Vihaan lentämistä.

Lentokoneessa

”Mä vihaan lentämistä.” oli varmaan yleisin selkeä ajatus, mitä ajattelin välillä Helsinki-Denpasar ja Denpasar-Helsinki. Mä olen lentänyt elämäni aikana varmaan jo yli sata lentoa, enkä ole mikään lentämistä hysteerisesti pelkäävä matkustaja. Ihan vasta viime lentoreissujen aikana olen myöntänyt itselleni, että perhana soikoon, mulla taitaa kuitenkin olla jonkinasteinen lentopelko. Se ei ole jatkuvaa pelkoa, vaan tulee esiin lähinnä pitkään kestävissä ilmakuopissa. Silloin tuskastuttaa ja mietin, että jatkossa valitsen kyllä joko junan tai laivan! Myöskään nousuvaihe ei ole lempparini, eikä sitä mitenkään helpota tieto, että se onkin se lentämisen haastavin osuus, jolloin yleensä menee jokin pieleen, jos menee. Pitkät (yli yhdeksän tunnin) lennot ovat pahinta tuskaa. Jo pelkkä ajatus, että joutuu olemaan samassa tilassa niin hemmetin monta tuntia, AHDISTAA.

Nyt takaisin Balilta tullessa välillä Jakarta-Abu Dhabi mietin useinkin, että tää on nyt kyllä viimeinen kerta kun meikäläinen lentää, jos ikinä hengissä tästä selviän. Tiedossa toki oli, että aina tuolla Indonesian suunnalla on pirusti ilmakuoppia, kovaa tuulta ja myrskyä, etenkin meren yläpuolella. Mutta kun puolet yli yhdeksän tunnin matkasta on jatkuvaa hyppimistä ja tärinää, alkaa oikeasti pelon kautta vituttaa. Pikkaisen myös nykyään jännittää nämä halpalentoyhtiöt, ja olihan meillä toki pari lentoa tällä huono-onnisella AirAsiallakin…

Mua oikeastaan hirvittää lähinnä se ajatus lentämisessä, että jos jokin menee pahasti pieleen, saan sen tietyn ajan ennen kuolemaa. Koska ollaanpas nyt rehellisiä, jos jotain sellaista lentokoneessa tapahtuu, että se on pakkolasku edessä, on ihan turha miettiä mitään lentokoneen hätäuloskäyntejä tai pelastautumisohjeita, se on kyllä varma kuolema. En halua joutua tilanteeseen, jossa joudun jonkun tietyn ajan miettimään, mitä kamaluuksia kohta tapahtuu, ennen kuin henki on veke. Itse kuolemaa en pelkää, mutta tapahtumia sitä ennen.

Kunnon lentopelon sijaan mulla on siis ehkä jonkinasteinen lentovitutus.

Ehkä seuraavaks sitten Karibian risteilylle?

Löytyykö sieltä lentopelkoisia? Tai miten te suhtaudutte lentämiseen? Pitkät lentomatkat jees vai nou?

P.S. Olenhan tosiaan hypännytkin koneesta. En tajua, miten uskalsin! Enää ehkä en!

20 Comment

  1. Mäkään en pelkää, mutta en mitenkään nauti olla ahtaassa tilassa paikallani montaa tuntia. Jotenkin ajatus meren päällä lentämisestä ahdistaa myös tosi paljon, mutta koska aion vielä joskus matkustaa toisen kerran New Yorkiin, on tuosta ahdistuksesta nyt päästävä yli.. 😀

    1. Meidän taannoinen n. 35 tunnin takaisinpaluu sisälsi aivan liian monta tuntia siellä ahtaudessa tuskailua. 😀

  2. Nasu says: Vastaa

    Mulla on täsmälleen sama. Ei niin paha lentopelko, että sitä etukäteen kauheasti vatvoisi, mutta jokaisen ilmakuopan kohdalla vannon etten enää koskaan lennä. :’D Pitkät lennot on kauheita, koska en pysty rentoutumaan niin paljon että voisin nukkua, joten siinä sitten nökötetään yhdeksän tuntia hereillä ja peläten 😀

    Itsekin olen kirjoittanut lentopelosta täällä:
    http://nasseigoteborg.blogspot.fi/2014/09/lentopelosta.html

    1. Mäkin oon tosi huono nukkumaan koneessa. 🙁 Jos oon tosi tosi väsynyt, niin saatan nukahtaa, mutta se on semmosta tosi kevyttä unta. Oon kateellinen niille, jotka nukkuu jonku 10 tunnin lennon putkeen!

