Lokakuun leffat

Nämä mun leffa-”arvostelut” ovat olleet aina yllättävänkin suosittuja lukijamäärien perusteella, mutta nyt nää taitaa väkisinkin jäädä tauolle. Vauvan takia en pääse nyt elokuviin (no ehkä johonkin baby-kinoon jossain vaiheessa, hehe), enkä tiedä miten paljon leffoja tulee kotisohvalta katsottua. Mulla on keskittymiskyky nyt aika nollassa, kun kaikki keskittyminen menee aika hyvin vielä vauvaan. No, tämä helpottaa ajan myötä, mutta siihen asti jätän nää leffa-arvostelut kirjoittamatta. Jos katson jonkun tosi hyvän pätkän jossain vaiheessa niin sitten teen jonkun erillisen postauksen!

Tässä nyt vielä kuitenkin lokakuun katsotut leffat:

Blade Runner 2049 – No nyt kuulkaas oli sellanen leffa, että jokanen kipin kapin tämä katsomaan! Helkkarin pitkä (2 h 45 min), mutta hetkeäkään ei kyllästyttänyt! Jännä sinänsä, koska leffa oli täynnä sellaista viivyttelevää meininkiä, mutta se vaan kuului asiaan. En muista nähneeni ekaa Blade Runneria enkä ehtinyt sitä katsoa ennen tätä vaikka ehkä piti, mutta eipä haitannut mitään. Mainittakoon leffan plussaksi tietenkin myös Ryan Gosling.

Fifty Shades Darker – Sai niin huonot arvostelut silloin leffateattereissa pyöriessään, että en jaksanut maksaa liikoja tän näkemisestä. Ja ihan hyvä päätös oli, koska olihan tää ensimmäistäkin huonompi. Omalla tavallaan toki hauska leffa, mutta miksi näyttelijät olivat niin…en keksi osuvaa sanaa, mutta jotenkin vaan huonoja. Kirjoja en ole saanut luettua, vaikka kirjahyllystäni löytyvätkin.

Tuntematon sotilas – Ajattelin ensin, että en helvetissä mene katsomaan KOLME TUNTIA kestävää suomalaista elokuvaa, mutta toisin kävi. Käyttämättä kun oli vielä pari leffalippua jotka vanhenisivat viikon päästä ja muutenkin piti ehtiä leffaan vielä ennen beben syntymää. Toki pelkäsin, että näin pitkän leffan aikana lapsivedet viimeistään ilmestyvät ja pilaavat Finnkinon penkin, mutta ei onneksi käynyt näin (vauva kyllä potki mua lähes koko pitkän leffan ajan). Kolme tuntia meni yllättävän sutjakkaasti! Salista meinas kyllä happi loppua, mutta fiksusti olin valinnut penkit rivin reunasta, joiden edessä ei ollut penkkejä, niin pääsi ainakin jalkoja välillä suoristelemaan. No mutta se leffateatterioloista, mennään itse elokuvaan! Pitkästä aikaa en olekaan katsellut suomalaista leffaa, jossa ei ollut mitään typeriä repliikkejä tai vaivaannuttavia juttuja, todella virkistävää. Joskin välillä joutui turvautumaan ruotsinkieliseen tekstitykseen, kun en saanut kaikesta puheesta selvää. Todella hyvin valitut näyttelijät, ihan ok-määrä dynamiittia ja kyllä, sota tulee tässä ”mukavasti” lähelle (ei silti voita Hacksaw Ridge -tyrmistystä). En keksi leffasta mitään huonoa sanottavaa. En ole lukenut kirjaa enkä katsonut muita leffoja (hyi mua). Kyl tää kandee nähdä!

Samaa mieltä, eri mieltä?

Kuvat Googlen kuvahaulla.

2 Comment

  1. Sissi says: Vastaa

    Tuntematon oli kyllä hyvä. Olen nähnyt muutkin mutta mielestäni tämä on ehkä jopa paras.

  2. Tuntematon sotilas oli mustakin vaikuttava ja tunnustaudun myös Suomi-leffojen inhoajaksi. Rokan näyttelijä teki huikeen suorituksen, eikä muutkaan näyttelijät huonoja olleet. Kosketti! Blade Runner oli ihan hyvä, mutta jätti vähän kylmäksi. Dystopia oli kiinnostava, mutta itse tarina ei jotenkin täysin uponnut. Fifty Shades 2 oli musta viihdyttävää hömppää, vaikka makuuhuonekohtaukset saakin aina kiusaantuneen olon aikaan 😀

Vastaa