Alku

Pakko saada nopeasti tänne jotain kirjoitettua, vaikka aikaa kirjoittaa blogia ei todellakaan tässä nykyisessä arjessa ole: vauva syntyi viikko sitten sunnuntaina 20.6. ja samaan aikaan alkoi myös Amandan yli 5 viikkoa kestävä kesäloma (ja onneksi myös miehen!). Kerron synnytyksestä eri postauksessa (työn alla sekin), mutta haluan tosiaan kertoa pikaisesti myös meidän ensimmäisestä viikosta.

Osasin odottaa rankkaa alkua vauvan kanssa, nyt kun mukana menossa on myös uhmaikäinen 3,5 vee, mutta kyllä tää silti ylitti kaikki pelko-odotukseni: rankkaa on ollut. Ja toki ihanaakin.

Synnytyksen jälkeen vietin kaksi yötä Hotelli Scandic Meilahden Perhepesässä, joka oli parasta ikinä, ekan yön pystyi myös mies olemaan siellä. Tulen haikeudella ajattelemaan tuota aikaa, kun sain olla rauhassa vauvan kanssa ja edes hieman palautua ennen kotiutumista. Synnytyksen jälkeen on ihan sekaisin ja tuollainen ympäristö oli niin luksusta (voi kun vieläkin vois vaan hakea ruuat hotellin ravintolan seisovasta pöydästä…). Oli tietenkin tosi ihanaa palata myös kotiin ja Amanda oli ihan fiiliksissä pikkusiskosta MUTTA tää on tosi kova paikka myös Amandalle, tottakai: äiti (tai isä, mutta imettävänä osapuolena tietenkin enimmäkseen minä) onkin tosi kiinni vauvassa eikä Amanda ole enää ainoa huomion keskipiste. Tämä on näkynyt ihan älyttömänä kiukutteluna, itkupotkuraivareina, on käyty tönimässä ja lyömässä vauvaa jne. Amanda on samalla tosi innoissaan pikkusiskosta: koko ajan pitää saada vauva syliin, ja jos vauva nukkuu, se herätetään vaikka väkisin. Tämä kaikki kun tapahtuu tällaisissa hellelukemissa, on vähän jokaisen hermot kireällä vaikka miten yritetään pitää yllä hyvää fiilistä.

Tähän päälle nää hormonit, jotka kyllä, iskivät tälläkin kertaa, mutta onneksi toistaiseksi ainakin lievemmin. Välillä en voi pidätellä itkua Amandan edessä ja se on toki tuon ikäiselle hämmentävää. Mulle tehtiin synnytyksessä episiotomia, joten istuminen ei ole ollut lempparijuttu ja onhan se kipeä muutenkin. Ja maitojen nousu…noh, se oli toki tuttua, mutta ei yhtään sen mukavampaa tälläkään kertaa ja toi omat haasteensa myös imetykseen: vauvan oli jonkin aikaa vaikea saada otetta rinnasta pienellä suullaan. Vauva syntyi muutenkin pienikokoisena (alle 3 kg), ja sokeriarvot olivat ekoina päivinä välillä huonoja, eli on ollut paineita imetyksen suhteen. Alussa olinkin ihan pulassa, kun vauva ei millään jaksanut syödä, halusi vaan nukkua. Ja sen jälkeen sitten tuo tarttumisongelma… nyt meillä kuitenkin menee jo mukavasti imetyksen suhteen ja todella toivon, että paino on noussut riittävästi eikä tarvita mitään lisämaitoja. Melkoinen tissitakiainen on tästäkin vauvasta kuoriutunut.

Mulle on iskenyt lisäksi ihan hirveä haikeuden fiilis: tää on mun vika vauva, mä en enää synnytä enkä koe tätä alun hulluutta ja ihanuutta. Sinänsä hassua ajatella tällaista, koska luulin jo Amandan olevan vika vauva! Mua itkettää sekin, että aika kuluu niin nopeasti ja tässä arjessa on niin vähän aikaa ihan vaan ihastella vauvaa. Liikaa aikaa menee sen miettimiseen, missä vauva viihtyisi edes sen hetken että sais tehtyä ruokaa tai laitettua pesukoneen pyörimään, vaikka oikeesti haluaisin vaan pitää vauvaa sylissä ja katsella. Ja ajatella, olis niin hirveesti ajateltavaa! Amandan kanssa koin tästä ajasta ihan eri fiiliksiä, mua turhautti istua sohvalla imettämässä (tämäkin vauva ois mieluiten tosiaan nyt vaan tissillä ja nukkuu vaan sylissä, tälläkin hetkellä kun tätä kirjoitan). Mut nyt mä tiedän, että tää aika on niin spesiaalia, tää menee niin nopeesti.

