7,8 kg

Se alkoi jo kolme viikkoisena. Töölön Mehiläisen suosittu lastenlääkäri Visa Lautamatti naureskeli Amandan painolle ja määräsi neljän tunnin syöttövälit refluksivaivoihin. Kyllä vain, neljän tunnin syöttövälit vauvalle, jonka elämässä ei vielä ole mitään muuta kuin tissi. Oli ensimmäinen mutta ei viimeinen kerta, kun lähdin itkua nieleskellen pois lääkäristä Amandan kanssa. Enkä todellakaan noudattanut lääkärin määräystä.

”Tyttö on ollut kotona ruoka-aikaan!”

”No onpas tullut painoa!”

”Mitkä posket!”

Amandalle alkoi tosiaan kertyä hurjasti painoa heti synnäriltä kotiuduttuamme, kiitos jatkuvan tissillä olon. Oikeastaan ensimmäinen 3 kk oli sitä. Tissillä ei pelkästään syöty, siellä nukuttiin ja hengattiin. Tissi kelpasi ja kelpaa edelleenkin ihan aina. Suurin osa tätä alun tissittelyä oli kaikenlaiset refluksista ja vatsasta johtuvat kivut joihin haettiin lohtua ja tottakai tiesin kipusyöttäväni, mutta jos tutti ei kelpaa, niin minkäs mahdat. Toki testasin pitkiä (en kuitenkaan 4 tunnin!) syöttövälejä, mutta en nähnyt niillä mitään vaikutusta, paitsi että kannoin nälästä ja ties mistä itkevää vauvaa pari tuntia. Teki kyllä mieli kutsua Visa välillä kantamaan.

Ei ole mitenkään väärin tarjota tissiä ”joka itkuun”. Vaikka Amanda puklasi ja puklaa edelleen, on painoa kertynyt nyt pian 8 kiloa. On siis ollut kotona ruoka-aikaan ja kyllä löytyy posket! Amanda on pullea vauva ja aivan ihana sellainen. Syöttövälit meillä on nyt aika tarkalleen 2 tuntia, öisin tietenkin menee miten sattuu ja joskus päikkärit venähtävät tai lelut kiinnostavat enemmän. Kipuitkua meillä ei enää ole ollut pitkään aikaan, on vain nälkää, väsymystä ja tylsyyttä. Kun Amanda lähtee liikkeelle, painokin tasoittuu, vauvaa ei täysimetyksellä voi lihottaa. Ja tissiä tarjoan edelleenkin silloin kun mikään muu ei auta tai siltä tuntuu – vielä tulee se aika, kun kaikki muu kiinnostaa enemmän (tai no, on jo vähän tullutkin, syötöt ovat päivisin tosi nopeita).

Kiinteitä aloitellaan syömään sitten, kun valmiudet niihin ovat kasassa (=pystyy istumaan tuettuna, hallitsemaan pään liikkeitä sekä koordinoimaan silmien ja käden yhteistyötä ruokia tavoitellessaan (Imetyksen tuki ry). Amanda on tänään 5 kk, eli viimeistään kuukauden päästä bataattisoseet pöytään! Kovasti kyllä Amanda haluaisi jo pöydän ääreen ruokailemaan. Kyllä kaiken tän alun haastavuuden takia jännittää, että löytyykö kunnon allergioita, mutta selviävät sitten ajan kanssa.

Ja niin, Amandan ihania poskia voi kehua myös positiivisella sävyllä (mitä se usein on ollutkin), mutta jos joku jatkossa vähääkään vihjaa, että Amanda on lihava, koen hyväksyttävänä käytöksenä hieman läpsäistä kyseistä ihmistä. Amanda on 7,8 kg täyttä kultaa. ♥

19 Comment

  1. Anne B. says: Vastaa

    Just niin! 💪

  2. Meidän neiti oli myös hyvin tuhti pimu kun tissi maistui. Ei paljon Vimman legginsejä käytetty 😀 Liikkeelle lähdön myötä painoa ei ole juurikaan tullut lisää viimeiseen neljään kuukauteen, pituutta sitten reilusti kyllä. Eli kyllä se tasaantuu ja hyvä vaan että lapsella rakennusaineita riittää.

    1. Kissis says: Vastaa

      Näinhän se on.

  3. Veera says: Vastaa

    Just näin! 👍
    Meillä kans Viltsu oli ihanan pulska vauva, neuvolan käyräohjelma hälytti aina ”ylipaino!” 😂 Meijän neuvolantätikin naurahti, et ”hassu ohjelma”, ei vauva voi olla ylipainonen. Ja nyt reilu 1,5 vuotiaana sitä ei todella enää ole ☺️

    1. Kissis says: Vastaa

      Haha 😀

  4. suvinen says: Vastaa

    Itse olen vauvana ollut hirvittävä pullukka, minulla on ollut makkaroita tyyliin varpaissakin 😀 Nykyään olen terveellisen hoikka, joten en usko, että on suurempaa haittaa jos vauvana on pullukka. Kunhan on terve ja energinen muuten!

