Hyvä poika!

Tiedättekö, Reiska on ihan varmasti käynyt lukemassa tätä mun blogia. Mistäs sitä tietää, mitä se kotona päivisin hommailee, kun me ollaan töissä?!

Kannatti siis tehdä tää kissanruokapostaus, koska te saitte mut taas tajuamaan, että minähän se tosiaan määrään, mitä sapuskaa Reiska syö. Märkäruokaa se tulee edelleenkin saamaan, samoin naksuja. Tosin seuraavaa kissanruokatilausta tehdessäni pitää hieman tarkemmin taas funtsia. Mutta, niitä vitskuja ja tauriinia se kyllä tällä nykyisellä ruokavaliolla tarvitsee, joten viime kauppareissulla kipaisin apoteekin kautta:

Kaveri lupautui tuomaan mulle pari tablettia, jotta voin ensin kokeilla, miten ne Reiskalle uppoaa, vai uppoaako. Mutta koska tämä purkki ei kymppiä enempää kustantanut, päätin sen kuitenkin rohkeasti ostaa.

Kun menin kotiin, siellä odotti supernälkäinen Reiska. Ajattelin, että lohenmakuinen tabletti saattaisi kelvata sille ihan sellaisenaankin, joten innostuneisuutta näytellen ja Reiska vieressä tohottaen kaivoin sille purkista yhden tabletin ja tarjosin. Noh, en yllättynyt, kun kerran nuuhkaisun jälkeen Reiskan into lopahti siihen, ”missä ne OIKEAT namit on?” Niinpä. Tabletit haisevat pahalta. Miksi ne eivät voi haista siltä lohelta??? Ei kai se paljon kissojen ollessa kyseessä auta, että maistuvat hyvältä, jos haju on paha.

Mutta eipä hätä tämän näköinen: pieni vesitilkka ruokakupin pohjalle ja tabletti sinne, ja kyllä se lopulta liukeni ja murskautuikin. Mutta kauan siinä kesti! Matolääke on tähän verrattuna paljon helpompi. Ruoka litkun päälle ja sekoitus – ja johan kelpas. Oma säätämisensä tässä kyllä on, joten jatkossa yritän valita märkäruuan ainakin osittain niin, että niitä vitskuja tulisi siitäkin. Että ehkä yksi tabletti per päivä riittää? Haluan huhmareen!

Kaupasta ostin Reiskalle jauhelihaa. Reiskahan söi sitä pentuna ihan kiltisti, kunnes se yhtäkkiä alkoi tökkiä ja lopulta jäi aina kuppiin koskemattomana. Mutta koska possun jauhelihassa sitä Reiskalle tärkeää rasvaakin on, päätin yrittää uudelleen. Odotin jo jyrkkää kieltäytymistä, kun tätä Reiskan kuppiin latasin, mutta Reiskahan oli samantien jauhelihan kimpussa, minä tuijotin suu auki vieressä. Melkein koko kupillinen sujahti masuun. Uskomatonta. Näköjään sitä voi kissan kanssa joskus yllättyäkin. No, loputhan piti tietenkin pakastaa, en sitten tiedä, katoaako siinä pointti koko jauhelihasta?

Mitä tulee vielä noihin Multicatteihin…päätin tietenkin testata, meniskö ne naksujen ohella. Ensin vähän pyörittelin sitä tablettia naksupussissa ja latasin lautaselle ennen kuin lähdettiin pois kotoa:

Jep. Se tablettihan EI MILLÄÄN TAVALLA erotu naksujen joukosta! 😀

Ja HAH. Lautanen oli tyhjä, kun palasimme! Ilo ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun pöydän alta löytyi Reiskan oksennus. ”Siis kuvaatko sä Reiskan oksennusta??” Niinpä. En sitten kuitenkaan laittanut sitä kuvaa tänne.

Erehdyin silti jo iloitsemaan, että jatkossa tää toimii, mutta ei. Seuraavalla kerralla se valkoinen tabletti jäi ainoana lautaselle. 🙁

…kissat.