Kaikenlaista siis nyt meneillään, niin pään sisällä kuin sen ulkopuolella. Ja kyllä tää tästä, mä tiedän sen. Nyt on vähän vaikeeta mutta koko ajan helpottaa, tai niin mulle on ainakin kovasti vakuuteltu.

10 Comment

  1. KaroliinaV says: Vastaa

    Onnea perheenlisäyksestä <3

    1. Kissis says: Vastaa

      Kiitos <3

  2. Coconut says: Vastaa

    Onnea ja tsemppiä!!

    1. Kissis says: Vastaa

      Kiitos! Kyl tää tästä, joskus 😅

  3. onerva says: Vastaa

    Onnea!

    Alku on kyllä tosi rankkaa, mutta oletusarvoisesti helpottaa kyllä pian.

    Mä ihan alussa hoidin tiskit ja muut siten, että kylmästi vain ulkoistin ne miehelle tai sitten annoin olla, jos imetys tai vauvan tilanne muuten niin vaati. Tietysti perusasiat on oltava kunnossa (esim. ruokaa itselle ja esikoiselle), mutta standardien erittäin raju laskeminen on ollut kyllä pakollista. Meillä kaveri on alkanut myös viihtyä sitterissä esim. tiskien laittamisen ajan jos sille vain puhuu samalla, joten siinäkin asiassa iän karttuminen auttanee. Meidän vauva on nyt siis 7 viikkoa joten voin sanoa kokemuksesta, että helpotusta pitäisi olla aika nopeasti luvassa vaikka se ei ihan ensimmäisinä viikkoina siltä todellakaan tunnu!

    Jos imetyksen kanssa meinaa olla ongelmaa, niin ainakin me saatiin ihan huikean hyvä apu eräältä yksityiseltä IBCLC-imetysohjaajalta. Siis aivan huikean paljon parempaa kuin sairaalan imetyspovassa tai neuvolan imetysohjauksessa! Eräät parhaiten käyttämistäni rahoista, suosittelen jos meinaa olla ongelmaa. Hän terkkana osasi myös ottaa kantaa painonnousuihin yms. asioihin. Sain esim. väärää tietoa neuvolasta siinä, että vauvan painon pitäisi nousta se min. 20g/päivä jo ekan kahden viikon ajalta – oikeasti riittää että synytmäpaino on saavutettu 14 vrk iässä, joten neuvolan ohjeilla aloitettiin turhaan lisämaidot joita onkin nyt sitten kiva ollut yrittää purkaa.

    Kyllä se esikoinenkin äkkiä tottuu uuteen arkeen vauvan kanssa 🙂 Meillä 2-v. esikoinen on jo alkanut leperrellä vauvalle ”rakas! Ihana vauva!” eikä tee enää tee mitään tuhmuuksia kuten heittele leluilla kun on selitetty että se sattuu vauvaan ja vauvalle tulee paha mieli. Nopeasti se uusi arki lähtee helpottamaan myös siltä osalta 🙂

    Heh taas tällainen kilometrikommentti, nää vauva-aiheet on vaan yllättäen niin ajankohtaisia niin sitä tulee kirjoiteltua pidemminkin… 🙂

    Paljon tsemppiä arkeen! Ja toivottavasti löytyy niitä hetkiä vaan ihastella vauvaakin ja ottaa rennosti 🙂

    1. Kissis says: Vastaa

      Kiitos! 🙂 Meillä kyl tosi haastavaa nyt esikoisen kanssa kotona. Helpottanut ehkä vähän alusta, mut paljon on kaikkea skitsoilua. Ja joo, tää kämppä on kyl aivan sekasotku 😂 Koskahan ois aikaa tehä muutaki ku pikaimurointi keittiössä?!

