Kyllä vaan kannatti

Haluan vielä kirjoittaa vähän juoksemisesta ja lähinnä niistä hyödyistä, joita se on tuonut tullessaan. Kolme kuukautta sitten en olis ikinä uskonut, että hyvinkin pian tulee se päivä, kun pystyn juoksemaan niin monta (eli noin kahdeksan toistaiseksi) kilometriä putkeen. Siis minä, joka vihasin pelkkää ajatusta juoksemisesta enkä voinut mitenkään tajuta, mikä siinä vois olla yhtään kivaa! Mutta kivaahan on:

-Ulkoilma. On eri asia viilettää ulkona kuin hikoilla jumppasalilla. Raitis ilma tekee ihan oikeesti hyvää ihmiselle.

-Yhdessä juokseminen. Siis miten helppoa enää on viettää yhteistä aikaa miehen kanssa ilman kännyköitä, tabletteja ja kaikenmaailman muita härveleitä? Kun käydään esimerkiksi ulkona syömässä niin kyllä vaan siinäkin on joku kännykkäpirulainen välillä läsnä. Noh, mukana se iphöne on lenkeilläkin, mutta siinä pyörii ihan itekseen SportsTracker. Miten kivaa on keskustella se tunti yhdessä ja okei, välillä riidelläkin. Mutta siinähän menee sitten ne kinastelutkin sujuvasti. Yksin en edelleenkään tykkää juosta, vaikka sitäkin välillä tulee tehtyä.

-Toisen tsemppaaminen. Liittyy yhdessä juoksemiseen toki tämäkin. Sovitaan lenkit etukäteen ja yleensä pidetään niistä aika hyvin kiinni. Pari kertaa on tosi paskan sään takia yhteisesti päätetty, että nyt ei kyllä hei huvita yhtään ja jääty hyvillä mielin kotiin, mutta jos vaan toista pelkästään laiskottaa, toinen kannustaa. Ja niin ollaan pian molemmat hyvillä mielin juoksemassa!

-Herkuttelu. Söin kesälomalla poikkeuksellisen paljon herkkuja, mutta kohtuullisen kivan juoksutahdin ansiosta ne eivät kertyneet vyötärölle! Juokseminen eli aerobinen liikunta laihduttaa! Mikä oivallus! Mulla on viimeisen vuoden aikana aerobinen liikunta jäänyt vähemmälle, koska olen todella huonosti saanut itseni CT-kestävyystunneille…

-Uudet urheiluvermeet. Hih, juoksukengät ei ookaan kaikki niin tylsän näköisiä ja on sallitumpaa ostaa useammin uusi, pirtsakka urheilutoppi, kun niitä käyttääkin useemmin!

Ja sit se tärkein:

-PEPPU EI HÖLLY. Ennen ärsytti juosta tai hyppiä, kun takamus höllyi ja oikein tunsi sen rasvakerroksen siellä. Eräällä kesäkuumalla lenkillä yhtäkkiä tajusin, että näin ei enää tapahdu! PERSEENI ON SIIS KIINTEYTYNYT.

Mitä muuta? Mitä mä unohdin? Mikä teistä on parasta juoksemisessa?

P.S. Huonoa sen sijaan on ollut se, että saleilu jäi kahdeksi kuukaudeksi kokonaan. Viikko sitten tein paluun ja voin kertoa, että ei olis kannattanut. Siis pitää taukoa. Kyllä syö naista ja aika tosi kovaa, kun kaiken saa alottaa ihan melkeenpä nollasta. Toki kehitystä tapahtuu nopeammin, mutta silti. Heikossa hapessa on tämän likan lihaskunto tällä hetkellä.

Kun kuvat ei onnistu (=kohde on tönkkö), on ihan sama vaikka rapsuttelis kuvausassistenttia.

15 Comment

  1. Liisa says: Vastaa

    Tsemppaava postaus, kiitos tästä! Mä kävin kesän aikana lenkillä ihan säälittävän määrän, ihan hävettää. Toki oli niin kuumia päiviäkin, ettei tullut mieleenkään käydä juoksemassa. Pelkkä istuminen sai hikoilemaan kuin porsas uunissa. Mutta nyt syksyn tullessa, mä niin lähden taas ulos, tukka ponnarilla ja lippis päässä 😉

    1. Mä valitin kuumuutta koko niiden pahimpien helleviikkojen ajan! Sanovat, että kuumuuteen tottuu, mutta mä en totu. Toimin helteellä niin huonosti! Lenkille lähdin vasta ysin-kympin aikoihin ja sillonkin vaan oli hirveen kuuma. 😀 Ja kyllä huomaa eron nyt ilmojen viilennyttyä, on niin paljon kevyempää juosta.

