Työnimi Olivia

Tällä kertaa näin sen ensin rinnoistani: miten nää on näin paljon isomman näköiset! Kunnon rintoja mulla ei ole ollut ikinä, kaikki rasva kertyy aina reisiin ja takapuoleen. En muista viimeksi raskaana ollessa kiinnittäneeni mitään huomiota tisseihini, mutta sitten imetyksen aikana ne olivat toki maidosta johtuen tosi paljon isommat. Ja sitten kun imetys loppui, niin… sinne katosi sekin rasvakudos rinnoistani. Nyt sitä oli kuitenkin ihmeellisesti tullut takaisin ja se olikin ensimmäinen varsinainen epäilyni, että olenko raskaana. Muita näin selkeitä epäilyjä ei oikeastaan tullutkaan sitten hetkeen, nojoo, muutamia pahoinvoinnin fiiliksiä olin tuntenut, mutta hyvin lieviä ja saattoivat olla jotain muutakin. Samoin ehkä pientä lämmönnousua aamuisin, mutta en ollut ihan varma tästäkään. Ensimmäisestä raskaudesta sen sijaan olin hyvin varma jo heti alussa. Mutta sitten kuukautiset olivat taas sen yli viikon myöhässä ja…

Here we go again, olen raskaana.

Ja tapani mukaan muutin mieleni tämänkin asian suhteen hyvin pikaisesti. Kuten blogiani jo pidempään seuranneet tietävät, meidän vauvavuosi ei ollut todellakaan mitään juhlaa eikä kyllä sen jälkeenkään. Allerginen tyttö meillä on edelleen, ja vielä ennen viime kesää en olisi missään nimessä halunnut lisää lapsia. Heinäkuussa uskalsin täällä blogissani jo hieman harkita asiaa, puoliksi vitsillä. Mutta teidän jättämät kommentit blogiin ja someen saivat mut oikeasti ajattelemaan! Ja sitten tosiaan aloin miettiä, että tähän yhteenkö mä aion tän leikin jättää? Ja mieshän siis haluaa ympäröidä itsensä lapsilla ja kissoilla ja koirilla ja karhuilla ja ties millä. Ja kyllä ihan suoraan voin myöntää, että jos mies ei toista lasta olisi halunnut, niin en kyllä minäkään.

Myös hyvä ystäväni ja kollegani lievästi painosti mua ottamaan uusiksi yhteisen vauvavuoden ja ehkä hänenkin raskautumisensa hieman vaikutti tähän – mun ei tarttisi olla ihan yksin vauvan kanssa kotona, vaan saatais taas seuraakin.

Tällä kertaa en tullut ihan niin nopeasti raskaaksi, vaikka ei siihen kovin montaa yritystä mennyt (ja ympäristö oli tällä kertaa vähemmän eksoottinen kuin viimeksi Seychelleillä…) Tämä yrittäminen kuitenkin vaati yhden todella aikaisen keskenmenon, josta en ole monelle kertonutkaan. Raskaus meni siis todella varhain kesken ja kärsin noin viikon verran todella ikävistä kivuista alaselässä ja jaloissa ja sitten tulikin ne ”extrakuukautiset”. Mitään henkistä ikävää oloa tästä ei oikeastaan tullut, vaikka toki se ikävää olikin.

Fiilikset tulevasta vauvavuodesta ovat tällä kertaa enemmän pelokkaat. Itse asiassa ahdistaa aika tosi paljon. Pelkään, että saadaan taas allerginen refluksikkovauva, jonka kanssa kaikki on todella vaikeeta. Ja nyt meillä on myös 3-vuotias siinä mukana säätämässä, eli helpompaa siitä ei ainakaan tulisi kuin viimeksi. En halua edes elätellä toiveita helposta vauvasta, joka nukkuisi joskus päikkäreitä pidempään kuin 15 min, joka ei vaatisi aivan jatkuvasti heiluttamista ja sirkustemppuja, joka jaksaisi olla edes hetken liikkumattomassa sylissä, joka ei puklaisi taas kaikkea maitoa pihalle ja itkisi kipujaan. Ei. Olen aivan varma, että sama toistuu, mutta näköjään olen päättänyt kestää sen. En edes mene pelkoihini mahdollisesti vammaisesta tai muuten sairaasta lapsesta, sillä toki tiedän myös ikäni tuomat riskit. Toistaiseksi kaikki kuitenkin hyvin ja raskaus on jo yli puolen välin, laskettu aika on kesäkuun loppupuolella.

