Kolme viikkoa äitiyttä

Kirjoitin raskaana ollessani postauksen ”Minustako äiti?” ja niinno, tässä sitä nyt sitten ollaan, OLEN ÄITI. Ihan hullu ajatus edelleen! Aina kun pääsen hetkeksi ”eroon” tästä meidän tissitakiaisesta (eli lähinnä kun vien roskia ja hetken hengitän yksin ulkoilmaa), mietin tätä asiaa. Ei musta tunnu yhtään mitenkään erilaiselta?! Ja jos joku tuolla mun roskienvientireissulla jostain syystä kysyis, onko mulla lapsia, niin vastaisin varmaan, että ehei. Koskakohan tän äitihahmouden oikeasti tajuaa?

Sanon suoraan: viimeiset kolme viikkoa ovat olleet mulle rankkoja. Kerron näistä joskus myöhemmin tarkemmin, mutta melkoinen baby blues tuli koettua. Nyt alkaa jo vähän pää selvitä, vaikka edelleen joka päivä tulee epätietoisuuden hetkiä ja edelleen stressaan liikaa. Ja siis tottakai nää viikot ovat olleet myös aivan ihania ja unohtumattomia (vaikka kai tän jotenkin sitten osittain ainakin unohtaakin, niin ainakin monet väittävät, ettei vauvavuodesta ja ainakaan niistä ekoista viikoista muista myöhemmin mitään).

Meidän vauva kun ei tosiaan päiväunia paljon nuku, niin sitä omaa aikaa ei juurikaan ole, kun tyttö on täysimetyksellä ja meillä on ollut jatkuva tiheän imun kausi nää kolme viikkoa… Meillä on ollut alusta asti myös refluksioireita jotka on nyt viime päivinä alkaneet huolestuttaa mua enemmän, ja myös oletettavasti niihin liittyen tuo että vauva ei pitkiä pätkiä kerrallaan nuku (paitsi jos meillä on vieraita, sillon nukutaan!) ja hakee lohtua rinnalta. Tässä asiassa on meneillään nyt melkoista huolta, tällä hetkellä mietin että mennäkö jo lääkäriin, aloittaako imetysdieetti vai onko tää vaan kuitenkin ihan normaalia ja menee ajan kanssa ohi. Miten pahoja oireiden pitää olla, että kannattaa huolestua…?

En edelleenkään kyllä hirveästi meidän vauvaa tajua tai tunne! Ja ihan pihalla olen talvipukeutumisen suhteenkin! Vielä ei pidempiä vaunulenkkejä ole tehtykään, lähinnä lähikauppaan ja takas ja toivon aina että tyttö nukkuu – tutti auttaa joskus huutoon mutta ei hän oikeen siitä diggaa (kuten ei tuttipulloistakaan, huoh). Mikään superhelppo vauva meillä ei kai siis ole, mitä muiden kokemuksia lukee. Tosi paljon kyllä jännitän niitä vatsavaivojakin alkaviksi, koska Reiska ei arvosta vauvan itkua yhtään ja pelkään, että jossain vaiheessa joudutaan laittamaan Reiska hetkeksi muualle… meillä pöhisee nyt Feliway Friends ja toivotaan että se rauhoittaa tilannetta. Reiska on lisäksi varmaan myös mustasukkainen vauvalle kun onhan se aika hyvin vienyt sen paikan mun sylistä. Kovasti yritän antaa kissoillekin huomiota, mutta kun on vauvassa sen 99 % kiinni, niin…

Nimiäiset pidetään tammikuussa, tila ja kakku on funtsittu valmiiksi. Ja nimi! Mutta nimiäisiin asti kutsun vauvaa ”pieneksi velhoksi” kun sillä on vähän sellaisia velhomaisia ilmeitä ja eleitä.

Mutta joo, tällaista tänne, päivä kerrallaan. Parin viikon päästä lähdetään Joensuussa käymään, voi olla että se on sitten se eka pidempi reissu (jota toki stressaan jo kamalasti, haha).

Oisko teillä kokemuksia baby bluesista, refluksista, jotain muuta sanottavaa? Kommentit ilahduttavat, kun täällä vaan imetän!

