Miten selvisin

Minulta on toivottu pariinkin kertaan jotain päivityspostausta tästä toisesta Roaccutan-kuuristani. Kuuria on jäljellä nyt yksi päivä, vaikka olisin voinut kyllä varmaan lopettaa sen jo aiemminkin. Mutta noin 3,5 kuukautta näköjään tuli kuitenkin taas syötyä. Kasvojen iho on ollut hyvässä kunnossa koko kuurin ajan, kuten edellisenkin kuurin. Selkäkipuja oli puolessa välissä kuuria aika hurjasti, välillä oli ihan todella vaikea jopa hengittää ja urheilemista piti hieman rajoittaa, joskin välillä koin sen vaan enemmänkin kipuja helpottavaksi. Koska ekan kuurin ajan olin näihin vaihteleviin oireisiin tottunut, en vähästä hätkähtänyt ja ohihan ne menivätkin.

Tämän toisen kuurin suurin harmitustuska näkyy yllä olevassa kuvassa. Tällaista v-mäistä superkuivumista ja ihottumaa ei ollut ensimmäisen kuurin aikana, jonka tosin söin keskikesällä ja nautin vain hyvin tarttuvasta rusketuksesta (ja kyllä, otin aurinkoa reippaasti kuurin aikana ja se oli täysin sallittua, kunhan muisti aurinkosuojavoiteet). Ihottumaa on ainoastaan käsissä ja ne ovat kyllä olleet yksi vittumaisuus tämän viimeisen parin kuukauden ajan. Tämäkin vaihtelee aina vähän vallitsevan säätilan mukaan: mitä kylmempi, sen huonommassa kunnossa käsien iho on. Päivisin ei ole aikaa käsiä rasvailla, laitan paksun kerroksen rasvaa aina nukkumaan mennessäni. Tilanne on siis kuvan mukainen illalla juuri ennen rasvausoperaatiota, aamulla taas ihan siedettävä. Toinen suuri ärsytys on kuivat silmät, mulla on ollut ihan älyttömän kuivat ja punaiset silmät koko kuurin ajan. Töissä näpy-näpy-näyttöpäätteen ääressä on ollut välillä melkein itkun paikka.

Huulirasvaa pitää olla huulissa jatkuvasti ja siihen löysinkin jo aiemminkin Tallinna-postauksen yhteydessä esittelemäni suosikin, LV:n huuli-ja hoitovoiteen. Iholla tämä ei auta mitään, mutta huulissa on ihan super. LV on siitä kummallinen merkki, että niiltä putkahtelee kauppojen hyllyille tosi hyviä voiteita, mutta ne myös häviävät nopealla tahdilla. Siksipä ostin tätä nyt kolme tuubia jemmaan, eipähän ihan heti lopu.

Ainoa, mikä toimii käsien ihoon on tämä tuttuakin tutumpi perus-Nivea. Tykkään muuten myös sen tuoksusta vaikka ei se oikeastaan millekään tuoksukaan, heh. Tämän kaksikon olen siis kokenut kaikkein parhaimmaksi Roan aikana. Ja kohta se on taas ohi. Toivottavasti lopullisesti.

Omia kokemuksiaan saa myös kertoa. Tai kommentoida muuten vaan.

24 Comment

  1. Niina says: Vastaa

    No seitsemän kuukautta tuli tuota Roaa syötyä ja olen niin onnellinen, että se on ohi nyt. Ja toivottavasti aknekin on. Näppyjä ei ole tullut yhtäkään kuurin lopettamisen jälkeen (VIELÄ). Ikävän näköistä tuo ihottuma, ihan meni kylmät väreet kun näin tuon. :/ Mulla tuli samanlaista, kun otin aurinkoa kesällä tämän kuurin aikana. Aurinkorasvasta ei ollut mitään hyötyä.

    Silmät ovat olleet kuurin lopettamisen jälkeen edelleen hemmetin kuivat. Piilarit oli pannassa koko kuurin ajan, nyt olen muutamina päivinä pitänyt piilolinssejä ja edelleen tuntuu aika tunkkaselta silmissä. Tuntuu nyt vähän tyhmältä kertoa täällä omista jutuistani mitään, kun olet niitä kuitenkin lueskellut ja kommentoinutkin. 😀

    Toivottavasti tuo kuuri nyt auttoi! 🙂

    1. No samaa toivon! Mullakin tuli vähän aurinkoihottumaa kesällä, mutta meni nopsaan ohi. Tää nyt on sit vaan ihan peruskuivumista.

