Äänekkäät kirjat

Pienenä äänikasetit olivat ihan supertärkeitä, kuten taisin yhdessä aiemmassa blogikirjoituksessani jo mainitakin. Nyt tietenkin on hyllyyni kertynyt paljon…mitä nää nyt on, äänikirjoja (kuvassa vain pieni osa). Jo pidempiaikaisena projektina on ollut niiden kaikkien tunkeminen ipodiin, mutta se on vaan jäänyt. Ihan hirveästi haluaisin kuunnella näitä vaikka joka ilta, mutta testattu on, että keskimäärin 6 minuutin kuuntelemisen jälkeen nukahdan, oli miten hyvä kirja tai lukija tahansa. Yllä olevat Kalevalaa lukuun ottamatta olen kyllä lukenut ihan itsekin. Mutta kuunteleminen onkin niin eri asia. Ehkä pitäisi aloittaa jokin maalausharrastus, niin että samalla kun maalaa, voi kuunnella kirjaa?
Erityisesti nämä muka lapselliset tarinat on mun mieleen, näitä jaksaa kuunnella yhä uudelleen ja uudelleen. Katto-Kassista ei tosin voi kuunnella ilman isoa pussillista kolapullokarkkeja!! Entäs Onneli ja Anneli? I-H-A-N-A. Pienenä kuuntelin näitä ihan joka päivä ja siksipä ihmettelinkin, miksi isäni ihmetteli, kun pyysin tuota Onnelia ja Annelia joululahjaksi…höh. Kiltisti silti pukki toi 🙂

Muita äänikirjafaneja?

5 Comment

  1. Anonymous says: Vastaa

    Töis tulee kuunneltua. Ite pitäny paljon dekkareista kuten Vares, Maria Kallio, mutta tulee muitakin kuuneltua. Paasilinnalla oli hyviä opuksia (jäniksen vuosi, hirtettyjen kettujen metsä)sellasta mukavan humoristista. Huomenna varmaan alotan ”Linnunradan käsikirja liftareille” kuuntelemisen. Menee yövuorot töis mukavasti kirjojen parissa =)

  2. Tahtoo työn jossa voi kuunnella äänikirjoja.

  3. Anonymous says: Vastaa

    Ruumishuoneen yövuoro. En toki ite oo moisessa paikassa, mutta kuitenki sellasessa hommassa jota pystyy tekemään samalla ku kuuntelee kirjoja. Lähettämö hommia nääs 😀

  4. Hm, ruumishuone kuulostaa kivemmalta…

  5. Anonymous says: Vastaa

    Joo, se ois eksoottinen paikka. Yövartijana moisessa vois olla iha mukavaa.

Vastaa