Olisiko meillä vauvaa ilman koronaa?

En voi sietää, jos joku kutsuu Oliviaa ”koronavauvaksi”. Vaikka sehän Olivia toki onkin, korona-aikana tehty, kuten aika moni muukin lapsi. Olen paljon pohtinut, olisiko meillä Omppua ilman koronaa ja tullut siihen jännittävään tulokseen, että en tiedä, mutta TUSKINPA.

Amandan vauvavuosi (ja pitkään sen jälkeenkin) oli mulle henkisesti ja fyysisesti niin raskas, että vielä viime vuoden keväällä olin sitä mieltä, että enempää lapsia en halua. Kyllä todellakin nautin töissä käymisestä ja muusta ”omasta ajasta”, vaikka tottakai rakastan olla myös tyttäreni kanssa. Olin Amandan synnyttyä aika pitkään (1 v 7 kk) kotona ja koska en vaan ole mitään ”kotiäitityyppiä”, kaipasin kovasti jo töihin. Amandan kasvaessa monetkin jutut helpottivat, oli jo ihan kiva käydä yhdessä kaikkialla ja matkustellakin. Noh, sitten tosiaan iski korona ja kotona oltiin. Ja kyllähän lopulta se, että mihinkään ei voi oikein mennä ja Amandan kanssa alkoi olla jo vähän helpompaa, johti siihen, että alettiin keskustella toisesta lapsesta (ja eikös sitä sanota, että kun esikoinen lähestyy 3 vuoden ikää, niin aletaan viimeistään harkita toista…)

Ja siitä kyllä oikeasti keskusteltiinkin. Mies nyt haluais ziljoona lasta ja lemmikkiä, mutta halusin olla mahdollisimman varma, että me oikeasti jaksetaan toinen, mahdollisesti yhtä vaikea vauvavuosi. Ja että se todellakin jaksetaan YHDESSÄ, nyt kun kuvioissa on myös temperamenttinen esikoinen. Jaksetaan taas se viimeisenkin oman ja yhteisen ajan menetys, jaksetaan valvoa, jaksetaan herätä aikaisin, jaksetaan jaksetaan. Olin hyvin tietoinen siitä, että kaksi lasta ei mene siinä missä yksi, etenkään ensimmäisinä vuosina.

Ja siihen lopputulokseen sitten tultiin, että enemmän kaduttais olla jaksamatta. Ja että ehkä tää parisuhde vielä toisen lapsen voisi kestää. Ja hyvä että päätettiin Omppu tehdä, sillä onhan hän aivan maailman ihanin Omppunen! Tämä vauvavuosi ei ole aiheuttanut mussa yhtään niin paljon ahdistusta ja viihdyn kotona ainakin toistaiseksi ihmeen hyvin (tämäkin varmasti koronan ”ansiota”, sillä kotoiluun on tottunut). Ilman koronaa me oltais varmaan tosi paljon menty ja matkusteltu ja en tiedä oltaisko ikinä edes toista lasta oikeasti mietitty. Joten, kiitos korona!

P.S. Silti toivon, että ketään vauvaa ei kutsuttaisi koronavauvaksi. Se on ihan superärsyttävää.

Vastaa