Tunnen olevani laivassa

Eli toinen (ja samalla viimeinen) raskaus-pahoinvointiviikkokirjani, olkaa hyvä! Viimeksi tästä tykättiin, saa nähdä, kuinka moni lukee tämän tällä kertaa! 😀

Vko 5+0 (eli viikko 6)

Edellisessä raskaudessa pahoinvointi iski kaksi päivää raskaustestin tekemisen jälkeen. Jotenkin siis oletin nyt käyvän samoin. Mutta nojoo, pahoinvointioloja tuli ja meni jo ennen testin tekemistä, mutta todella lieviä, ei yhtään sellaista kuin viimeksi. Koko viikon jännitin, että kohta se iskee, KOHTA SE ISKEE. Loppuviikosta, kun juhlittiin Amandan 3 v synttäreitä, olikin ajoittain oikeasti aika huono olo, mutta se oli lähinnä aina hetki ennen nälkää ja syöminen ihme kyllä auttoi. Ei silti YHTÄÄN samanlaista kuin viime raskaudessa tämä sama viikko! Ehkä osaan myös suhtautua pahaan oloon nyt eri tavalla, hengittelen rauhallisesti ja odotan, että helpottaa. Mutta silti, nyt on selkeästi helpompaa. Välillä silti mietin, että ei helvetti, TAASKO mä lähdin tähän, vaikka viimeks jo vannoin että ei ikinä enää. Koska pelkään tulevaa.

Vko 6+0 ->

Paha olo aaltoilee ja voimistuu loppuviikkoa kohti, mutta vieläkään en voi oikeastaan valittaa, sillä meininki ei ole lähelläkään sitä mitä viime raskaudessa tällä viikolla! Väsymys on kyllä aivan hirveä ja kerran rehellisesti nukun lounastauon kotona, syön lounaan sitten töitä tehden. Luojan kiitos että saa tehdä enimmäkseen etätöitä! Konttoripäivänä farkut puristaa hemmetillisen turvotuksen takia ja paha olo iskee kun pitää käyttää maskia kokouksessa. Vatsan toiminta muistuttaa valitettavasti hyvin pitkälti samaa kuin viimeksi tällä viikolla. Reagoin kaikkeen vatsalla, mikä vaan ruoka saattaa ärsyttää vatsaa. Palelen taas pirusti iltaisin, seison ikuisuuden 45 asteisen suihkun alla. Pakko sanoa, että vaikka tää alkuraskaus onkin nyt helpompi olojen puolesta kestää (ainakin toistaiseksi…), niin kyllä tää raskasta on kun iltaisin pitää vielä viihdyttää 3-vuotiasta. Ei vois vähempää kiinnostaa leikkiä ties mitä tyttö keksiikin, oikeasti tekis mieli vaan palella peiton alla.

Vko 7+0 ->

Varhaisultra! Ja siellä kaikki hyvin, pieni poika siellä köllötteli. No ei vaan, mutta nyt varhaisultrassa näkyi jotenkin selkeemmin kuin silloin Amandaa odottaessani. Paha olo aaltoilee, mutta edelleenkin: en voi valittaa. Ultraajallekin ihmettelin, miten erilainen alkuraskaus on nyt ja toki ultra jännitti, mutta onneksi sieltä sikiö löytyi ihan oikeasta paikasta ja hyvä sydämensyke. Viikot vastasivat täsmälleen just sitä mitä itsekin olin laskenut, en oo kuulkaa ekaa kertaa tässä hommassa!

Viikon lopussa pahan olon tuntemukset jopa hieman hellittävät ja väsymyskään ei ole enää niin jäätävää, vaikka armas esikoisemme päättääkin heräillä välillä vähän liiankin aikaisin yöuniltaan… Nyt huomaan jo vähän ruokavalikoivaisuutta: menen kauppaan ostamaan jotain, mutta nähtyäni ko. ruuan sitä ei todellakaan tee enää mieli. Mitään tiettyjä ruokahimoja ei kuitenkaan ole, paitsi, noh, suolainen (maustekurkut etenkin) ehkä innostaa normaalia enemmän, mutta syön kyllä aika pitkälti kaikkea samaa kuin muutenkin. Edelleenkin ihmettelen, missä viipyy se omituisen tarkka hajuaisti, mikä kiusasi mua ekassa raskaudessa!! Ei niin, että sitä mitenkään ikävöisin.