23 Comment

  1. Ruu says: Vastaa

    pitääkin käydä ostamassa noita, meillä kun toisen kanssa opetellaan tassun antamista, ja se syö kädestä liki mitä vaan , jos nuokin uppoaisi 🙂

  2. Nuo haisee ihmisenkin nenään tableteilta, joten vähänkin nirso kissa ei noita tollasenaan vedä! 😀

  3. Marie says: Vastaa

    Kyllä niillä kissoillakin on ilmiselvästi aivot. 😀

  4. Kyllä! Vaikkei ihan aina uskoiskaan…

  5. Emppu says: Vastaa

    Eiks tota samaa ollu sellasena tahnana, ellen ihan väärin viimeks kattonu matolääkkeitä ostaessani?? Eik se ois hiukan helpompi 🙂

  6. Joo mä meinasin ensin ostaa semmosta geeliä, se tahna oli sieltä loppunut. Mutta lievästi vaikeat annosteluohjeet vaikuttivat siltä, että se geeli tulis paljon kalliimmaks kun noi pillerit? Tai ainakin annostelu semmosesta geeliputkilosta on jotenkin hankalampaa. Mutta pitää varmaan tutkia paremmin.

    Ja voihan sitä toki laittaa turkkiinkin, mut en mä halua alkaa lähmiä sellasta Reiskaan 😀 Ja oon kuullut niitäkin tarinoita, et lopulta elukka pitää pestä, kun se ei suostu nuolemaan sitä tahnaa itsestään… 😀

  7. Elisa says: Vastaa

    Mahtoikohan mun kommentti tulla toiseen postaukseen läpi, ehdottelin siinä Acana-ruokaa. On ainakin maistunut nirsolle perhoskoiralleni ja Acanalla on oma linja kissoille, joten ajattelin ehdottaa ainakin 🙂

  8. Kyl se tuli ja vastasinkin! Näkyy ainakin mulla. Pitää tutustua.

  9. Miia says: Vastaa

    Voiko kissa syödä raahaa jauhelihaa? Siitä ollaan aina montaa mieltä. Itse en oo ikinä antanu sitä manalle.

  10. Eli sitä trikiinivaaraa ilmeisesti tarkoitat, jota on joskus vuosikymmeniä sitten tavattu possunlihassa? Tosiaan, ei ole enää aikoihin. Possunliha on rasvaisinta, joten siksi parasta. Mutta pakastimen kautta tosiaan itsekin tuon joudun kierrättämään. Keittäminen ja paistaminen sen sijaan vie lihasta koko idean kissan kannalta.

  11. Miia says: Vastaa

    Eikun jauheliha ylipäänsä. Mulla ei pahastus onnistu, koska tuo ei mene tarpeeksi jäähän. Mana ei kyllä ole osoittanut kiinnostusta jauhelihaan edes silloin kun teen makaronilaatikkoa ja paistan sitä.

  12. No ei toki jauheliha oo kissoille niin hyvää kun olis sellanen liha, jossa hampaat pääsee kunnolla hommiin. Mutta se on jo testattu niin monta kertaa, että en jaksa enää yrittää isoja lihabiittejä, ne vaan jää lattialle pyörimään.

  13. Jenni says: Vastaa

    En ole lukenut muiden postauksien kommentteja, joten voi olla, että asia on jo käsitelty. Kysyn silti, että oletko yrittänyt ihan suoraan suuhun laittaa sitä pilleriä? Kun kissa tottuu siihen, se on miljoonasti helpompaa, kuin mikään syömään houkuttelu ;o). Meillä toinen kissa saa joka aamu lääkkeen ja on oppinut sen tosi nätisti syömään. Tietty jotkut kissat vaativat jonkinlaisen pakkopaidan, ennen kuin niiden lähellekään pääsee pillerin kanssa. Silloin ei ehkä paras tapa. Tulisi traumoja kaikille osapuolille moisesta päivittäisestä rutiinista :oD!
    Ihana muuten, että jaksat huolehtia Reiskasta niin, että mietit sen vitamiinin saannit ja muut. Liian paljon näkee sellaista ”kyllä ne kissat pärjää” -tyyppistä ajattelua.

