Perinteinen ”miten menee?” -postaus

Joo, niin paljon (ja siis ihan liikaakin) tulee jaettua elämää Insta-storyihin, että jää nää elämäntapahtumien päivittämiset vähälle tänne blogin puolelle. Mut nyt ajattelin jotain näpytellä tännekin!

ÄITIYSLOMA ALKOI! Viime perjantai oli eka äitiyslomapäivä ja olipa outoa: hengasin kotona, siivoilin vähän keittiön kaappeja ja Amandan leluja ja koko ajan jotenkin sivukorvalla odottelin Teamsin plingahdusta tai myyjän soittoa. Sen se tekee, yli vuosi etätöitä kotona. Torstaina tosin kävin konttorilla moikkaamassa tiimikavereita ja lounastettiin yhdessä ja oli tosi virkistävää! Toivon, että äitiyslomalta palattuani saa etäillä vapaasti, mutta pääsisi myös toimistollekin ilman koronan pelkoa. Mutta se jää nähtäväksi, nyt olen ainakin vuoden kotiäitinä taas. Luulen, että tiputus tähän kotielämään vauvan kanssa ei ole ihan niin valtava shokki kuin silloin Amandan kanssa, kun tässä nyt on kotoiltu muutenkin.

-Vähän terveyshuolia lähiajoilta: tuossa kuukausi sitten multa yhtäkkiä lähti kesken työpäivän lukutaito, kirjoitustaito ja puhekyky ja oikeasta silmästä osittain näkö. Palautuivat kyllä kaikki, noin tunnin sisällä, mutta sitten tietenkin illalla piti vähän googlettaa ja laittaa työterveyteen viestiä. No seuraavan päivän vietinkin sitten Meilahden päivystyksessä ja koko pää ja kaula tutkittiin magneettiputkessa, sydänkäyrääkin otettiin ja laajat veritutkimukset. Mitään hälyttävää ei löytynyt, ja oli hei muuten eka ja ainoa saikkupäivä tässä raskaudessa! Ja onpahan nyt pää sitten kunnolla tutkittu! Todennäköisesti kyseessä joku migreeni. Pieni häiriö oikeaan silmään tuli kerran myöhemminkin mutta ei onneksi mitään isompaa. Toivon, että tämä liittyy raskauteen ja hormoneihin eikä tällaisia enää tulisi.

-Kaaduin myös kunnolla pyörällä. Jalka jäi jotenkin kiinni pyörään kun olin nousemassa pois ja tasapaino petti, sähköpyörä kun on aika painava ja mulla oli siinä lisäksi aika monta painavaa kauppakassia mukana (tiedän, ei sais). Onneksi kaaduin vaan sivuttain ja molemmat polvet otti osumaa, mutta kyllä toi vatsakin hetken ahdisti kun jotenkin taittui ja piti hetki hengitellä. Jälkeenpäin vähän heikotti ja huimasi ja kaveri pakotti soittamaan Naistenklinikalle. Mutta onneksi tää vauva liikkuu KOKO AJAN joten en ollut kyllä mitenkään huolissani. Hetkeksi pyöräilyä hieman rajoitinkin lähinnä muiden toiveesta, mutta nyt taas olen vähän pyöräillyt mutta en siis mitään pitkiä matkoja, sillä eipä se miltään hyvältä kyllä enää tunnu kun vatsa on vähän tiellä ja pissat meinaa lirahtaa pöksyyn joka polkasulla.

-Joo, siis tukala olo alkaa kyllä olla noin muutenkin. Vatsa ahdistaa ja en haluis enää isommin kumarrella, itse asiassa tosi paljon vituttaa olla koko ajan keräilemässä jotain Amandan kamoja lattioilta. Vauva liikkuu ihan koko ajan, päivät ja yöt, lupaa tosi hyvää, NOT!! Oikeen raapii menemään tossa ihon alla, aivan sairaan ärsyttävää. Amanda oli samanlainen. Tää on oikeestaan yks inhottavimmista vaiheista raskaudessa, vaikka toki tietää että elossa heppu on.

-Raskausdiabeteksen suhteen ei ihmeempää, syön aika samoja ruokia ja sokeriarvot on pysyneet tietääkseni riittävän alhaalla, mittailen tietenkin edelleen ”ne pakolliset” arvot ja välillä innostun tekemään pistokokeita, mutta en enää jaksa koko ajan olla piikittelemässä. Mitään kauheita herkutteluja en kyllä voi harrastaa, suklaa ja irtokarkit ovat olleet poissa ruokavaliostani jo alusta asti. Viikonloppuna on ollut tapana syödä joku yksi lettu jälkkäriksi ja viikolla pulla jos mieli tekee (yleensä tekee). Mutta kyllä mun vähän jotain irttareita tekis mieli jo napostella, varmasti ostan synnärille mukaan karkkia! Olen itse asiassa himoinnut sellaista Ärräpussia, aika hyvä sisältö…!! Missähän vaiheessa sen uskaltaa ostaa jemmaan? Ja missä vaiheessa ylipäänsä pitäis pakata sairaalakassi??