    1. Kissis says: Vastaa

      Joo ei nää vauvapainot kyl vaikuta ellei sit oo tosi ongelmia kasvussa…

  5. Satu says: Vastaa

    Heh, kuinkahan monta kertaa itekin oon kuullu ton ”no on poika tainnut olla ruoka-aikaan kotona”. 4kk neuvolassa painoa oli 7,7kg ja nyt varmaan menny jo kasi rikki näin 4,5kk ikäisenä. 🙂 Välillä kommentit ärsyttää, varsinkin semmoset kummastelevat ”miten se onkin noin iso” (onneksi näitä ei ole tullut kuin pari kertaa). Oon sit aina vaan kuitannu noihin painokommentteihin sellasella oikein pirtsakalla äänellä, että ”niinpä, eikö ookin ihanaa!” 😀 Mä nimittäin rrrakastan niitä reisimakkaroita ja sitä kaksoisleukaa! <3 😀

    1. Kissis says: Vastaa

      Joo, ne on kyllä <3

  6. Lisse says: Vastaa

    Olen kyllä niin pulleiden vauvojen fani! Meillä kaksi lasta ja ovat olleet niin erilaisia vauvoja. Esikoinen oli oikea laiheliini ja silloin tuoreena äitinä tuntui niin pahalta kun kommentit oli välillä luokkaa ”eikö kotona anneta tarpeeksi ruokaa?” Ruokaahan se tyttö kyllä söi paljon mutta kuluttikin kaiken kun jo 5-kuisena lähti liikkeelle eikä oo sen koomin juuri pysähtynyt. Kuopus taas oli pullea ja rauhallinen vauva ja otin kaikki kommentit hänen pulleudestaan ylpeänä vastaan. Eipä kukaan ainakaan epäillyt, että pidän lastani nälässä!

    1. Kissis says: Vastaa

      Joo meillä ei oo kiire mihkään! 😀 Pari kertaa kääntyny mut sekin taito jo unohdettu 😀

  7. Tuuli 💙 says: Vastaa

    Juu saa ja pitää läppästä oikeen olan takaa %)

    1. Kissis says: Vastaa

      😀

  8. Riina says: Vastaa

    Voih, meillähän on sitten se toisen kaliiperin ongelma, eli jätkä on nk. miinuskäyräläinen, mutta kasvaa kuitenkin vissiin omalla käyrällään tasaisesti, kuten terkkari sen ilmaisi. Poika on siis parisen viikkoa teidän tyttöä nuorempi ja painaa sen 6,3 kg ja on 64 cm pitkä… Hoikkanen siis, kaikki housut lerpattaa vyötäröstä. Mulla on jatkuva stressi pojan syömisistä, tai oikeestaan syömättä jättämisistä. Vauva ei alussa tuntuinut syövän juuri mitään, imetys ei onnistunut, ja muistan, kun synnärilläkin ruiskulla annettu maito vain valui pois suusta. Pullovauvan kanssa tietää tasan, paljonko hän on syönyt, ja sehän vasta ahdistaa, kun näkee, että taas jäi tyyliin se 30 ml ja pojan pitäis vielä syödä sen ja sen verran. Ollaan aloitettu kiinteiden maistelu ja niistä onneksi poika on tosi kiinnostunut, vaikkei ekaksi lusikkaa hoksannutkaan… En oo vaan vielä ihan kauheita määriä viittinyt antaa, kun maidon pitäisi olla pääasiallinen ravinto, vaikka se korviketta onkin, ja kiinteiden syönti pienissäkin määrin näyttää vähentävän innostusta maidon juontiin… No joo, kuten sanottu, ongelmat voi olla tällaisiakin, ja myönnän, että oon ollut (ja olen edelleen) jopa hieman kateellinen niille, joiden vauvat syövät hyvin, vaikka toki tajuan, että siitäkin voi tulla probleemaa esim. refluksin muodossa…

    1. Kissis says: Vastaa

      Plääh 🙁 Me ollaan kyl helpolla päästy syömisjutuissa vaikka nää refluksi-kipuilujutut on ollu aikamoinen mörkö.

  9. RuuRuu says: Vastaa

    Ajatuksenakin toi et menis sanomaan kenenkään lasta lihavaks, niin on sellanen et kyl voi vähän ajatuksissaan ainakin läpsäyttää! Se on eriasia sit kun sellasen vanhemman lapsen omilla aikuisen valinnoilla syöttää tankeroks, niin sillon on ihan aiheellista sen lääkärin jo asiaan puuttua, ja sillonkin voi ne hiekkalaatikon muut mammat pitää mielipiteen ominaan.

    1. Kissis says: Vastaa

      Joo no Amanda on kyllä jo 2 kk ikäsestä himoinnut päästä ruokapöytään ja kaikki pahan makuset lääkkeetki nielly (vaikkakin irvistellen) että eiköhän meillä ruokahaluakin löydy! 😀

  10. Nn says: Vastaa

    Loistava kirjoitus, mahtava asenne!! Mulla ei ole lapsia, mutta sain 5v neuvolassa kuulla että mun pitää laihduttaa. Sitä olen harrastanut nyt 31 vuoden ajan. Enkä ole kehittynyt ollenkaan. Miten paljon olenkaan tuhlannut aikaa kalorienlaskemiseen, kaalikeiton valmistukseen, pussidietteihin ja ties mihin. Kaikki turhaa. En edes ole lihava. Olen terve ja hyväkuntoinen.
    Taistele omasi puolesta, lapselle tuollaiset, vieraan ihmisen sanomat sanat voivat todella iskostua. Onneks 5kk ei vielä tajua! (Herrajumala 5 KUUKAUTTA!)

    1. Kissis says: Vastaa

      No voi plaah. Joo, lääkärit osaa kyllä olla ihmeellisiä, on nimittäin tullut ahkerasti ravattua…

Vastaa