Ai niin. Mähän tosiaan halusin toisen tytön, jonka nimeksi tulee Olivia (tiiättekö sen Olivia-piirretyn? Ihan superhyvä tunnari!) Mutta mulla oli niiiiin poikafiilis jo raskauden alusta alkaen, ja tällä kertaa me päätettiin ottaa selvää sukupuolesta, koska kaapit pursuaa Amandan pieneksi käyneitä pinkkejä vaatteita. Olin kyllä erittäin varma siitä, että Amanda saa pikkuveljen, mutta kuinkas kävikään?

……..

Mun kaikki fiilikset sukupuolen suhteen olivat tällä kertaa väärässä, sillä meille tulee toinen tyttö! Eli akkavalta senku lisääntyy tässä huushollissa! Rakenneultran tehnyt kätilö totesi miehelleni kannustavasti että ”suu supussa ja lompakko avoinna vaan!”

Niin upeeta! Jos siis kaikki menee hyvin tästä eteenpäinkin, olen kesällä kahden tytön äiti. 🙂 <3 Seuraavissa postauksissa ajattelin kertoa enemmän tästä raskaudesta, joka on ollut aika erilainen ensimmäiseen verrattuna sekä muutenkin enemmän fiiliksiäni tulevasta.

16 Comment

  1. Kata says: Vastaa

    Oi onnea! ❤ Aivan mahtavaa! Toivon sydämestäni että kaikki menee hyvin ja saatte tällä kertaa semmosen superhelpon vauvelin!

    1. Kissis says: Vastaa

      Kiitos! ❤️ Niin mäkin, superhelppo vauva on tosiaan laitettu tilaukseen!

  2. Satu says: Vastaa

    Voi kuinka ihanaa! <3

    1. Kissis says: Vastaa

      Hih ☺️

    1. Kissis says: Vastaa

      ❤️

  3. Anitra says: Vastaa

    Onnea odotukseen! Sulla on ainakin asenne kohdillaan. Mutta hei, kaikki voi myös mennä helposti 🙂

    1. Kissis says: Vastaa

      Kiitos! Mä meen mieluummin pessimisti ei pety -asenteella ni ei voi ku ilosesti yllättyä 😅 Ja se 75 % todennäköisyys että seuraavakin lapsi on allerginen ei varsinaisesti lohduta…

  4. nasse says: Vastaa

    Oman (hyvin vähäisen) empiirisen kokemuksen mukaan eka vauva on niin helppo ja vaivaton että toinen tuntuu ihan täydelliseltä idealta suunnilleen heti perään, ja sen kakkosen kohdalla karu totuus koliikkeineen, reflukseineen, allergioineen sun muine lävähtää täysillä päin… Joten ehkä teillä toivottavasti menee nyt sit toisinpäin! Joka tapauksessa paljon onnea ja tsemppiä! 🙂

    1. Kissis says: Vastaa

      Heh, eiköhän meille tuu kaks karua totuutta 😅 Kiitos!

  5. MarjoH says: Vastaa

    Oi, onnea! Mahtavaa, että uskalsit.
    Sisarukset voivat olla aivan erilaisia kuten raskaudetkin, joten eiköhän kaikki mene toisin tällä kertaa.

    1. Kissis says: Vastaa

      Joo noh, menee miten menee, jotenkin sit kuitenkin 😂

  6. Henna says: Vastaa

    Suosittelen vauvan vyöhyketerapiaa lämpimästi. Tiedän, että monet tosi epäileviä kyseisen uskomushoidon suhteen (esim. oma mies.) Meillä kuitenkin saatiin siitä paljon apua, kun oli valmia viemään vauvan vaikka noitotohtorille avunperässä.

    1. Kissis says: Vastaa

      Kokeiltiin me sitäkin useaan kertaan ja hyvässä paikassa, mutta eipä se paljon allergioihin auta 🙈 Mutta eiköhän taas…

  7. Pömppö says: Vastaa

    ”suu supussa ja lompakko avoinna vaan!” Ahhahaa 😀 Mutta onnittelut raskaudesta! Toivottavasti uusi tulokas on helppo.

    1. Kissis says: Vastaa

      Kiitos! 🥰

Vastaa