Olivia 3 kk

Ehkä mä uskallan sanoa sen jo ääneen: sain sen mitä niin hartaasti toivoinkin, eli vauvan joka ei koko ajan itke. Luin just postauksen, jonka kirjoitin näihin aikoihin Amandan vauvavuotena, kun Amanda oli 3 kk, se postaus löytyy täältä. On Oliviallakin todella herkkä vatsa (en oo vielä uskaltanut palauttaa maitoa ruokavaliooni) eikä hänkään ole varmasti mikään ”maailman helpoin vauva”, mutta jos ei lasketa sitä yhtä yötä synnäriltä kotiutumisen jälkeen kun maidot nousi ja Olivia ei saanut otetta tissistä, hän on itkenyt vain noin puoli päivää ns. kunnolla (rotarokotteesta seuranneet vatsakivut). Toki satunnaisia kaikenlaisia itkuja on jatkuvasti, mutta ne ovat silti aika pieniä ja ns. helposti ymmärrettävissä ja hoidettavissa. En muuten yhtään tykkää, jos ja kun Oliviaa sanotaan KILTIKSI vauvaksi, sillä ei vauvat osaa olla kilttejä tai tuhmia!

Suurin haaste Oliviankin kohdalla on valitettavasti lyhyet päiväunet, eli ei pääse unisyklistä seuraavaan vaan herää ja väsyneenä tottakai, eikä vaan suostu nukahtamaan uudelleen. Lisäksi yöunille nukuttaminen on aikamoinen rumba ollut jo pitkään. Ja tutti ei kelpaa. Ja toki tulossa on vasta kaikki hulinat ja hampaat ja muut. Mutta temperamentiltaan Olivia on selvästi helpompi tapaus ja olen kyllä siitä iloinen ja niin kiitollinen, sillä pelkäsin yli kaiken saavani kokea toisen yhtä itkuisen ja vaikean vauvavuoden.

Yöt menevät miten menevät, nyt vähemmillä syötöillä kun siirsin ainakin alkuyöksi nukkumaan omaan sänkyyn. Tuntui nimittäin, että jotkut yöt vaan hengas tissillä ja molemmat nukuttiin huonosti – eli sama homma kuin Amandankin kanssa aikoinaan. Nyt herää syömään noin kaksi kertaa ja otan aamuneljän-viiden aikoihin viereen nukkumaan ja nukutaan noin puoli ysiin ja siinä aamulla tungen tissiä suuhun vähän milloin siltä tuntuu. Pitäisi kyllä aikaistaa aamuja, sillä illat venähtävät nyt vähän liikaa.

Mutta kyllä päivät tämänkin vauvan kanssa ovat silti edelleen pitkiä, jonka takia en millään jaksaisi nousta aikaisemmin kuin on pakko (ja tiedän, että aamut aikaistuvat pian varmasti muutenkin, tahtoi tai ei). Onneksi enää ei tarvitse päikkäreitä kävellä, eli Olivia nukkuu sen puolituntisen parvekkeellakin ja ainakin vielä on todella helppo nukutettava kun on väsynyt, senku vaunuihin laskee. Ja tässä arjessa, kun pitää perheelle tehdä ruokakin ja joskus myös hieman siivota, on kiva että partsipäikkärit ainakin tällä hetkellä onnistuvat. Toki koputan täällä ahkerasti puuta, ei ehkä pitäis kirjoitella mitään!

Olivia on myös ihan hirvittävän iloinen ja nauravainen vauva! Huulet kääntyvät hymyyn heti kun laittaa kasvot riittävän lähelle ja pälpätys alkaa. Nyt on myös syödessä alkanut naureskelu, hakee katsekontaktia ja heti sen saatuaan alkaa hekottelu. Ja siskon läsnäolo on toki parasta, rakastaa yli kaiken kuunnella Amandan höpöttelyä. Helpommalla pääsee oikeastaan nyt jo, kun Amanda on paikalla.

Tällaista meillä tällä hetkellä. Päivät on siis usein pitkiä mutta viikot kuluvat silti aika nopeasti. Olivia-Omppu-Oltermanni täyttää muuten tänään just tasan 3 kk, jee!

Vastaa