Ei mikään helppo vauva

”Käytte varmaan tuolla sylivauvakerhossa?”

”Me alotettiin vauvauinti!”

”Käytiin just pitkällä lounaalla vauvan kanssa ja se nukkui koko ajan vaunuissa!”

Joo ei.

Meidän vauva ei viihdy sylissä. Meidän vauva nukkuu päiväunet parhaiten liikkuvissa vaunuissa, mieluiten ulkona, epätasaisessa maastossa. Jos nukkuu. Jos siis joku miettii, miten mun päivät menee, niin suurin piirtein näin: herätään silloin kun Amanda ei enää halua nukkua, syön aamiaisen ja viihdytän Amandaa, imetän, lähdetään vaunuilemaan ja kauppaan jotta Amanda saa nukkua, tullaan kotiin (Amanda herää yleensä jo hississä), viihdytän Amandaa, syötän jne. jne. jne. Amanda jaksaa olla hereillään noin max. puolitoista tuntia ennen kuin tulee väsyitku. Ja on ihan turha huijata rullailemalla vaunuilla sisätiloissa, huuto loppuu vasta kun ollaan ulkona (Amanda vihaa ulkovaatteiden pukemista joten alkaa huutaa viimeistään kun pipoa laitetaan päähän). Pieneksi hetkeksi Amandan saa nukahtamaan sisälle vaunuihin, mutta päällä pitää olla ulkohaalari ja nukutus jumppapallon päällä pomppien. Olen haalinut nyt lähiseudun samanikäisten vauvojen äideistä vaunuiluseuraa ja se on kyllä tosi jees!

Kyllä etukäteen kuvittelin, että harrastaisin vauvan kanssa enemmän ja käytäis ihmisten ilmoilla. Ei kuitenkaan hirveästi ole innostusta käydä missään pidemmällä kovin usein, kun vaunuja pitää heilutella koko ajan. Mutta no, tähän on kyllä nyt onneksi tullut muutosta parempaan, eli ei tule heti itkua vaunuissa herätessä (ellei ole nälkä), sieltä tykätään katsella ympäriinsä jos vaunukopan kuomu lasketaan. Ja vaunut liikkuvat.

Jokainen päivä toki on ihan oma yllärinsä, mutta nyt kun päiviin on tullut edes jotain pientä rytmiä ja tietää vähän jo mikä itku on mitäkin (ehkä), niin vähän helpottaa, vaikka rankkaa onkin, kun ei ole sitä ns. omaa aikaa ikinä. Nyt myös yöt ovat muuttuneet, Amanda saattaa nukkua vain 15 minuuttia kerrallaan, ei ole enää niitä kivoja kolmen tunnin unipätkiä, kaksi tuntiakin olis välillä luksusta. Ja no, tää nyt oli kai ihan odotettavissakin, kuuluu ikään ja kehitykseen, kuuluisat 4 kk hulinat. Viimeiset aika monta yötä olen nukkunut todella vähän jos ollenkaan, päivisin en pysty nukkumaan. Lisäksi Alma-kisu huutelee öisin aika lailla: oikeastaan aina kun Amanda nukahtaa, Alma aloittaa naukumisen ja makkarin oven kolistelun. Myös yöunille nukuttamisesta on tullut pitkä prosessi, ei enää todellakaan nukahdeta kun vaan pinnikseen laskee. Jipii!

Imettämisen kanssa alkaa olla myös vähän haasteita, monenmoista kikkailua ja asentoärsytystä Amandan osalta. Kohta varmaan imettäminen sit onnistuu vaan suihkussa samalla laulaen?!

MUTTA joka päivä Amanda on isompi ja kauheasti höpötellään ja hymyillään ja lelut ovat alkaneet kiinnostaa. Huonosti nukutun yön jälkeen Amandan hymyt ja höpinät saavat unohtamaan väsymyksen. Ja kyllä me tytöt ehditään vielä harrastamaan. ♥

Millasia vauvoja teiltä löytyy?!