      Mulla oli imetysohjaaja Amandan kanssa mut nyt en koe ehkä tarvitsevani. Vielä ainakaan. Viihtyy tissillä ja paino nousee hyvin 🙂

      Ja joo, ajan myötä toki helpottaa ja yritän nauttiakin, kuten nyt kun vauva nukkuu mun sylissä 🙂❤️

  4. onerva says: Vastaa

    Tosi kurjaa että on vaikeeta :/ meillä on auttanut se, että oon esim. lukenut ääneen esikolle samalla kun imetän niin hänkin saa huomiota eikä pelkästään vauva. Mutta jätänpä suuremmat neuvomiset välistä koska ootte varmasti osanneet ihan itsekin miettiä ja kokeilla kaikenlaista mikä vois toimii just Amandalle – sitä vaan niin mielellään alkais neuvoo asioissa jotka on lähteneet itsellä sujumaan hyvin 😀 Ja yksilöitähän ne lapsetkin on joten ehkä meillä on käynyt vaan tuuri tos lapsen temperamentissa tältä osin. Mutta tunnen tosi paljon ihmisiä joilla on pienellä ikäerolla lapset ja kaikki kyllä sanoo että esikoisen kanssa helpottaa melko pian, joten todennäköisyys on että niin tosiaan käy..!

    Onpa tosi mahtavaa, et imetys on lähtenyt käyntiin ja paino nousee! Voin kertoo, että maidon riittävyyden ongelmat, huono painonnousu ja ennen kaikkee ne lisämaidot on aivan täysin perseestä. Meillä oli esikoisellakin lisämaidot koko ajan käytössä ja voi vitsit kun tunsin itseni epäonnistuneeksi puhumattakaan siitä, miten hemmetin vaikeeta ja kuormittavaa niiden kanssa puljaaminen on. Minnekään ei voi lähtee stressittömästi kun aina pitää miettiä että on riittävästi puhtaita pulloja ja pikku korvikkeita mukana, ja ai että sitä tiski- ja keittelyshow’ta! Esikon kanssa toi kyrsi mua niin paljon, että saatoin useampaankin kertaan ehkä jossain määrin raivoisastikin julistaa miehelle että ei enää lapsia meille, vaan kuinkas sitten kävikään… 😀 Jossain vaiheessa mua harmitti että en (taaskaan) päässyt kokemaan sellaista ihanaa ja täydellistä vauvakuplaa josta olin haaveillut – ja jossa täysimetys ja sen suoma vapaus lattemammailuineen ja huolettomine reissuineen oli isossa osassa, mutta onneksi sitä on tajunnut että sitä täydellistä vauvakuplaa ei oikeastaan ole olemassakaan (tai aika harvalla tuntuu olevan!) vaan melkein kaikilla on kyllä haasteensa. Ei sillä, että toisten täydellinen vauvakupla olisi multa pois, vaan ennemmin niin että todellisuus harvoin vastaa mielikuvia joten on turha tuntea katkeruutta siitä ettei mennytkään kuten olisi halunnut. Mutta pointtina: hyvä ettet joutunut korvikelinjalle, sitä en toivo kenellekään (tosin en tiedä kokeeko kaikki sen yhtä vaikeana kuin mä, mutta joka tapauksessa).

    1. Kissis says: Vastaa

      Joo, melkein jouduttiinkin lisämaidoille tän kanssa mut sit lähti imetys sujumaan. Meillä vauvan kanssa haasteet nyt taas vatsavaivoissa, jotka lopulta saapuivat. Ei onneks vielä ainakaan paljoa puklaa, mut saa nähdä miten käy, onko tälläkin allergioita.

      Meillä kirjaan keskittyminen aika huonoa yleensä, mut onneks alkanut nyt viihtyy itekseenkin leikkimässä nukkejen ym kanssa. Ja joo, ruutuaika välillä ylittyy…

  5. Tea says: Vastaa

    Hei,
    Kannattaa lukea erityisherkän lapsen persoonallisuudesta, voipi olla, ettö löydät esikoisesi kohdalla moneen kysymykseen vastauksia 🙂

    Kaikkea hyvää perheellesi!

    1. Kissis says: Vastaa

      Moikka, juu, toki olen lukenutkin aiheesta paljon ja kyllä täsmää. 🙂 Onneksi esikoisen kanssa menee jo kivemmin ja allergiatkin väistyneet.

Vastaa