Mietin tosi paljon tulevaa vauvavuotta ja miten siitä oikeesti selviämme. Mietin myös, mitä kaikkea vauvaa varten pitää hommata. Paljon on jo ennestään jemmassa Amandan vauva-ajoilta, mutta muutamista tärkeistä jutuista valitettavasti olen myös luopunut (eli: sitteri ja unipesä ainakin). Tällä kertaa aiomme selvittää vauvan sukupuolen, ja tietenkin vasta sitten mietin vaatehankintoja.

Vko 8+0 ->

Päivisin alkaa olla jo ihan OK olo enkä töissä oikeastaan edes ajattele raskauttani (ei oo oikeen kyllä aikaakaan), mitä nyt pissalla joutuu käymään useammin. Mutta iltapahoinvointi, se pahenee! Viimeistään klo viideltä iskee vellova olo ja tuntuu kuin olisin hieman keinuvassa laivassa. Amanda on kiintynyt katsomaan Pikku Kakkosen Musarullaa -ohjelmaa ja siellä lauletaankin sopivasti ”Kun olen keinussa tunnen olevani laivassa” (Soiva Siili: Keinulaulu). Tää soi mun päässä voidessani pahoin. Ei silti vieläkään sellaista oksetusoloa kurkussa, mistä iloitsen, suuresti. Pelkään silti, että paheneeko tämä vielä???

Nyt mulla on myös ruokayökötyksiä. Kaikki ruoka ajatustasolla hieman ällöttää, mutta saan silti kuitenkin syötyä ihan normaalisti. Kovin isoja annoksia en vedä, sillä jossain vaiheessa alkaa tökkiä ja sit pitää lopettaa syöminen heti. Tehdään edelleen viikottaiset isommat ruokaostokset verkon kautta kotiin kuljetuksella ja koen kyllä vaikeeksi miettiä, mitähän sitä ensi viikolla söisi. Välillä klikkaan ostoskoriin jotain ja sitten alan miettiä että ei helkkari, en mä tota kuitenkaan enää huomenna halua!

Paha väsymys on onneksi väistynyt. Eikä vieläkään sitä hullua hajuaistia!

Vko 9+0 ->

Sama meininki jatkuu: kello viideltä iskee paha olo ja viimeistään seiskalta jäätymiskuolema. Vetkuttelen siis edelleen iltaisin tulikuumassa suihkussa. Parina iltana mietin, että onko tää paha olo jopa nyt pahenemassa! Onneksi päivät on edelleen jees, teen töitä ihan normaalisti edes oikein muistamatta raskauttani.

Eka neuvola ja labra on tällä viikolla ja mua rasittaa kaikki tää näyte-ravaamis-rumba. Etenkin nyt, kun julkisten kulkuvälineiden käyttäminen ei oo niin kivaa. Töihin ja neuvolaan toistaiseksi sähköpyöräilen. Tai no, nyt ei tarvitse taas konttorillakaan kovin usein käydä mikä on kyllä helpotus, sillä korona etenkin näillä raskausviikoilla pelottaa mua, ja toki muutenkin.

Mulle iskee pieni epäilys siitä, että onkohan tää sittenkään poika. Nää oireet kuitenkin ON tosi samanlaiset nyt kuin viimeksikin, ainoo että sitä tosi hirveetä kuolemaoloa ei vielä ole näkynyt mutta se saattaa johtua ihan siitäkin (omaa päätelmää), että oon kerran jo nää raskaushormonit kokenut?! Ja iho ei ole huonontunut. Mutta viimeksikin näillä viikoilla kaikki kirpeä maistui tosi hyvin ja nytkin syön usein kirpeitä karkkeja ja hedelmiä. Että, saas nähdä! Aiempi supervarma poikaolo on kuitenkin väistymässä.

Kohtu kyllä tuntuu kasvavan, kaikki tässä pömpöttävässä vatsassa ei kyllä enää oo pelkkää turvotusta mutta onneksi oon enimmäkseen kotona perheen kanssa ja konttorilla käydessä löysä villapaita pelastaa. Kuten viime raskaudessakin.