16 Comment

  1. Satu says: Vastaa

    Voih, tsemppihalit ihan ensimmäiseksi! Meiltä löytyy hieman reilu 3 kk poitsu, joka ei myöskään hirveästi viihdy sylissä, ellei sitten kävele koko ajan ympäriinsä. Tämän takia itse vielä hieman vierastan minnekään kahvilaan tai ravintolaan lähtemistä. Muutaman kerran kyllä ollaan oltu ja silloin herran olen saanut viihtymään paikallaan lykkäämällä tissin suuhun. 😀
    Päiväunet nukutaan parhaiten juurikin liikkuvissa vaunuissa tai sitten muuten vaan vaunuissa ulkona (tosin silloin täytyy kuulostella itkuhälytintä tarkkaan ja olla kärppänä heijaamassa vaunuja, jos poitsu herää kesken kaiken). Sisällä päikkäreiden nukkumista ollaan nyt alettu harjoittelemaan, kun on ollu näitä kovempia pakkasia. Pinnasänkyyn nukuttaminen vie kyllä aikaa ja kaikenlaista on tullut kokeiltua. Sisällä nukkumisessa harmillista on sit se, että poitsu nukkuu sen 30 min., kun oot ensin nukuttanut sitä 45 min. 😀
    Yöt meillä on menny vähän hulinoiksi myös. Jos ennen herra nukkui ihanasti 6-7 tuntia putkeen, niin nyt 3 tuntia on saavutus. Mutta nyt on pari yötä ollut vähän parempia tyyliin 3+3+2 unilla. Iltanukutusta ei olla vielä lähdetty kokeilemaan sen enempää, joten annan pojan nukahtaa tissille ja siitä sitten viedään omaan sänkyynsä. Tässä täytyisi ehkä vähän skarpata, mutta toisaalta, jos vauvan saa nukahtamaan jollain tavalla, niin ei kai se niin kovin väärin voi olla? 😀
    Ja on se vaan ihana huomata tuota sosiaalisuuden kehittymistä, ei ketuta huonosti nukuttu yö enää ollenkaan, kun pinnasängystä tervehditään aamulla leveällä hymyllä. 🙂

    1. Kissis says: Vastaa

      Samoja juttuja täällä 😀 Kävely ja syväkyykyt toimii, sillon viihdytään 😀 Meilläki eka iltasin tissi ja sit pinnis mut nyt ei enää sekään oikeen toimi… ja joo, sisällä unet voi olla mitä vaan 5 minuutista alkaen 😀

  2. Tsemppiä sinne! Täällä vielä jännitetään millainen tulokas tulee olemaan – ja koska masusta ulkomaailmaan päättää tulla.. alkaa jo sen verran raskaalta olo tuntumaan, että mielellään ottaisi toisen tänne maailmaan melko pian..

    1. Kissis says: Vastaa

      Jännää!!! Muistan ton tuskan hyvin 😀

  3. Riina says: Vastaa

    Heh, musta on tullut sun blogin vakkariseuraaja, kun sun tyttös on melkein samanikäinen kuin mun poika. Pakko siis taas kommentoida! Meidän ukkelista tuli parvekerattaiden hankkimisen jälkeen päiväsaikaan nk. ”helppo”, koska uinahtaa nopeasti ulos ja saattaa vedellä hirsiä hyvällä onnella yli 3 tuntia. Autossa jätkä nukkuu myös hyvin, joten liikutaan aika paljon isovanhemmilla ja mun kavereilla, jos/kun kohteessa on mahdollisuus jättää poika turvalliseen paikkaan ulos nukkumaan. Ukko on myös kunnostautunut ravintolanukkujana, mutta nyt kylmällä ilmalla vaatetta tuppaa olemaan päällä liikaa, mistä seuraa tietty herääminen… Ja releitähän ei voi poistaa ilman, että poika heräisi.

    Tokat päikkärit on sit lyhyemmät, about 1-2 tuntia, mutta ilta-aika onkin sitten se haastavin… Jätkää ei saa nukkumaan kunnolla sisälle, joten siinä noin klo 19-21 sitä saa heijata sitterissään tutti suussa, jos ei halua kuunnella ulvomista… Siksi en ole mieluusti iltaisin yksin ja olenkin ”evännyt” mieheltä yhden jos toisenkin kuntosalikäynnin, koska suihkussa käynneistä sun muista ei tulis muuten yhtään mitään.

    Yleisesti ottaen meidän E:tä ei tartte valveillaoloaikana kauheesti viihdyttää, jos hän on pirteä, vaan leikkimatto (maailman rumin sellainen!) kiinnostaa ja poika jaksaa olla siinä suht pitkiä aikoja ihan itsekseen leluja heilutellen ja kääntymistä harjoitellen.

    Mä olen vähän pessimismiin taipuvainen ja odotan koko ajan, milloin tää päivätyytyväisyys kaikkoaa, heh… Yöllä jätkä syö (pullolapsena) vain 2 kertaa, mutta on viimeaikoina havahtunut unestaan useammin. Tällöin unen jatkamiseen on toistaiseksi riittänyt tutin takaisin laittaminen, mutta sekin tietty katkaiseen vanhempien unen. Ja ainakin mulla (ei ehkä niinkään mun miehellä) on vaikeuksia sit saada takaisin unenpäästä kiinni…

    1. Kissis says: Vastaa

      Hyvä et joku viel jaksaa lukee näitäki juttuja! 😀 Joo meilläki paristi partsinukutus toiminu! Mut ei sentäs noin kauan nuku missään… joo noi vaateasiat on talvella hankalia! Mä usein vaan avaan vetskaria vähän ja toivon ettei herää 😀 Voi kun meilläki tutti kelpais!!