  2. Itse sain vasta viime viikolla tietää että Roa on alunperin syöpälääke. Olisin halunnut tietää tuon ennen kuin kuurin söin. Vasta nyt osaan yhdistää tietyt terveysongelmani Roaan, niiden ”tavallisten” lisäksi.

    1. Siis sulle on jäänyt jotain oireita tästä päälle?

  3. Mun on pakko sanoa, että aina kun luen ihmisten kertomuksia Roa-kuureista oma päätös siitä, että jos ei ole ihan pakko en sille tiellä lähde, vahvistuu. Toki ymmärrän kyllä miksi moni haluaa juuri Roa kuurin, pitkät antibiottikuuritkaan kun ei ole hirmuisen houkuttelevia.

    Mä olen tavallaan päässyt helpolla siinä, että e-pillerit ”parantaa” mun aknen lähes kokonaan. Muutama hassu näppy tulee silloin sun tällöin, mutta ne ei ole mitään siihen verrattuna mitä sain kärsiä ”luomuna”. Tietysti pillerit on vain väliaikainen ratkaisu ja jos/kun joskus lopetan ne olen 100% varma, että iho pillastuu jälleen kerran ja ollaan takaisin lähtöpisteessä. Tällä hetkellä pillerien lopettaminen ei kuitenkaan tule muista syistä kuuloonkaan, joten tällä mennään nyt eteenpäin ja sitten kun se aika on mietitään uusia ratkaisuja.

    Toivottavasti sun kuurit oli tässä ja iho pysyy hyvänä!

    1. Niin no tätä toista kuuriahan mä nimenomaan syön siksi, että jätin noi hormonihommat. 🙂 Eli iho tosiaan ei diggaa kun e-pillerit heivaa mäkeen!

    2. Mä oon kaksi kertaa hormoniehkäisyn aloittamisen jälkeen kokeillut elämää ”luomuna” ja mun kohdalla siitä ei oikein tunnu tulevan yhtään mitään. Elämä on helpmpaa ja olen helpompi ihmisenä hormoniheikkinä 😀 Tokalla kerrallu kun aloitin tosin reilun viikon pillahdin itkuun lähes joka asiasta, mutta sekin meni onneksi ohi ja mun mielialat pysyy itseasiassa paljon paremmin kurissa pillereidein kanssa kuin ilman 😉

    3. Sama täällä! Vasta ihan viime viikkoina oon alkanu huomaamaan ärsyttäviä muutoksia itsessäni (lopetin elokuussa), semmonen pillereiden tuoma tyyneys katoaa ja mä vaan raivoan menemään. 😀 Mitään itkujuttuja en oo harrastanu koskaan, mutta tunteet kyllä viskelee laidasta laitaan.

    4. No, mä oon aina ollut varsin tempperementtinen ja kyllä se luonteenpiirre säilyy mussa aina myös pillereitä popsiessa. Mua ei voi oiken edes hyvällä uskolla sanoa tyyneksi pillereiden kanssa tai ilman 😉 Eron huomaakin nimenomaan pms oireissa, tai siinä, että niitä ei enää ole. Ilman hormoneita pms oireisiin kuului nimenomaan tuo raivo. Muutenkin kun on tempperamenttinen niin pms oireiden aikana se vaan voimistuu ja voimistaa ja ihan mistä asiasta tahansa voi saada hirvittävän raivarin. Jo pelkästään vanhempien/miehen/ystävien naama ja äänen sävy saattaa aiheuttaa ihan suunnatonta ketutusta ja raivostumista. Yritä siinä sitten padota sitä sisällesi kunnes jossain vaiheessa ihan varmasti räjähtää..

      Mulla myös kuukautiskivut on aina olleet ihan helvetillisiä ja vaikka nykyiset pillerit ei niitä kokonaan poistakaan ei ne ole läheskään yhtä pahoja kuin luomuna.

    5. Menkkojen normalisoitumista eli siis sitä heittelyä ja kipuja odotan eniten kauhulla. Toistaseks kuukautiset on tulleet tasan e-pilleri-aikataulun mukaan. :O Mulla oli kans ennen e-pillereitä jotain aivan kauheeta, joten saas nähdä…

    6. Mä aloitin ekan kerran pillerit joskus 18-19 vuotiaana kun ennen säännölliset menkat alkoi jostain syystä heitellä. Hirvittäviä kipuja mulla on ollut ihan alusta asti, mutta vasta tuo epäsäännöllistyminen sai mut tekemään asialle jotain. Mulla molemmilla kerroilla kun oon lopettanut menkat ja kivut palautui melkein samantien samanlaisiksi kuin oli ennen pillereitä.