Vko 10+0 ->

Paha olo lisääntyy! Päivät ihan OK edelleen, mutta nyt klo 16 tulee huonovointisuus ja klo 19 iskee kylmyys. Joka päivä sama juttu. Perjantaina kävin laboratoriossa antamassa verta (sikiöseulonta) ja jotenkin se näyte otettiin kai huonosti, koska koko käsi kipeytyi heti ja tuli superiso mustelma ja voin jotenkin extra-pahoin koko illan ja yön – näin lisäksi todella todentuntuisia ja kauheita unia! Aamulla olo oli taas normaali, mutta mustelma pysyi kyllä monta päivää. Väsymyskin hieman palasi, joka saattoi johtua tosi pimeistä päivistäkin.

Ihan uusi, outo juttu mitä viime raskaudessa ei ollut tai en ainakaan muista: valikoivuus esim. astioita kohtaan! Mikä tahansa muki tai lautanen ei kelpaa, vaan astiat saattaa ihan ällöttää mua ja pitää valita tarkasti mieluisa. Todella erikoista. Myös jotkin laulut saattavat ällöttää, esim. Amandan kuunnellessa jotain biisiä jatkuvasti se saattaa oikeasti alkaa OKSETTAA mua.

Vko 11+0 ->

Sama meno kuin viime viikolla.

Vko 12+0 ->

Pahoinvointi EHKÄ HIEMAN hellittää, ainakaan se ei enää jysähdä tasan klo 16 kun lopetan työt ja lähden hakemaan Amandaa päiväkodista. Nt-ultrassa kaikki hyvin, siellä se vauva vilkutteli ja lopulta käänsi kyllästyneenä selkänsä. Aiotaan kertoa läheisimmille (perheet) jouluna.

Vko 13+0 ->

Jouluviikko! Vatsa on jo jotenkin aika iso, toki turvotuksesta johtuen mutta en tykkää enää nukkua vatsallaan. Onneksi taas koronaetäillään eikä tarvitse piilotella vatsaa töissä. Ja jään maanantain jälkeen kahden viikon lomalle, jes! Tosin tällä lomalla tiedossa on enemmän Amandan leikkejä kuin nukkumista tai lepäilyä… Iltaisin paleltaa edelleen, mutta vähemmän kuitenkin. Kuten ekassakin raskaudessa tällä viikolla, vatsan toiminta tai toimimattomuus on se suurin vittumaisuus. Luulen jo, että se hullun tarkka hajuaisti taisi tässä raskaudessa jäädä tulematta!

Kerrotaan raskaudesta jouluna perheillemme, olen paketoinut yhden ultrakuvan vanhemmilleni lahjapakettiin ja mies laittaa puhelimesta kuvan menemään kauempana asuvalle perheelleen. Kaikki ovat iloisia (ja yllättyneitä). Tosin, miehen äitiä lukuun ottamatta kukaan miehen perheestä ei onnittele minua ja tietenkään myöskään omalta isoveljeltä ei tule yhtään mitään viestiä. Välillä mietin, että miksi kertoa yhtään kenellekään mitään ja harkitsen pitäväni myös vauvan sukupuolen omana tietonamme, jahka rakenneultra koittaa. Raskaushormonit ovat selkeästi täällä kun tällaiset jutut ärsyttää!

Vkot 14-15

Pahaa oloa ajoittain, välillä isommin, mutta enemmän ”kohtausmaisesti”. Väsymys tuntuu palaavan, etenkin iltaisin väsyttää usein ihan mahdottomasti. Joululoma vietetään kotona hengaillessa ja kiitos ihanan mieheni, saan nukkua aamuisin hieman pidempään. Tyttäremme kun päättää ensimmäisen viikon lomastamme herätä aamuisin kuuden aikoihin… Vatsa tuntuu vaan kasvavan! Synnytykseen on aikaa vielä puoli vuotta (!!!), mutta nyt jo nukkuminen selällään tuntuu välillä pahalta. Mulla on kyllä todettu olevan aika paljon lapsivettä. Kärsin myös hieman unettomuudesta ja etenkin iltaisin on vaikea nukahtaa vaikka väsyttäiskin, tällaista ongelmaa en ekasta raskaudesta näillä viikoilla kyllä muista! Pissalla käyn öisin 2-4 kertaa, huoh! Nämäkin toki vaikuttavat siihen, että väsyttää.