26 Comment

  1. Ässä says: Vastaa

    Vauvoista en tiedä paljoakaan, enkä osaa noihin asioihin kommentoida, mutta kirjoitanpa omaa tajunnanvirtaa.. Mä oon 28-vuotias ja kai aika epä-äiti-ihminen. Koko ajan lapsen saaminen (tai sen toivominen) tuntuu kuitenkin luonnollisemmalta ajatukselta. Se vauvan riippuvaisuus musta on kuitenkin hullun pelottava ajatus! Mä oon aika introvertti ja kaipaan tietyin väliajoin täydellisen oman rauhan. Mulla on elämässä paljon ”omia juttuja” ja henkireikiä, joita mä toteutan ihan itsekseni, vaikka kumppani onkin rakas ja viihdyn hänen kanssaan. En tiedä, onko musta äidiksi tämän piirteeni takia. Meillä on miehen kanssa toki hyvä parisuhde ja uskon miehen olevan hyvä isä, mutta olisinko mä muka kelvollinen äiti?
    Joka tapauksessa paljon onnea teille pienestä nyytistä <3

    1. Kissis says: Vastaa

      Sama mulla. Oma aika on mulle ollut aina tärkeetä ja yks iso syy siihen, miks en oo lasta aiemmin edes halunnut. Mutta niin, vaikea sanoo. Nytkin koen välillä ahdistusta, mutta silti, kiitos hormonien ja kaiken, oma lapsi on hurjan rakas. Ja vaikka onkin raskasta ajoittain, niin eteenpäin mennään. 🙂

  2. Sonja says: Vastaa

    Itsellä ei lapsia ole, mutta serkun vauvalla oli juuri tuota refluksivaivaa et pulautteli maidot ulos nopeesti imetyksen jälkeen. Kävivät lääkäris ja todettiin maitoallergia. En muista oliko muita oireita kuin tuo pulauttelu. Toivottavasti selviää mistä johtuu 🙂 Voimia vauva-arkeen!

    1. Kissis says: Vastaa

      Joo, mut imetysdieetti ei ehkä ihan vielä oo ajankohtanen mulla kun tyttö vasta 3 vkoo. Mutta jossain vaiheessa toki pitää allergioita pois sulkea. Huulijänteen kireyttä epäilen hieman myös, vaikka oon luullut imetyksen sujuneen meillä hyvin. Samoin imetysohjausta harkitsen…imetysjuttuja oon nyt kovasti yrittänyt tarkkailla mut hiton vaikeita ovat.

      1. Anitra says: Vastaa

        Meillähän oli esikoisella maitoallergia jota ei tosi pitkään aikaan vaan tajuttu. Auttoi kyllä kun jätin (lehmän)maitotuotteet omasta ruokavaliosta pois, tosin vaikutusta ei välttämättä samalla sekunnilla huomaa. Allergiat onkin siitä hankalia kun pitää testata yhtä juttua kerrallaan. Toivon mukaan nukkuminen alkaa pikkuhiljaa paranemaan!

      2. Sonja says: Vastaa

        Työkaverin vauvalla oli just toi kielijänteen kireys! Neuvolalääkäri ei ollu sitä havainnu vaikka äiti oli maininnut että lapsi on ihan jatkuvasti rinnalla. Olivat käyneet sitten yksityisellä lastenlääkärillä, joka oli heti todennut ton kireäkielisyyden. Oli syy mikä tahansa ni eiköhän se selviä 🙂

        1. Kissis says: Vastaa

          Joo mä jo päätin et haluun poissulkee nää vaihtoehdot ja varasin torstaille yksityisen lekurin. Vaik oma tutkimus kertois et ei oo, mut haluun ammattilaisen mielipiteen.