  3. Elina says: Vastaa

    Itte oon lentänyt paljonkin lyhyen elämäni aikana, pisimpänä ausseihin. Ennen en oo myöskään pelännyt lentämistä ollenkaan, mutta nykyään noi paljon uutisoidut katoamiset ja onnettomuudet on vähän puskenut pelkoa esiin! Eikä mullakaan muuten oo mitään ongelmaa, jos ei vaan tuu sitä helkutin turbulenssia.

    Mä vannoin kanssa muutama viikko sitten 6 tunnin lennolla takasin suomeen istuessani, että on muuten viimenen kerta kun koneeseen astun jos ikinä hengissä selviän! Nyt oon kuitenkin uusia reissuja suunnittelemassa, et kai on laantunut toi tunnemyllerrys jo 😀
    Viime matkalla just menomatka ihan fine, ei pelottanut eikä muutenkaan ongelmaa, mut auta armias ku takastulomatkalla turbulenssia, eikä ees mitään iha pientä, kesti useampi tunti! Olin siis aivan varma et se on menoa nyt 😀

    Eli toinen turbulenssinvihaaja täälläpäin!

    1. Joo tommonen monta tuntia kestävä turbulenssi on ihan perseestä. 🙁 Sit siihen vielä päälle hirvee väsymys ja nälkä ni johan vituttaa. 😀

  4. Salla says: Vastaa

    Mua ei niinkään jännitä nousu tai turbulenssi vaan ihan se ajatus, että tässä istun enkä muuta voi. Just vaikka 11 tunnin lento Thaimaahan edessä, tässä ahtaassa purkissa, ja mihinkään ei pääse. Se ajatus on tosi ahdistava, jos alkaa miettiä. Asiaa ei myöskään auta, että en voi lukea koneessa kun tulee paha olo. Onnea on Finskin henk.koht. tv, josta voi katsoa leffoja 🙂

    1. Joo, just toi sama. Ootko muuten kokeillu Postafenia? Mä en selviäis lentoja ilman sitä, tulis niin paha olo. Auttaa sen 24 h, ylikin. 🙂

  5. Pitkä lennot on tuskaa. Mä en pelkää lentämistä, mutta mua ahdistaa ne muut ihmiset, hälinä, ahtaus ihan kaikki. 😀 Yleensä ajattelen sen niin, että määränpää on sitten kaiken kärsimyksen arvoinen. Mun edessä on lentokoneessa mm. alettu kesken ruokailun vaihtaan vauvan jöötivaippoja, se koko matkustamo haisi sitten p*skalle ja kyse oli 9h lennosta. Äiti nosteli käsiään, kun komensin menemään muualle vaihtamaan, sen jälkeen metsästin lentoemon, joka sai sitten taottua järkeä tälle ranskalaiselle äidille. Sitten jostain syystä kaikki tuolin selkänojaa potkivat ihmeset osuu aina mun taa. Sitten saa matkan kiristellä hampaitaan. No alkoi taas verenpaine nousta, joten lopetan.

    1. Mua ei ehkä tommonen haittaa. Mut pitkillä lennoilla haluun istuu käytäväpaikalla, niin pääsee vessaan helposti eikä tarvii herätellä ketään 😀

      1. Arja says: Vastaa

        Totta! Ikkunapaikka on muuten oikein kiva, mutta vessaan loikkiminen nukkuvien ihmisten yli ei 😀

  6. Lotta says: Vastaa

    Ollaan miehen kanssa koukututtu totaalisesti lentoturmatutkintaan. sunnuntaina tuli jakso siitä malesian lennosta! vaikka tiedän että autoillessa on suurempi riski joutua onnettomuuteen, niin ei se lentäminenkään enää vaikuta kivalta. Syytän tuota ohjelmaa… 😀