      1. Riina says: Vastaa

        No näitähän juttuja näin samassa elämäntilanteessa just jaksaa lukea! ? Miten muuten, ehditkö tuossa päivän kuluessa itse ollenkaan syömään, kun meno kuulostaa varsin intensiiviseltä? Niin, ja saitteko silta joltain pro-lastenlääkäriltä mitään vastauksia siihen refluksiasiaan? Muistan lukeneeni jostsin kommentists (kai?), että olitte menossa sellaiselle…

        1. Kissis says: Vastaa

          Ehdin syömään, Amanda viihtyy sitterissä pitkiäkin aikoja jo 🙂 Allergialekurilla ja vatsalekurilla käytiin mutta ei näin pienistä mitään tiiä. Pitää tehdä oma postauksensa tästäkin aiheesta varmaan 😀

  4. Rössö says: Vastaa

    Ah, miten tutulta kuulostaa ?? Saat ihan täysin mun sympatiat! On kyllä tullu käveltyä tuntikausia joka päivä (kun ei ees oo partsia). S:lla tosin ne pahimmat nukkumishankaluudet osu keväälle ja kesälle.. oli huomattavasti kivempaa pyöriä lähimaastoissa. Ja mullakin luojan kiitos löytyi ihanaa lenkkiseuraa! En varmaan olis selvinny ilman ?

    Tsemppiä siis! Meillä ainakin helpotti about puolen vuoden iässä tosi moni asia. Ja harrastamiset ehtii oikein hyvin myöhemminkin! Niin ku oon sanonu, niin eka puol vuotta oli selviytymistä päivästä seuraavaan..

    1. Kissis says: Vastaa

      Todellaki ootan puolen vuoden ikää! 😀 ja samalla yritän nauttia tästä ajasta.

  5. Tikki says: Vastaa

    Joopa joo – meilläkin päikkärit vaatii 2-3 tunnin kärrylenkin. Joka. Päivä.
    No, tuleepa itse kuntoiltua! 😀 Ja mieluummin sen lenkin heittää kun taistelee illemmalla väsyneen kiukkupussin kanssa. Lisäksi on myös alkanut nukkumaan yöt niin kun on viikkotolkulla joutunut valvomaan aamuyöllä, ei noi kärrylenkit tunnu missään 😉

    1. Kissis says: Vastaa

      Joo, no tällä väsymys iskee ihan max parin tunnin valveillaolon jälkeen, eli monesti pitää nukuttaa päivässä, itekseen ei nukahda mihkään.

  6. Kirsi says: Vastaa

    Ai kun tulee muistot mieleen. Meillä esikoisen kanssa oli just samanlaista ja ei juuri missään käyty kun unilenkit rytmitti päivän. Unet kestivät just sen mitä vaunut olo liikkeellä ja kyllä me käveltiin, voi vitsit sentään. Tunnen erään äidin jolla oli sama ja hänellä aina Fazerin blå eväänä että jaksoi .
    Lapseni kanssan sitten jossain vaiheessa huomasin että unisykli oli n. 45 min ja jos tasainen meno jatkui tuon yli eli vaikka 60 min saattoi unet EHKÄ jatkua vielä pihassakin. Jos yritti pysähtyä jo 45 min tai alle, heräsi aina.
    Tulin sitten kauheaan flunssaan ja pitkät lenkit eivät olleet mahdollisia kun olisin varmaan kuollut rasituksesta. Oli pakko nukuttaa sisällä tai pihassa paikoillaan olevissa vaunuissa. Ja ihme, yhden päivän vastustelun jälkeen unet alloivat sujua niin. . En halua neuvoa ja tiedän tasan tarkkaan miten tärkeä vauvan uni on kaikkien jaksamisen kannalta, mutta ehkä kannattaa yhtenä tai kahtena päivänä repäistä ja kokeilla. Silloin se on täyttä tuskaa, mutta saattaa tarjota sulle myöhemmin mahiksen ihan omaan lepoon ja kahvitaukoon.❤

    Tsempit! ❤

    1. Kissis says: Vastaa

      Joo mä luulen et muutoksia kyl tapahtuu tässä iän ja ajan myötä, nyt vaunuissa ei tuu enää itku jos herätään jne 🙂

  7. Maria says: Vastaa

    Meillä oli hyvin samanlaista n. ekat 3-4kk, sen jälkeen alko helpottamaan olevinaan ? ja harrastukset sun muut hyppäämiset alko kunnolla just joskus vähän ennen puolen vuoden ikää, ei puhettakaan et ois oikee missää käyny sillon alkuun muuta kun ihan pakollisilla menoilla. Meillä myös temperamenttinen tyttö ja jännityksellä ootan ekoja uhmia jne. ? Ikää nyt siis 1v1kk ? Nyt ollaan oltu 2 viikkoa molemmat flunssas ja hypitään seinille täällä kotona ? Tsemppiä muuttoon jne., ihanaa kevään odotusta! ?

    1. Kissis says: Vastaa

      Joo kyl tää kai päivä päivältä jotenki helpottaa, vaik jokanen päivä ja yö on kyl oma yllärinsä 😀 Meil ei nyt sit oikeen vaunuissa jakseta enää pitkiä aikoja olla, hohhoijaa.

Vastaa