  3. Maria says: Vastaa

    Mulla tammikuussa syntynyt tyttö, alku oli todella vaikeaa ja mulla todettiin keväällä synnytyksen jälkeinen masennus. Tytöllä oli myös silent refluksia tai sen oireita ainakin oman diagnoosin mukaan, mutta kiinteiden aloitus ennen puolen vuoden ikää auttoi asiaan ? Nyt ollaan jo kovasti toipumisen tiellä ja vauva-arki tuntunut omalta ihanalta ajalta ? kohta likka jo 1-vee ja ei voi kun ihmetellä et mihin tää aika on mennyt!

  4. A says: Vastaa

    Eipä sitä voi kauheimmissa painajaisissakaan kuvitella, kuinka raskasta äitys on. Ja harmittavasti, koko ajan raskaampaa. Vauvan kanssa on vielä helppoa, vaikka meilläkin vauvavuosi oli aivan painajainen. Vauva itki yhteen soittoon 8 ensimmäistä kuukautta elämästään ja eka kokonainen yö nukuttiin, kun lapsi oli 2v. Nyt poitsu on reilu 4v ja edelleen herään 10x yössä. Jos jotain sulle suosittelen, niin pidä kiinni omastakin elämästä ja muista, että ansaitset myös lepoa <3 Muu ei kai tähän äitiys-tautiin auta kuin aika, jos ei ole tullut hulluksi ennen sitä 🙂 Mutta onhan se silti priceless kasvattaa ihan oma lapsi. Mikään maailmassa ei oo niin ihanaa ja niin kamalaa kuin olla äiti.

  5. Hanna says: Vastaa

    Meillä poika on nyt 5kk. Aika menee niin nopeasti tuntuu että vastahan tultiin pikkuisen vastasyntyneen kanssa kotiin! Alku oli suht raskasta kun kaikki oli uutta. Ja jos joku kysyisi mitä heinäkuussa tapahtui niin en kyllä pystyis sanomaan mitään.
    Nauti näistä ajoista! <3

  6. Raparperi says: Vastaa

    En ole ikinä halunnut äidiksi.musta se on ihan käsittämätöntä, että joillekin se on maailman suurin haave:D siis suurin haave on menettää vapaus?!? Haha.
    Näin vanhemmiten lapsen saanti ei tunnu enään niin maailmanlopulta, mutta siltikin pystyisin elämään onnellisena ilman muksuja. Eniten pelottaisi juurikin synnytksen jälkeinen masennus ja hulluna hyrräävät hormoonit. Näitä sun tekstejä on kiva lukea koska kerrot rehellisesti fiiliksistä ja, että ei ole ollut ruusuilla tanssimista. Onnellista jatkoa teille!

  7. Jenni says: Vastaa

    Vauvahommiin en osaa sanoa mitään, mutta kannattaa pistää kissoille seinään pöhisemään myös Pet Remedy! ….. ja hankkia samalla siitä myös suihkute akuuttia stressitilannetta lievittämään.
    Siinä on erilaiset vaikuttavat aineet kuin Feliwayssa, niin voi pitää hyvin molempia samaan aikaan. Ainakin mun viidelle kissalle ja yhdelle koiralle (ei rajoitu vaikutus siis pelkkiin kissoihin) se toimii hyvin etenkin just suihkeena esimerkiksi uuden vuoden tykityksen aiheuttamaan stressiin.
    Jos ei halua koko tilaa tai kissan turvapaikkaa kyllästää sillä, niin toimii myös niin, että suihkuttaa omaan ranteeseen, antaa hetken olla ja sitten silittelee rauhassa stressierkkiä. 🙂 Muistaakseni Peten koiratarvikkeella on edullisinta.

    Jospa ihmistoukkakin tyyntyisi siinä samalla vähän kun PR putputtaa seinässä. 😀 (Anteeks, huono vitsi!)

    1. Kissis says: Vastaa

      Meillä tilanne on onneks vähän helpottanu, en tosin usko niinkään Feliwayhin vaan aikaan… 🙂 noh, niin tai näin, Reiska on edelleen kotona 🙂 Vielä en mitään suihkeita osta lisää, mut kiitos vinkistä, voi hyvinkin tulla viel tarpeeseen!