    1. Haha, en tiiä lisääkö tieto tässä tapauksessa tuskaa vai eikö 😀

  7. MRMR says: Vastaa

    Oon ylipäätään matkustuskammoinen. En oo eläissäni ollut lentokoneessa ja tällä haavaa tuntuu siltä etten ikinä menekään. Tallinnan laivalle lähteminen oli monen viikon tsemppauksen takana, ja laivalla kun muut oli jo matkalla baariin, pakotin avokin lähtemään mukaan katsomaan hätäpoistumistiet, pelastusliivit ja -veneet. Jouduin myös välillä pysähtymään miettimään että missä päin laivaa nyt ollaan, mistä pääsee nopeasti ulos. Oon varmasti ihan hirveetä matkaseuraa. 😀

    Kauhean vaikeasti selitettävä pelko, kun tietää sen olevan ihan irrationaalista ja että todennäköisemmin kuolee kotikadulla. Kotikadulta on sentään lyhyempi matka sairaalaan eikä tarvitse naarata ruumista merestä, saa vanhemmat edes pitää hautajaiset… Positiivista! 😀

    1. Oho! 😮 Hyvin oot säästyny 😀

      1. MRMR says: Vastaa

        Köyhän perheen edelleen köyhä lapsi ei paljoa ole ehtinyt lentelemään 😉

  8. Niina says: Vastaa

    Mullahan ei ollut minkäänlaisia ongelmia lentokoneiden ja lentämisen kanssa ennen vaihtoon lähtöä. Sitten yhden aivan kamalan kokemuksen jälkeen se vaan jotenkin alkoi. Tuon kyseisen lentomatkan aikana oli jotenkin todella paljon ilmakuoppia ja joku kymmenen minuuttia ennen laskeutumista kapteeni ilmoitti, että vähän voi tästä vielä pahentua, pitäkää vyöt kiinni edelleen. Pian tämän jälkeen kone tuntui tipahtavan metrejä alaspäin ja koko koneellinen ihmisiä huusi säikähdyksestä. Mä olin sen loput kymmenen minuuttia itku silmässä ja pelkäsin ihan karmeesti ja laskeuduttuamme sitten mietin, että ei tästä varmaan mitään traumoja jää.

    Seuraavan kerran kun sitten lennettiin, niin meikkis oli sydän kurkussa jo siinä vaiheessa, kun oltiin jättämässä matkalaukkuja ja koneessa olohan oli ihan yhtä helvettiä. Jossain vaiheessa kun tuli jotain pientä ilmakuoppaa, niin itkuhan siinä sitten pääsi jo. Aivan uskomatonta, sillä en ole koskaan pelännyt lentämistä! Olen kyllä ollut lentokoneessa useamman kerran tämän jälkeen, mutta en enää osaa jotenkin olla samalla tavalla kuin mitä ennen. Harmittaahan se.

    1. Äh, inhottavaa. 🙁 Mäkin olin varma, että takaspäin tullessa AirAsia ottaa ja tipahtaa laskuvaiheessa, hyi hemmetti, kamalaa 😀 !

  9. Jenni says: Vastaa

    Itse saavuin eilen Suomeen 30pv kestäneeltä Bali-Gili-reissultani, joka oli muuten eka reissuni ikinä (ellei lasketa Tallinan ja Tukholman risteilyjä…) ja samalla ekat lentoni ikinä! Menomatkalla jännitti, paluumatkalla vaan ärsytti. Huono olo, vatsa kipeä, ahdasta, ei voi nukkua kunnolla, hälinää, just kun oot nukahtamassa, tarjoillaan jotain kahvia… tuota monta tuntia. Niin hirveetä! Miksi valitsin ikkunapaikan?! Jatkossa haluan kyllä aina käytäväpaikan, vaikka harmittaakin pompata aina ylös jos joku toinen haluaa vessaan.

    1. Me tultiin Jakartasta Etihad Airwaysilla, jossa oli kyllä tosi jees palvelu. Ei kukaan herättänyt, tosin en hirveesti saanut nukuttuakaan. Ruoat tuli just sopivaan aikaan. 🙂

Vastaa