Työmatkapyöräilystä

Kuten jo aiemmin täällä riemuisasti ilmoitin, olen tosiaan elämäni ensimmäisen kerran aloittanut TYÖMATKAPYÖRÄILYN. Aiemmin en suoraan sanottuna voinut ymmärtää ihmisiä, jotka pyöräilivät innoissaan töihin – itsehän istuin mieluummin bussissa, varmasti kaikelta sateelta ja tuulelta suojassa, Hesarin appia lukien ja Rammsteinia kuunnellen. Noh, niin teen toki edelleenkin, jos vähänkin sää näyttää huonolta. Mutta nyt kesällä kun aurinko edes joskus on ihme kyllä paistanut, olen innostunut pyöräilemään töihin. Mullahan on ihan vaan vaihteeton Jopo, mutta töihin polkeminen on huomattavan paljon nopeampaa kuin bussin kyydissä köröttely, pääsen kotoa Arabianrannasta töihin Pasilaan hyvin pitkälti suoraa tietä.

Mutta huomioita työmatkapyöräilystä multa toki löytyy:

  • Miksi AINA tuulee kun pyöräilee?! Ja vielä VASTAtuulee??? Vihaan tuulta ja etenkin pyöräillessä! Tsekkaan aina tuulen määrän ennen lähtöä, 6 metriä sekunnissa on jo aivan liikaa!
  • Miksi en osaa ajaa niin rauhallisesti, ettei tule hiki? Tämä on nimittäin työmatkapyöräilyn v-mäinen puoli: hiki tulee ihan väkisin. Etenkin nyt, kun alkaa olla muutama lisäkilo matkassa kiitos vauvvan (ja lapsivesien sun muiden asiaan kuuluvien härpäkkeiden), se alkaa tuntua urheillessakin. Mulla on menomatka aika pitkälti kevyttä tai isompaa ylämäkeä, joten pakko olla vaihtokamoja mukana.
  • Kypärä mulla on, ei oma vaan avomieheltä lainassa, ja se hiusten liiskaantuminen… Muuten voisi ilman kypärääkin pyöräillä, mutta Pasilan osuus on vähän vaarallisempi.
  • Miksei kanssapyöräilijät osaa ohittaa oikein?! Yllättäen kun vähän hitaammin Jopollani vetelen, nämä himopyöräilijät super-trikoissaan haluavat vetää ohi. Siitä vaan, mutta pitääkö ohittaa niin usein väärältä puolelta ja usein aivan liian läheltä myös?

Ja sitten vielä nämä raskauteen liittyvät seikat: pissahätä iskee heti matkaan lähdettyä ja kun hengästyy, tuntuu vähän kummalliselta vatsassa, etenkin jos vauva on liikekannalla, mitä se hyvin usein on (epäilenkin, ettei se nuku ikinä).

Mutta noin muuten, työmatkapyöräily on ihan kivaa! Ei tarvitse kytätä bussi/ratikka-aikatauluja ja etenkin töistä lähtiessä on vaan niin helppoa hypätä pyörän kyytiin ja suhata kotiin. Ja kotimatka onkin sitten enempi alamäkeä, joten nopsasti voi viilettää!

Tähän samaan syssyyn mulla onkin oiva tilaisuus esitellä kuvissa näkyvä työmatkapyöräilylaukkuni, jonka kyllä, sain blogiini, mutta joka on erittäin mainio. Pitkään nimittäin tuskailin pyöräilyyn sopivan työmatkarepun suhteen, sillä töissä on kuitenkin kiva, jos on joku asiallisempi laukku mukana. Ja tämä on! Aitonahkainen, Lucleon-merkkinen Montreal-olkalaukku. Näitä myy Trendhim, joka on oikeastaan pääasiassa miesten juttujen verkkokauppa, mutta bongasin sieltä kyllä todella monta muutakin kivan näköistä pakaasia ja myös hienoja toilettilaukkuja! Tämä olkalaukku on kuitenkin työmatkoille sairaan näppärä: mahtuu ne pakolliset: lompakko, vaihtopaita, pari huulipunaa… tykkään todella paljon. Kevyt ja hyvä selässä.

Löytyykös lukijoiden joukosta työmatkapyöräilijöitä tai sen vastustajia?

12 Comment

  1. Sissi says: Vastaa

    Mähän en myöskään osaa ajaa pyörällä hitaasti vaan siinä on vain täysiä-vaihtoehto. Niinpä aina tulee hiki ja puuskutus, tosin matka kyllä taittuukin. Ärsyttävää. Mä olen työmatkapyöräillyt aikanaan, kun ei ollut autoa ja julkiset meni vähän hölmösti. 4km suuntaansa päiväkodin kautta ja jonkin verran mäkiä, se oli yllättävän tehokasta. Ylipäätään hyötyliikuntaa kantsii kyllä suosia:)

    1. Kissis says: Vastaa

      Joo, mikäköhän siinä on, ettei osaa pyöräillä iisisti! Mulla kun on vielä Jopo, jossa pitäis muistaa se erilainen ajoasento, niin aina kumarrun eteenpäin – raskasta polkee.