-Mulla on kyllä tosi iso pelko, että tää vauva tulee syntymään aika paljon etuajassa. Tää fiilis on ollut mulla tosi pitkään, en tiedä miksi, varmaan siksi että on jotenkin niin super-liikkuvainen tapaus. Toivon kuitenkin, että pysyttelis vielä ainakin 2,5 viikkoa tuolla masussa, sillä mun ON PAKKO ehtiä kampaajalle vielä kerran ja ensi viikolla mulla on luvassa vielä yksi hotelliyö ihan itekseni ja olen taas varannut sellaisen Lush-hemmotteluhuoneen. Ajattelin samalla uskaltaa vähän pyörähtää jossain kaupungilla ja ystävän kanssa kahvilla. Mitään muita isompia suunnitelmia mulla ei oikeen ennen vauvan syntymää ole, paitsi nojoo, yläkerran komero odottaa siivousta, sen varmaan räjäytän heti nyt alkuviikosta. Kaikki tärkeimmät hankinnatkin on tietääkseni tehty, paitsi että vauvakirja ja isompi imetystyyny pitäis ehkä vielä hommata.

Mutta tällaistapa tänne. Postauksen kuvista vastaa kukapa muukaan kuin 3 vee tyttäreni, joka odottaa tulevaa pikkusiskoa ihan hulluna.

4 Comment

  1. Ärräpussi herätti miussa tunteita, kun ne uudet on ihan kökköjä 🙁 Ne vanhat, suipot pussit Fazerin karkeilla oli niin parhaita, nuo nykyiset ei ole niin houkuttelevia, vaikka pussi toki on ehkä hitusen isompi (tai sitten se vaan näyttää siltä), mutta karkit ei olleet hyviä.

    1. Kissis says: Vastaa

      Ahaa, mä en ookaan siis pitkään aikaan oikeen Ärrällä ees käynyt, nyt kun kävin lunastamassa jotain vanhoja arpa-rahoja ni kattelin sivusilmällä et kivan näkösiä 😅 Mut nää oli lapsuudessa kyl parasta ikinä!!!! Sillon ne oli iiisoja ja makso jotain 15-20 markkaa?? 😂

  2. onerva says: Vastaa

    Onpa hyvä, että radin kanssa menee hyvin. Meinasin tulla kirjoittelemaan sun aiempaan postaukseen vertaistukee mutta jos sun tilanne on noin hyvä niin sitä tuskin tarvitset… 😀 Mulla nimittäin tässä toisessa raskaudessa oli myös radi. Vaikka söin aika natsisti, oli etenkin paastoarvoissa ylityksiä mikä johti siihen, että sikiöllä epäiltiin makrosomiaa joka siis lisää hartiadystokian riskiä. Toki tehtiin myös ultrassa kokoarvio. Se taas johti siihen, että synnytys jouduttiin käynnistämään mitä en todellakaan olisi halunnut! Mutta loppujen lopuksi kaikki meni ihan tosi hyvin ja synnytys oli tosi hyvä kokemus! (Mistä iso kiitos myös sille että synnytettiin Lohjalla eikä Espoossa kuten esikoisen kanssa – jos naikkari sattuis olee sulussa koronavauvaruuhkien takia niin täältä suositus suunnata Lohjalle 🙂 Kun me oltiin tos muutama viikko sitten synnyttämässä niin sekä Espoo että Naikkari olivat ymmärtääkseni sulussa… toivottavasti sun synnytyksen aikaa olis parempi tuuri jos siis oot naikkarille ensisijaisesti menossa!) Sulle ei varmaan olla tekemässä koon ultrausta / synnytystapa-arviota jos arvot on olleet hyviä?

    Toi oli kyllä ihan pahinta loppuraskaudesta kun taapero teki kamalat sotkut joka paikkaan ja hitto kun niitä ei olis millään kyennyt siivoamaan sen mahan kanssa! Mua edelleen stressaa ihan liikaa kun koti on kaaoksessa kun mies tekee niin hullusti duunia ettei jaksa siivoilla, taapero tekee havocia kun minä imetän ja mä en hullujen imetysmaratonien välissä jaksa siivota. Mutta sellaista on elämä. Onko Amanda muuten päikyssä vai aiotko olla molempien lasten kanssa kotona? 🙂

    Leppoisaa äitiyslomaa!

    1. Kissis says: Vastaa

      Joo mulla on arvot pysyny kyllä ihan hyvinä, tosin eipä ketään oo pahemmin ne kiinnostanukaa 🤣 Neuvolalääkärissä tehtiin ”kokoarvio” eli huonolla ultralla nopee tsekkaus, ja ihan oli sen perusteella normaali (2,6 kg vkolla 37) ja painoo mulle tullut nyt yht. 7 kg. Mut, saa nähdä minkä kokonen bebe tulee! 🤣 Joo siis ihan päivästä riippuu et mihin mahtuu synnyttää 😑 Turha on miettii sitä sen enempää…
      Amanda on päikyssä, lomalla toki sit heinäkuun/sitku vauva syntyy. Ja elokuussa palaa päiväkotiin. Ei tuo kotona viihtys, eli päikky on kyl must kaikille, en itekään pystyis pitää tätä lasta kotona ja samalla hoitaa vauvaa.

Vastaa