  8. Chel says: Vastaa

    Heippa!
    Mulla on kaksi valtavan ihanaa mukulaa. Poika täytti juuri kaksi, ja tyttö on reilun 6kk. Esikoisen vauva-aika oli koliikkeineen kaukana helposta, ja rajun, totaallisesti pieleen menneen synnytyksen seurauksena kärsin pahasta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. En ala nyt enempää kirjoitella kokemuksia siitä yksinkertaisesta syystä että kello on paljon, ja en jaksa. ?

    Mutta yhden asian sanon. Yhden joka on niin tärkeä, että se pitää sanoa nyt heti vaikka kello on paljon: Se menee ohi, Heini. Tiheän imun kaudet tasoittuvat, ja alkuun moni vauva kirjaimellisesti asuu tissillä. Syönnit kyllä nopeutuvat ja kerrat vähenevät. Huonounisinkin lapsi alkaa nukkua. Hyvin harva newbie nukkuu kunnon päiväunia, yleensä se on sitä 20min luokkaa. Refluksioireet ovat hyvin yleisiä, mutta nyrkkisääntönä voit pitää, että jos vauva kasvaa normaalisti eikä ole kipeä, niin ei vaadi toimenpiteitä. Nämä kuitenkin kannattaa herkästi ottaa puheeksi neuvolassa tai lääkärillä. Onko hän kovin itkuinen? Refluksiin on monia ihan simppeleitä helpotuskeinoja ja mietoja reseptivapaa lääkkeitä. Tsekkaappa Bifibaby.

    Esikoisen kanssa vaikeinta ei ole vauvanhoito, eikä oikeastaan sekään että asioista ei tiedä, vaan se, että on todella vaikea sisäistää että tämä on OIKEASTI lyhyt aika, joka OIKEASTI menee ohi. Kyllähän sen järjellä ymmärtää, mutta ei sitten kumminkaan.

    Pienen vauvan kanssa jo viikoilla on uskomattoman suuri merkitys. Kun hän on 3kk, on elämä jo ihan erilaista. Keväällä pääsette tutustumaan ruokailun ihmeelliseen maailmaan, ja kesällä pääset varmasti jo vaikka tyttöporukalla tuulettumaan. Tulee se päivä kun isäkin kelpaa, etkä ole pelkkä meijeri. ? Tulee aika kun silmät eivät kirvele väsymyksestä, ja leipäpussi on kaapissa omalla paikallaan sen sijaan että se löytyisi paperinkeräyskorista.

    Katso sitä pientä rinnalla tuhisijaa. Miten tärkeä hän sinulle onkaan, ja miten sinä olet hänen koko maailmansa. Silitä hellästi, ja anna kiitollisuuden tulvia. Vaikealla hetkellä pistä silmät kiinni ja muista: se menee ohi. Lupaan sen sulle.

    Tuntuu absurdilta, mutta se menee ohi.

    1. Kissis says: Vastaa

      Ihana kommentti, paras koskaan! ❤️ Joo, toi ”tää menee ohi” on kyllä saanut mut jaksamaan näiden kipuitkujen kanssa. Joka päivä tuntuu olevan erilainen, hyvä, parempi tai huono. 🙂 Tyttö on itkuinen syömisen jälkeen johon olen aina vaan tarjonnut lisää, mutta nyt oon alkanut pitämään vähän väliä syötöissä jotta vauvan vatsa ei olis koko ajan tuskissaan. Toki tän ikäistä imetän kuitenkin usein. Huomasin myös kylkiasennon olevan vauvalle parempi. No, joka päivä tosiaan on erilainen, tänään ei ehkä toimi se mikä eilen. 🙂

      Kiitos tosta Bifibabysta! Oon antanut nyt vaan d-vitamiinia suihkeena, en oo vielä kokeillut mitään muuta. Torstaina tsekataan suun jänteet varmuuden vuoksi niin saan ainakin mielenrauhan niistä. Imetysohjausta toivon myös.

      Mitään hirveetä väsymystä en vielä oo kokenut, yöllä imetän ja nukun samaan aikaan. ?

    2. Kissis says: Vastaa

      Ainiin ja kyllä, päivittäin mietin sen sata kertaa miten onnellinen ja rakastunut olen. ??