  2. Jooo, täällä yksi pyöräilijä, säässä kuin säässä :D. Tulee vajaa 5,5km/suunta ajoa ja se taitaa olla itselläni se maksimimatka, minkä katson järkeväksi pyöräillä. Tuossakin kun menee aikaa kelistä, vuodenajasta ja kunnosta riippuen 17-30min, niin sitten alkaa olla melkein sama mennä bussilla, jos pidempi matka on (tai noh, säästäähän siinä rahaa ja ei toisaalta ole aikataulujen orja, täällä päin kun ei joukkoliikenne kulje ihan niin tiheästi).
    Pääosin oon kyllä tykännyt, vaikka tosiaan hikoilu ketuttaa (ylämäkiä riittää molempiin suuntiin), eikä kaatosateessa, 10cm lumihangessa, -30C pakkasessa tai peilikirkkaalla jäällä ole mikään nautinto ajella :D. Saa kuitenkin peruskuntoa edes pidettyä tällä tavalla yllä :p.

    1. Kissis says: Vastaa

      Mä en ees tiedä mun matkaa tolleen kilsoissa, mut ei mitään paljoo! 😀 Mulla kyllä on matkakorttikin koko ajan voimassa, niin tarpeen tullen ja sään vaatiessa vaan hyppään sitten bussiin. Mut mitään talvipyöräilijää musta ei kyllä tuu, no ainakaan ton Jopon kanssa! 😀 Tällä viikolla tosin oon joka päivä pyöräilly töihin, vaikka on kyllä ollu tuulta ja satanuki!

  3. Riina says: Vastaa

    Työmatkapyöräily (ja muukin pyöräily) ❤️. Poljen työmatkat läpi vuoden ja samalla hoituu lapsen päiväkotiin vienti,itse asiassa en ehtisi päiväkodilta töihin jos en liikkuisi pyörällä (bussivuorot menevät hassusti).Eniten pyöräilyssä nautin siitä että saan valita reitin itse ja pääsen paikasta toiseen nopeammin kuin bussilla.Minulla on kolmevaihteinen ns.mummopyörä ja pyöräilin raskaana ollessa laskettuun päivään asti.Moni sitä kauhisteli mutta paremmalta se tuntui kuin kävely.Hiki tulee kyllä pyöräillessä mutta on se silti mukava tapa liikkua.Kyllähän se talvella asennetta vaatii mutta hoituu samalla päivän liikunta ja pää nollautuu työjutuista.Pääsääntöisesti kanssapyöräilijät on fiksua porukkaa ja suurin osa autoilijoistakin. Joskus viikonloppuaamuina aamuvuoroon polkiessa valitsen hieman pidemmän reitin jolla on kiva alamäki ja hiukan paremmat maisemat.Varsinkin aikaiset kesäaamut on ❤️. Vastatuuli ei haittaa,siihen tottuu. Muksukin on suuri pyöräilyn ystävä. Monet uudet paikat on tänäkin kesänä löydetty kun on lähdetty pyörällä liikkeelle.Perusruokaostokset ja pikkureppu kulkee pyörän kyydissä hyvin ja pidemmillä matkoilla on pyörävaunu hyvä. Haaveissa tosin on laatikkopyörä. Ja kun muksu saavuttaa kouluiän,hankin itselleni uudemman mummopyörän. Eli iso peukku pyöräilylle,maltilla polkee ja varaa aikaa niin se onnistuu raskaanakin.😊

    1. Kissis says: Vastaa

      Oho, peukku täältä! Musta ei talvipyöräilijää kyllä sais, tän Jopon kanssa ainakaan – ne parikin vaihdetta ois ihan kiva juttu. 😀 Tuskin mä enää syyskuussa töihin innostun polkemaan, tai no riippuu tietty säästäkin. Hyvää liikuntaahan se on, eipä siinä. Mutta vastatuuleen ei totu IKINÄ!! 😀

  4. petra says: Vastaa

    Pyöräilen säässä kuin säässä, työmatkojen pituudet vaihtelee siitä onko siirtymisiä päivän aikana mutta päivässä matkaa tulee 10-25km. Ohitan kyllä itse siltä puolelta miltä mahtuu, jos joku ajaa keskellä tai liikaa vasemmalla niin menen kyllä ns väärältä puolen..

    1. Kissis says: Vastaa

      No nyt kun aloin asiaa oikein kunnolla ajattelemaan, niin kummalta puolelta sitä sitten edes ”kuuluis” ohittaa? :/

  5. RuuRuu says: Vastaa

    Töihin pyöräillessä on vaan yks vaihde eli täysillä, mulla on ihan helvetillinen ylämäkikin, ja alku kaudesta tulee rocky tunnari päähän aina kunpääsen polkien ylös 😀 Ja kyl mulle ainakin ihan perus reppu on se paras, on tiukasti selässä , eikä tarvii korjailla ikinä, tosin mun kohta 20 vuotta palvellu reppu alkaa olla tiensä päässä, ja vituttaa valmiiks kun tiedän et joudun ettimän uuden, kun tuo on niiin paras!

    1. Kissis says: Vastaa

      Pitää kokeilla tota tunnaria seuraavan kerran. 😀

  6. Työmatkapyöräily on ihan parasta! Mähän harrastan sitä ympäri vuoden 😀 Työmatka on niin lyhyt, että hiukan pihinä en vaan halua maksaa bussista jos ei ole ihan pakko. Pyörällä matkaan kuluu noin 10min ja bussilla siihen menisi 20min. Valitsen siis pyörän jo siitäkin syystä.

    1. Kissis says: Vastaa

      No mulla on vähän sama homma, 10 min pyörällä ja 20 min bussilla!

Vastaa