Mummoilusta

Päätin pitää vähän taukoa. Tykkään ihan hirveästi käydä Hoiva-Viikissä pitämässä kahvihetkeä sunnuntaisin, mutta nyt kun olen käynyt siellä pari kertaa yksin, se on ottanut jo vähän voimille. Olen käynyt siellä aloittamisestani asti joka sunnuntai ja nyt tuntuu että se on ehkä vähän liikaa. Viime aikoina jengiä on ollut paikalla enemmän, kolmisenkymmentäkin sen muutaman ekan kerran viidentoista sijasta, ja vähän ärsyttää kun ei oikein tiedä kuinka moneen varautua… Herään sunnuntaisin jo kahdeksalta kahvakuulailemaan ja sieltä syöksyn suihkun ja ruokailun läpi Viikkiin. Sitä ennen pitää hoitaa kahvien ja maitojen ostelut ja kiva olisi jotain leipoakin ettei tarvitse viedä aina tylsää pitkoa kaupan alekorista. Mielelläni olenkin kyllä leiponut ja käynyt pitämässä kahvihetkeä, joka on kuitenkin monenkin asukkaan yksi viikon kohokohdista.

Mutta nyt ajattelin ottaa pari sunnuntaita vapaata ihan itseäni varten. Jos saatais viimeinkin käytyä katselemassa sisustusjuttuja ja voisin ihan vaan levätäkin enemmän, olen ollut viime aikoina vähän väsynyt. Jatkossa voisin ehkä käydä Hoiva-Viikissä kerran tai pari kuussa, sillä kokonaan lopettaa en kyllä aio, olen jo vähän kiintynyt siihen porukkaan, joka enimmäkseen kuitenkin on samoja mukavia vanhuksia. En kuitenkaan taida olla ihan niin superihminen, että jaksaisin joka sunnuntai viipottaa ympäriinsä. Ja onhan siellä tosiaan yleensä se vakkarivapaaehtoinen, joten kahvihetki on jatkossakin joka sunnuntai!

Tänään väsäsin laskiaissunnuntain kunniaksi pieniä laskiaispullasia, ja onneksi olin varautunut moneen pullaan sillä jokainen meni! Ja kovasti tykättiin, tottakai.

9 Comment

  1. Ruu says: Vastaa

    mietin jo tekstin alussa että kai siellä joku käy kumminkin, ettei mummut ja papat jaa ilman kahvitteluaan, se saattaa olla monelle viikon kohokohta. (itse töissä näen hyvin paljon mummuja ja pappoja, ja tosin ne on vielä sellaisia että ne asuu suurin osa omillaan.)

    1. Tuo sunnuntain kahvittelu on tosiaan vapaaehtoisten hommaa, eli kyllä siellä on tosiaan on se vakkari, joka on käynyt jo vuosia. Tietenkin jos se on ollut kipeänä tms., niin kahvittelua ei ole ollut. Siksikin ihan kätevää, että meitä on nyt kaksi, viime sunnuntain olikin just kipeenä.

  2. Mun mielestä vapaaehtoistyötä ei missään nimessä pidä tehdä vastentahtoisesti. Sen pitäisi olla sellainen mukava lisäharrastus, ei mitään pakkopullaa. Eikä niiden vanhustenkaan mielestä varmasti ole kivaa jos sinä hampaita purren rättiväsyneenä heitä ”viihdytät”.

    1. Joo oikeessa oot. Mutta en oo mitenkään hampaita purren tuolla käynyt, vielä, ja yritän tällä nyt nimenomaan ehkäistä sitä. Koska kyllähän tuohon aikaa menee. Sovittiinkin, että pidän nyt parin viikon tauon ja sitten käyn kerran-pari kuussa ja tarvittaessa tuurailemassa vakkarikävijää. Tällä hetkellä tuntuu hyvältä ratkaisulta. 🙂

    2. Niin no siis sitä juuri yritinkin kommentillani viestittää että hyvä että pidät taukoa ettei siitä muodostu sellainen negatiivinen juttu 🙂

    3. Joo, ymmärsin kyllä! 🙂

  3. Anonymous says: Vastaa

    Hei Kissis

    Saamattomuuttani kommentoin vasta nyt, mutta kun blogissasi otit puheeksi vapaaehtoistyön, niin sain vihdoin viimein ilmoittauduttua kurssille, jossa koulutetaan nuorten parissa tehtävään vapaaehtoistyöhön. Eli kiitos Sinulle! =) Se oli juuri se tsemppi minkä tarvitsin. Nolottaa, että pari vuotta kypsyttelin asiaa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 😉

    Elena

    1. Todella mahtavaa, vau! 🙂 Eräs kaverini kävi ko. koulutuksen myös 🙂

    2. Niin, itse käyn tosiaan jatkossa joka toinen sunnuntai pitämässä kahvihetkeä. Olen tyytyväinen 🙂

Vastaa