  14. Suuhun laittaminen on täysin poissuljettu vaihtoehto. Reiskalle kun ei pienenä opetettu pillereiden syöttämistä, niin ne eivät mene millään alas. Reiskahan oli kuukauden antibioottikuurilla kun se tuli meille, jolloin käytiin kaikki vaihtoehdot läpi. Myöskään eläinlääkäri ei pääse edes tarkastamaan Reiskan suuta ilman nukutusta/rauhoitusta. Jos sen sinne kurkkuun onnistuu laittamaan, niin lopulta se kuitenkin löytyy sohvan alta, tai valuu kuolan mukana ulos, sehän mieluummin kuolee kun nielasee mitään. Reiskaa on siis täysin mahdotonta väkivalloin myrkyttää! 😀

    No, kyllähän nää asiat tietenkin kannattaa miettiä, mutta kissat tuppaa olemaan vähän sellasia, että ei niistä vaan tiijä. Hyvin ne tuolla jossain rähjäsissä mestoissa elelee sillä mitä kiinni saavat jos saavat, parikymmentäkin vuotta. 😀 Taitaa olla vaan tämmöstä ihmisten höpötystä kaikki vitamiinit sun muut. ;D

  15. Hienoa, että jotain meni alas kuitenkin :).
    Jospa se siitä lähtee taas liikkeelle 🙂

  16. Jenni says: Vastaa

    Heheh, eli mun pillerinsyöttöehdotus oli aika tuhoon tuomittu :oD!
    Ehkä me ihmiset hössötetään liikaa. Meidän huushollissa kuitenkin mottona on, että kun ne (kissat kaksin kappalein) on otettu, niin niistä pidetään huolta! Ei noi meidän kotimölliäiset ainakaan pärjäis enää missään muissa, kuin näissä lokoisissa oloissa :o).

    Sittenhän on muuten olemassa se joku mönjä, jonka sisään pillerin voi tunkea. Sen pitäisi kai olla hyvää. Ei ole kokemusta, mutta olen nähnyt sellaista jossain eläinkaupassa. Tosin se ei ehkä toimi, jos pitää joka päivä syöttää, ennemmin jonkun kuurin kanssa..

  17. Joo eläinlekurilla oli sitä mönjää kans myytävänä, mutta sehän toimii vähän niinku lämmitetyn juustoklöntin tavoin, jonka avulla saatiin Reiskalle lopulta antibioottikuuri menemään (eli lääke visusti juuston sisään). Mutta Reiskahan se oppi lopulta kätevästi syömään sen päällyksen pois ja jättämään pillerin jäljelle…eli tod.näk. se vaan nuolis sitä niin kauan että tulee tabletti vastaan. 😀

    Mutta joo. Olen nyt ihan ruuan joukkoon ton tabun laittanut, eli vesitilkkaan ensin sulattanut. Toimii. 🙂

  18. Ruu says: Vastaa

    voi ei, meidän iso poika, eli Volvo, syö noita ihan kun namia, mutta tassua antava ppika, eli Mauri, ei oikein huoli. luulin että se olisi mennyt ihan toisin 🙂 (siis multicatteja )

  19. No edes toinen! 😀 Hauskat kyllä nuo kissojen nimet! 😀

  20. Ruu says: Vastaa

    ne on itse asiass Volvo Markkanen ja Mauri Pekkarinen (rikollisia molemmat. ) (tuo lisäosa on se miten mies ne esittlee ihmisille 😀 )

  21. Ah, niinpä tietenkin, miten en edes tullut ajatelleeksi. 😀

  22. Ruu says: Vastaa

    hah pakko kertoa, nyt molennat jo syö vitamiininsa kun namia olisi 🙂

  23. Argh! Et ois kertonu! 😀 Reiska kyylää aina vieressä epäluulosen näkösenä, kun liotan ja murskaan sitä sen vitamiinitabua. 😀 Ruoka ei tosiaankaan tän jälkeen mene kaupaksi samantien, vaan vasta pitkän epäröinnin jälkeen.

Vastaa