    7. Itekin pelkään kyllä pahinta. Monillahan toi ottaa vuodenkin verran, ennen kun pääsee ”omaan rytmiin”…hui.

  4. Nina says: Vastaa

    Muakin vähän pelottaa se päivä kun hormonit aikanaan lopetan. Welcome pizzanaama! :/ Se päivä lienee siinä vaiheessa jos/kun päätän alkaa lisääntyä, eli Roaccutanhan ei tule siinä tapauksessa kysymykseen. Ou mai gaad. Mitä sitten?? Pussi päähän? Pään amputaatio? Mikä?

    1. No oletko joskus vilkassu raskaana olevien naamoja? 🙂 Ei se iho ihan aina HEHKU. 😀 Mut kylhän toi ohi menee aikanaan, jos on mennäkseen, ei se välttis Roaa tartte.

    2. Niin siis tosiaan ekan kuurin alotin sillon, kun vielä e-pillereitä söin. Ei oo niiden aikana aiemmin ollu mitään mut yhtäkkiä rupes olemaan, outoa.

    3. Nina says: Vastaa

      Joo ei hehku ei, sehän tässä pelottaakin 😀 Ehkä se on sitten vain kärsittävä jos niikseen tulee.

      Jännä toi että pillereiden aikana on alkanu oireilemaan. Tosin sehän todistaa vain taas kuinka yksilöllistä kaikki on.

    4. Jep, ja samaa merkkiä kuitenkin söin monta vuotta.

  5. Ite en oo syöny, mutta mua kyllä ihan kiinnostaa kokemukset näistä kuureista. Osaa neuvoa tarvittaessa asiakkaitakin. Noille silmille tosiaan kantsii huomioida vinkkinä sitten kosteuttavat silmätipat 🙂

    1. No niitä oon kyllä ahkerasti tiputellutkin, mutta tuovat vaan todella hetkellisen avun. 🙁

  6. Rakkaat Rantasalmelaiset ja muu väki.
    Olen sairastanut helvetillisen aknen teini-iässä..siis helvetillisen. En paria näppyä nenäpielessä vaan posken kokoisilla alueilla olleita laajoja tulehdusalueita joista nousi järkkyjä paiseita.Kipua, häpeää, kiusatuksi tulemista.
    Mitä sain avuksi..äitini sanat:”älä syö juustoa tai suklaata”. Lääkäriin ei vienyt, ei kuulunut tapoihin. Kärsiköön pentu perkele.
    Kun sitten opiskelemaan läksin niin läksin muuten tohtorille ja sain antibiootit, niitä söin muutamiakin kuureja tulevien vuosien aikana.
    Rottakuuria en ole koskaan syönyt.
    Raskausaikana (jokaisen kolmen) aikana naama päättänyt retroilla, eli paisetta pukannu ja pahasti..että se siitä saatanan hehkusta.Jos nyt aknepunakkuutta voi hehkuksi sanoa niin siinä tapauksessa olin pitäjäni hehkein odottaja!
    Imetysaikana (jokaisen kolmen) aikana naama päättänyt rauhoittua.Ja tämä efektihän ollut suoraa seurausta siitä, että kaikkinensa odotusajan julmettu hormonimyrsky tasaantuu.On eletty sitä (muka)auvoisaa vauvelielämää.
    Mutta ihan upeeta ja hehkeetä aikaa mun pärstä ei oo oikeestaan saanu ikunaan kokea sitten PikkuTylyn 13-vuotispäivän jälkeen =(
    Meillä joillain pälli vaan jaksaa punottaa ja kukkia ikään katsomatta. Nyt kun keski-ikä ja rypyt jo huohottaa niskaan niin voi vain odottaa joko akne väistyis pois….
    Oikein leppoisaa tiistaita kaikille <3

    1. Heh, itse asiassa munkin ihotautilääkäri kyseli, oonko syönyt enemmän juustoa viime aikoina. Onneksi muuten ihan järkevä tyyppi, joten en ihan heti pakannu kamojani ja suihkinu vastaanottohuoneesta ulos. 😀

      Mutta kiitos tästä kommentista, oli tosi lohduttava. 😀

    2. Mä on aina niin empaattinen, kuuluu nääs työnkuvaankin <3
      Puhumattakaan sympaattisesta puolestani =)
      Lohdutukseksi täytyy todeta että tiedän naisia joilla näppyvaivat jääneet pois kun ovat raskautuneet!!

    3. Nina says: Vastaa

      Toivoa siis on!

    4. Noh, enää tarvii haluta raskautua, siis… 🙁

Vastaa