Kuulen myös toista kertaa sydänäänet neuvolassa, ihan erilaiset kuin Amandalla! Haluan selkeästi pitää kiinni poika-fiiliksestä!!! 😀

Vko 16+0 ->

Koska työpaikan tiimipäivä lähestyy, kerron raskaudestani esimiehelle ja sitten koko tiimille. Olisi kiva kyllä kertoa vasta rakenneultran jälkeen, mutta viime raskaudessakin oli pakko kertoa aikaisemmin just tiimipäivän (ja siellä tapahtuvan kiipeilyn!) takia. Nyt luvassa on lumikenkäilyä JA SAUNOMISTA. Just mun tuuria siis, mutta haluan osallistua, kaipaan livekontakteja ja jotain erilaista menoa!

Pientä turvotusta lukuun ottamatta olo alkaa olla OK, mutta liitoskivut iskevät nivusiin ja kävellessä sattuu. Viime raskaudessa nää vaivat alkoivat paaaljon myöhemmin, joten ärsyttää. Myös supistukset (ei onneksi mitään kivuliaita) tulevat kuvioihin. Ja huonounisuus senkun jatkuu. Mutta pahoinvointi taisi mennä kokonaan pois ja vatsankin kanssa helpottaa.

Vko 22+1 eli nyt

Tähän loppui merkinnät pahoinvointipäiväkirjastani. Erilainen raskauden alku siis tällä kertaa, paljon iisimpi, luojan kiitos. Toki myös koronakotoilun takia helpompi, kun ei tarvinnut muiden nähden tsempata. Mutta meininki tällä hetkellä on se, että loppuraskaus ei tule olemaan iisi, sillä jo kerran raskauden kokenut ja 4 vuotta vanhempi kroppani alkaa selkeästi reistailemaan jo nyt, paljon aiemmassa vaiheessa. Tarkoitus olisi kuitenkin jaksaa töissä äitiysloman alkuun eli toukokuun loppupuolelle asti, mutta saa nähdä. Kärsin tosiaan jo melkoisista liitoskivuista ja vähänkin pidempään samassa asennossa oleminen ja sen jälkeinen liikkuminen sattuu. Selkä voi toistaiseksi ihan hyvin (jännä muuten, että raskaus vei heti alussa mennessään kaikki selkä ja -niskasäryt, joista kärsin syksyllä), mutta jalat ei. Mutta taidan omistaa tälle aiheelle ihan oman postauksensa, joten I’ll be back!

4 Comment

  1. Nimetön says: Vastaa

    Hienoa kuulla että oot voinut paremmin nyt. Eiköhän kaikki ollut iloisia teidän puolesta ❤️ mutta niinku ite kirjoitit yllättyneitä. Hauska oli että mulla on samanlaisia oireita melkein kokoajan, ihan kuin olisin laivassa. Raskaana en ole 🙈 pahoinvointia on kun oon ottanut lääkkeet. Tutinaa ja vapinaa.
    Muistan että tiesin olevani raskaana siitä että kylmiä kokoajan 😁tai ainakin melkein.
    Täällä teidän puolesta onnellinen mummo oottaa että pääsee joskus näkemään uuden tulokkaan 💞🥰😍
    Isosiskon myös, loppuisi vaan tää Korona aika.

    1. Kissis says: Vastaa

      Joo, en siis missään nimessä epäile, etteikö iloisia oltais oltu 🙂 Eiköhän tässä joskus päästä taas näkemään. Tsempit sinnekin!

  2. Miia says: Vastaa

    Itse olen sen verran taikauskoinen että en onnittele etukäteen. Voin sanoa että olen iloinen uutisesta mutta en onnittele. Ei siis kannata siitä vetää mitään johtopäätöksiä vaan meitä taikauskoisia voi olla enemmänkin 🙂

    1. Kissis says: Vastaa

      No uutisesta/raskaudesta sitä tässä vaiheessa onnitellaankin! 🙂 Lapsen syntymä on sit eri asia 😁

Vastaa