    3. Satu says: Vastaa

      Itsekin olen juuri kaksiviikkoisen pojan äiti ja tämä kommentti kosketti todella syvältä. Kiitos sinulle, Chel, kauniista sanoistasi. <3
      Ja Heinille tsemppihaleja, me selvitään tästä kyllä!

      1. Kissis says: Vastaa

        Näin on! 🙂 Huomaa hyvin, miten fiilikset ja kaikki heittelee päivästä toiseen. Eilen oli huono päivä ja olin jo varaamassa kaikki lääkärit tytölle ja tänään ollaan sit niin tyytyväisiä ja yölläkin nukuttiin.

  9. Veera says: Vastaa

    Kuulostaa niin tutulta! Toi oli ihana kirjoitus ylempänä, ja se on justiinkin noin! ❤️ Meillä oltiin tissillä oikeestaan 24/7 ekat pari kuukautta, ja mietin onko ihan normaalia ? sit alko vähän tasottuu ja oltiin enää parin tunnin välein yötä päivää ? 6kk täysimetin, jotain maistatin sillontällön mut maha tuli kipeeks eikä poikaa kiinnostanu, ni imetys oli paaaaljon helpompaa!! ? Meillä ei poika koskaan huolinu tuttia, ja toimin siis ite myöskin hänen tuttina. Tietty välillä pisti turhauttaa ja kiukuttaa, mut se pieni vauva ei muuta vielä tarvi ku sinut, ja sen paikka on vain ja ainoastaan siinä, turvassa ja lähellä ? Niin tärkee oot hänelle ? Se on oikeesti niin lyhyt aika, vaikka aina ei siltä tunnu. Haikein mielin muistelen, vaikka meillä lopetettiin koko imetys vasta 3kk sit, pojan omasta tahdosta ☺️
    Ja meillä oli kans masuvaivoja, iltasin pahin. Helpotti joskus 3-4kk ikäsenä itselleen.. Ja meilläkään ei oo koskaan nukuttu hyvin päikkyjä, just parin viikon ikäsenä ei nukkunu juur ollenkaan ja aattelin et mikä duracell-vauva meille on tullu ku ei nuku ? Mut nykyään nukkuu ja yötkin nukkuu ? (1v 3kk)
    Niin ihana Heini lukee sun vauvajuttuja!! ?? Susta tulee varmasti samanlainen Leijonaemo ku musta ?

  10. Sonja R says: Vastaa

    Ihanan rehellinen kirjoitus!

    Kohta itsekin vietän vauva-arkea, nro II syntyy vuodenvaihteessa. Ja täytyy myöntää, en odota vauva-arkea yhtään. Imetys, yöheräilyt, hormonimyrskyt ja nyt vielä taapero mukana hämmentämässä. Huh! Olen yrittänyt kuitenkin ajatella niin, että yhden lapsen saatuaan on jo kärryillä mitä vauvan hoito on.

    Imetyksestä sen verran, että meillä vauva pulautteli aika paljon ja olin huolissani asiasta. Kävi kuitenkin ilmi, että tissini suorastaan tulvivat ja vauva joutui hotkimaan maidon. Tilanne alkoi helpottaa, kun rupesin pumppaamaan pahimmat maitopaineet pois ja pidin vauvaa pystymmässä asennossa imettäessä ja sen jälkeen. Tärkeitä vinkkejä sain niin neuvolasta kuin imetyspoliklinikalta, kannattaa kysäistä sieltäkin.

    Voimia ja jaksamista arkeen, ota omaa aikaa kun siltä tuntuu ( oli se sitten roskien vienti tai kauppareissu YKSIN ???ihan parasta).