  2. Skarppi juttu! Mä vihaan juoksemista, siis ihan vaan puhtaan lapsellisesti vihaan, ja kuulisin mielelläni lisää yksityiskohtia. Miten siitä henkiloppuuKUOLEN-hetkestä pääsee yli? Pitääkö sisäreisiin tosiaan laittaa vaseliinia? Jos mun lenkkarit on kymmenen vuotta vanhat, poljenko automaattisesti polvet kieroon? Ja viimeisenä, miten mä voin muka olla kaksi tuntia ennen lenkkiä syömättä?? Terkuin, Muutama ennakko-ongelma

    1. Hyviä kysymyksiä! 😀

      Mulla on ihan vaan pari kertaa ”vakavasti” iskeny tommonen henkiloppuuKUOLEN-hetki, ja nämä sillon kun oon lenkkeilly yksin, koska on juossu liian kovaa ja kuten tiedämme, VAUHTI TAPPAA, EI MATKA. Sillon oon vaan päättäny, että nyt luovutan ja kävelen hetken. Kahdestaan miehen kanssa lenkkeillessä vauhti pysyy helpommin tasasena eikä sitä juoksemista ajattele niin tarkkaan, kun yleensä höpötellään samalla jotain.

      Siis vaseliinia? Sisäreisiin? Mitä ihmettä kummaa? Tähän en osaa sanoa mitään. 😀 Ai siis jos sisäreidet hankaa toisiinsa? Mulla ei hankaa. 😀

      Jos lenkkarit on hyvät, niin ei kai se ikä haittaa. Tietenkin saattaa askellus olla muuttunut, joten jos kengät tuntuu pahoilta, niin kannattaa varmaankin hommata uudet. Itsehän tilasin juoksukenkäni ihan vaan netistä missään sovittelematta, joten olen varmaan tooodella huono ihminen neuvomaan kenkäasioissa. ;D

      Mä en ainakaan oo kahta tuntia ennen syömättä, tietty riippuu aterioista. Puolitoista tuntia on mulla se, että sen jälkeen alkaa tulla jo nälkä uudelleen. Nää syömiset on kyllä tosi vaikee miettiä ja ajottaa juoksemisen kannalta, myönnän! Mä ainakin huomaan heti lenkillä, että onko syöty hyvin vai huonosti, liian vähän hiilareita vai mitä.

    2. Niin, siis henkiloppuuKUOLEN-fiiliksestä pääsee yli, kun hiljentää tahtia tai jopa sitten hetken kävelee. Väkisin ei kandee juosta, liika hengästyminen ei oikeen toimi jos aikoo juosta vähänkin pidemmän matkan. Itsehän tosiaan alotin sillä hetki kävelyä, hetki juoksua -meiningillä, toimii.

  3. Toi takamuksen kiinteytyminen on nii-in hyvä pointti, että tänään on varmaan pakko mennä juoksulenkille! 😀

    1. Ahhahahaha, NIINPÄ! 😀 Ja se on PELKÄSTÄÄN juoksun ansiota, en oo päässy tähän fiilikseen millään kyykkymäärillä koskaan. 😀

  4. Anonymous says: Vastaa

    Kiinteytyneestä pepusta kuva! Semmoinen vertailu, vanha vs uusi.

    1. No tulihan se sieltä!

  5. Satu says: Vastaa

    Äh, mulla jäi kesällä juoksulenkit vähemmälle ja höllyy… (tai niinku meillä päin sanotaan, hyllyy)
    Siinä onkin ehkä hyvä syy olla vähän reippaampi juoksemisen kans nyt syksyllä. Jos ei enää perse niin pahasti hyllyis ens kesänä 🙂

    1. Mietin kans et kirjotanko hyllyy 😀

  6. Myy says: Vastaa

    Miten osata juosta tarpeeksi hiljaa? Tai siis kun ei ole kuntoa, ei jaksa juosta. Ja en osaa hissutella. Kävelen samaa vauhtia, kun jotkut hölkkää. Dear Eki, auta!

    1. No se onkin yksin tosi vaikeeta. 🙁 Mulla etenkin alussa lähtee tosi liian kovaa ja sit pitää hiljentää ettei kuole.

  7. Mä saan näistä sun juoksupostauksista aina hirveästi tarmoa lähteä ulos juoksemaan 🙂 vielä kun pääsis noin pitkälle että oikeesti nauttis siitä eikä lähteminen olis niin iso juttu… Jos sua kiinnostaa niin käy kurkkaa mun juttu väriestejuoksusta, sähän olit menossa sinne.
    http://mylifeandthatcat.blogspot.fi/2014/08/funrun-variestejuoksu-turku.html

    1. No käyn! Viikon päästä oon menossa joo. 🙂

Vastaa