😀 Me siirrettiin tämä meidän ähkijä ja puhkija omaan pinnikseen ja huoneeseensa jo 3 viikkoisena (aivan paras päätös meille).
    Mutta niin siitä tutin käytöstä, pistitkö sinnikkäästi vaan tuttia takas suuhun, jos se sylkäistään pois? Tuliko itkua välissä? Meillä kun tutti sylkäistään aika pian pois ja joskus tulee kiukkukin. Lovin tutteja meillä itse asiassa onkin tuolla kaapissa, täytyy ottaa ne uuteen kokeiluun. 😀

    1. Kissis says: Vastaa

      Joo, kyllä sitä kovasti treenattiin aluks! Mitenkään väkisin en tuttia oo koskaan tuputtanu eikä se aina kelpaakaan – koko ajan kuitenki paremmin! Pitääki kohta käydä ostaa isompi koko Lovin tutteja!

      1. Kissis says: Vastaa

        Ja niin, kyllä laitan tutin takas jos sylkästään pois, tosin useimmiten se tippuu pois ja sit vauva saattaa olla jo ihan rauhallinen tai nukahtanu.

  2. Riina says: Vastaa

    Sun tyttö on niin samanikäinen kuin mun poika, että tulee taas kommentoitua… 🙂 Miten ”nukutat” päikkäreille? Meillä on nimittäin se probleema, että poikaa on tosi vaikea saada päiväsaikaan unille omaan sänkyynsä sisällä. Jos ja kun lähdetään ulos, niin se sammahtaa vaunuihin heti, vaikka ei ihan kauheesti nukuttaiskaan… Jos voitais hankkia kakkosrattaat partsille, niin ongelmaa ei varmaan olis, mut se ei oo mahdollista, koska parveke ei oo katettu, eikä meidän talossa oo hissiä, jolla rattaat vois roudata välillä muualle. Öisin (kopkop) ongelmaa ei toistaiseksi ole ollut.

    1. Kissis says: Vastaa

      No siis jumppapallon päällä pompin ja väsytän vähän tutin avulla ja sit kippaan vaunuihin nukkuu ja annan nukahtaa itekseen, keinuttelen hetken vaunuja. Jos ei nukahda niin tutti suuhun, yleensä siihen nukahtaa. Mäkään en partsille vie ku ei oikeen mahdu ja hirvee säätö. Mut joo, ennen meillä ei päiväunia juurikaan nukuttu.

Vastaa