  11. Minni says: Vastaa

    Tsemppiä <3
    Minun korvaani kuulostaa normivauvalta. Ei tiheä rinnallaolo, puklailu ja huonosti nukkuva vauva (välttämättä) tarkoita refluksia, vaan normaalia vauvaa. Refluksi tuntuu olevan nykyään vähän semmonen muotidiagnoosi, kun vauva ei olekkaan 20h päivässä nukkuva 3h välein pikaisesti rinnalla käyväharvinaisuus. Munkin lähipiirissä on monia, joiden tällaiset vauvat esim vetää sakeuttajia tms tähän "refluksiin" :O vaikka ei todellakaan tarttis. hurjaa! tai syöttövälien pidentämistä väkipakolla "refluksin" takia, vaikka vauvaraasu vaan haluaa sitä mikä hänelle on tärkeintä, eli rintaa nälkään, lohtuun, kaikkeen. no, se minun lähipiiristäni 😀 omista vauvoista on jo 10 ja 12 vuotta, ja vauva-aika todella tuntuu utopistiselta – nuoko muka olleet vauvoja! onneksi töissä tapaa vauvoja viikottain <3

    1. Kissis says: Vastaa

      Me saatiin just tänään ohjeeks 2 h syöttövälit ja tehokkaat syötöt. Paino noussu todella huimasti eli sitä ei tarvii murehtia. Meillä on tosi paha maidon edes-takas virtaus eli röhinää, köhinää, hengitysvaikeutta. Kun vatsa on koko ajan täys, ylimääränen maito jää sinne hengaamaan. Gavisconia määrättiin myös mut sen alottamista vähän lykkään. Mutta joo, tästä voi olla vähän kaikkea mieltä. Kyllä me koetetaan pitää nyt ainakin vähän väliä syötöissä, jos ne vähäisetkin unet vauvalla paranis?

  12. eekku says: Vastaa

    Tsemppiä

    1. Kissis says: Vastaa

      Tänks!

  13. Suvi says: Vastaa

    Myöhästyneet onnittelut pienestä nyytistä! <3

    Täällä yhden refluksioireisen vauvan äiti. Meillä se alkoi vähän alle neljän viikon iässä ja refluksia ei osattu edes arvella kun pieni ei pulautellut, kunnes kohdalle osui lopulta todellinen helmi neuvolan puhelinpalvelusta. Osasi heti yhdistää oireita, oli lämmin, rohkaiseva ja ystävällinen ja osasi käsitellä esikoislapsensa kivusta itse kipuilevan tuoreen äidin ja isän tilanteen timanttisella ammattitaidolla. Ihan ensimmäisenä kehoitti ostamaan apteekista maidonsakeuttajaa ja kokeilemaan sillä, ja että lääkehoitoakin on mutta joillain selvitään pelkästään tuon avulla. Ja niin vaan kävi että ekan syötön jälkeen (me annettiin 40ml pumpattua ja sakeutettua maitoa ja sitten rinnalle) oli kuin joku olisi painanut napin off-tilaan kipuitkun, käsillä äidin tai isän rinnan raastamisen ja muun oireilun osalta. Ajateltiin ensin että eihän se nyt ekasta voi jo toimia ja että se oli vaan kosminen sattuma, mutta ei. Meni tunti, useampi. Meni päivä, kaksi, kolme – ja neljäntenä me alettiin hymyillä että jes!

    Tällä hetkellä kohta 7kk ikäinen pärjää jo käytännössä ilman sakeuttajaa koska kiinteät ovat korvanneet sen. Lääkehoitoa ei koskaan tarvittu. Sängynpääty ja vaunukoppa on edelleen päädystä koholla ja tulevat varmaan olemaankin niin kauan kunnes siirtyy niistä eteenpäin.

    Maidonsakeuttaja on täysin lääkkeetön apu, ja en voi lämpimämmin sitä suositella kokeilemaan. Mä toivon niin että siitä löytyisi apua teillekin! <3 Hurjasti tsemppiä vauva-arkeen, ihana oli lukea kommenteista että olet pystynyt siitä myös nauttimaan. Nuuskuttele pientä <3

    1. Kissis says: Vastaa

      Joo tiiän kyllä ton, mutta se säätö… ja mä kun en oikeen heru pumpulle. Ja imetän edelleen usein. Mutta pitää varmaan kokeilla tota jos tilanne ei helpota. Täällä kyllä nukutaan makuuasennossa ja oon jo päättäny että pian tää ohi menee!

Vastaa